Hoosianna

Viime pyhän tuomiosunnuntai on jo menneen kirkkovuoden lumia ja on aika avata uusi kirkkovuosi vaikkapa hoosiannaa laulaen! Adventti tarkoittaa Herran saapumista ja siitä alkaa odottaminen ja valmistautuminen Vapahtajan tulemiseen.

Ennen jouluun valmistauduttiin katumalla, paastoamalla ja rankaisemalla makunystyröitä lipeäkalalla. Nykyään adventtiaika on enemmänkin iloista yhdessäolon aikaa, joka huipentuu joulun pyhiin. Vaikka moni asia kulttuurissamme muuttuu kovaa vauhtia, on tunnelmalliselle adventille ja hartaalle joululle edelleen tilausta. Tuskin meistä kukaan niin postmoderni haluaa olla, että joulun tahtoisi peruuttaa.

Vaikka olisi helppo kritisoida joulun valmisteluun liittyvää kulutusjuhlaa ja joulustressiä, on mentävä pintaa syvemmälle. Kaiken tekokimalteen alta on edelleenkin löydettävissä kestävä ydin. Adventinajan sanoma on, että Kristus tahtoo edelleen saapua ihmisten sydämiin ja tuoda pelastuksen maailmaan. Kun antaa elämänsä ”Korkeimman käteen”, jaksaa elämän synkätkin ajat. Siksi on aihetta Hoosianna-huutoon. Sitä voi käyttää riemuhuutona ja kiitoksena kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori

 

Suomessa voi kikkailla ilman valvontaa

Valvira eli sosiaal-i ja terveysalan valvontavirasto ei suinkaan ole ainoa valtion laitos, joka ei osaa hoitaa tehtäviään tai suoranaisesti viis veisaa asioista, jotka sille lain mukaan kuuluisivat. Harmaata työvoimaa ei valvo kukaan, vaikka pientä yritystä nyt alkaa jo esiintyä, kun rakennustyömaille saadaan ajan tasaiset kortit työntekijöistä.

Suurinta ”kusetusta” ja lainakikkailulla leikkimistä tekevät kuitenkin kansainväliset yritykset meidän lepsun elinkeinoverotuksemme kautta. Temppu on ollut verottajan tiedossa jo kauan, mutta mitään konkreettista ei ole saatu aikaan. Mikseivät suomalaiset virkamiehet tee tehtäviään, vaikka tietävät, että Suomen suoman rajoittamattoman korkovähennysoikeuteen pitäisi puuttua kovalla kädellä. Joidenkin arvioiden mukaan veromenetykset ovat 100-300 miljoonaa euroa vuodessa.

Miten tämä temppu oikein tehdään? Kansanväliset yritykset voivat lainajärjestelyillä siirtää Suomessa saatuja tuloja verotettavaksi matalan verotuksen maihin. Se tapahtuu niin, että suomalainen tytäryhtiö lainaa toisessa maassa toimivalta konsernin osalta rahaa ja vähentää korkokulut sitten Suomen verotuksessa. Näppärät pojat tekevät niin, että korko sovitaan konsernin sisällä erittäin korkeaksi verohyödyn maksimoimiseksi Suomessa.

Koko meidän lääketeollisuutemme joutuu todella outoon valoon, jos esimerkiksi suuri suomalainen terveysyhtiö Mehiläisen liikevoitto Suomessa oli vuonna 2010 lähes 40 miljoonaa euroa, mutta se maksoi veroa vain vaatimattomat 360.000 euroa. Ja tämän mahdollisti se, että Mehiläinen on osa
ulkolaista AMBEA-konsernia, jonka taas omistavat kansainväliset Triton ja KKR yhtiöt.

Suomessa on lukuisia porsaanreikiä, joilla voidaan kikkailla ja siirtää ulkomaisten yritysten kautta rahat kiertämään veroparatiisien kautta.
Todellisuudessa Suomesta hyvät alkavat yhtiöt karkaavat ulkomaiseen omistukseen. Syynä tähän on tietysti se, että kun nuoresta yrityksestä tulisi veroa maksava, niin voiton voi siirtää Suomesta pois velkajärjestelyillä. Miten voisimme aidosti tukea juuri alkavia yrityksiä, että ne eivät hyppäisi
ulkomaille? Siinä Suomen yrittäjillä riittääkin puuhaa?

Ensimmäisenä korkovähennykset rajaukset on saatava kirjattua lakiin välittömästi jo ensi vuoden alusta.
Rikkaat ovat Suomessa aivan erityisessä valtiovallan suojeluksessa. Monet heistä saavat siirtää verovapaasti 90.000 euroa vuosittain hyväkseen sijoittamalla yritykseensä omia varojaan. Kun lisäksi päähallituspuolueet siunasivat heille täyden pääomien verovapauden, niin mitä kansanvaltaa he ihan oikeasti edustavat? Tuloerojen kasvaminen ei lama-aikana lisää käsitystä Suomesta demokratian mallimaana.

Jussi Melanen

 

Avoinna paimenen paikka

Katselin kerran ikkunasta talven ensimmäistä, rauhallista, lumisadetta. Lumihiutaleet putosivat hiljalleen mustalle asfaltille, katujen varsille istutettujen puiden lehdettömille oksille sekä sinne tänne kiirehtivien autojen katoille ja ihmisten olkapäille. Äiti veti perässään pientä poikaa, joka kieli ulkona pyydysti suuria valkeita hiutaleita suuhunsa.

Äidillä taisi olla kiire, mutta se ei näyttänyt poikaa häiritsevän. Hän iloitsi jokaisesta kiinni saamastaan hiutaleesta ja laahusti hitain askelin eteenpäin, pyrähdellen välillä jonkin erityisesti houkuttelevan saaliin perään.

Pienen lapsen elämässä vanhempien tehtävänä on toimia paimenena. Joskus voi vastaan tulla muitakin, jotka hetkeksi täyttävät paimenen paikan. Löytyy ihmisiä, jotka osaavat ohjata vähän matkaa eteenpäin. Jeesus vertaa itseään hyvään paimeneen. Hän tuntee lampaat ja he tuntevat hänet. Kun kaipaamme johdatusta elämässämme, tarvitsemme paimenta, joka tietää millaisiksi ja mitä varten meidät on luotu.

Kerran koittaa se päivä, jolloin Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa. Hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle ja kaikki kansat kootaan hänen eteensä. Silloin kysytään, oletko sinä luottanut elämäsi hyvän paimenen johdettavaksi.

Havahduin ajatuksistani kadulta kuuluvaan roska-auton ryminään. Äitiä ja poikaa ei enää näkynyt. Hymyilin nurkan taakse hävinneen lapsen kyvylle iloita pienistä asioista, elää hetkessä, olla murehtimatta kiireestä, luottaa äidin talutukseen.

Mira Vorne
Seurakuntapastori

 

 

Sopulikeskiluokka ”Nallen” narussa!

Pankkiiri Wahlroos antanut ahneudelle kasvot

On vastakkainasettelun aika. Koko maailma on huomannut, että Chicagon koulukunnan ”kellokkaiden” opit ovat karahtaneet pahasti kiville ja kaiken oikeuden mukaan Milton Fridemanilta pitäisi riistää taloustieteen Nobelin palkinto takaisin, mutta maatkoon kuolleet rauhassa; samoin kuin heidän oppinsa. MOT!

On uskomatonta, että entinen stalinisti ja nykyinen sikanokkakapitalisti Nalle-poika saa ilkkua, miten huvittaa mediassa ja pilkata meitä tavallisia tolloja keskiluokkalaisia ilman, että kukaan uskaltaa sanoa mitään keisarin uusista vaatteista. Hän käyttäytyy kuin Ludvig IV ”valtio olen minä” ja antaa kenkää 2000 nordealaiselle itse mitään kipua tuntematta, kun hän samaan aikaan ostaa omille kätyreilleen 200 miljoonan luksusasuntoja ja antaa heille miljoonien eurojen arvoisia kultaisia kädenpuristuksia.

Kaiken ylimielisyyden huippu oli työantajan työsulku. Tämä, jos mikä sai minut todella ajattelemaan. Kuinka kauan me jaksamme ihan oikeasti sietää tätä röyhkeyttä ja ylenkatsomista, ennen kuin me toimimme? Minun mittani ainakin tuli täyteen. Minä äänestän jaloillani, sillä Nordea ei ole ainoa pankki Suomessa ja siitä yhtä helppoa lähteä kuin mistä muustakin rahoituslaitoksesta, jos asiat ovat suhteellisen kunnossa, kuten
useimmilla kaltaisillani ”kaulusköyhälistöllä” itse asiassa ovat. Toivottavasti muut seuraavat esimerkkinäni ja äänestävät jaloillaan, sillä mikään ei osoita, että hänellä olisi jotain yhteistä meidän tavallisten suomalaisten kanssa.

Hän tuhoaa kaikki kansalliset visiomme ja projektimme, joista tärkein oli hyvinvointivaltiomme rakentaminen sodan rauniolle ja tuloksekas yksituumaisuus koulutuksellisesta tasa-arvosta. Hän murentaa ja murskaa tahallaan ilkkuen monien suomalaisten vuosikymmenien aikana rakentaman julkisten palveluiden turvaverkot ja huutaa kurkkua suorana ” share holders valuea” kuin yksinäinen Citizen Cane tyhjässä teatterissa katsomassa vaimonsa lahjatonta esitystä.

Koko maailmanlaajuinen talouskriisi puskee päälle ja monien eurooppalaisten pankkien tilanne on kiikun kaakun ja muistuttaa tilannetta, jossa me tavalliset Tuppuraiset ja Tappuraiset olemme näiden riskiluotottajapankkien takuumiehinä siksi, että koko komission ja EKP:n tehtävän rajaus ja riskien hallinta on karannut käsistä jo aikaa sitten. Mutta, mitä tekee meidän Nalle-poikamme? Hän ilkkuu ja repii puukolla haavaa keskiluokan ranteesta kuin kunnon viimeinen kapitalistinen partiopoika ja osoittaa, että ensin tulee aina oma etu ja sen jälkeen kaverin etu. Suomen edulla ei ole niin väliä, pääasiahan on, että pankit aina pelastetaan eli sosialisoidaan eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla. Pahinta kuitenkin on, että uusi, näiden Nalle- poikien kaltaisten finanssinerojen aiheuttama talouspolitiikka, on johtanut nuorison poliittiseen passiivisuuteen ja osittaiseen halvaantumiseen.

Me suomalaiset olemme samassa veneessä. Kuinka pitkälle luovutaan kansallisesta budjettivallasta euroalueen pelastamiseksi ja kuinka suuria laskuja ja riskejä ollaan euroalueen yhteisen edun nimissä hyväksymään? Mutta meidän Nalle-poikaa, ei huolestuta mikään. Hänelle ”tarkoitus pyhittää keinot” ja hän viis välittää muista. Jopa useat Amerikan rikkaimmat , kuten Warren Buffet olisivat valmiita maksamaan enemmän veroja, mutta ei MEIDÄN NALLE! Hän saa huudella rauhassa ja ärsyttää kilttejä mediasopuleita ja muita keskiluokkaisia omakotiasujia ja kesämökkiläisiä, kuinka haluaa saamatta mitään kritiikkiä lehdistöltämme. Voihan perkele !

Tähänkö on tosiaan tultu, että kansakunnan pesänjakaja numero YKSI on jätettävä rauhaan, siksi, että normaalia siviilirohkeutta ei esiinny tai kukaan ei uskalla sitä suoraan sanoa mediassa.. Näytetään Nalle närhen munat ja erotaan kaikki suomalaiset Nordeasta!

Juhani Melanen
Kasvatustieteiden maisteri

 

Viisas sydän

Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Mark 13:35

Tässä raamatuntekstissä puhutaan Kristuksen toisesta tulemisesta aikojen lopulla. Kun aika on täysi, Kristus tulee. Teksti saattaa tuntua kaukaiselta kuvakieleltä talon herroista ja kukonlauluista, mutta se on tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Jumala rakastaa meitä luotujaan ja tahtoo, että me olemme valmiita jo tänään. On suorastaan elintärkeää pyytää Jumalalta viisasta sydäntä ymmärtää asian tärkeys. Viisas sydän tietää, ettei aikaa ole loputtomasti. Aika on rajallinen, sitä ei voi saada millään konsteilla ja keinoilla lisää.

Voin kuolla huomenna tai voin kuolla jo tänään. Ihminen on hauras vaikka kuinka olisi viisas tai rikas tai kuuluisa tai mitä vaan.
Sairastumme, vammaudumme, epäonnistumme. Emme voi jatkuvasti hallita elämäämme. Voimme yrittää jonkin aikaa, mutta aina tulee raja vastaan.
Viisas sydän tietää, että ihminen on hauras ja haavoittuva.

Jumala on antanut meille jokaiselle tehtävän hänen valtakuntansa työssä. Aina emme kylläkään tiedosta sitä. Meillä on eri tehtävät, mutta kaikissa niissä palvellaan ja tavalla tai toisella puolustetaan oikeudenmukaisuutta.

Olemme vastuussa tehtävästämme Jumalalle. Raamatun mukaan hän kysyy tullessaan, miten olemme tehtävämme hoitaneet. Valveilla on siis syytä olla, jokaisen kristityn ja jokaisen seurakunnan, sillä Herran paluun hetkeä emme voi laskea emmekä tietää. Se hetki voi olla ensi vuosisadalla, ensi vuonna, ensi sunnuntaina tai tänään.

Meille on luvattu tulevaisuus ja toivo. Suuria asioita. Odottaminen ja toivominen kannattaa, ne palkitaan. Kun odotamme palvellen Kristusta lähimmäisissämme, kun pidämme oikeudenmukaisuuden puolta olemme valveilla.
Herra, opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

Nina Tetri-Mustonen
Seurakuntapastori, Laune

 

Sosiaalinen media ja moraali

Maailmalla on nyt erilaisia hyväntekeväisyyden nimeen vannovia sosiaalisia medioita, jossa käyttäjät keräävät rahaa suosimalleen kansalaisjärjestölle klikkailemalla sivustoilla olevia mainoksia. Jokaisesta klikkauksesta avustuskohde saa viisi senttiä lyhentämättömänä tililleen. On syntynyt uusi termi ”kliktivismi” ja nettivaikuttamiselta odotetaan nyt johtavan konkreettisiin seurauksiin.

Tilanne on kuitenkin erittäin haastava. Näiden uusien medioiden pitäisi luoda itselleen ja palveluilleen markkinat. Kaikkea löytyy on kierrätyssivustoja, ruokapalveluita, liikkumisen ekosysteemejä ja kimppakyytisivustoja. Mutta ostetaanko näitä palveluja todella riittävästi, jotta ne olisivat todella kannattavia. Monille uusille suomalaisille startup- yrityksille toimiminen sosiaalisessa mediassa on unelma: mahdollisuus tehdä työtä ympäristön ja muiden ihmisten hyväksi, mutta liiketoiminnan keinoin. Helsingin Kampissa näitä yrityksiä on useita ja niiden moraaliset tavoitteet ihanteellisia, mutta varsin tosin on usein kylmässä maailmassa.

Uskomattomin moraalinen moka paljastui kuukausi sitten Kiinassa, jossa Wang Yon niminen lapsi joutui yliajon uhriksi Etelä-Kiinassa. Turvallisuuskamerat kuvasivat kaikki tarkasti ja vasta kuukauden kuluttua syntyi maailmanlaajuinen kohu. Filmi paljasti, kuinka yliajaja pakeni paikalta ja ajoi vielä kerran lapsen yli varmistukseen tämän kuolemasta. Myös toinen auto ajoi lapsen yli pysähtymättä. Yliajettu lapsi jätettiin kylmästi makaamaan kadulle ja kaikkiaan 18 ihmistä käveli ohi itse mitään kipua tuntematta, kunnes eräs katutyöläinen pysähtyi ja auttoi tyttöä. Mistä tämä täysi moraalinen vastuuttomuus kertoo kiinalaisessa yhteiskunnasta? Kaiken oleellisen kuin Suomestakin. Puuttuminen auttamiseen voi vaarantaa oman koskemattomuuden. Kiinnisaatu yliajaja kertoi, että hän ei pysähtynyt siksi, että kuoleman tuottamuksesta hän saisi sakkoa vain 3000- 4000 euroa, mutta pysyvästä vammasta, hän joutuisi maksamaan tytön perheelle koko ikänsä.

Olemmeko todella jo yhteiskunnassa, jossa mitkään moraalisäännöt eivät kosketa meitä ja olemme luoneet sellaisia käyttäytymisrituaaleja, joissa armo ja lähimmäisen auttaminen ei enää kannata tai on suoranainen uhka oikealle käyttäytymiselle. Jos näin on, en todellakaan halua elää tässä järjestelmässä, joka tuottaa ja uskoo tämän kaltaiseen käyttäytymismetodiin. Piste!

Kiinassa tämän voi ymmärtää, sillä kansa on pakotettu selviytymään ilman viranomaisia jo kulttuurivallankumouksen ajoista lähtien. Puuttumalla johonkin kiusalliseen tapaukseen olet itse epäilty. Tiedän Suomessakin pari tapausta, jossa apuun tullut auttaja on saanut itse kärsiä seurauksista ja on joutunut maksumieheksi avustettuaan uhria.
Vaimoni sisaren mies auttoi hädässä huutavaa raiskauksen uhria. Pahoinpitelijän isä sattui olemaan tuomari ja nosti väkivaltasyytteen Olavia kohtaan, joka sai sakot liiasta voimankäytöstä oikeudessa. On helppo arvata, meneekö Olavi enää koskaan apuun, vaikka näkisi mitä tapahtuvan lähiympäristössään. Suomalainen lainsäädäntö ei välitä niin paljon uhreista, kuin rikollisista ja heidän oikeusturvastaan. Tämä aiheuttaa kansalaisten keskuudessa hämmennystä ja ihmetystä, joka vaikuttaa jokainen meidän moraalisiin päätöksiimme. ”Laupiassamarialasia ” ei enää ole, vaan kaiken moraalisen arvo mitataan rahassa.

Elämme vaikeita aikoja, jossa uskomattomia rikoksia tehneet ja valehdelleet poliitikot eivät saa rikkeistään mitään rangaistuksia, kuten Kreikan taloudellista tilannetta manipuloineet virkamiehet ja korruptoituneet poliitikot. Kansa matkii johtajiaan ja moraali putoaa. Ei kai tämä voi olla tulevaisuuttamme!

Jussi Melanen

Pahain vai pyhäin ?

Noidaksi pukeutuminen on yksi halloweenin perinteistä. Tapa on peräisin vanhasta kelttiläisestä uudenvuodenjuhlasta, joka sijoittui loka-marraskuun vaihteeseen. Luonnon kuihtuessa uskottiin rajan tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen maailman välillä häviävän. Ihmiset pelkäsivät, että pahat henget houkuttelisivat heidät tuonpuoleiseen. He suojautuivat naamioiden taakse, jotta henget eivät tunnistaisi heitä.

Kristityn ei tarvitse pelätä pahoja henkiä eikä hänen tarvitse naamioitua. Hän saa tulla Jumalan eteen sellaisena kuin on, ja Kristus peittää hänen syntinsä omalla puhtaudellaan. Pyhässä kasteessa Jumala pukee ihmisen Kristuksen pyhyyteen. Siitä meitä muistuttaa valkoinen kastemekko. Kristitty on pyhä, koska Kristus on pyhä.

Eräs toinen halloween-perinne liittyy kurpitsalyhtyyn. Irvistävän kurpitsan taustalta löytyy irlantilainen tarina juoposta Jackista, jolle paholainen tuli luvanneeksi, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Mutta eipä Jack-parka päässyt taivaaseenkaan. Silloin piru viskasi Jackille helvetistä hiilen, ja Jack teki siitä lyhdyn. Hän pani hiilen nauriin sisään, ja tämän pienen lyhdyn valossa Jackin sielu etsii ikuisesti itselleen lepopaikkaa. Amerikkalaisessa perinteessä nauriin sijaan on tullut kurpitsa.

Kristityn ei tarvitse etsiä lepopaikkaa pimeydessä, sillä hän on aina valossa ja vaikeuksienkin keskellä hän saa elää levollisin mielin. Kristus on hänen valonsa ja leponsa. Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

Kristityn ei tarvitse viettää pahainpäivää. Hän viettää pyhäinpäivää.

Leena Kukkonen

 

Kirkko ymmällä – demokratia toimii!

Sain niin paljon positiivista palautetta viime jutustani, jossa käsittelin pedofiliaa ja kirkon suvaitsemattomuutta, että pieni jatko lienee sallittua.
Olemme tilanteessa, jossa veroa maksavat seurakuntalaiset ja kirkonvirkoihin kouliintuneet oppineet hiipivät sakasteista ulos ja pyyhkiytyvät jäsenrekistereistä. Tämä on suoraa seurausta siitä, että evoluutio ei jätä rauhaan jumalaa, uskontoa eikä politiikkaa.
Suorademokratia toimii ja vapaamielinen uskomususkonto ja tavalliset kansalaiset vyöryvät nyt esiin kolkuttelemaan kangistuneita kirkkorituaaleja.

Vaikka kirkko on viime vuosikymmeninä modernisoinut Jumalaa, korjaillut hänen asenteitaan ja virheitään, on pako kansankirkostamme jatkunut. Kahdessa erinomaisessa kirjassa Robert Wright , The Evolutin of Good, 2009 sekä Scott Aran The Evolutinoary Landscape of Religion, 2002 tätä kehitystä kutsutaan yleisimmin Jumalan evoloitumiseksi eikä syyttä. Kirkon korjausliikkeet eivät tavoita kriittisiä tunneihmisiä. Tavalliset ihmiset ovat alkaneet ajatella epätavallisesti eivätkä enää alistu voimattomuuteensa ja tyydy siihen. Demokratian voima potkii diktaattoreita Arabiassa. Uusi epätavallinen ihminen eriytyy massaeläjästä ja massaäänestäjästä samalla, kun skeptikkojen määrä lisääntyy.

Rehellisesti sanottuna, minulla on uskontokaipuu, kuten varmasti useimmilla ihmisillä. Mutta kriittisenä tunneihmisenä luotan yhä enemmän evankelisluterilaisesta kirkkokaavasta riippumattomaan henkilökohtaiseen ja epädogmaattiseen uskontokokemukseen. Olemme uudessa tilanteessa kirkon sisällä. Uskontotunteesta kiinnipitävien määrä kasvaa ja kirkko- ja dogmirituaaleista kiinnipitävät ovat puolustuskannalla. Uskonto rajataan yhä enemmän yksityisasiaksi. Kasvava itsetietoisuus on tehnyt tavallisesta kiltistä seurakuntalaisesta itsevarman, jopa kriittisen. Lakkamaattoman tietoryöpytysten paineessa suomalainen on huomannut, että yksitulkinnaista totuutta on vaikea löytää, sillä useat uskon asiat ovatkin ristiriitaisia ja monimielisiä ja tulkittavissa hyvin eri tavoin. Tästä aiheutuu se, että uusi tavallisen epätavallinen ihminen luottaa nyt ennen muuta itseensä ja hänestä on tulossa uuden ihmisluokan tyyppihahmo, riippumaton ja itsenäinen uusajattelija.

Kirkon ja valtion eroa on vaadittu jo kauan, mutta miksei asia ihan oikeasti etene? Jokainen tietää, että silloin kun väestörekisteri ja hautausmaat muuttuisivat kuntien omistukseen, kirkon jäsenmäärät romahtaisivat totaalisesti. Kirkkoon kuulumisen hyödyt ovat vähentyneet. Koko ajan lisääntyneet uusajattelijat, uuskriittiset ja uuskapinalliset ihmiset ymmärtävät, että ellei kirkko kykene hyväksymään jäsenikseen kaikkia tasavertaisesti, sillä ei ole selvää funktiota suomalaisessa tulevaisuudessa.

Silti fyysikko- tähtitieteilijä Kari Enqvist kirjoittaa hienossa uudessa kirjassaan Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat ( Wsoy 2010), mielenkiintoisesti, että ” taipumus uskonnollisuuteen ei olisi säilynyt ihmissuvussa kymmeniä vuosituhansia ellei siitä olisi jotain evoluutionaalista hyötyä ihmiskunnalle:” Mitä? Se loi yhteenkuuluvaisuutta, karkotti pahoja henkiä ja antoi yhteisölle voimia selvitä olemassaolon taistelussa ja viimein jopa mahdollisuuden kuolemattomuuteen.

Minulle ja suurimalle osalle ihmiskuntaa jää jäljelle uskontokaipuu ja me koemme uskontokokemuksemme aidoiksi. Edessä ovat kovat taistelut joustamattomia kirkon satraappeja ja dogmeja vastaan. Köyhän asemaa eivät paikkaa kirkon dogmit, vaan sosiaalipolitiikka. Toisaalta Jumalan epäonnistumisesta köyhyyden poistamisessa maapallolta ei voida syyttää poliitikkojakaan.

Jussi Melanen

 

KOLUMNIT -arkisto

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011