Olemme paistatelleet vuosikaudet peruskoululaistemme PISA-menestyksen loisteessa, mutta nyt pakka on tullut vetävän käteen. Pisteitä ovat keränneet poliittisesti lähinnä demarit, jotka järjestelmän upeasti ajoivat aikoinaan läpi välttämättä kiivaasti vastustavista oppikoulun opettajista. Mutta nyt olemme hiipumaan päin. Olen tehnyt kentällä havaintoja ja hankkinut tietoja eri lähteistä ja ne kertovat osaltaan
karua kieltä.
Peruskoulun päästötodistus ei takaa aina kaksista luku- ja kirjoitustaitoa; laskuaidosta puhumattakaan. Äidinkielen heikentyminen on näkynyt jo pari vuotta ylioppilaskirjoitusten äidinkielen numeroiden laskuna. Koulukurin ja järjestyksen puutteesta kantautuu päivittäin erittäin huolestuttavia tietoja. Olemme koulumaailmassa ajautuneet tilanteeseen, että ulkomaailma luulee meillä olevan paremmin kuin on. Kodit ovat lykänneet kasvatusvastuuta yhä enenevässä määrin ja sekaantuvat lasten asioihin ja opettajien työhön liiaksi asti. Itsekkäimmät vanhemmat ja tärkeilijät uhkailevat lakimiehillä ellei jälkikasvu saa ”oikeaa” opetusta tai jopa kunnon koenumeroita.
Opetuksen häiritsemisestä ei todella ole olemassa kunnon sanktioita ja nykyiset kurinpitotoimet ja -keinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi
ja vääriksi. Oikeuslaitos tuomitsee rehtorin, joka tyhmien jälki-istuntojen sijaan, määrää tupakanpolttajalle kirjallisia töitä tyhjän istumisen sijaan. Olemmeko todella menossa sellaiseen yhteiskuntaan, jossa alaikäisille on luovutettu valta ja eläimillä alkaa olla ihmisten oikeudet? Mikäli näin on, haluan kiireesti sanoutua siitä irti!
Tämän päivän koulussa on vielä pahempiakin ja syvällisempiä ongelmia. Sairaalakouluissa ja erityisluokilla on vakavista psyykkisistä ongelmista kärsiviä kouluikäisiä lapsia, joille ei löydy sopivaa hoitopaikka tai heitä on erittäin vaikea käsitellä hitaassa byrokratiassa. Useissa tapauksissa huoltajat pyrkivät jopa kieltämään koko ongelman. Yksinhuoltajat painivat usein sellaisissa ongelmissa, että heillä ei ole yksinkertaisesti voimia tulla neuvotteluihin tai muuten hoitaa ongelmaa, koska leivän hankkiminen päivittäin vie jo kaiken energian. Noidankehä on valmis ja huostaanottojen määrä kasvaa.
Mistä tämä kaikki kertoo? Tietenkin siitä, että yhteiskunnan pahoinvointi on kasvussa ja juuri ilmestyneen OECD:n raportti kertoo, että myös koulupudokkaiden määrä on suuresti Suomemme maassa armaassa lisäytynyt. Samasta raportista oli luettavissa myös, että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on meillä kasvanut 2000-luvulla hitaammin kuin OECD maissa yleensä. Koulutustason nousu on siis Suomessa hidastumassa. Hätkähdyttävintä tässä tilastossa oli se, että suomalaisista miehistä 23% oli vanhempiaan korkeammin ja 26 % vanhempiaan alemmin koulutettuja. Sen sijaan nuoret suomalaisnaiset ovat koulutukseltaan eliittiä maailmalla.
Ammattiopinnot keskeytetään valitettavan usein, mikä aiheuttaa ikäluokkien pienetessä massiivista tyhjäkäyntiä ja suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Valtava sodan jälkeinen oppimismotivaatio on kuihtunut ja nyt oppilaitoksia markkinoidaan harhaanjohtavilla mielikuvilla, joissa nuori nainen istuu lukemassa lehteä. Hän kertoo lukevansa kolme tuntia päivässä ja muu aika meneekin sitten taidenautinnoissa, näyttelyissä, urheilemisessa ja illanistujaisissa. Opiskelua ei voida keventää ilman laadun laskemista. Elämä ei ole ”kuin silkkiä vaan”, kyllä se on totista ”ruusuilla tanssimista.”
Juhani Melanen