Kynttilänpäivänä on messussa aiheena hieno raamatunkertomus. Maria ja Joosef tuovat runsaan kuukauden ikäisen esikoisensa Jerusalemin temppeliin. Niin kuului juutalaisten vanhempien tehdä. Siellä he kohtaavat kaksi vanhaa ihmistä, Simeonin ja Hannan. Nämä elämän ehtoopuolen kulkijat riemastuvat vastasyntyneestä Jeesuksesta. Simeon on varma, että tässä lapsessa on koko maailman valo ja kaikkien ihmisten Pelastaja. Simeon sanoo, että hän nyt hän on valmis vaikka kuolemaan, kaikki oleellinen on koettu. Jeesus, Maria ja Joosef lähtevät siunattuina temppelistä kotiin.

Iloitsen joka kerta, kun näen Launeen kirkon messussa eri-ikäisiä ihmisiä. Meillä on usein jumalanpalveluksessa vanhoja ja nuoria, lapsiperheitä, keski-ikäisiä. Tottakai lapsia ja nuoria voisi aina olla enemmänkin. Messun aikana oleva puuhapyhäkoulu on yksi kiva juttu, joka helpottaa lapsiperheiden tuloa kirkkoon. Launeen kodikkaassa kirkossa on messuissa mukavasti väkeä. Vuonna 2017 klo 10:n messuissa kävi noin 800 ihmistä enemmän kuin vuonna 2016! Hienoa!

Seurakunta on kaikenikäisiä varten. Jokaisella on jotain annettavaa yhteiseen pöytään: Lapsi tuo avoimuutensa, vilpittömyytensä, elävyyden. Nuori antaa omat tuomisensa, ehkä kaipuu uuteen ja samalla kaipuun tuttuun ja turvalliseen, kriittisyyden ja luovuuden. Aikuiset ja vanhukset tuovat oman elämänkokemuksensa, tyyneyden ja rohkeuden… siis ihan vastakkaisiakin asioita. Jokainen meistä on oma ihmisensä – ei vain ikänsä määrittämä.

Kirkossa me tulemme hyvän Jumalan eteen. Hän ottaa meidät kaikki vastaan, kuulee rukouksemme, opettaa ja johdattaa meitä eteenpäin. Kirkossa loistaa Jeesuksen valo. Se ei loista vain kynttilöissä vaan kaikessa, mikä välittää armoa ja rakkautta. Mekin  saamme lähteä kirkosta siunattuina.

Riitta Särkiö