”Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin”, tunnustetaan Jaakobin kirjeessä (Jaak. 3:2). Monenlaiset hairahtumisemme, synnin ja syyllisyyden taakka, mutta myös häpeän tunteet painavat selkäämme kyyryyn. Kun on epäonnistunut, nolannut itsensä, kun muut ovat huomanneet töppäyksen ja nyt harmittaa… suututtaa…. surettaa… ahdistaa… masentaa… Tai kun rinnassa vain tuntuu paino, jonka syytä ei edes tiedä. Äh, vähemmästäkin katse taipuu kohti maata.
Synninpäästön sanoma, armo, voi hälventää häpeän, parantaa ja eheyttää. ”Sydämeni riemuitsee Herrasta”, sanotaan ensimmäisessä Samuelin kirjassa: ”Herra nostaa minun pääni pystyyn.” Jumala teki aloitteen pelastaakseen meidät. Pelastus on hänen suuren rakkautensa seurausta. Raamatun sanoma on sama alusta loppuun saakka: Jumala rakastaa sinua. Hän tulee vastaan vaikeuksien keskellä. Hän kohtaa meidät kaikissa mielialoissamme ja tilanteissamme. Syyllisyyden painolasti on otettu pois. Meidän ei tarvitse pelätä tai hävetä mitään.
Häpeästä, syyllisyydestä ja ahdistuksesta irti pääseminen vapauttaa meidät näkemään muiden hätää. Voimme nostaa päämme pystyyn, maasta kohti kanssaihmisiä.
Mira Vorne
seurakuntapastori