Mikkelinpäivä on enkelten, Jumalan sanansaattajien päivä. Mutta vanhastaan mikkelinpäivänä on muistettu myös lapsia ja usein silloin vietetään myös lasten kirkkohetkiä ja perhekirkkoja. Mutta miksi juuri silloin ovat lapset esillä? Eihän enkelit kuulu vain lapsille! Syynä tähän on mikkelinpäivän evankeliumiteksti. Siinä Jeesus puhuu lapsista.
Ensiksikin hän varoittaa meitä aikuisia ja isoja, ettemme halveksisi yhtäkään näistä vähäisistä. Helposti tässä maailmassa isommat jyräävät pienemmät. Siksi on hienoa, että viime aikoina on alettu kiinnittää huomiota lasten tarpeisiin. Mm. seurakunnissa päätöksenteossa täytyy arvioida, mitä vaikutuksia päätöksellä on lapsiin. On hyvä, että pysähdymme miettimään, mitä vaikutuksia tekemisilläni ja valinnoillani on lapsiin. Jeesus puheessaan menee vielä pidemmälle. On tärkeää, ettemme halveksi pieniä, mutta meidän on tehtävä vielä enemmän. Meidän on puolustettava lapsen oikeuksia ja tarjottava turvallinen kasvuympäristö. Jeesus sanoo: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.”
Toiseksi Jeesus asettaa lapsen meille aikuisille esikuvaksi. Hän sanookin, että taivasten valtakunta on lasten kaltaisten. Tavallisestihan lapset ottavat mallia aikuisista. Mutta mitä me voimme oppia lapsilta? Ehkäpä aitoutta. Tai sellaista luottamusta, jota lapsi osoittaa. Niin kuin lapsi, joka turvautuu vanhempaan ja menee hänen syliinsä suojaan ja turvaan, niin me saamme samoin turvautua Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen ja olla turvassa hänen armossaan ja rakkautensa sylissä.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune