Kohta on jo neljäs adventtisunnuntai. Tuntuuko, että taas on joulukuu mennyt hurjaa vauhtia? Päivät kuluvat ja täyttyvät tekemisestä tai voivat ne täyttyä harmaasta odotuksestakin. Meillä kaikille on oma joulukuumme (vai joulukuume?) ja tiemme kohti joulua.

Marian ja Joosefin matka Betlehemiin oli sekin pitkä. He eivät tienneet, mitä odottaa. Veroluetteloon piti päästä, muusta heillä ei ollut tietoa. Nuori Maria ehkä tunsi, että kohta vauva syntyy. Kävely kivisellä tiellä ja istuminen aasin selässä ei varmaan ollut ihan mukavaa.

Kaiken keskellä Herra on lähellä. Se on neljännen adventtisunnuntain otsikko, mutta se on totta myös jokaisena muuna päivänä. Tunsimme mitä vain ja tapahtui meille mitä vain, Jumala on meitä lähellä. Hän lähetti myös oman Poikansa meidän auttajaksemme, elämämme Herraksi. Jouluna elämme todeksi Jeesuksen syntymää, mutta kaikkina päivinä hän on kanssamme.

Kun Herra on lähellä, apu ja lohdutuskin on meidän ulottuvillamme. Voimme aina rukoilla ja jättää elämämme suuriin käsiin. Emme ole yksin, vaikkei ihmisiä olisikaan vierellämme tai jos koemme yksinäisyyttä ihmisten seurassa. Jeesus sanoi: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Tähän lupaukseen tartun.

Riitta Särkiö

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Maailmalla on tapahtunut paljon. Globaalin talouden nousukiito, vihreä siirtymä, Afganistanin dramaattiset tapahtumat, jännitteet Ukrainan rajalla ja kiihtyvä teknologinen kilpailu ovat vain joitain myös Suomeen vaikuttaneista muutosvoimista.

Myös meillä ulkoministeriössä on kiireinen vuosi ja syksy takana. Olemme olleet vuoden mittaan avaamassa Finnairin reittejä maailmalle, viemässä suomalaista metsäosaamista Amazonin alueelle Brasiliaan, käynnistämässä vientiä osavaltiotasolla Yhdysvalloissa ja perustamassa globaalia kouluruokakoalitiota. Avasimme myös kaksi uutta edustustoa, Dohaan ja Dakariin, sillä nyt jos koskaan Suomen tulee näkyä ja vaikuttaa maailmalla. Viemme viennin Fast Track ja Virtual Finland -hankkeilla Suomen kasvuloikkaa eteenpäin myös ensi vuonna.

Lahden alueelta nousukiidossa ovat olleet erityisesti Kempower, jonka kanssa olemme avanneet ovia uusille markkinoille, ja monet muut osaavat yritykset. Uusi yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat myös Lahden valopilkkuja myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Järjestämme ulkoministeriön johdolla korkean tason ilmastokokouksen Lahdessa ensi helmikuussa.
Lahden kokouksen keskeinen tavoite on vaikuttaa seuraavan YK:n ilmastokokouksen eli Egyptissä järjestettävän COP27:n sopeutumisrahoitusta koskeviin valmisteluihin. Lahteen on tarkoitus kutsua hydridi-muodossa kaikki sopeutumisrahoituksen Champions-ryhmään liittyneiden maiden eli Ruotsin, Tanskan, Iso-Britannian, Alankomaiden, Irlannin, Saksan, Italian, Belgian, Australian ja Uuden Seelannin kehitysministerit sekä EU:n ja Afrikan kehityspankin edustajat. Kokoustin alkuviikosta pohjoismaisten kehitysministerikollegoideni kanssa ja Lahden ilmastoprofiili ja tuleva ilmastokokous kiinnostavat maailmalla.

Ilmastoasiat ovat nousseet nopeasti politiikan tekemisen keskiöön. Ilmastojohtajuus ja digitalisaatio ovat Saksan uuden sosialidemokraattisen hallituksen ja Merkelin perintöä jatkavan liittokansleri Olaf Scholzin agendan kovaa ydintä. Tarkoituksenani oli osallistua Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) puoluekokoukseen paikan päällä Berliinissä, mutta koronan vuoksi seurasin kokousta etänä. Muutoksen tahtotila Saksassa ja ympäri Eurooppaa vahva. Talouteen halutaan lisää innovaatioita, tehokkuutta ja ilmastoneutraalia kasvua ja työpaikkoja. Maailmalla katsotaan jo seuraavalle ja sitä seuraavalle vuosikymmenelle. Scholzin hallituksen uudistussuunnitelmat tarjoavat myös Suomelle isoja kauppamahdollisuuksia. Yhteistyö tutkimus- ja kehitystoiminnassa korkeakoulujen kanssa on sekin meille valtava mahdollisuus.

Saksan vaaleissa voitti järjen politiikkaa. Saksalaiset valitsivat toimivan demokratian populismin sijaan. Tämä lupaa hyvää Euroopan lähitulevaisuudelle, vaikka haasteita riittää. Demarien vaalivoitot Tanskassa, Suomessa, Norjassa, Saksassa ja viimeisimpänä Ruotsissa muuttavat koko Euroopan suuntaa kohti vanhempaa hyvinvointia ja tasa-arvoa. Yksi uuden liittokansleri Scholzin pääviesteistä on sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Kaikille yhteiskunnassa pitää varmistaa mahdollisuus hyvään elämään ja työhön.

Joulu on hiljentymisen ja yhdessäolon aikaa. Se on sitä myös tänä vuonna, koronasta huolimatta. Vuoden lähestyessä loppuaan on samalla aika suunnata katse tulevaan.

Toivotan kaikille Omalähiön lukijoille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2022!

Ville Skinnari

Vasta nyt on herätty näkemään , millaista peliä Suomen, noin kymmenen suurinta työeläkeyhtiötä pelaavat. Aikaisemmin tätä toimintaa ovat arvioneet kriittisesti Kimmo Kiljunen ja Raimo Ilaskivi, mutta nyt ovat heränneet jo muutkin. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen vaatii selvitettäväksi yksityisten työeläkeyhtiöiden muuttamista yhdeksi yhtiöksi viimeinkin; eikä suotta! Samaa asiaa peräänkuuluttaa nyt myös tohtori, sosiaaliturvan dosentti ja vakuutusmatemaatikko Olli Pusa Iltalehdessä. Miten tähän on viimenkin ja onneksi päädytty?

Ovatko Suomen työeläkevakuutusyhtiöt toistuvasti vääristelleet mediaan antamiaan tunnuslukuja tietoisesti? Niiden tärkeimmäksi agendaksi on tullut eläkerahastojen kasvattaminsen sekä omista että johtajiensa eduista huolehtiminen. Tämä on tapahtunut kaikista Finanssivalvonnan ja EU:n ohjeista ja säännöistä täysin piittaamatta, jopa ylimielisesti.Tarkastelen asiaa 20 vuoden aikaperiodilla. Eläkevakuutusyhtiöt ova maksaneet täysin EU:n
säännöt kieltävään kilpailutoimintaan vuosina 2003-2019 yhteensä n. 3 miljardia euroa ”muka” työhyvinvointirahoina ja laittomina asiakashyvityksinä. Ovatko nämä rahat ovat menneet poliitikkojen tukemiseen, hyvityksinä suuryhtiöille vai ammattiyhdistysjohtajien Lapin ruska- ja hiihtoretkiin? Ainakaan ne eivät ole kohdistuneet yli puolen miljoonan köyhän eläkeläisen hyväksi?

Työeläkeyhtiöt ovat halunneet asettaa vastakkain virheellisillä argumenteilla nuoret ja nykyiset eläkeläiset. Kun keinoksi on valittu nuorten pelottelu työeläkevarojen loppumisesta vuonna 2080, pelataan häikäilemätöntä, uskomattoman kieroa, epärehellistä ja arveluttavaa peliä, joka jossain vaiheessa, ei voi kuin kääntyä kuin eläkeyhtiöitä itseään vastaan. Jos Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder arvio julkisesti lehdessä, että työeläkevaroja on 180 miljardia euroa ja eläkevastuita on 600 miljardia euroa, niin herää pakostakin ajatus todella suuren luokan huijauksesta. Oikeat luvut ovat juuri tällä hetkellä 242 miljardia ja eläkevastuita ei kukaan kykene laskemaan vuoteen 2080 saakka, sillä yli 60 vuoden ennustaminen tulevaisuuteen on täysin mahdotonta, koska siinä ajassa ennusteissa on liian paljon muuttuvia kustannustekjiöitä. Tätä matemaattista tosiasiaa ei pysty kumomaan edes Eläketurvakeskuksen tanskalaiselta professorilta Torben M. Andessonilta miljoonalla eurolla tilaama 0-tutkimus.

Täysin virheellisiä tietoja työeläkeyhtiöt ovat antaneet lisäksi suomalaisten elinaikaodotteesta. Eläketurvakeskuksen johtaja Jaakko Kiander antamat luvut ovat täysin käsittämättömiä. Hänen mukaansa elinaikaodote olisi vuonna 2050 mieheillä 84 vuotta ja naisilla 91,5 vuoteen, vaikka tilastokeskuksesta ja Eurostatista saadut todelliset luvut ovat 78 vuotta miehillä ja 86 vuotta naisilla. Pelkästään käyttämällä oikeita vertailulukuja, poistuisi nyt matalasta syntyvyydestä johtuva työeläkemaksujen korotuspaine? Muistakaapa että vuonna 2040 suuret ikäluokat ovat kuolleet, mutta eläkerahastot ovat silloin jo karttuneet 400 miljardiin euroon.

Eläketurvakeskuksen ja työeläkeyhtiöiden luvut eläkevarojen riittämättömyyksistä ovat suurta fiktiota, eivätkä perustu mihinkään muihin kuin teknisiin laskelmiin, joissa muuttujia on satoja. Kylmä totuus on, että Suomen 1,5 miljoonasta eläkeläisestä 700 000 elää eläkeköyhyydessä, joiden toimeentuloturvaa itse, ahneet eläkejohtajat eivät  yritäkään muuttaa? Miten Ruotsilla on tähän varaa?

Muuttamalla eläkeyhtiöt yhden katon alle saavuttaisimme suunnattomia synergiaetuja! Ensinnäkin säästäisimme vuotuisista eläkeyhtiöiden hallintokuluista 500 miljoonaa euroa, joka on huima säästö! Tällä summalla voisimme mukavasti korjata köyhimpien eläkkeensaajiemme asemaa helposti. Yhden katon alla pitkäaikaisia sijoitustuottoja olisi mahdollisuus kohdentaa helpommin, koska jäykistä vakavaraisuussäännöistä voisimme luopua. Vakavaraisuuden valvomisen sijasta voisimme keskittyä sijoitustoiminnan valvomiseen.

Muissa sivistysvaltioissa on eläkekatto. Tämä olisi myös meillä helppo toteuttaa. Ruotsissa ja Norjassa tämä on jo tehty. Miksei meillä? 8000 euroa riittää mainiosti eläkeläiselle kuukaudessa. Näitä uudistusvaatimuksia tulevat kuitenkin vastustamaan monet tahot Suomessa, koska ne astuvat liian monien päättäjien varpaille, eikä vain vähiten pelkästään 100 000 euroa kuukaudessa saavien eläkevakuutusyhtiöden johtajien!

Nyt on kuitenkin Suomessa oikea aika aloittaa rehellinen ja avoin keskustelu eläkeyhtiöiden muuttamisesta saman katon alle. Pallo on ainakin potkaistu kentälle!

Juhani Melanen

Ilmastonmuutos on ennen kaikkea globaali ilmiö. Suurimmat syylliset ovat kaikkien tiedossa. Tässä viisikko: Kiina, USA, Intia, Venäjä ja Japani. Maailman tiedemiehet ovat tutkimuksissaan todenneet, että me selviämme jopa 3 asteen keskiarvon lämpötilan noususta. Mutta ketkä me? Kiistämätön tosiasia on, että tämä kolmen asteen nousu on käsittämättömän mittakaavan katastrofi maailman köyhimmille maille. Seuraukset ovat tiedossa: kuivuus, veden puute ja ruokapula. Ne tappavat miljoonia, kun samaan aikaan kolmannes maailman ruuasta heitetään pois!

Voimme ajatella ”willful blindness” eli silmien sulkemisen -hengessä, että me tavalliset ihmiset emme tienneet, mistä tässä on viime kädessä kysymys – niin Natsi- Saksassakin ajateltiin. Me valistuneet suomalaiset tiedämme hyvin, että lannoitteet tappavat maan ja valuvat jokien ja pohjavesien kautta järviimme ja Itämereen. Syömme ylijalostettuja broilereita, joiden nivelet eivät kestä, koska niiden rintafileet painavat liikaa. Veritimantit ovat vaihtuneet tölkkitomaatteihin. Lapsityövoimaa käytetään edelleen sadoissa hikipajoissa ympäri köyhää Aasiaa.

Syynä on ahneutemme. Voimme toki väittää, että ahneutemme on jo geeneissäämme. Savannilla pystyynnousseen apinan seuraavasta ateriasta ei ollut varmuutta, joten jemmaan piti jo silloin laittaa ja pelata varman päälle. Mutta entä nyt? Ahneus on iso ja ahdistava asia. Se on eräänlainen tabu, koska jokaisen meistä on vaikea myöntää olevansa itse ahne. Pandemian alettua rikkaat maat osoittivat todellisen itsekkyytensä turvaamalla omien kansalaistensa rokotteet, me suomalaiset sen sijaan ryntäsimme hamstraamaan vessapaperia! Esimerkkejä nykypäivän ahneudesta löytyy runsaasti, mutta tarkastelukulman on oltava oikea. Voisimme kysyä rehellisesti, että mihin kaikkeen meillä länsimaisilla on oikeus? Ja se tärkein kysymys. Mistä kaikesta meillä on vastuu?

Mutta me suomalaisethan pyrimme toimimaan arvojemme pohjalta? Tiedämme jo koulusta, että hyväksikoettuja arvoja ovat yhteistyö, asiakaskeskeisyys, luovuuus ja tietysti kestävä kehitys. Miksi emme siis toimi arvojemme suuntaan? Niinpä! Hyvä kysymys! Me tiedämme, että 99 prosenttia kaikesta maailman lihasta on tehotuotettua. Fossiilisia polttoaineita hyödyntävistä infrastruktuureista peräti 49 prosenttia on rakennettu vuoden 2004 jälkeen. Tänä vuonna Kiina rakensi 186 uutta hiilivoimalaa. Sademetsiä hakataan ja ryöstökalastus jatkuu, vaikka me kaikki tiedämme tämän ja sen mihin se voi johtaa. Teemmekö tietoisesti harkittua itsemurhaa?

Yksi suurimmista ilmastonmuutoksen syistä on se, että niin suomalaiset kuin muutkin maailman yritykset ovat ulkoistaneet tuotannostaan suuren osa maihin, jossa on halvempaa ja ilmastosäädökset löyhempiä, jos niitä onkaan.
Fossiiliset polttoaineet, jotka siis ovat keskeinen osa ilmastoongelmaa – ovat syntyneet huikeassa prosessissa vuosimiljoonien aikana, mutta pari sukupolvea pyrkii tuhoamaan ne hullun kiilto silmissä sadassa vuodessa. Eikö meno huimaa? Ruuan tuotanto on yksi suurimmista syistä ilmaston lämpenemiseen, meren happamoitumiseen ja lajien sukupuuttoon. Tästä näkökulmasta on täysin käsittämätöntä, että kolmannes ruuasta heitetään silti pois!

Ruokahävikin vuotuinen arvo on yli TRILOONA euroa, ja sen yhteispaino on reilusti yli miljardi tonnia. Jos jakelu saataisiin toimimaan, kaikki maailman nälänhädästä kärsivät ihmiset kyettäisiin ruokkimaan ”murto-osalla” siitä, mitä heitämme pois. Mittakaavaa kannattaa todella tarkastella, sillä se on valtava. Faktaa peliin! Kiinaa suurempi alue menee sellaisen ruuan tuottamiseen, mitä kukaan ei syö. Neljännes maailman juomavedestä menee sekin hukkaan. Maailmassa on huutava vesipula ja on ennustettu, että vedestä käydään varmasti sotia tulevaisuudessa.

Ruokajätteen kasvihuonepäästöt ovat valtavia. Jos esimerkisi yksi maa vastaisi näistä päästöistä, se olisi kolmanneksi suurin saastuttaja Kiinan ja USA:n jälkeen. Mistä tämä hirveä hävikki syntyy? Puolet siitä syntyy kodeissa. Tämän mahdollistaa taloustieteiljiöiden mukaan ruuan keinotekoisesti alhainen hinta. Olemme siis tehneet kaikkemme, että ruoka olisi mahdollisimman halpaa ja ajautuneet siksi tilanteeseen, jossa sitä voi varmuuden vuoksi ostaa liikaa. Liikalihavuus ja sydänongelmat vahvistavat tämän.

Länsimaisten ihmisten kaapit ovat täynnä halpoja, lyhytaikaisia ja kestämättömällä tavalla valmistettuja vaatteita, jotka päätyvät kirpputoreille ja sieltä roskiin. Mitä voisimme tehdä? Vähentää kulutusta ja siirtyä kestävään kehitykseen. Mutta helppoa se ei tule olemaan!

Juhani Melanen

Kirjoitan tätä Papin palstan kirjoitusta Suomen 104. itsenäisyyspäivänä. Olen juuri lukenut isoäitini siskon, vuonna 1892 syntyneen konnevesiläisen Helmin puhtaaksikirjoitetut päiväkirjat. Olen hyvällä tavalla hämmentynyt, liikuttunut ja mietteliäs hänen muisteluistaan. Tunnetko sinä isoäitisi ajan historiaa, ajatuksia ja arvoja? Mitä niistä ajatella tai jopa oppia?

Helmin päiväkirjat alkavat vuodesta 1907, jolloin hän on ollut 15-vuotias. Ja viimeinen merkintä on vuodelta 1948. Siihen väliin mahtuu paljon koskettavaa elämänhistoriaa. Olen saanut lukea esimerkiksi niistä tunteista, joita tulee pintaan, kun helmikuussa 1907 Helmin rakas isä ei selviä kahdesta vaikeasta vatsaleikkauksesta. Siitä, kuinka kotikylän nikkari kävi Helmin kotona tekemässä kiiltomustaksi maalattua, valkoisella kankaalla sisustettua ja pienellä höyhentyynyllä varustettu arkkua isälle. Niin jäi kahdeksan lasta ilman isää, vanhin 16 vuoden ja nuorin 10 kuukauden ikäisenä. Mutta sisarussarja selvisi, sillä heistä tuli yritteliäitä ja toisiaan auttavaisia.

Vuonna 1913 Helmi lyöttäytyi mukaan pieneen konnevesiläisten porukkaan, joka matkusti Hangon, Kööpenhaminan ja Southamptonin kautta New Yorkiin. ”Vaan Luojaan luottaen lähteä koitan, ja toivon, ett vastustuksetkin voitan”, kirjoitti hän lähtiessään.”Ameriikasta” Helmi ystävineen etsi eri paikkakunnilta parempaa tulevaisuutta. He tekivät siirtolaisille tuttuja töitä kuten tehdastyöläisen, lastenhoitajan, ompelijan ja kotiapulaisen töitä. Heille tutuiksi tulivat myös Kirkkohaali ja Suomihaali (haali = halli, suomalaisten kohtaamispaikka). Elämä koetteli, mutta antoi myös onnistumisen kokemuksia.

Kotimaan asiat olivat Helmillä aina mielessä. Kirjeenvaihdossa seurattiin vuoden 1918 ankaraa veljessotaa. Silloin oltiin levottomia läheisten kohtalosta. ”Käy Korkein suojaksi Suomenmaan, tule turvaksi kansallemme”, rukoili Helmi vuoden 1918 helmikuussa. Samoihin aikoihin onnea elämään toi perheen perustaminen kotikylän nuoren miehen Antton kanssa, ja pian syntyivät kaksi kahden toivottua poikalasta. Suomeen palattiin 1923 rakentamaan omaa suomalaista elämää ja kotitilaa Tapiolaa. Silloin Helmi pyysi päiväkirjassaan ”Taivaan Isä, anna minulle ymmärrystä, että osaisin oikein kasvattaa ja neuvoa lapsiani, että heistä varttuisi kunnon kansalaisia.” Edessä olivat elämän ruuhkavuodet, ja lähellä sukulaisia oli turvallista elää perhearkea.

Suomen historian suuret käännevuodet, sodan vuodet 1939-1945 koskettivat tietysti myös Helmin perhettä. Perheen nuoret miehet joutuivat rintamalle, ja alituinen oli huoli heidän puolestaan. Dramaattisimin huoli toteutui silloin, kun äitienpäivän aattona toinen heistä astui miinaan ja loukkaantui pahasti. ”Jumalalle kiitos, että henki säilyi”, kirjoitti Helmi. Päiväkirjat jatkuivat vielä sodan loppuselvittelyvuosien ajan, ja aina teksteissä oli rukousta mukana.

Harvoin olen päässyt tutustumaan mikrohistoriallisesta näkökulmasta äitini suvun historiaan. Luettuani Helmin päiväkirjat mietin kunnioituksella, kuinka vaiherikas hänen elämänsä on ollut, ja kuinka rohkeasti hän on elänyt. Minulle hänen elämänsä näyttäytyy päiväkirjamerkintöjen perusteella sellaiselta, ettei hän ole elänyt vain omaan järkeensä ja voimaansa luottaen. Usein hän kirjoittaa teksteihinsä mukaan vilpittömiä rukouspyyntöjä. Vaikka elämä on koetellut häntä raskaastikin, uumoilen hänen eläneen suuressa luottamuksessa Jumalaan ja saaneen siten hankaliin tilanteisiin usein lohdutuksen ja toivon.

Tähän lukukokemukseen tunsin kätketyn vahvan viestin siitä, että Jumala oli isotädin aikaan suomalaisille todellinen tuki ja suoja – niin olisi hyvä edelleenkin olla. Edelleen maailmassa tapahtuu vaarallisia asioita. Esimerkiksi epidemia-aika jatkuu, ja siksi elämään tuntuu sisältyvän vakavia terveysuhkia. Rukoilen, että omassa ajassamme apua etsiessämme löydämme johdatuksen Jumalan luo. Hänen varjeleviin käsiinsä saa turvallisesti uskoa elämänsä.

Lopetan adventtiajan siunauksen sanoihin: Olkoon Jumala kanssasi, tuokoon rauhan levottomuuteesi ja valon pimeyteesi kulkiessasi kohti joulua!

Pastori Kati Saukkonen

Yleinen asevelvollisuus on Suomen puolustusratkaisun perusta. Se on ollut sitä läpi koko itsenäisen Suomen historian. Uskon, että näin on myös pitkälle tulevaisuuteen. Asevelvollisuus on säilyttänyt merkityksensä, koska sillä on takanaan suomalaisten vankka tuki. Uusimpien kyselyiden mukaan nykyjärjestelmän säilyttämistä kannattaa kolme neljästä suomalaisesta.

Asevelvollisuus kohtaa kuitenkin uusia haasteita. Ikäluokat ovat pienentyneet ja nuorten kunto on laskenut. Yhä useampi joutuu jättämään palveluksen kesken tai ei pysty astumaan palvelukseen laisinkaan. Tämä ei voi jatkua näin. Jos oman kunnon päästää rapistumaan jo parikymppisenä, ei se lupaa hyvää toimintakyvylle, kun kilometrejä kertyy enemmän. Fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä on pidettävä huolta nuoresta vanhuuteen saakka. Se kannattaa, sillä hyvä peruskunto on parhaimpia keinoja ehkäistä hoitokierteeseen joutumista myöhemmällä iällä.

Suomalaisten liikuntakipinän säilyttäminen on otettava nyt valtakunnalliseksi ykköstavoitteeksi. Kuntovajeen pysäyttäminen edellyttää laajaa yhteistyötä eri ikäisten ihmisten, mutta aivan erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn parantamiseksi. Asevelvollisuus on parhaimpia nuorten kunnon mittareita ja keinoja liikkumisen lisäämiseksi. Vanha sanonta siitä, että Puolustusvoimat on Suomen suurin kuntokoulu, pitää edelleen paikkansa. Puolustusvoimissa tarjotaan nuorille miehille ja naisille ensiluokkaista fyysisistä toimintakykyä kehittävää koulutusta. Myös varusmiesten vapaa-ajan liikuntamahdolliset ovat nykypäivänä monipuoliset. Näistä on otettava kaikki hyöty irti.

Asevelvollisuudessa on kyse maanpuolustuksesta, mutta sen pitää silti elää ajassa. Hallitus asetti viime vuonna parlamentaarisen komitean selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä. Tämä työ on nyt valmistunut. Komitea ehdottaa mietinnössään, että kutsunnat laajennetaan koskemaan koko ikäluokkaa eli sekä miehiä että naisia.

Tämä on kannatettava aloite. Jo Suomen perustuslain mukaan maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia sukupuolesta riippumatta. Naisten vapaaehtoinen asepalvelus on vakiinnuttanut asemansa ja on tärkeä osa Suomen maanpuolustusta. Naishakijoiden määrässä on silti edelleen kasvuvaraa. Esimerkiksi kriisinhallintatehtäviin tarvitaan nykyistä enemmän varusmiespalveluksen suorittaneita naishakijoita. Naisiin ulotetut kutsunnat ovat hyvä keino lisätä koko yhteiskunnan tietoisuutta asevelvollisuudesta ja eri koulutusmahdollisuuksista.

Koko ikäluokkaa koskevan kutsuntamallin on tähdättävä siihen, että nuorten kuntokehitys saadaan paremmalle raiteelle. Uusi kutsuntamalli tarjoaa samalla mahdollisuuden tavoittaa koko ikäluokka juuri oikealla hetkellä, aikuistumisen kynnyksellä. Tämä auttaa sosiaali- ja nuorisotyön ammattilaisia löytämään joukosta ne nuoret, jotka ovat jääneet vaille opiskelu- tai työpaikkaa peruskoulun jälkeen tai jotka ovat muuten syrjäytymisvaarassa. Kutsunnat ovat tiivis osa suomalaista yhteiskuntaa ja niiden merkitys tulee nyt kasvamaan.

Lahdessa Hennalan Urheilukoulun käyneenä 1993-1994 haluan myös nostaa keskusteluun urheilun ja varusmiespalveluksen yhteisen kehittämisen. Urheilukoulujärjestelmä on ollut toimiva, mutta se voisi vieläkin paremmin tukea nuoren urheilijan polkua lukion tai ammattikoulun jälkeen kohti urheilun ammattilaisuutta. Tätä keskustelua tulee ja pitää käydä myös tiiviisti valtakunnan tasolla sekä myös seuroissa. Lahdessa on toimiva urheilulukio ja Salpauksen urheilulinja on myös saanut valtion resursseja lisää. Kaikki aktiiviset urheiluseuramme saavat tästä paljon. Lahtelaisille nuorille tämä on hieno tilaisuus ja samalla houkuttelemme Lahteen myös lahjakkaita urheilijoita muualta.

Ville Skinnari

Olen toiminut vuodesta 2013 Etelä-Lahden Sosialidemokraattien puheenjohtajana. Se on ollut arvokas tehtävä ja minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Nyt on aika kiittää näistä kuluneista vuosista ja kääntää uusi sivu etelälahtelaisessa vaikuttamisessa. Yhdistyksemme valitsi syyskokouksessaan uudeksi puheenjohtajakseen kaupunginvaltuutettu, filosofian maisteri Sanna Virran. Jatkan itse edelleen yhdistyksen johtokunnan jäsenenä. Pystyn samalla jatkossa keskittymään entistä paremmin tehtäviini ministerinä, kansanedustajana, kaupunginvaltuutettuna ja SDP:n varapuheenjohtajana – myös lahtelaisten asialla. Isäni aloitti Etelä-Lahdessa poliittisen uransa 1975 juuri Etelä-Lahden Demareiden puheenjohtajana. 46 vuoden aikana on tapahtunut paljon. Lapsuudenkotimme Ali-Juhakkalassa Korsitiellä oli usein kokouspaikkana. Lähteen koulu oli kouluni 1. ja 2. luokan. Ensimmäinen muistoni liittyy Launeen Perhepuiston perustamiseen. Se oli silloin juhlan aihe. Etelä-Lahden ja Launeen alueen kehittäminen on edelleen meille tärkeä asia. Paikallisista palveluista mukaan lukien Launeen kirjasto tulee huolehtia nyt ja jatkossa.

Sanna Virta on uuden ajan haasteiden ratkaisukeskeinen poliitikko, joka haluaa kehittää Lahtea ja samalla SDP:tä. Tässä meillä on aivan yhteinen tilannekuva ja tehtävälista. Sannalla on kykyä katsoa laajasti Lahden kehittämistä ja hän on tuonut uutta virtaa ja valoa myös Lahden valtuustoon. Sanna tunnetaan Lahdessa myös aktiivisena yhdistystoimijana ja kaupunkikulttuurin sekä pienyrittäjyyden puolestapuhujana.

Meillä on monta uutta ja vanhempaakin avausta menossa hyvää vauhtia eteenpäin. Etelä-Lahden asiat ovat edelleen keskiössä, mutta samalla teemme työtä mm. Sopenkorven kiertotalouskeskuksen rakentumiseksi sekä asukas -, opiskelija – ja yritysystävällisen Lahden kehittämiseksi yhdessä Lahden kaupungin, yhdistysten, yritysten sekä oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa. Työllisyyden toimet ja uuden Työkanava-toimijan pilotointi Lahdessa sekä kaikkien järjestöjen ja yritysten osallistaminen tähän työhön on meille keskeistä.

Etelä-Lahti ja kaiken kaikkiaan koko Lahti tarvitsee uutta henkeä ja rakentavaa otetta paikalliseen päätöksentekoon myös laajemmin. Me otamme tämän haasteen vastaan. Tulemme tarjoamaan lahtelaisille parempia mahdollisuuksia keskustella ajankohtaisista asioista helposti ja mukavasti. Tavoitteena on tuoda mukaan uusia ihmisiä, jotka haluavat antaa oman panoksensa ja osaamisensa Lahden kehittämiseen. Mitä enemmän teemme yhdessä, sitä enemmän saamme aikaan.

Myös maailmalla on tapahtunut ja positiivisia uutisia on kantautunut meille Suomeen. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj) on valinnut Suomen järjestön puheenjohtajaksi vuodelle 2025. Etyj-puheenjohtajuus on erittäin merkittävä asia, sillä vuonna 2025 tulee kuluneeksi 50 vuotta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin huippukokouksesta ja Helsingin päätösasiakirjan hyväksymisestä. Se, että nimenomaan Suomi haluttiin puheenjohtajaksi juhlavuonna, on osoitus Suomen saamasta arvostuksesta ja kokoamme isommasta roolista rauhan ja vakauden edistämiseksi Euroopassa.

Maailmanjohtajat kokoontuivat vuonna 1975 Helsinkiin Etykin huippukokoukseen presidentti Urho Kaleva Kekkosen kutsusta. Tuolloin alettiin puhua niin kutsutusta Helsingin hengestä. Se tarkoittaa, että vuoropuhelu ja luottamus voivat rakentaa silloinkin, kun jännitteet ja uudet uhat ravistavat maailmaa. Ystävien lisäksi on välttämätöntä käydä vuoropuhelua myös niiden kanssa, joiden kanssa olemme vähiten samaa mieltä. Tätä samaa Helsingin henkeä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. On ollut hienoa, että etenkin tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vienyt tätä sanomaa maailmalle, aina Euroopasta Yhdysvaltoihin ja Venäjälle saakka. Vuoden 2025 Etyj-puheenjohtajuus tarjoaa Suomelle ainutlaatuisen mahdollisuuden koota vaikuttajia yhteen ja tuoda luottamusta maailman geopoliittiselle kartalle. Se, jos mikä, olisi vaikuttavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja Suomelle aito näytönpaikka osaamisestamme.

Ville Skinnari

Poliisit saivat taas lisärahaa 30 miljonaa euroa budjettiinsa, kun poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kävi uhkailemassa, että poliisit eivät kykene suoriutumaan lakisääteisistä velvollisuuksistaan. Ongelmana Suomessa on se, että eduskunnan myöntämä raha ei siirry kentälle ja poliisien määrä ei suinkaan lisäänny! Poliisiorganisaatio on koko ajan lisännyt päällikkövirkoja ja suoritusporras eli todellisia rikoksia tutkivien poliisien määrä vähentynyt. Tämä on se suurin ongelma, jonka kanssa tavallisten ihmisten on yritettävä elää.

Jokainen ymmärtää, että poliisin näkyvyys vähenee, jos uusia virkoja ”kentälle” ei perusteta, vaan ne perustetaan tarkoituksella johtotasolle. Tästä on helppo antaa konkreettinen esimerkki. Taloyhtiömme varastoihin Saimaankadulla murtauduttiin kaksi kertaa peräkkäin. Kaikki rikosilmoitukset tehtiin asiallisesti ja eräs murtautuja
saatiin kiinni Triosta myymässä varastettua tavaraa, mutta nimeä emme saaneet, jotta olisimme voineet purkaa mahdollisen vuokrasuhteen. Toki ymmärrän yksityisuojan merkityksen, mutta Suomessa rikollisten suojelussa on menty liian pitkälle. Jos yrittäjä, joka ottaa kiinni varkaan joutuu itse syytteeseen vapaudenriistosta, olemme sellaisella alueella, jossa tavallisen kansalaisen oikeus ei millään muotoa enää toteudu.

Monet ihmeelliset oikeuden tuomiot hämmästyttävät ”pientä kulkijaa”. Lahden kuuluisassa putkatuomiossa, jossa poliisit joukolla pahoinpitelivät uhrin melkein kuoliaaksi, pistettiin sairaalakuntoon pahoinpidelty mies maksamaan itse syyttömiksi todettujen muiden poliisien oikeudenkäyntikulut. Tämä ei voi olla länsimaista oikeuskäytäntöä missään muodossa? Enemmän tulee mieleen Putinin Venäjä! Tätä kannatta verrata vaikkapa Jari Aarnion oikeudenkäyntikuluihin, joihin valtion rahaa on uponnut eri arvioiden mukaan jo 8 miljoonaa euroa.

Toinen erinomainen esimerkki on Suomen uskomaton leikkiminen ”oikeunmukaisuuden ritaria” Ruandan kansanmurhasta syytetyn Bazaramban tapaussa, jonka näyttö perustui melkein 20 vuotta sitten Ruandan kansanmurhan silminnäkijöiden lausuntoihin. Lausuntoja käytiin hakemassa ”lomamatkailun” merkeissä useita kertoja ja rahaa paloi 5 miljonaa euroa. Tuomio toki saatiin. Mutta juristeille näistä on tullut uskomattomia rahasampoja. Lista näillä rikoksella rikastuneita Suomen oikeudenpalvelijoista löytyy Iltasanomien arkistosta haulla.

” Se korutont on kertomaa, mik maas tavaksi tullut on”, loihe lausuman suomalainen runoilija ja lisäsi:”Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki, ei oikeutta maassa saa ellei sitä itse hanki”, Tässähän kehotetaan suoranaiseen kansalaistottelemattomuuteen? Olemmeko todella Suomessa jo sellaisessa tilanteessa?
Meidän ”tavisten” lakiongelmamme ovat kyllä yleisessä tiedossa, mutta suurin ongelmamme on se, että useat oikeustieteilijämme arvostelevat oikeuskansleri Pöystiä hänen toiminnastaan, jossa on ollut paljon epäselvyyksiä ja outoja tulkintoja. Eritoten hänen toimintansa toimitusjohtaja Tytti Yli-Viikarin suojelemisessa aiheutti mediassa epäilyä rakenteellisesta korruptiosta ja uskonveljien suojelemisesta?

Jokainen voi tutustua poliisien rikoksiin netissä. Osoitteesta www.poliisienrikokset.wordpress.com löytyy todella tuhtia tavaraa siitä menosta, jota poliisien toiminnasta ei ole suurelle yleisölle kerrottu. Suomi on edelleen ainoa maa, jossa ei ole poliisien ulkopuolista valvontaa eikä sisäistä tutkintaaa. Milloin saamme tähän muutoksen, jotta voisimme samastua länsimaiseen demokraattiseen käytäntöön? Vangeilla on Suomessa paljon paremmat olot kuin köyhillä iäkkäillä eläkeläisillä. Yksi vanki maksaa suljetussa laitoksessa 214,50 euroa päivässä. Eli vuosi vankilassa maksaa yhteiskunnallamme 78240 euroa. Vankilassa voi opiskella ilmaiseksi ja suorittaa vaikkapa oikeustieteen tohtorin tutkinnot, kuten ”juristiveljekset” Uotit tekivät. Täysihoidossa voi kirjoittaa muistelmansa tai pelata netissä rahapelejä. Erittäin suosittua on ns. valkokaulusrikollisten pörssipeli, jossa on aikaa tutkia parhaat
sijoitusmahdollisuudet rauhassa neljän seinän sisällä. Valitettavinta on Lahden tapaiset pienet varkaustapaukset ja näpistykset, jotka liittyvät huumeisiin. Tässä Lahdella olisi paljon tekemistä! Hämeen hitaat tiedetään, mutta toivossa eletään.

Juhani Melanen

Nuorelle on tärkeää itsenäistyä ja itse saada päättää oman elämän asioista. Itsenäistyminen merkitsee myös vastuuta. On itse tehtävä ratkaisut ja valinnat ja kannettava niiden seuraukset. Mutta niidenkään kanssa ei tarvitse olla yksin. Asioita voi jakaa, neuvoa voi kysyä ja itsenäiset ihmiset voivat tehdä monia asioita yhdessä.

Mutta niinhän asia on myös maiden ja valtioiden välillä. Itsenäiset valtiot voivat tehdä asioita yhdessä, sillä maailmamme on yksi ja yhteinen. Ja aivan kuten itsenäiset yksilöt voivat vain yhdessä rakentaa yhteistä yhteiskuntaa niin samoin itsenäiset valtioiden on yhdessä rakennettava yhteistä maailmaa. Ja kun yksilötasolla vahvempien osa on tukea heikompia, niin samoin on valtioiden välillä.
Globaaleihin, maailmanlaajuisiin ongelmiin, on vain globaaleja ratkaisuja. Siksi emme voi jäädä omaan ”lintukotoomme” ummistaen silmämme koko maailmaa ja kaikkia koskevilta kysymyksiltä.

Veteraanien perintö meille on vapaa isänmaa. Kiitämme Jumalaa ja kiitämme veteraaneja tästä lahjasta. Heidän periaatteensa rintamalla oli, että kaveria ei jätetä. Veteraanien perintö velvoittaa meitä pitämään huolta toinen toisestamme. Se tapahtuu siten että rakennamme oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jossa kaikista pidetään huolta.

Mutta ajattelen, että tämä perintö merkitsee myös katsomista asioita yhteisen maailmamme näkökulmasta. Me suomalaiset olemmekin näyttäneet hyvää esimerkkiä niin rauhanturvatyössä kuin rakentavana yhteistyökumppanina. Itsenäisinä ja vapaina meillä on mahdollisuus rakentaa yhteistä maailmaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune