Kuukausi: joulukuu 2021

Kohta on jo neljäs adventtisunnuntai. Tuntuuko, että taas on joulukuu mennyt hurjaa vauhtia? Päivät kuluvat ja täyttyvät tekemisestä tai voivat ne täyttyä harmaasta odotuksestakin. Meillä kaikille on oma joulukuumme (vai joulukuume?) ja tiemme kohti joulua.

Marian ja Joosefin matka Betlehemiin oli sekin pitkä. He eivät tienneet, mitä odottaa. Veroluetteloon piti päästä, muusta heillä ei ollut tietoa. Nuori Maria ehkä tunsi, että kohta vauva syntyy. Kävely kivisellä tiellä ja istuminen aasin selässä ei varmaan ollut ihan mukavaa.

Kaiken keskellä Herra on lähellä. Se on neljännen adventtisunnuntain otsikko, mutta se on totta myös jokaisena muuna päivänä. Tunsimme mitä vain ja tapahtui meille mitä vain, Jumala on meitä lähellä. Hän lähetti myös oman Poikansa meidän auttajaksemme, elämämme Herraksi. Jouluna elämme todeksi Jeesuksen syntymää, mutta kaikkina päivinä hän on kanssamme.

Kun Herra on lähellä, apu ja lohdutuskin on meidän ulottuvillamme. Voimme aina rukoilla ja jättää elämämme suuriin käsiin. Emme ole yksin, vaikkei ihmisiä olisikaan vierellämme tai jos koemme yksinäisyyttä ihmisten seurassa. Jeesus sanoi: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Tähän lupaukseen tartun.

Riitta Särkiö

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Maailmalla on tapahtunut paljon. Globaalin talouden nousukiito, vihreä siirtymä, Afganistanin dramaattiset tapahtumat, jännitteet Ukrainan rajalla ja kiihtyvä teknologinen kilpailu ovat vain joitain myös Suomeen vaikuttaneista muutosvoimista.

Myös meillä ulkoministeriössä on kiireinen vuosi ja syksy takana. Olemme olleet vuoden mittaan avaamassa Finnairin reittejä maailmalle, viemässä suomalaista metsäosaamista Amazonin alueelle Brasiliaan, käynnistämässä vientiä osavaltiotasolla Yhdysvalloissa ja perustamassa globaalia kouluruokakoalitiota. Avasimme myös kaksi uutta edustustoa, Dohaan ja Dakariin, sillä nyt jos koskaan Suomen tulee näkyä ja vaikuttaa maailmalla. Viemme viennin Fast Track ja Virtual Finland -hankkeilla Suomen kasvuloikkaa eteenpäin myös ensi vuonna.

Lahden alueelta nousukiidossa ovat olleet erityisesti Kempower, jonka kanssa olemme avanneet ovia uusille markkinoille, ja monet muut osaavat yritykset. Uusi yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat myös Lahden valopilkkuja myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Järjestämme ulkoministeriön johdolla korkean tason ilmastokokouksen Lahdessa ensi helmikuussa.
Lahden kokouksen keskeinen tavoite on vaikuttaa seuraavan YK:n ilmastokokouksen eli Egyptissä järjestettävän COP27:n sopeutumisrahoitusta koskeviin valmisteluihin. Lahteen on tarkoitus kutsua hydridi-muodossa kaikki sopeutumisrahoituksen Champions-ryhmään liittyneiden maiden eli Ruotsin, Tanskan, Iso-Britannian, Alankomaiden, Irlannin, Saksan, Italian, Belgian, Australian ja Uuden Seelannin kehitysministerit sekä EU:n ja Afrikan kehityspankin edustajat. Kokoustin alkuviikosta pohjoismaisten kehitysministerikollegoideni kanssa ja Lahden ilmastoprofiili ja tuleva ilmastokokous kiinnostavat maailmalla.

Ilmastoasiat ovat nousseet nopeasti politiikan tekemisen keskiöön. Ilmastojohtajuus ja digitalisaatio ovat Saksan uuden sosialidemokraattisen hallituksen ja Merkelin perintöä jatkavan liittokansleri Olaf Scholzin agendan kovaa ydintä. Tarkoituksenani oli osallistua Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) puoluekokoukseen paikan päällä Berliinissä, mutta koronan vuoksi seurasin kokousta etänä. Muutoksen tahtotila Saksassa ja ympäri Eurooppaa vahva. Talouteen halutaan lisää innovaatioita, tehokkuutta ja ilmastoneutraalia kasvua ja työpaikkoja. Maailmalla katsotaan jo seuraavalle ja sitä seuraavalle vuosikymmenelle. Scholzin hallituksen uudistussuunnitelmat tarjoavat myös Suomelle isoja kauppamahdollisuuksia. Yhteistyö tutkimus- ja kehitystoiminnassa korkeakoulujen kanssa on sekin meille valtava mahdollisuus.

Saksan vaaleissa voitti järjen politiikkaa. Saksalaiset valitsivat toimivan demokratian populismin sijaan. Tämä lupaa hyvää Euroopan lähitulevaisuudelle, vaikka haasteita riittää. Demarien vaalivoitot Tanskassa, Suomessa, Norjassa, Saksassa ja viimeisimpänä Ruotsissa muuttavat koko Euroopan suuntaa kohti vanhempaa hyvinvointia ja tasa-arvoa. Yksi uuden liittokansleri Scholzin pääviesteistä on sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Kaikille yhteiskunnassa pitää varmistaa mahdollisuus hyvään elämään ja työhön.

Joulu on hiljentymisen ja yhdessäolon aikaa. Se on sitä myös tänä vuonna, koronasta huolimatta. Vuoden lähestyessä loppuaan on samalla aika suunnata katse tulevaan.

Toivotan kaikille Omalähiön lukijoille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2022!

Ville Skinnari

Kirjoitan tätä Papin palstan kirjoitusta Suomen 104. itsenäisyyspäivänä. Olen juuri lukenut isoäitini siskon, vuonna 1892 syntyneen konnevesiläisen Helmin puhtaaksikirjoitetut päiväkirjat. Olen hyvällä tavalla hämmentynyt, liikuttunut ja mietteliäs hänen muisteluistaan. Tunnetko sinä isoäitisi ajan historiaa, ajatuksia ja arvoja? Mitä niistä ajatella tai jopa oppia?

Helmin päiväkirjat alkavat vuodesta 1907, jolloin hän on ollut 15-vuotias. Ja viimeinen merkintä on vuodelta 1948. Siihen väliin mahtuu paljon koskettavaa elämänhistoriaa. Olen saanut lukea esimerkiksi niistä tunteista, joita tulee pintaan, kun helmikuussa 1907 Helmin rakas isä ei selviä kahdesta vaikeasta vatsaleikkauksesta. Siitä, kuinka kotikylän nikkari kävi Helmin kotona tekemässä kiiltomustaksi maalattua, valkoisella kankaalla sisustettua ja pienellä höyhentyynyllä varustettu arkkua isälle. Niin jäi kahdeksan lasta ilman isää, vanhin 16 vuoden ja nuorin 10 kuukauden ikäisenä. Mutta sisarussarja selvisi, sillä heistä tuli yritteliäitä ja toisiaan auttavaisia.

Vuonna 1913 Helmi lyöttäytyi mukaan pieneen konnevesiläisten porukkaan, joka matkusti Hangon, Kööpenhaminan ja Southamptonin kautta New Yorkiin. ”Vaan Luojaan luottaen lähteä koitan, ja toivon, ett vastustuksetkin voitan”, kirjoitti hän lähtiessään.”Ameriikasta” Helmi ystävineen etsi eri paikkakunnilta parempaa tulevaisuutta. He tekivät siirtolaisille tuttuja töitä kuten tehdastyöläisen, lastenhoitajan, ompelijan ja kotiapulaisen töitä. Heille tutuiksi tulivat myös Kirkkohaali ja Suomihaali (haali = halli, suomalaisten kohtaamispaikka). Elämä koetteli, mutta antoi myös onnistumisen kokemuksia.

Kotimaan asiat olivat Helmillä aina mielessä. Kirjeenvaihdossa seurattiin vuoden 1918 ankaraa veljessotaa. Silloin oltiin levottomia läheisten kohtalosta. ”Käy Korkein suojaksi Suomenmaan, tule turvaksi kansallemme”, rukoili Helmi vuoden 1918 helmikuussa. Samoihin aikoihin onnea elämään toi perheen perustaminen kotikylän nuoren miehen Antton kanssa, ja pian syntyivät kaksi kahden toivottua poikalasta. Suomeen palattiin 1923 rakentamaan omaa suomalaista elämää ja kotitilaa Tapiolaa. Silloin Helmi pyysi päiväkirjassaan ”Taivaan Isä, anna minulle ymmärrystä, että osaisin oikein kasvattaa ja neuvoa lapsiani, että heistä varttuisi kunnon kansalaisia.” Edessä olivat elämän ruuhkavuodet, ja lähellä sukulaisia oli turvallista elää perhearkea.

Suomen historian suuret käännevuodet, sodan vuodet 1939-1945 koskettivat tietysti myös Helmin perhettä. Perheen nuoret miehet joutuivat rintamalle, ja alituinen oli huoli heidän puolestaan. Dramaattisimin huoli toteutui silloin, kun äitienpäivän aattona toinen heistä astui miinaan ja loukkaantui pahasti. ”Jumalalle kiitos, että henki säilyi”, kirjoitti Helmi. Päiväkirjat jatkuivat vielä sodan loppuselvittelyvuosien ajan, ja aina teksteissä oli rukousta mukana.

Harvoin olen päässyt tutustumaan mikrohistoriallisesta näkökulmasta äitini suvun historiaan. Luettuani Helmin päiväkirjat mietin kunnioituksella, kuinka vaiherikas hänen elämänsä on ollut, ja kuinka rohkeasti hän on elänyt. Minulle hänen elämänsä näyttäytyy päiväkirjamerkintöjen perusteella sellaiselta, ettei hän ole elänyt vain omaan järkeensä ja voimaansa luottaen. Usein hän kirjoittaa teksteihinsä mukaan vilpittömiä rukouspyyntöjä. Vaikka elämä on koetellut häntä raskaastikin, uumoilen hänen eläneen suuressa luottamuksessa Jumalaan ja saaneen siten hankaliin tilanteisiin usein lohdutuksen ja toivon.

Tähän lukukokemukseen tunsin kätketyn vahvan viestin siitä, että Jumala oli isotädin aikaan suomalaisille todellinen tuki ja suoja – niin olisi hyvä edelleenkin olla. Edelleen maailmassa tapahtuu vaarallisia asioita. Esimerkiksi epidemia-aika jatkuu, ja siksi elämään tuntuu sisältyvän vakavia terveysuhkia. Rukoilen, että omassa ajassamme apua etsiessämme löydämme johdatuksen Jumalan luo. Hänen varjeleviin käsiinsä saa turvallisesti uskoa elämänsä.

Lopetan adventtiajan siunauksen sanoihin: Olkoon Jumala kanssasi, tuokoon rauhan levottomuuteesi ja valon pimeyteesi kulkiessasi kohti joulua!

Pastori Kati Saukkonen

Yleinen asevelvollisuus on Suomen puolustusratkaisun perusta. Se on ollut sitä läpi koko itsenäisen Suomen historian. Uskon, että näin on myös pitkälle tulevaisuuteen. Asevelvollisuus on säilyttänyt merkityksensä, koska sillä on takanaan suomalaisten vankka tuki. Uusimpien kyselyiden mukaan nykyjärjestelmän säilyttämistä kannattaa kolme neljästä suomalaisesta.

Asevelvollisuus kohtaa kuitenkin uusia haasteita. Ikäluokat ovat pienentyneet ja nuorten kunto on laskenut. Yhä useampi joutuu jättämään palveluksen kesken tai ei pysty astumaan palvelukseen laisinkaan. Tämä ei voi jatkua näin. Jos oman kunnon päästää rapistumaan jo parikymppisenä, ei se lupaa hyvää toimintakyvylle, kun kilometrejä kertyy enemmän. Fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä on pidettävä huolta nuoresta vanhuuteen saakka. Se kannattaa, sillä hyvä peruskunto on parhaimpia keinoja ehkäistä hoitokierteeseen joutumista myöhemmällä iällä.

Suomalaisten liikuntakipinän säilyttäminen on otettava nyt valtakunnalliseksi ykköstavoitteeksi. Kuntovajeen pysäyttäminen edellyttää laajaa yhteistyötä eri ikäisten ihmisten, mutta aivan erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn parantamiseksi. Asevelvollisuus on parhaimpia nuorten kunnon mittareita ja keinoja liikkumisen lisäämiseksi. Vanha sanonta siitä, että Puolustusvoimat on Suomen suurin kuntokoulu, pitää edelleen paikkansa. Puolustusvoimissa tarjotaan nuorille miehille ja naisille ensiluokkaista fyysisistä toimintakykyä kehittävää koulutusta. Myös varusmiesten vapaa-ajan liikuntamahdolliset ovat nykypäivänä monipuoliset. Näistä on otettava kaikki hyöty irti.

Asevelvollisuudessa on kyse maanpuolustuksesta, mutta sen pitää silti elää ajassa. Hallitus asetti viime vuonna parlamentaarisen komitean selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä. Tämä työ on nyt valmistunut. Komitea ehdottaa mietinnössään, että kutsunnat laajennetaan koskemaan koko ikäluokkaa eli sekä miehiä että naisia.

Tämä on kannatettava aloite. Jo Suomen perustuslain mukaan maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia sukupuolesta riippumatta. Naisten vapaaehtoinen asepalvelus on vakiinnuttanut asemansa ja on tärkeä osa Suomen maanpuolustusta. Naishakijoiden määrässä on silti edelleen kasvuvaraa. Esimerkiksi kriisinhallintatehtäviin tarvitaan nykyistä enemmän varusmiespalveluksen suorittaneita naishakijoita. Naisiin ulotetut kutsunnat ovat hyvä keino lisätä koko yhteiskunnan tietoisuutta asevelvollisuudesta ja eri koulutusmahdollisuuksista.

Koko ikäluokkaa koskevan kutsuntamallin on tähdättävä siihen, että nuorten kuntokehitys saadaan paremmalle raiteelle. Uusi kutsuntamalli tarjoaa samalla mahdollisuuden tavoittaa koko ikäluokka juuri oikealla hetkellä, aikuistumisen kynnyksellä. Tämä auttaa sosiaali- ja nuorisotyön ammattilaisia löytämään joukosta ne nuoret, jotka ovat jääneet vaille opiskelu- tai työpaikkaa peruskoulun jälkeen tai jotka ovat muuten syrjäytymisvaarassa. Kutsunnat ovat tiivis osa suomalaista yhteiskuntaa ja niiden merkitys tulee nyt kasvamaan.

Lahdessa Hennalan Urheilukoulun käyneenä 1993-1994 haluan myös nostaa keskusteluun urheilun ja varusmiespalveluksen yhteisen kehittämisen. Urheilukoulujärjestelmä on ollut toimiva, mutta se voisi vieläkin paremmin tukea nuoren urheilijan polkua lukion tai ammattikoulun jälkeen kohti urheilun ammattilaisuutta. Tätä keskustelua tulee ja pitää käydä myös tiiviisti valtakunnan tasolla sekä myös seuroissa. Lahdessa on toimiva urheilulukio ja Salpauksen urheilulinja on myös saanut valtion resursseja lisää. Kaikki aktiiviset urheiluseuramme saavat tästä paljon. Lahtelaisille nuorille tämä on hieno tilaisuus ja samalla houkuttelemme Lahteen myös lahjakkaita urheilijoita muualta.

Ville Skinnari

Olen toiminut vuodesta 2013 Etelä-Lahden Sosialidemokraattien puheenjohtajana. Se on ollut arvokas tehtävä ja minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Nyt on aika kiittää näistä kuluneista vuosista ja kääntää uusi sivu etelälahtelaisessa vaikuttamisessa. Yhdistyksemme valitsi syyskokouksessaan uudeksi puheenjohtajakseen kaupunginvaltuutettu, filosofian maisteri Sanna Virran. Jatkan itse edelleen yhdistyksen johtokunnan jäsenenä. Pystyn samalla jatkossa keskittymään entistä paremmin tehtäviini ministerinä, kansanedustajana, kaupunginvaltuutettuna ja SDP:n varapuheenjohtajana – myös lahtelaisten asialla. Isäni aloitti Etelä-Lahdessa poliittisen uransa 1975 juuri Etelä-Lahden Demareiden puheenjohtajana. 46 vuoden aikana on tapahtunut paljon. Lapsuudenkotimme Ali-Juhakkalassa Korsitiellä oli usein kokouspaikkana. Lähteen koulu oli kouluni 1. ja 2. luokan. Ensimmäinen muistoni liittyy Launeen Perhepuiston perustamiseen. Se oli silloin juhlan aihe. Etelä-Lahden ja Launeen alueen kehittäminen on edelleen meille tärkeä asia. Paikallisista palveluista mukaan lukien Launeen kirjasto tulee huolehtia nyt ja jatkossa.

Sanna Virta on uuden ajan haasteiden ratkaisukeskeinen poliitikko, joka haluaa kehittää Lahtea ja samalla SDP:tä. Tässä meillä on aivan yhteinen tilannekuva ja tehtävälista. Sannalla on kykyä katsoa laajasti Lahden kehittämistä ja hän on tuonut uutta virtaa ja valoa myös Lahden valtuustoon. Sanna tunnetaan Lahdessa myös aktiivisena yhdistystoimijana ja kaupunkikulttuurin sekä pienyrittäjyyden puolestapuhujana.

Meillä on monta uutta ja vanhempaakin avausta menossa hyvää vauhtia eteenpäin. Etelä-Lahden asiat ovat edelleen keskiössä, mutta samalla teemme työtä mm. Sopenkorven kiertotalouskeskuksen rakentumiseksi sekä asukas -, opiskelija – ja yritysystävällisen Lahden kehittämiseksi yhdessä Lahden kaupungin, yhdistysten, yritysten sekä oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa. Työllisyyden toimet ja uuden Työkanava-toimijan pilotointi Lahdessa sekä kaikkien järjestöjen ja yritysten osallistaminen tähän työhön on meille keskeistä.

Etelä-Lahti ja kaiken kaikkiaan koko Lahti tarvitsee uutta henkeä ja rakentavaa otetta paikalliseen päätöksentekoon myös laajemmin. Me otamme tämän haasteen vastaan. Tulemme tarjoamaan lahtelaisille parempia mahdollisuuksia keskustella ajankohtaisista asioista helposti ja mukavasti. Tavoitteena on tuoda mukaan uusia ihmisiä, jotka haluavat antaa oman panoksensa ja osaamisensa Lahden kehittämiseen. Mitä enemmän teemme yhdessä, sitä enemmän saamme aikaan.

Myös maailmalla on tapahtunut ja positiivisia uutisia on kantautunut meille Suomeen. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj) on valinnut Suomen järjestön puheenjohtajaksi vuodelle 2025. Etyj-puheenjohtajuus on erittäin merkittävä asia, sillä vuonna 2025 tulee kuluneeksi 50 vuotta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin huippukokouksesta ja Helsingin päätösasiakirjan hyväksymisestä. Se, että nimenomaan Suomi haluttiin puheenjohtajaksi juhlavuonna, on osoitus Suomen saamasta arvostuksesta ja kokoamme isommasta roolista rauhan ja vakauden edistämiseksi Euroopassa.

Maailmanjohtajat kokoontuivat vuonna 1975 Helsinkiin Etykin huippukokoukseen presidentti Urho Kaleva Kekkosen kutsusta. Tuolloin alettiin puhua niin kutsutusta Helsingin hengestä. Se tarkoittaa, että vuoropuhelu ja luottamus voivat rakentaa silloinkin, kun jännitteet ja uudet uhat ravistavat maailmaa. Ystävien lisäksi on välttämätöntä käydä vuoropuhelua myös niiden kanssa, joiden kanssa olemme vähiten samaa mieltä. Tätä samaa Helsingin henkeä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. On ollut hienoa, että etenkin tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vienyt tätä sanomaa maailmalle, aina Euroopasta Yhdysvaltoihin ja Venäjälle saakka. Vuoden 2025 Etyj-puheenjohtajuus tarjoaa Suomelle ainutlaatuisen mahdollisuuden koota vaikuttajia yhteen ja tuoda luottamusta maailman geopoliittiselle kartalle. Se, jos mikä, olisi vaikuttavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja Suomelle aito näytönpaikka osaamisestamme.

Ville Skinnari

Nuorelle on tärkeää itsenäistyä ja itse saada päättää oman elämän asioista. Itsenäistyminen merkitsee myös vastuuta. On itse tehtävä ratkaisut ja valinnat ja kannettava niiden seuraukset. Mutta niidenkään kanssa ei tarvitse olla yksin. Asioita voi jakaa, neuvoa voi kysyä ja itsenäiset ihmiset voivat tehdä monia asioita yhdessä.

Mutta niinhän asia on myös maiden ja valtioiden välillä. Itsenäiset valtiot voivat tehdä asioita yhdessä, sillä maailmamme on yksi ja yhteinen. Ja aivan kuten itsenäiset yksilöt voivat vain yhdessä rakentaa yhteistä yhteiskuntaa niin samoin itsenäiset valtioiden on yhdessä rakennettava yhteistä maailmaa. Ja kun yksilötasolla vahvempien osa on tukea heikompia, niin samoin on valtioiden välillä.
Globaaleihin, maailmanlaajuisiin ongelmiin, on vain globaaleja ratkaisuja. Siksi emme voi jäädä omaan ”lintukotoomme” ummistaen silmämme koko maailmaa ja kaikkia koskevilta kysymyksiltä.

Veteraanien perintö meille on vapaa isänmaa. Kiitämme Jumalaa ja kiitämme veteraaneja tästä lahjasta. Heidän periaatteensa rintamalla oli, että kaveria ei jätetä. Veteraanien perintö velvoittaa meitä pitämään huolta toinen toisestamme. Se tapahtuu siten että rakennamme oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jossa kaikista pidetään huolta.

Mutta ajattelen, että tämä perintö merkitsee myös katsomista asioita yhteisen maailmamme näkökulmasta. Me suomalaiset olemmekin näyttäneet hyvää esimerkkiä niin rauhanturvatyössä kuin rakentavana yhteistyökumppanina. Itsenäisinä ja vapaina meillä on mahdollisuus rakentaa yhteistä maailmaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune