Jeesuksella oli tapana opettaa vertauksin. Vertausten kautta hän kertoi Jumalasta ja meitä ihmisistä. Eräs Jeesuksen vertaus kertoo isästä, joka pyytää poikaansa pellolle töihin. Poika sanoo, ettei huvita. Omatunto rupesi kuitenkin häntä vaivaamaan ja hän lähtikin töihin. Isä oli sillä välin kysynyt toista poikaansa töihin, koska ensimmäinen oli kieltäytynyt. Tämä puolestaan lupasi, mutta ei sitten viitsinytkään mennä. Lopuksi Jeesus kysyy: ”Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”

Mitä Jeesus tahtoo vertauksellaan opettaa? Jeesus tahtoo saada kuulijansa pohtimaan, onko heidän luottamuksensa Jumalaan vain puheen tasolla hyvänä lupauksena, vai nouseeko tuo halu etsiä Jumalan hyvää tahtoa aidosti sydämestä niin, että se tuottaa myös tekoja. Jeesus sai vastaansa fariseuksia ja hengellisiä opettajia, jotka olivat varmoja itsestään, mutta joiden sydän oli kova ja sulkeutunut. He olivat valmiita tuomitsemaan muita, mutta eivät nähneet omaa penseyttään.

Ehkäpä hän haluaa saada meitäkin pohtimaan, miten me olemme halukkaita ja valmiita kysymään Jumalan tahtoa, suostumaan hänen käyttöönsä. Suostummeko aidosti, vai jääkö palvelumme vain puhumisen asteelle? Raamattu kehottaakin: ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune