Viime pyhän tuomiosunnuntai on jo menneen kirkkovuoden lumia ja on aika avata uusi kirkkovuosi vaikkapa hoosiannaa laulaen! Adventti tarkoittaa Herran saapumista ja siitä alkaa odottaminen ja valmistautuminen Vapahtajan tulemiseen.

Ennen jouluun valmistauduttiin katumalla, paastoamalla ja rankaisemalla makunystyröitä lipeäkalalla. Nykyään adventtiaika on enemmänkin iloista yhdessäolon aikaa, joka huipentuu joulun pyhiin. Vaikka moni asia kulttuurissamme muuttuu kovaa vauhtia, on tunnelmalliselle adventille ja hartaalle joululle edelleen tilausta. Tuskin meistä kukaan niin postmoderni haluaa olla, että joulun tahtoisi peruuttaa.

Vaikka olisi helppo kritisoida joulun valmisteluun liittyvää kulutusjuhlaa ja joulustressiä, on mentävä pintaa syvemmälle. Kaiken tekokimalteen alta on edelleenkin löydettävissä kestävä ydin. Adventinajan sanoma on, että Kristus tahtoo edelleen saapua ihmisten sydämiin ja tuoda pelastuksen maailmaan. Kun antaa elämänsä ”Korkeimman käteen”, jaksaa elämän synkätkin ajat. Siksi on aihetta Hoosianna-huutoon. Sitä voi käyttää riemuhuutona ja kiitoksena kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori

Viimeiset neljä peliä ovat nostaneet muutaman pienen synkän pilven Pelicansin taivaalle. Jos otetaan mittariksi viiden viimeisen matsin kuntopuntari, niin huomataan, että viidestä viimeisestä pelistään Pelicans on kerännyt vain 6 pistettä maalierolla 14 – 12 eli vaivaiset 1,2 pistettä/ ottelu.

On selvä, että kaikille joukkueille tulee näitä huonompia jaksoja ja nyt sellainen näyttäisi osuvan lahtelaiseen pelikaanilaumaan.
Niinpä viikonlopun kaksi HIFK-peliä ovatkin isossa osassa, kun mietitään Pelicansin suuntaa loppukaudeksi. Vähintään yksi kolmen pisten voitto on stadilaisilta raavittava, mieluiten tietenkin kaksi. HIFK:n kausi on ollut kohtalaisen mollivoittoinen kovasta rosterista huolimatta. Joukkue omaa hurjan potentiaalin ja täytyy toivoa ettei se pelsu-matseissa vielä realisoidu.

Periaatteessa Pelicansin suurin ongelma on ollut onneton viimeistely, sillä maalipaikkoja on kyllä ollut kaikissa peleissä ihan riittävästi. Varsinkin ulkomaan avut Lasch ja Hodgman saisivat olla paljon itsekkäämpiä maalipaikoissa. Nyt tuntuu, että kundit yrittävät rakentaa vieruskaverille liiankin varman maalipaikan, kun paras ase olisi jo suora laukaus.
Samoin herra Lopin vauhti tuntuu hieman hyytyneen. Näinköhän alkukauden loukkaantuminen haittaa vielä? Vili Sopanen on myös viime peleissä ollut oudon haluton ja mauton.

Hodgmanilla luistin kulkee ja kynä käy, mutta joskus voisi myös laukoa.
Kuva: Pelicans/Jukka Rautio/Europhoto

Tiistaisessa Ässät-pelissä pisti silmään Ässien ylivoimahyökkäykset ( 2-1 tai 3-1 hyökkäykset), joita ottelun aikana nähtiin ainakin viisi. Hovinen muutaman hoiteli tyylikkäästi, mutta yksi päätyi Armian maaliin. Ei näitä nähty alkukaudesta. Nyt peli on liian huolimatonta omalla ja hyökkäyssiniviivalla ja hyvä vastustaja kuittaa näistä nopeasti.
Pari kertaa koko viisikko kiiti hyökkäyssuuntaan täysillä, kun alin mies menetti kiekon. Ei Hovinenkaan ihan kaikkea kiinni saa…

Suikkanen on nopeasti reagoinnut tehottomuuteen ja tiistaina nähtiinkin ihan uusi ketju, kun Immonen sai laidoilleen Koskirannan ja Laschin. Ymmärrettävästi homma ei vielä toiminut sen paremmin kuin aikaisemmatkaan ketjuviritelmät. Nyt kun muut joukkueet kilvan vahvistavat rivejään, voisi Pelicansillakin olla mietinnän paikka. Tehoja pitäisi jostain saada, mutta mistä? Yksi vaihtoehto voisi olla KHL-seurassaan sivuraiteille joutunut Antti Miettinen. Mies osaa kyllä laittaa kiekkoa pussiin, KHL:ssa ei vain ole tällä kaudella homma kulkenut.

No, täytyy muistaa, että alkukausi on menty selkeästi yläkanttiin, eikä Pelicansin paikka lähtökohtaisesti ole olla liigan kärjessä. Varmasti Lahdessa ollaan todella tyytyväisiä, jos pelsut löytyvät runkosarjan lopussa kuuden joukosta, joka onkin realistinen tavoite joukkueelle hyvän alkukauden ansiosta. Ei laiteta vielä päätä pensaaseen, vaan ollaan edelleen ylpeitä kotikaupungin jengistä!

Pelicansin hardcorefaniosasto Ääriliike ja Isku Areenan järjestysmiehet ovat ajautuneet törmäyskursssille. Tosi fiksua! Ymmärrän kyllä, että vierashalleissa tulee ongelmia järkkäreiden kanssa, mutta se, että kotihallissa jatkuvasti tulee ongelmia, on vähintäänkin outoa.

Ääriliikkeen faneille seuraava kysymys mietintämyssyyn. Kumpikohan on Pelicansille tärkeämpi: 50 hardcore-fania, jotka jatkuvasti v…tuilevat kotihallin järkkäreille vai 5000 maksavaa ”tuulipukukansalaista”? Vaikka Ääriliikken mielestä ns. tuulipukukansa ei kannusta joukkuetta tarpeeksi, kantaa se kuitenkin jatkuvasti taloudellisen panoksensa Pelicansin kassaan. Ja onhan jokaisen oma asia huutaako pelissä nielurisat pullolaan vai seuraako peliä hiljaisena, silloin tällöin taputtaen. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ”väärinkannattaminen”.
Ei faniryhmä, olkoon kuinka hyvä ja äänekäs tahansa, voi nousta seuraa suuremmaksi, joten nyt ne herneet pois nenästä ja keskittykää siihen olennaiseen eli kannustamiseen. Sen te todella osaatte.

Pete Salomaa

Valvira eli sosiaal-i ja terveysalan valvontavirasto ei suinkaan ole ainoa valtion laitos, joka ei osaa hoitaa tehtäviään tai suoranaisesti viis veisaa asioista, jotka sille lain mukaan kuuluisivat. Harmaata työvoimaa ei valvo kukaan, vaikka pientä yritystä nyt alkaa jo esiintyä, kun rakennustyömaille saadaan ajan tasaiset kortit työntekijöistä.

Suurinta ”kusetusta” ja lainakikkailulla leikkimistä tekevät kuitenkin kansainväliset yritykset meidän lepsun elinkeinoverotuksemme kautta. Temppu on ollut verottajan tiedossa jo kauan, mutta mitään konkreettista ei ole saatu aikaan. Mikseivät suomalaiset virkamiehet tee tehtäviään, vaikka tietävät, että Suomen suoman rajoittamattoman korkovähennysoikeuteen pitäisi puuttua kovalla kädellä. Joidenkin arvioiden mukaan veromenetykset ovat 100-300 miljoonaa euroa vuodessa.

Miten tämä temppu oikein tehdään? Kansanväliset yritykset voivat lainajärjestelyillä siirtää Suomessa saatuja tuloja verotettavaksi matalan verotuksen maihin. Se tapahtuu niin, että suomalainen tytäryhtiö lainaa toisessa maassa toimivalta konsernin osalta rahaa ja vähentää korkokulut sitten Suomen verotuksessa. Näppärät pojat tekevät niin, että korko sovitaan konsernin sisällä erittäin korkeaksi verohyödyn maksimoimiseksi Suomessa.

Koko meidän lääketeollisuutemme joutuu todella outoon valoon, jos esimerkiksi suuri suomalainen terveysyhtiö Mehiläisen liikevoitto Suomessa oli vuonna 2010 lähes 40 miljoonaa euroa, mutta se maksoi veroa vain vaatimattomat 360.000 euroa. Ja tämän mahdollisti se, että Mehiläinen on osa
ulkolaista AMBEA-konsernia, jonka taas omistavat kansainväliset Triton ja KKR yhtiöt.

Suomessa on lukuisia porsaanreikiä, joilla voidaan kikkailla ja siirtää ulkomaisten yritysten kautta rahat kiertämään veroparatiisien kautta.
Todellisuudessa Suomesta hyvät alkavat yhtiöt karkaavat ulkomaiseen omistukseen. Syynä tähän on tietysti se, että kun nuoresta yrityksestä tulisi veroa maksava, niin voiton voi siirtää Suomesta pois velkajärjestelyillä. Miten voisimme aidosti tukea juuri alkavia yrityksiä, että ne eivät hyppäisi
ulkomaille? Siinä Suomen yrittäjillä riittääkin puuhaa?

Ensimmäisenä korkovähennykset rajaukset on saatava kirjattua lakiin välittömästi jo ensi vuoden alusta.
Rikkaat ovat Suomessa aivan erityisessä valtiovallan suojeluksessa. Monet heistä saavat siirtää verovapaasti 90.000 euroa vuosittain hyväkseen sijoittamalla yritykseensä omia varojaan. Kun lisäksi päähallituspuolueet siunasivat heille täyden pääomien verovapauden, niin mitä kansanvaltaa he ihan oikeasti edustavat? Tuloerojen kasvaminen ei lama-aikana lisää käsitystä Suomesta demokratian mallimaana.

Jussi Melanen

Katselin kerran ikkunasta talven ensimmäistä, rauhallista, lumisadetta. Lumihiutaleet putosivat hiljalleen mustalle asfaltille, katujen varsille istutettujen puiden lehdettömille oksille sekä sinne tänne kiirehtivien autojen katoille ja ihmisten olkapäille. Äiti veti perässään pientä poikaa, joka kieli ulkona pyydysti suuria valkeita hiutaleita suuhunsa.

Äidillä taisi olla kiire, mutta se ei näyttänyt poikaa häiritsevän. Hän iloitsi jokaisesta kiinni saamastaan hiutaleesta ja laahusti hitain askelin eteenpäin, pyrähdellen välillä jonkin erityisesti houkuttelevan saaliin perään.

Pienen lapsen elämässä vanhempien tehtävänä on toimia paimenena. Joskus voi vastaan tulla muitakin, jotka hetkeksi täyttävät paimenen paikan. Löytyy ihmisiä, jotka osaavat ohjata vähän matkaa eteenpäin. Jeesus vertaa itseään hyvään paimeneen. Hän tuntee lampaat ja he tuntevat hänet. Kun kaipaamme johdatusta elämässämme, tarvitsemme paimenta, joka tietää millaisiksi ja mitä varten meidät on luotu.

Kerran koittaa se päivä, jolloin Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa. Hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle ja kaikki kansat kootaan hänen eteensä. Silloin kysytään, oletko sinä luottanut elämäsi hyvän paimenen johdettavaksi.

Havahduin ajatuksistani kadulta kuuluvaan roska-auton ryminään. Äitiä ja poikaa ei enää näkynyt. Hymyilin nurkan taakse hävinneen lapsen kyvylle iloita pienistä asioista, elää hetkessä, olla murehtimatta kiireestä, luottaa äidin talutukseen.

Mira Vorne
Seurakuntapastori

Suomen hiihtourheilu pääsi taas yllättämään tai ainakin herra Lallukka. Juuri kun pikkuhiljaa meikäläinenkin alkoi uskomaan edes jollain tavalla puhtaaseen hiihtoon, tulee tämä yksinäinen susi ja kusee muiden hiihtäjien kintuille.

Omasta mielestään Lallukka on tietysti syytön ja tietämätön asiasta, joten odotan mielenkiinnolla Lallukan selityksiä mm. salaliitoista ja epämääräisistä talonmiehistä, jotka Suomessa ovat perinteisesti meidän urheilijoita salaa piikittäneet.

Joka tapauksessa ikävän varjon suomalainen maastohiihto jälleen itselleen sai juuri kauden kynnyksellä ja tätä saavat muut hiihtäjät vielä selitellä kauden kuluessa. Varsinkin, jos menestystä tulee…

Pelicans tappioputkessa

Pelicans meni sitten ottamaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella kaksi kertaa peräkkäin nokkaansa.
Väliotsikko on hieman raflaava, sillä oikeasti mistään putkesta ei voida vielä puhua, mutta hyvin voi kuvitella iltapäivälehtien otsikoivan asian juuri noin. Toinen otsikkovaihtoehto voisi olla esim. ”Pelicans kriisissä!”
No joka tapauksessa lauantaina kylään tuleva Lukko on voitettava ja palattava pikaisesti voittojen tielle, muuten iltapäivälehdet revittelevät edellämainittuja otsikoitaan.

Pelsut päästivät Kari Sihvosen HPK-paitaan loppukaudeksi. Ihan oikein, varsinkin kun Sihvonen oli itse siirtoa pyytänyt. Sinänsä harmi, sillä Karraa olisi kyllä play off- peleissä kaivattu. Kuka nyt ottaa sen kusipään ja hullun taklaajan roolin, jollainen pitää joukkueesta kuin joukkueesta löytyä, kun kiekko putoaa jäähän ensimmäistä kertaa pudotuspeleissä.

Yllättävän vähän fyysistä vääntöä omaavia pelaajia pelsujen joukkueesta tällä hetkellä löytyy. Varsinkin pudotuspeleissä nämä kaikenmaailman jarkkoruudut ovat yllättäen kultaakin kalliimpia pelaajia. Pelaaja joka ärsyttää, tökkii, aukoo päätään, taklaa, tappelee ja saa omalla tekemisellään vastustajan focuksen pois itse pelistä.
Tammikuussa voi tietenkin vielä täydentää joukkuetta jollain tälläisellä pelaajalla, jos tarvetta ilmenee.
Ja olen aika varma, että tarvetta ilmenee…

FC Lahti haalii pelaajia

Kuhnurit kasaavat tiukasti joukkuettaan ensi kaudeksi. Viime aikoina jatkosopimuksen ovat väsänneet Hauhia, Sinisalo, Bäckman ja Kemppinen. Ensimmäinen uusi pelaaja oli hänkin kovasti tuttu, kun Konsta Hietanen (MyPa) odotetusti tekee paluun FC Lahden paitaan. Lisäksi vahvat huhut kertovat Rafaelin ja Jussi Lepolan (Honka) sopimusten olevan ainoastaan julkaisua vaille.

Hieman huolta aiheuttaa FC Lahden osakeanti, joka ei ole onnistunut ihan odotusten mukaisesti.
Liigalisenssiä varten talous pitää olla kunnossa, muuten käy ac oulut eli lähtö ykköseen tulee ennen ensimmäistäkään peliä. Onhan se kumma, jos ei Lahden kokoisesta kaupungista saada tarpeeksi rahaa kasaan, jotta voidaan pyörittää jalkapallojengiä Suomen korkeimmalla tasolla. Pitäisiköhän FC Lahden toimitusjohtajan Ari Koskisen käydä juttusilla Pelicansin Ilkka Kaarnan kanssa? Jonkinlaista yhteistyötä seurojen välillä voisi yrittää. Sellaista, joka hyödyttäisi molempia. Esim. yhteiset kausikortit tai jotain muuta vastaavaa. Olen aina ihmetellyt, miksi jääkiekko- ja jalkapalloväki ovat kuin kissa ja koira. Yhteistyössä voisi olla voimaa.

Myös Litmasen halukkuutta sijoittaa Lahden joukkueeseen kannattaisi kysellä. Nurminen pelasti pelsut, joten Litti voisi tehdä saman FC Lahdelle. Toisaalta Lahdessa on todella paljon porukkaa mukana Kuusysin ja Reippaan junnuorganisaatioissa ja siellä on myös paljon osaamista. Nyt pitäisi vain saada kaikki puhaltamaan samaan hiileen eli kaikki joukolla FC Lahden taakse.

Tätä yhteen hiileen-teoriaa ei tue se, että Lahden Reippaan miesten edustusjoukkue on nyt sitten synnytetty uudelleen. Salpausselän Reippaan paikan kolmosessa on ottanut Lahden Reipas, valmentajanaan Hape Kampman. No, vuoden päästä päästäänkin sitten katsomaan kakkosessa Kuusysi-Reipas-matseja…. Onko järkee vai ei, voisi tähän loppuun kysäistä?

Pete Salomaa

Pankkiiri Wahlroos antanut ahneudelle kasvot

On vastakkainasettelun aika. Koko maailma on huomannut, että Chicagon koulukunnan ”kellokkaiden” opit ovat karahtaneet pahasti kiville ja kaiken oikeuden mukaan Milton Fridemanilta pitäisi riistää taloustieteen Nobelin palkinto takaisin, mutta maatkoon kuolleet rauhassa; samoin kuin heidän oppinsa. MOT!

On uskomatonta, että entinen stalinisti ja nykyinen sikanokkakapitalisti Nalle-poika saa ilkkua, miten huvittaa mediassa ja pilkata meitä tavallisia tolloja keskiluokkalaisia ilman, että kukaan uskaltaa sanoa mitään keisarin uusista vaatteista. Hän käyttäytyy kuin Ludvig IV ”valtio olen minä” ja antaa kenkää 2000 nordealaiselle itse mitään kipua tuntematta, kun hän samaan aikaan ostaa omille kätyreilleen 200 miljoonan luksusasuntoja ja antaa heille miljoonien eurojen arvoisia kultaisia kädenpuristuksia.

Kaiken ylimielisyyden huippu oli työantajan työsulku. Tämä, jos mikä sai minut todella ajattelemaan. Kuinka kauan me jaksamme ihan oikeasti sietää tätä röyhkeyttä ja ylenkatsomista, ennen kuin me toimimme? Minun mittani ainakin tuli täyteen. Minä äänestän jaloillani, sillä Nordea ei ole ainoa pankki Suomessa ja siitä yhtä helppoa lähteä kuin mistä muustakin rahoituslaitoksesta, jos asiat ovat suhteellisen kunnossa, kuten
useimmilla kaltaisillani ”kaulusköyhälistöllä” itse asiassa ovat. Toivottavasti muut seuraavat esimerkkinäni ja äänestävät jaloillaan, sillä mikään ei osoita, että hänellä olisi jotain yhteistä meidän tavallisten suomalaisten kanssa.

Hän tuhoaa kaikki kansalliset visiomme ja projektimme, joista tärkein oli hyvinvointivaltiomme rakentaminen sodan rauniolle ja tuloksekas yksituumaisuus koulutuksellisesta tasa-arvosta. Hän murentaa ja murskaa tahallaan ilkkuen monien suomalaisten vuosikymmenien aikana rakentaman julkisten palveluiden turvaverkot ja huutaa kurkkua suorana ” share holders valuea” kuin yksinäinen Citizen Cane tyhjässä teatterissa katsomassa vaimonsa lahjatonta esitystä.

Koko maailmanlaajuinen talouskriisi puskee päälle ja monien eurooppalaisten pankkien tilanne on kiikun kaakun ja muistuttaa tilannetta, jossa me tavalliset Tuppuraiset ja Tappuraiset olemme näiden riskiluotottajapankkien takuumiehinä siksi, että koko komission ja EKP:n tehtävän rajaus ja riskien hallinta on karannut käsistä jo aikaa sitten. Mutta, mitä tekee meidän Nalle-poikamme? Hän ilkkuu ja repii puukolla haavaa keskiluokan ranteesta kuin kunnon viimeinen kapitalistinen partiopoika ja osoittaa, että ensin tulee aina oma etu ja sen jälkeen kaverin etu. Suomen edulla ei ole niin väliä, pääasiahan on, että pankit aina pelastetaan eli sosialisoidaan eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla. Pahinta kuitenkin on, että uusi, näiden Nalle- poikien kaltaisten finanssinerojen aiheuttama talouspolitiikka, on johtanut nuorison poliittiseen passiivisuuteen ja osittaiseen halvaantumiseen.

Me suomalaiset olemme samassa veneessä. Kuinka pitkälle luovutaan kansallisesta budjettivallasta euroalueen pelastamiseksi ja kuinka suuria laskuja ja riskejä ollaan euroalueen yhteisen edun nimissä hyväksymään? Mutta meidän Nalle-poikaa, ei huolestuta mikään. Hänelle ”tarkoitus pyhittää keinot” ja hän viis välittää muista. Jopa useat Amerikan rikkaimmat , kuten Warren Buffet olisivat valmiita maksamaan enemmän veroja, mutta ei MEIDÄN NALLE! Hän saa huudella rauhassa ja ärsyttää kilttejä mediasopuleita ja muita keskiluokkaisia omakotiasujia ja kesämökkiläisiä, kuinka haluaa saamatta mitään kritiikkiä lehdistöltämme. Voihan perkele !

Tähänkö on tosiaan tultu, että kansakunnan pesänjakaja numero YKSI on jätettävä rauhaan, siksi, että normaalia siviilirohkeutta ei esiinny tai kukaan ei uskalla sitä suoraan sanoa mediassa.. Näytetään Nalle närhen munat ja erotaan kaikki suomalaiset Nordeasta!

Juhani Melanen
Kasvatustieteiden maisteri

Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Mark 13:35

Tässä raamatuntekstissä puhutaan Kristuksen toisesta tulemisesta aikojen lopulla. Kun aika on täysi, Kristus tulee. Teksti saattaa tuntua kaukaiselta kuvakieleltä talon herroista ja kukonlauluista, mutta se on tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Jumala rakastaa meitä luotujaan ja tahtoo, että me olemme valmiita jo tänään. On suorastaan elintärkeää pyytää Jumalalta viisasta sydäntä ymmärtää asian tärkeys. Viisas sydän tietää, ettei aikaa ole loputtomasti. Aika on rajallinen, sitä ei voi saada millään konsteilla ja keinoilla lisää.

Voin kuolla huomenna tai voin kuolla jo tänään. Ihminen on hauras vaikka kuinka olisi viisas tai rikas tai kuuluisa tai mitä vaan.
Sairastumme, vammaudumme, epäonnistumme. Emme voi jatkuvasti hallita elämäämme. Voimme yrittää jonkin aikaa, mutta aina tulee raja vastaan.
Viisas sydän tietää, että ihminen on hauras ja haavoittuva.

Jumala on antanut meille jokaiselle tehtävän hänen valtakuntansa työssä. Aina emme kylläkään tiedosta sitä. Meillä on eri tehtävät, mutta kaikissa niissä palvellaan ja tavalla tai toisella puolustetaan oikeudenmukaisuutta.

Olemme vastuussa tehtävästämme Jumalalle. Raamatun mukaan hän kysyy tullessaan, miten olemme tehtävämme hoitaneet. Valveilla on siis syytä olla, jokaisen kristityn ja jokaisen seurakunnan, sillä Herran paluun hetkeä emme voi laskea emmekä tietää. Se hetki voi olla ensi vuosisadalla, ensi vuonna, ensi sunnuntaina tai tänään.

Meille on luvattu tulevaisuus ja toivo. Suuria asioita. Odottaminen ja toivominen kannattaa, ne palkitaan. Kun odotamme palvellen Kristusta lähimmäisissämme, kun pidämme oikeudenmukaisuuden puolta olemme valveilla.
Herra, opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

Nina Tetri-Mustonen
Seurakuntapastori, Laune

Maailmalla on nyt erilaisia hyväntekeväisyyden nimeen vannovia sosiaalisia medioita, jossa käyttäjät keräävät rahaa suosimalleen kansalaisjärjestölle klikkailemalla sivustoilla olevia mainoksia. Jokaisesta klikkauksesta avustuskohde saa viisi senttiä lyhentämättömänä tililleen. On syntynyt uusi termi ”kliktivismi” ja nettivaikuttamiselta odotetaan nyt johtavan konkreettisiin seurauksiin.

Tilanne on kuitenkin erittäin haastava. Näiden uusien medioiden pitäisi luoda itselleen ja palveluilleen markkinat. Kaikkea löytyy on kierrätyssivustoja, ruokapalveluita, liikkumisen ekosysteemejä ja kimppakyytisivustoja. Mutta ostetaanko näitä palveluja todella riittävästi, jotta ne olisivat todella kannattavia. Monille uusille suomalaisille startup- yrityksille toimiminen sosiaalisessa mediassa on unelma: mahdollisuus tehdä työtä ympäristön ja muiden ihmisten hyväksi, mutta liiketoiminnan keinoin. Helsingin Kampissa näitä yrityksiä on useita ja niiden moraaliset tavoitteet ihanteellisia, mutta varsin tosin on usein kylmässä maailmassa.

Uskomattomin moraalinen moka paljastui kuukausi sitten Kiinassa, jossa Wang Yon niminen lapsi joutui yliajon uhriksi Etelä-Kiinassa. Turvallisuuskamerat kuvasivat kaikki tarkasti ja vasta kuukauden kuluttua syntyi maailmanlaajuinen kohu. Filmi paljasti, kuinka yliajaja pakeni paikalta ja ajoi vielä kerran lapsen yli varmistukseen tämän kuolemasta. Myös toinen auto ajoi lapsen yli pysähtymättä. Yliajettu lapsi jätettiin kylmästi makaamaan kadulle ja kaikkiaan 18 ihmistä käveli ohi itse mitään kipua tuntematta, kunnes eräs katutyöläinen pysähtyi ja auttoi tyttöä. Mistä tämä täysi moraalinen vastuuttomuus kertoo kiinalaisessa yhteiskunnasta? Kaiken oleellisen kuin Suomestakin. Puuttuminen auttamiseen voi vaarantaa oman koskemattomuuden. Kiinnisaatu yliajaja kertoi, että hän ei pysähtynyt siksi, että kuoleman tuottamuksesta hän saisi sakkoa vain 3000- 4000 euroa, mutta pysyvästä vammasta, hän joutuisi maksamaan tytön perheelle koko ikänsä.

Olemmeko todella jo yhteiskunnassa, jossa mitkään moraalisäännöt eivät kosketa meitä ja olemme luoneet sellaisia käyttäytymisrituaaleja, joissa armo ja lähimmäisen auttaminen ei enää kannata tai on suoranainen uhka oikealle käyttäytymiselle. Jos näin on, en todellakaan halua elää tässä järjestelmässä, joka tuottaa ja uskoo tämän kaltaiseen käyttäytymismetodiin. Piste!

Kiinassa tämän voi ymmärtää, sillä kansa on pakotettu selviytymään ilman viranomaisia jo kulttuurivallankumouksen ajoista lähtien. Puuttumalla johonkin kiusalliseen tapaukseen olet itse epäilty. Tiedän Suomessakin pari tapausta, jossa apuun tullut auttaja on saanut itse kärsiä seurauksista ja on joutunut maksumieheksi avustettuaan uhria.
Vaimoni sisaren mies auttoi hädässä huutavaa raiskauksen uhria. Pahoinpitelijän isä sattui olemaan tuomari ja nosti väkivaltasyytteen Olavia kohtaan, joka sai sakot liiasta voimankäytöstä oikeudessa. On helppo arvata, meneekö Olavi enää koskaan apuun, vaikka näkisi mitä tapahtuvan lähiympäristössään. Suomalainen lainsäädäntö ei välitä niin paljon uhreista, kuin rikollisista ja heidän oikeusturvastaan. Tämä aiheuttaa kansalaisten keskuudessa hämmennystä ja ihmetystä, joka vaikuttaa jokainen meidän moraalisiin päätöksiimme. ”Laupiassamarialasia ” ei enää ole, vaan kaiken moraalisen arvo mitataan rahassa.

Elämme vaikeita aikoja, jossa uskomattomia rikoksia tehneet ja valehdelleet poliitikot eivät saa rikkeistään mitään rangaistuksia, kuten Kreikan taloudellista tilannetta manipuloineet virkamiehet ja korruptoituneet poliitikot. Kansa matkii johtajiaan ja moraali putoaa. Ei kai tämä voi olla tulevaisuuttamme!

Jussi Melanen

Noidaksi pukeutuminen on yksi halloweenin perinteistä. Tapa on peräisin vanhasta kelttiläisestä uudenvuodenjuhlasta, joka sijoittui loka-marraskuun vaihteeseen. Luonnon kuihtuessa uskottiin rajan tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen maailman välillä häviävän. Ihmiset pelkäsivät, että pahat henget houkuttelisivat heidät tuonpuoleiseen. He suojautuivat naamioiden taakse, jotta henget eivät tunnistaisi heitä.

Kristityn ei tarvitse pelätä pahoja henkiä eikä hänen tarvitse naamioitua. Hän saa tulla Jumalan eteen sellaisena kuin on, ja Kristus peittää hänen syntinsä omalla puhtaudellaan. Pyhässä kasteessa Jumala pukee ihmisen Kristuksen pyhyyteen. Siitä meitä muistuttaa valkoinen kastemekko. Kristitty on pyhä, koska Kristus on pyhä.

Eräs toinen halloween-perinne liittyy kurpitsalyhtyyn. Irvistävän kurpitsan taustalta löytyy irlantilainen tarina juoposta Jackista, jolle paholainen tuli luvanneeksi, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Mutta eipä Jack-parka päässyt taivaaseenkaan. Silloin piru viskasi Jackille helvetistä hiilen, ja Jack teki siitä lyhdyn. Hän pani hiilen nauriin sisään, ja tämän pienen lyhdyn valossa Jackin sielu etsii ikuisesti itselleen lepopaikkaa. Amerikkalaisessa perinteessä nauriin sijaan on tullut kurpitsa.

Kristityn ei tarvitse etsiä lepopaikkaa pimeydessä, sillä hän on aina valossa ja vaikeuksienkin keskellä hän saa elää levollisin mielin. Kristus on hänen valonsa ja leponsa. Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

Kristityn ei tarvitse viettää pahainpäivää. Hän viettää pyhäinpäivää.

Leena Kukkonen

Pimeä marraskuu on alkanut ja vielä olisi pari matsia edessä ennen maaottelutaukoa. Pelicans keikkuu kuntopuntarin kärkisijoilla voitettuaan viimeisistä kuudesta matsista viisi. Ainoastaan Jokerit oli Lahdessa liian vahva Pelsuille. Pisteitä on tähän mennessä kertynyt 43, viime vuonna 19 ottelun jälkeen saldo oli 22, joten huima parannus viime vuoteen myös pisteiden valossa. Itseasiassa nyt jo marraskuussa ollaan enää 16 pisteen päässä koko viime kauden (59) pistemäärästä ja pelejä on jäljellä vielä 41 kappaletta!
Hyvä menestys näkyy myös yleisömäärissä. Yleisö on löytänyt Isku Areenaan todella mukavasti, sillä yleisökeskiarvo on kymmenessä kotipelissä ollut 4859. Viime vuonna keskiarvo koko kaudella oli 3839, joka sekään ei ollut huono ottaen huomioon viime kauden taaperrus.

Pelicansin vahvuus on alkukaudella ollut loistava alivoimapeli, joka on koko liigan ylivoimaisesti parasta. Vastustaja on tarvinnut uskomattomat 43 ylivoimaminuuttia yhden ylivoimamaalin tekemiseen. Itseasiassa Pelicansille on sarjassa tehty vasta kolme (!) ylivoimamaalia. Aika huimaa, kun seuraavaksi paras alivoima on ollut Ässillä ja heidän lukunsa on liki 19 minuuttia!
Vastaavasti Pelicansin ylivoima ei ole vielä vakuuttanut. Lahtelaiset löytyvät ylivoimatehokkuudessa vasta sijalta 7. Pelicans on tarvinnut liki 11 minuuttia ylivoimaa yhtä ylivoimamaalia kohti. Jatkossa tähän on saatava parannusta, sillä pelit jatkossa tiukkenevat, kun muutkin joukkueet ovat saaneet pelinsä pikkuhiljaa kulkemaan. Voisi sanoa, että ns. alkukauden ilmaiset pisteet on nyt kerätty ja jatkossa joka ilta joukkueen pitää antaa 100% joka ainoassa ottelussa, on vastassa sitten Jokerit tai HPK.

Pistepörssissä korkeimmalla (6.) keikkuu Ryan Lasch 18 pisteellä. Pelsujen paras maalintekijä on hieman yllättäen ollut Max Wärn 7 maalilla, perässään Vili Sopanen ja Lasch 6 maalillaan.
Puolustajista Markus Seikola on ottanut odotetusti paikkansa pelsujen puolustajien pistepörssissä 11 pisteellä ja viime pelit ovat näyttäneet, että lisää on tulossa. Tämä on tietenkin hyvä asia nimenomaan ylivoimapelin kannalta.
Pelicansin plus/miinus-tilaston kärjessä on kolmikko Järvinen, Marttinen ja Hodgman lukemalla +8.
Eniten koko SM-liigassa ottelun voittomaaleja on maalannut kippari Luttinen, jolle niitä on kertynyt jo 4 kappaletta. Hienoa esimerkkiä kapteenilta!

Niko Hovinen on ollut Pelicansin palapelin tärkein palanen alkukaudesta.
Kuva: Pelicans/Jukka Rautio/Europhoto

Alkukauden tärkein pelaaja löytyy kuitenkin maalinsuulta. Juuri maajoukkueeseenkin valittu Niko Hovinen jatkaa tasaisen hyvää suorittamista maalinsuulla. Torjuntaprosentti on korkea (93,71%) ja päästettyjen maalien keskiarvo alhainen (1,81 maalia/ottelu) ja lisäksi hän johtaa Iltasanomien tähtikisaa 19 tähdellä. Hovinen mahdollistaa joka ilta taistelun voitosta. Ainoastaan kaksi ottelua on Nikolta mennyt hieman huonommin, sillä Jokerit ja Kalpa tulittivat Hovisen vaihtoon jo otteluiden ensimmäisessä erässä. Mielenkiinnolla edelleen odottelen sitä iltaa, kun Kuusela tai Rautiola pääsee seisomaan tolppien välissä ottelun alusta lähtien. Joissain aviiseissa on kyseenalaistettu Hovisen jaksaminen, kun lepovuoroja ei tule. Toisaalta Hovinen on haastatteluissa kertonut, että pelaa mielellään eikä minkäänlaista väsymystä tunnu. Lisäksi ensi kaudella rapakon takana on jaksettava paljon enemmän matseja kuin kotoisessa SM-liigassa. Kyllä näillä näytöillä Nikolle voi povata hyvää tulevaisuutta NHL:ssä.

Ex-pelsuvalmentaja Pasi Räsäsellä ja Vaasan Sportilla pyyhkii hyvin. Ennen kauden alkua Räsäsen taidot kyseenalaistettiin Vaasassa, mutta tällä hetkellä Sport keikkuu Mestiksessä sijalla kaksi ja mielipiteet ovat Vaasassa muuttuneet sitten viime elokuun. Myös Pelicansin farmiseura Heinolan Peliitat on aloittanut kautensa ihan mukavasti. Sijoitus tällä hetkellä 8. Joukkueessa on kuitenkin potentiaalia parempaankin sijoitukseen sillä mm. puolustajalupaus Pietilä ja hyökkääjät Vilkman ja Häppölä ovat vaeltaneet aikalailla varjojen mailla kauden alun. Onneksi vanha herra Jani Keinänen on pitänyt tasonsa.
Olosuhteet Lahdessa ovat olleet jo muutaman vuoden huippuluokkaa jääkiekolle, nyt voitaisiin jo pikkuhiljaa ottaa myös sitä menestystä, vai mitä? Ainakin meikäläiselle kelpaisi!

-Pete Salomaa-