Eduskunnassa torstaina iltapäivällä hallitustunnustelija Petteri Orpo kertoi odotetun uutisen: Säätytalolla käynnistyy neuvottelut kokoomuksen johdolla Perussuomalaisten, KD:n ja RKP:n kanssa. Uutinen tuskin on kenellekään yllätys. Yhteydenpito SDP:n ja Kokoomuksen välillä hiljentyi jo ennen eduskuntavaaleja. Samaan aikaan soidinmenot Kokoomuksen ja PS:n kävivät jo kierroksilla.

Kokoomuksen painottama velkaantumiskeskustelu sai sekin uusia piirteitä jo vaalien jälkeen. Valtiovarainministeriö varoitti, että kuuden miljardin säästöt eivät tässä tilanteessa ole realistisia. Samoin ekonomistit, kuten Sixten Korkman, ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF kertoi, että voimakkaan talousjarrun painaminen juuri nyt ei ole järkevää. Syyt ovat selvät. Tarpeellinen ja välttämätön Suomen talouskasvu ei saa pysähtyä. Selviytyminen on jo nyt kovilla erityisesti heillä, joilla nyt on jo tiukkaa selviytyä.

Pulinat silti pois. Demokratia on puhunut, Suomi saa sellaisen hallituksen kuin halusi eli sen muodostavat vaalien voittajat ja toivottavasti Suomi saa toimivan enemmistöhallituksen. Mutta mitä oikeasti tapahtui tai ei tapahtunut? Torstaina Orpo kertoi, että SDP:n ja Kokoomuksen tilannekuva Suomen taloudesta on erilainen. Sitä se ei ole. Sen sijaan mielipiteet keinoista ovat erilaisia. Sopeutusta tarvitaan ja sitä pitää tehdä, mutta koska ja millä tavoin on asia mistä emme edes päässeet Kokoomuksen kanssa keskustelemaan. Me olimme valmiit puhumaan.

Kokoomukselta ei vastausta saatu siitä, mistä haluatte todella leikata – tämä kerrotaan vasta kuulema neuvotteluvaiheessa. He eivät myöskään kertoneet miten kasvu luodaan? Siitä ei keskustelu muuten edes ennen vaaleja. Neuvotteluista tulee vaikeat. Maahanmuuttolinjaukset, EU – politiikka, ilmastokysymykset nyt näin ensiksi mainittuna. Yritykset ja elinkeinoelämä seuraavat varmaan pelonsekaisin tuntein, miten Suomen työperäisen maahanmuuton käy, miten vihreän siirtymän ratkaisut nyt saavat voimaa taakseen ja miten Suomen maine kansainvälisesti nyt muuttuu, kun tulevat leikkaukset haastavat Suomen sitoutumisen mm. kansainväliseen ilmastopolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön.

Jos hallitus tällä pohjalla syntyy, on tuleva keskustelu todella mielenkiintoinen. Miten polttoaineiden hinnat nyt todella laskevat, kun Perussuomalaiset pääsevät näyttämään, miten se tehdään? Kuinka maatalous nyt nousee ja maaseudun tilanne paranee, kun vastakkain on vain suurimpien kaupunkien etua ajava Kokoomus (eli Lahden, Kuopion ja Jyväskylän aloittama MAL – yhteistyö todennäköisesti ajetaan alas) ja Perussuomalaisten kannat saadaan sopimaan yhteen? Lopputuloksen ennustaminen ei ole minun tehtävä, mutta sen sanon, että SDP on valmis vastuuseen jatkossakin, mutta meidän omilla ehdoillamme.

Myös Lahdessa tapahtuu. Kaupunginjohtaja Pekka Timonen on hakenut Vantaalle johtajaksi ja on varmasti lähellä tulla valituksi. Seuraajalla on kohtalaisen suuret saappaat täytettäväksi. Lahden valtuustossa nähtiin maanantaina omituinen näytelmä, joka sai jopa hysteerisiä piirteitä. Parvella taputettiin, kuin jossain konsertissa. Valtuuston arvokkuus on kyllä nyt kovilla. Kaiken kaikkiaan Valtuustossa käsiteltävät asiat ovat lähinnä valtuustoaloitteita ja kaavoitusta. Rooli ei ole ehkä sitä, mitä valtuutetut ovat halunneet tulla tekemään.

Kysymys oli maanantaina KOKO – Lahti yhtiöstä. Silti itse asiasta ei keskustelussa ei puhuttu – eli siitä, miten KOKO – Lahti ja Lahden tapahtumien, liikunnan ja kulttuurin tekeminen tulisi aidosti järjestää. Katseet tulisi olla nyt myös eteenpäin. Jälkipyykkiä tarvitaan, mutta kaikkea energiaa siihen ei kannata uhrata. Tämä tosin ei ole uutta lahtelaisessa politiikassa. On helppoa puhua ja yrittää kirjoittaa historiaa uudelleen, mutta tulevaisuuden tekeminen on vaikeampi tehtävä ja sen tekijöitä nyt tarvitaan.

Ville Skinnari

Illalla ennen nukahtamista mieleen tulevat usein eletyn päivän tapahtumat. Samalla voi suunnitella tulevaa: Minkälaisia odotuksia, haasteita ja kohtaamisia seuraava päivä tuokaan tulleessaan.
Monella on tapana lukea tuttu iltarukous. Siinä on aikaa myös miettiä, mitä itselle ja läheisille parhaillaan kuuluu. Millaisissa asioissa voisi kääntyä Jumalan puoleen?

Moni on oppinut iltarukouksen lapsena. Jo ihan pieni lapsi oppii intuitiivisesti ymmärtämään, että vanhemmat turvautuvat johonkin itseään suurempaan. On turvallista nukahtaa, kun joku suojelee. Lapsena opittu iltarukous auttaa turvautumaan Jumalaan läpi elämän

Monelta illan hiljentyminen on jäänyt viime vuosina pois. Tilalle on tullut kännykkä. Somesta voi seurata, miten muilla menee. Samalla voi katsoa, miten paljon omat kommentit ovat saaneet tykkäyksiä ja millainen oma profiili on muiden näkemänä. Aamulla sitten saattaa herätä kännykkä poskella. Puhelimen näytöltä virtaavat Facebook – kavereiden elämäntapahtumat ja maailman uutiset ovat korvanneet illan rauhallisen hetken, jossa todella voi päästää irti ympäristön ärsykkeistä ja miettiä mitä itselle kuuluu. Ei ihme, että kaipaamme tietoista läsnäoloa. Mindfulness ja meditointi ovatkin nostaneet suosiotaan. Niillä on tutkimuksissa havaittu olevan aivoihin ja kehoon samalla tavalla rauhoittava vaikutus kuin rukouksella. Jo pelkästään käsien ristiin laittaminen saa autonomisen hermoston rauhoittumaan.

Sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesuskin rukoilee. Hän valmistautuu ristin kuolemaan ja kärsimykseen, mutta rukoilee silti opetuslastensa puolesta, että he tulisivat iloisikis ja että Jumala varjelisi heidät pahalta. Jeesus on edelleen meidän esirukoilijamme, joka tietää ja tuntee meidät jokaisen. Hän tietää myös mitä me tarvitsemme. Hänen puoleensa saa kääntyä kaikissa huolissa. Katekismuksen mukaan rukous voi olla sanatonta huokausta, tutun rukouksen lukemista tai vapaata puhetta Jumalalle.
Jeesus opetti meille Isä meidän -rukouksen. Sen lukemiseen menee aikaa 25 sekuntia, mikä on 10 sekuntia pidempään kuin lyhimmän TikTok-videon katsomiseen tarvitaan. Tuo rukous on tuonut vuosituhansien ajan lohtua kaikille, jotka ovat siihen tarttuneet. Sen todeksi uskominen antaa rauhan ja ilon lisäksi iankaikkisen elämän.

Janne Suomala

Tapani Ripatti esitti Jorma Ratiasta yksilöimättömiä ja perustelemattomia kiusausväitteitä ( 27.4. ESS). Ratiana minä kyselisin tästä kunniani perään oikeudessa, sillä valtuustokysymys tehtiin alunperin Etelä- Suomen Sanomien haastattelusta ja siitä, antoiko Ratia haastattelun yksityishenkilönä vai Tilajaoston puheenjohtajana? Nyt Ripatti väänsi tämän asian kiusaamiseksi peitelläkseen oman toimintansa vastuullisena Eventsin hallituksen jäsenenä. Nyt nämä ”ressukkavaltuutetut” huutelevat puskista ymmärtämättä, että syyllistyvät ilman todisteita kunnianloukkaukseen! Siksi kerron taustat vielä kerran teille arvon lahtelaiset, että kykenisitte itse tekemään johtopäätöksenne tästä masentavasta valtuuston vastuukysymyksen peittelystä.

Jokaisella lahtelaisella valtuutetulla on oikeus ja velvollisuus kertoa lahtelaisille veronmaksajille siitä, miten heidän rahojaan lahtelaisissa sisaryhtiöissä hoidetaan. Nyt KymiRingin ja Lahti Eventsin talousasioita oli hoidettu laittomasti, salaillen ja valehdellen jo monta vuotta. Tilanne vaatii nyt totaalista selvittelyä, erikoistilintarkastusta, vastuuttomien lainojen antajien ja koko Eventsin hallituksen jäsenten vastuiden selvittämistä. Onneksi valtuutettu Juha Tapiola vaatikin valtuustoaloitteessaan asian perinpohjaista selvittämistä. Ellei tätä tehdä, niin paljon puhuttu avoimuus ja rehellisyys ei Lahdessa toteudu ! Uskallusta tuomari Tapiolalta ei ainakaan puutu, sillä hän uskalsi epäillä puhujapöntöstä kaupunginjohtaja Pekka Timosen toiminnassa rakenteellista korruptiota. Voiko tältä ajatukselta välttyä, sillä Timonen toimi samaan aikaan sekä vakuudettomien rahojen antajana KymiRingissä että Tapahtumateollisuus ry:n puheenjohtajana.

Lahtelaisten veronmaksajien on syytä huomioida seuraavat asiat. Valtuustokysymys tehtiin pelkästään sen takia, että Jorma Ratia kertoi Lahti Eventsin todelliset rahaongelmat ja laittomat, vakuudettomat rahansiirrot Kymiringille. Hän vaati yhtiön alasajoa kannattamattomana; joka myös toteutui. Häntä siis syytetään ainoastaan yhdestä Etelä-Suomen Sanomille annetusta haastattelusta, jossa hän arvosteli täysin oikeutetusti yhtiön johtoa sen laittomista tekemisistä. Lahden valtuutetut halusivat siis leimata hänet kiusaajaksi, koska hän halusi avointa arviointia ja läpinäkyvyyttä päätöksentekoon sellaista yhtiöistä, jota Lahden kaupunki on joutunut tukemaan koko ajan sekä avustamaan rahallisesti ; täysin laittomasti! Nyt nämä samat lahtelaiset”valtuustokysymysjesuiitat” joutuvat aivan VARMASTI vastaamaan tekemisistään Lahti Evenstsin ja KymiRingin laiminlyönneistään, jotka he itse aiheutuivat toimiessaan näiden hallitusten jäseninä. He unohtivat valvontavelvollisuutensa ja laillisuuden hyväksyessään vakuudettomia lainoja Lahti Eventisin jo konkurssikypsässä yrityksessä. He siis olivat kaikki tietoisia näistä laittomista tukemisista, jotka ovat EU-lakien vastaisia vai ovatko he tyhmiä, koska edes Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös ei hetkauttanut heidän päätään.

Helsinkiläinen toimittajaystäväni nauroi avoimesti kertoessani hänelle koko KymiRing- gatesta ja valtuutettu Ratian toiminnasta johtuvasta noitavainosta. Hän kertoi todella hyvän esimerkin minulle käytännön sananvapaudesta. Ajattelepa Jussi: ”Sanna Marin sanoi ja leimasi perussuomalaiset vaalitaistelussa koko Suomen kansan edessä rasisteiksi! Asiasta ei syntynyt mitään keskustelua, koska Suomessa on sananvapaus. Nyt nämä lahtelaiset valtuutetut yrittivät maanantaina kiistää Ratian sananvapausoikeuden valtuustokysymyksellä ja samalla kiertää vastuunsa Lahti Eventsin ja KymiRingin vastuistaan, joista samat valtuutetut olivat olleet päättämässä pari vuotta sitten.
Hän mielestään tässä valtuutettujen toiminnassa on selvästi peittelyä ja omaan vastuun pakoilua.

Mielestäni Ripatti valjastettiin ”tyhmänä”vetämään lahtelaisen naismafian poliittisia rattaita. ”Siskokset” Sirkku Hilden, Milla Bruneau, Elisa Lientola, Ulla Vaara ja Riina Puusaari muodostavat sen suffragettiryhmän, jonka mielestä 6-8 miljoonan euron tappiota tehnyttä Lahti Eventsin toimitusjohtaja Emilia Mäkeä ei saanut arvostella? Arvostelun he muuttivat kiusaamiseksi ja loppu on historiaa. Mutta tämä Lahden oma Dreyfuss-juttu elää niin kauan, että todelliset demokratian väärentäjät ja oikeat vastuunkantajat saadaan kiinni.

Juhani Melanen

Taloustieteilijä Sixten Korkmanilta ilmestyi äsken kirja ”Talous ja humanismi” (Otava 2022).
Siinä hän pureutuu kapitalismin kulttuurillisiin juuriin: kristinuskoon, uskonpuhdistukseen, valistukseen ja hyvinvointivaltioajatukseen. Historian lisäksi Korkman katselee tähän päivään ja tulevaisuuteen sekä pohtii talouden ja yhteiskuntien edessä olevia haasteita ja keinoja vastata niihin.
Korkman kannustaa hakemaan yhteiskuntapolitiikassa tarvittavaa arvopohjaa humanismista ja korostaa siinä ohella kristinuskon merkitystä.

Korkman on pitkänlinjan talousmies, jonka on toiminut korkeissa viroissa niin Euroopan unionin talouselimissä kuin Elinkeinoelämän valtuuskunnassa, viimeksi Aalto- yliopistossa työelämäprofessorina.

Orpon ja hänen hengenheimolaisensa kannattaisi samalla vilkaista Korkmanin muukin tuotanto ja
miettiä vielä kerran, kannattaako yhdellä kerralla yrittää supistaa budjetista 6 miljardia euroa? Mitä se tekee tukien varassa eläville 700 000 köyhälle eläkeläiselle, työttömille ja erilaisille pienipalkkaisille työntekijöille, joiden palkka ei riitä perustoimeentuloon. Miten käy uusille Sote-alueille, elleivät ne saa toimintaansa rahaa riittävästi edes niiden käynnistämiseen? Tämä teos kannatta päättäjien lukea huolellisesti ennen hätiköityjä päätöksiä!

Teoksen neljässä osassa hän tarkastelee ensin kristinuskon merkitystä ja ihmettelee aasilla ratsastavan miehen merkitystä ja sorretuista huolta kantavan puusepän merkitystä maailmassa. Kristinusko oli siis avainasemassa, kun eurooppalaisuus syntyi, tosin ei ilman riitoja ja sotia. Korkman näkeekin luterilaisuudessa pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvopohjan, kalvinismissa taas kapitalismin edistäjän.

Talouden kehitystä edusti puolestaan reformaatio. Sen johtajat korostivat työmoraalia enemmän kuin luostarielämää; hyvin tehty työ oli tie kohtuulliseen vaurauteen ei ylellisyyteen. Valistuksen ansiosta Eurooppaan syntyi  ainutlaatuinen yhdistelmä, jonka osia ovat tieteellinen ja maallistuva maailmankuva, perustuslaillinen vallanjako, oikeusvaltio ja markkinatalous”. Ideologisen perustelun tälle loi sitten skotti Adam Smith. Oppi hyväksyi kovan kilpailun, mutta vaati myös moraalia. Juuri tästä syntyi liberaali ideologia.

Korkman tuomitsee Ronald Reganin ja Margaret Thatcherin uusliberalismin ja Chicagon koulukunnan Milton Fridemanin opit osakkeenomistajan arvosta kaiken mittana. Nykyinen yhteiskunta on vienyt jäsenensä jatkuvaan kilpailuun. Tämä näkyy koulussa, yliopistoissa ja koko ajan kiihtyvässä työelämässä. Korkeakoulutetut menevät naimisiin keskenään ja eriarvoisuus kasvaa. Nuoret eivät tee lapsia, koska ovat menettäneet uskonsa maapallon selviytymisestä.

Maailma kaipaa humanismia ja niiden arvojen korostaminen toisi ”kohtuullisuutta ja viisautta, jota kipeästi kaivataan pyrkimyksissä kapitalismien pahempien valuvikojen korjaamiseksi”! Korkman ei ole suinkaan erehtymätön ja jättää maailman ilmastokriisin ja luontokadon syvällisen ajattelun varsin vähälle. Hän uskoo uusiin teknologioihin ja tieteeseen ehkä liikaa. Maailma ei pelastu pelkällä uuden teknologian avulla ja valjastamalla hintamekanismin ilmastopolitiikan keinoksi. Uudessa kirjassaan hän käsittelee liian vähän kasvun rajoja. Tätä ajattelua hänen olisi ollut syytä pohtia enemmän, sillä jatkuvan kasvun ideologia vaatii koko ajan enemmän innovaatioita, parempaa tuottavuutta ja lisää tehokkuutta. Korkmanin olisi kannattanut miettiä myös sitä, kestääkö rajallinen maapallomme tätä kehitystä ja kuinka kauan? Millaisen henkisen perinnön jätämme lapsen lapsillemme. Peruslähtökohdat hänellä ovat kuitenkin oikeita: tiede informoi, taide inspiroi, ja myötätunto motivoi.
Hyvinvointivaltio luotiin nimenomaan lapsia varten! Nyt voimavarat menevät meidän boomereiden
hoitoon. Sammuuko suomalainen väestö ja vietetäänkö meillä enää 200-vuotis itsenäisyyspäivää omalla väestöllä?

Orpo on paljon vartijana seuraavassa hallituksessa. Korkman varoittaa budjetin liian kireästä valtion velan supistamisohjelmasta. Hän asettaa humanistiset arvot taloudellisten edelle. Orpon kannattasi todella huomioida tämä budjettiohje.

Juhani Melanen

Kevät ja kesä tulee vauhdilla ja samaan aikaan etenee myös seuraavan hallituksen rakentaminen, joka käy nyt kuumana. Pallo on nyt vaalivoittajalla kokoomuksella ja puheenjohtaja Petteri Orpolla.
Vastasimme SDP:ssä huolellisesti hallitustunnustelijan kysymyksiin. Me olemme valmiit hallitusyhteistyöhön, mutta aiemmat ehtomme ovat edelleen voimassa. Hallituspohja on selvillä todennäköisesti Vapun tienoilla. Spekulointi kuuluu asiaan, mutta nyt on tärkeä antaa työrauha hallitustunnustelijalle. Epävarmuuden maailmantilanteessa ja taloudessa on tärkeää, että Suomi saa hallituksen muodostettua suhteellisen nopeasti, ja että Suomi toteuttaa jatkossakin vakaata ulko- ja turvallisuus- sekä EU-politiikkaa.

SDP jakaa täysin huolen hyvinvointivaltion rahoituspohjan tulevaisuudesta. Sen vuoksi SDP haluaa vauhdittaa talouskasvua, vahvistaa julkista taloutta ja kääntää velkasuhteen laskuun. Palveluiden ja toimeentulon takaava julkisen talouden kestävyys on varmistettava tällä vaalikaudella käynnistettävällä, useamman vaalikauden mittaisella ohjelmalla. Kokoomuksen oma ilmoitus nk. 6 miljardin euron kynnyskysymyksen vesittämisestä ei tullut yllätyksenä. Realismi alkaa tulla esiin vaalien jälkeen ja hyvä niin. Tässä suhdanteessa järjettömät leikkaukset leikkaisivat myös Suomen talouskasvua. Suorat sopeutustoimet on mitoitettava siten, että ne voidaan toteuttaa oikeudenmukaisesti vaarantamatta talouskasvua. Kasvu- ja työllisyystavoitteet yhdessä suorien sopeutustoimien kanssa vahvistaisivat julkista taloutta yhteensä 3,5 – 6 miljardilla eurolla.

Maanantaina vierailin Tukholmassa. Osallistuin suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin Vårlunch – seminaariin, jossa oli mukana jopa 300 Ruotsin ja Suomen avaintoimijaa yritysmaailmasta, ministeriöistä ja korkeakouluista. Mukana oli myös Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydén, jonka kanssa keskustelimme Suomen ja Ruotsin NATO-yhteistyöstä, mutta ennen kaikkea siitä mitä voimme ja mitä meidän tulee tehdä yhdessä. Lisäksi avasin Samfundet Sverige-Finland seminaarin, jossa keskustelimme NATO:n lisäksi Ukrainan sodasta ja eri skenaarioista Venäjän tulevaisuudelle. Lähetystömme Tukholmassa tekee arvokasta työtä ja yhdessä suurlähettiläs Maimo Henrikssonin kanssa tapasimme myös henkilökuntaa ja halusin kiittää kaikkia hyvästä yhteistyöstä kuluneen neljän vuoden aikana.

Viime lauantaina olin puhumassa SDP:n piirikokouksessa Keski-Suomessa Laukaassa. Myös siellä näkyy suuri huoli koulujen ja koulutuksen tilanteesta. Rahat ovat tiukassa sivistystoimessa – aivan kuten Lahdessa. Opettajien ahdinko on valtava. Miten jaksaa enää työtä? Tulevan hallituksen yksi päätehtävä on lähettää viesti kuntiin, että koulujen ja opetuksen tilanne on korjattava. Ratkaisuja tarvitaan nyt nopeasti. Kuntien tilanteesta puhuttiin eduskuntavaaleissa yllättävän vähän. Lyhyen aikavälin ratkaisut ovat riittävien resurssien luominen. Pitkällä aikavälillä peruskoulua on kehitettävä niin, että jokainen saa hyvät perustiedot ja taidot. Toisen asteen koulutuksessa on vahvistettava työssäoppimis- ja oppisopimuskoulutusta. Uudelleenkouluttautujille ja alanvaihtajille on suunnattava aikuiskoulutustukea ja oppisopimuskoulutusta. Nuorten mielenterveyden hoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota ja apua tarvitaan kaikilla tasoilla.

Kesätöiden merkitys on suuri nuorelle. Nuori tarvitsee usein sen ensimmäisen duunin, työpaikan, josta pääsee tienaamaan ja hakemaan sitten polkua eteenpäin. Lahdessa on tärkeää edelleen panostaa siihen, että kesätyömahdollisuuksia riittää. Yritykset ovat olleet kiitettävästi mukana. Samoin kaupunki.

Liigakevät jatkuu Lahdessa perjantaina ja lauantaina Tampereella. Ensimmäisen pelin jälkeen kuului ja näkyi sitäkin, että onkohan Tappara sittenkään voitettavissa. Kaikki on mahdollista! Come on Pelicans! Nyt ääntä Lahti!

Ville Skinnari

Keväällä on ihanaa odottaa kesää. Odottaa, että koska näkee ensimmäisen leskenlehden, odottaa sitä, koska näkee ensimmäiset hiirenkorvat ja ensimmäisen voikukan. Kasvun voimaa ei voi kuin ihmetellä. Ihmetellä miten jäässä olleista kukkasipuleista kasvaa krookuksia, narsisseja ja tulppaaneita.

Narsissi on suosittu pääsiäiskukka ja kertoo pääsiäisen sanomasta. Narsissi nousee maahan haudatusta sipulista valoon kuten Kristus nousi haudastaan kolme päivää kuolemansa jälkeen. Kuolema on voitettu. Kristuksen ylösnousemuksessa avautui uusi elämä. Kuoleman kylmää talvea seuraa Jumalan valtakunnan kevät, ilo ja toivo. Kristuksen esimerkkiin luottaen meillä on toivo siitä, että tämän elämän jälkeen meitä odottaa ikuinen kesä Taivaan kodissa. Saamme uskoa elämän pienet ja suuret asiat Jumalan armon varaan.

Ilman Jeesuksen haudalle saapuneita naisia, emme tietäisi, mitä oli tapahtunut. Opetuslapset kiirehtivät myös omin silmin katsomaan, että Jeesus oli todella ylösnoussut. He kertoivat uutista eteenpäin. Jeesus ilmestyi opetuslapsille ja nämä saivat omin silmin nähdä ylösnousseen Jeesuksen. Tuota suurta ilosanomaa on kerrottu meidän päiviimme asti. Meidän tehtävämme on kertoa vistiä tuleville sukupolville. Jeesus on ylösnoussut! Kuoleman valta on voitettu!

Sanna Alanen,
pastori, Launeen seurakunta

Uusi eduskunta aloitti keskiviikkona valitsemalla puhemiehistön. Torstaina jaetaan valiokuntien puheenjohtajuudet. Tunnelma eduskunnassa on odottava. Perjantaina käynnistyvä hallitustunnustelu määrittelee uuden hallituksen pohjan.

Sdp:n hallitusneuvotteluryhmän jäsenenä en lähde ennustamaan lopputulosta. Nyt on parasta kunnioittaa prosessia ja antaa tunnustelijalle eli Petteri Orpolle työrauha.

Eduskunnassa on paljon uusia edustajia ja me kokeneemmat opastimme jo tällä viikolla useita edustajia käytännön asioissa. Viime kaudella korona teki sen että edustajat olivat poikkeuksellisen vähän tekemisissä keskenään. Tärkeintä on alussa oppia tuntemaan työkaverit ja virkamiehet aivan, kuten kaikilla työpaikoilla. Eduskuntatyö on hyvin pitkälle lainsäädäntötyötä ja monelle voi tulla yllätyksenä valiokuntatyön vaativuus ja määrä. Yleensä edustajalla on kaksi valiokuntaa neljä päivää viikossa. Suuren salin istunnot ovat se näkyvin osa työtä kansalaisille, mutta todellinen työ tehdään muualla. Kansainväliset asiat, EU – asiat, eri sidosryhmätapaamiset, oman ryhmän toimet ja kokoukset sekä puhetilaisuudet täyttävät työviikon ja usein myös viikonloput. Silti jokainen edustaja tekee työstään juuri sellaisen kuin haluaa.

Me ministerit jatkamme toimitusministereinä siihen saakka kun uusi hallitus aloittaa. Tämä tarkoittaa normaalia asioiden hoitamista, sitä työtä mitä muutenkin teemme. Uusia poliittisia avauksia ei kuitenkaan saa tehdä.

Haluan kiittää kaikkia äänestäjiä luottamuksesta jatkokaudelle. Pääministeripuolueen rooli ei koskaan ole helppo ja siksi tulos oli vähintään kohtuullinen puolueelle ja itselle. Haluan samalla onnitella kaikkia valituksi tulleita ja ehdokkaita, koska se että lähtee ehdolle on teko demokratian puolesta.

Kulunut kausi oli äärimmäisen raskas kaikille. Työ ulkoministeriössä ei aina näy kotimaassa eikä voikaan näkyä. Silti se on äärimmäisen tärkeää ja arvostan kaikkia 2500 työntekijäämme paljon. Pekka Haavisto on ollut erinomainen, osaava ja luotettava kollega. Yhteistyömme varmasti jatkuu oli seuraavan hallituksen koostumus mikä tahansa. Tähän asiaan palaamme ensi viikolla, kun tiedämme enemmän.

Tänään torstaina kaikki huutavat Lahti: Pelicans on jo nyt tehnyt huiman kauden, mutta tarina ei ole vielä tässä.

Ville Skinnari

Maailman ylikulutuspäivä on siirtynyt jo maaliskuun loppuun. Me tarvitsisimme neljä maapalloa, jos jatkamme samaa tahtia, Suomi tässä ryhmässä. Maailman ekosysteemi ei tule kestämään tätä kulutusta. Tämän tietävät kaikki tiedemiehet ja suurin osa päättäjistä. Silti kulutus jatkuu samalla tavalla, ja kasvua huudetaan avuksi, vaikka kestävän kehityksen rajat ovat hyvin tiedossa.

Maailmassa on velkaa yhteensä 233 000 miljardia euroa. Summa on ennätyksellisen suuri ja on noin 365 prosenttia eli lähes nelinkertainen suhteessa koko maailman bruttokansantuotteeseen. Mutta silti velka ei pelota maailman maita, etenkään USA:ta, jonka prosenttiosuus maailman velasta on noin 32 %. USA:n velkataakka nousee aivan kohta 98 prosenttiin maan bruttokansantuotteesta ja lähentelee Kreikan prosentteja. Silti taivasrahaa painetaan siellä kolmessa vuorossa ja setelielvytykseen uskotaan kuin pukki suuriin sarviin. Mutta voiko tämä jatkua, jatkua… aina vaan.

Pörssikurssit nousevat, koska raha karkaa sinne ja tarpeelliset investoinnit vähenevät tai jäävät tekemättä. Kaiken kupla -termin kuulin noin neljä vuotta sitten, mutta tätä käsittelevän kirjan ”The everything Bubble. The Endgame fo Central Bank Policy” sain sen käsiini vasta viime vuonna. Ahmin sen ja ristin käteni. Kirjan kirjoittanut markkinastrategi Granham Summer esittää vakuuttavasti, että edellisten parin vuosikymmenien aikana Yhdysvaltojen keskuspankki on ratkonut jokaisen kuplan puhaltamalla tilalle entistä suuremman summan rahaa. Vuoden 2000 teko-osakekuplaa seurasi vuoden 2008 asuntokupla. Sen jälkeen on järjestelmällisesti paisutettu valtionlainakuplaa ilman huolen häivää.

Vaikka Summers puhuu USA:n keskuspankista, hänen teesinsä sopivat hyvin myös Eurooppaan. EU:n jättilainat koronapandemiaa varten ja jatkuva keskuspankkirahoitus ovat täysin verrannollisia USA:han. Summers lähtee siitä lähtökohdasta, että valtioiden lainapaperit ovat rahoitusjärjestelmän kivijalka, joten niiden kupla on johtanut kuplaan kaikkialla. Kyseessä on siis eräänlaisesta keskuspankkivetoisesta talouden päätepisteestä. Kaiken kuplan puhkeaminen saa vuoden 2008 finanssikriisin näyttämään piknikiltä, Summers väittää erittäin vakuuttavasti. Toki Summersin asenteessa saattaa olla mukana tiettyä kiihkomielisyyttä, jota jotkut taloustieteilijät saattavat kaihtaa, mutta perusolettamus on oikea, eikä vähennä hänen teesiensä uskottavuutta koivinkaan paljon.

Sijoittajien näkökulmasta kupla on muodostunut seuraavasti: alhainen korkotaso ja keskuspankkien elvyttävä rahapolitiikka ovat johtaneet turvallisten sijoituskohteiden tuoton katoamiseen. Pankkitalletusten ja turvallisten valtionlainasijoitusten tuotot vajosivat nollan tuntumaan tai jopa negatiivisiksi. Siksi sijoittajat lähtivät hakemaan tuottoja muista omaisuuslajeista. Ennen tuottaviin kiinteistösijoituksiin ja hyvän luottoluokitusten omaaviin yrityksiin tuli ruuhkaa ja niiden tuotot alkoivat ehtyä. Tällöin tuottojen metsästys laajeni riskialttiimpiin kohteisiin, lähinnä valtion lainoihin. Raaka-aineiden hinnat ovat uskomattomassa nousussa ja kultakin alkaa taas heräillä. Inflaatio ampaisi koko maailmassa nopeaan nousuun ja keskuspankit joutuvat koko ajan nostamaan viitekorkojaan taistellessaan inflaatiota vastaan.

Mutta kaikkien kuplaisemmalta omaisuusluokalta vaikuttavat valtionlainapaperit eli juuri ne, jotka ovat Summersin mukaan juuri ”kuplan ytimessä”. Olemme ja elämme juuri nyt uudessa pankkikriisissä. USA:ssa kolme pankkia on kaatunut lyhyessä ajassa, mutta 190 pankkia on edelleen vaarassa. Esimerkiksi juuri kaatuneen Silicon Vally Bankin kohtaloksi koituivat USA:n valtion lainat. Pankki sijoitti suuren osan likviditeeteistä pitkiin joukkolainoihin ilman korkoriskin suojauksia. Tästä alkoi talletuspako ja loppu on historiaa. Euroopassa 167-vuotiaan jättipankin Credit Suissen taru päättyi tappiollisiin riskisijoituksiin.

Alkavatko dominopalikat pyöriä kiihtyvästi? Onko kaiken kupla lähellä? Miten maat reagoivat? Mutta ei hätää! Maailman maat ovat siirtyneet ns. moderniin rahateoriaan, jossa maiden tarkoituskaan ei ole maksaa velkojaan takaisin koskaan. Takaisin maksetaan pelkät korot. Suomen valtion velka on tämän vuoden helmikuun lopussa 144, miljardia euroa eli 25 868 euroa henkeä kohti. Korkoa siis maksetaan ensi vuonna jo liki 3 miljardia euroa. Sanna Marinin hallitus teki uutta velkaa 40 miljardia. Suurin ongelma uudella Suomen hallituksella tulee olemaan suhteettoman suuren julkisen talouden velan korjaaminen. Uudet sote-alueet huutavat lisää rahaa, sosiaali- ja asumistukien vähentäminen luo eriarvoisuutta, työpaikat ja tekijät eivät kohtaa ja… En kadehdi Orpo-poikaa!

Juhani Melanen

Jokainen tietää, että Suomen vanhustenhoidossa on liian vähän työntekijöitä ja pula hoitajista uhkaa lähivuosina vain syventyä. Nyt on aika tehdä viimein kunnollinen suunnitelma, millä asia korjataan!

Mitään muuta Marinin hallitus ei tehnyt kuin nosti hoitajamitoitusta 0,70. Tarvitsemme Suomeen selkeän tiekartan, millä hoitajapulaan aiotaan vastata. Varmasti tiedetään, että Suomesta puuttuu noin 7000 lähihoitajaa. Tämä arvio perustuu TE- toimistoissa avoinna olleisiin työpaikkoihin. Tilastojen valossa olemme katastrofin partaalla. Sote-alan perustutkinnon suoritti vuonna 2018 yhteensä 10917 lähihoitajaa, mutta vuonna 2022 vain 7701 lähihoitajaa. Jotta voisimme selviytyä hoitovajeesta, Suomesta pitäisi valmistua vuosittain 11 000 lähihoitajaa, jotta sosiaali- ja terveydenalan työvoimatarpeet saataisiin täytettyä.

Monissa Euroopan maissa on sama ongelma kuin meillä. Mutta riittääkö pelkkä koulutuspaikkojen lisääminen yksistään ratkaisemaan tätä vajeongelmaa? Valitettavasti alan koulutuksen keskeyttää erittäin moni. Tärkeää olisi tukea alan opiskelijoita myös opintojen aikana, jotta riittävä määrä myös valmistuisi. Ensimmäisenä tulisi tukea vanhushoitajien työssä jaksamista. Tehokas johtaminen puuttuu. Siksi pitäisi luoda tehokas lähijohtaminen siten, että hoitajilla olisi entistä enemmän ja paremmat mahdollisuudet keskittyä varsinaiseen hoitotyöhän eikä pelkästään töidensä kirjaamiseen. Nyt tähän
menee jopa tunti päivässä.

Toisena tärkeänä asiana on tehdä ala houkuttelevaksi nuorille erilaisilla kampanjoilla. Nykyään 3-4 prosenttia sote-ammattilaisista on lähtöisin ulkomailta. Tätä prosenttilukua on nostettava heti. Suomen kaltaista lähihoitajakoulutusta ei juuri tunneta muualla kuin Virossa ja Ruotsissa, joten korkeakoulutettuja sairaanhoitajia on tänne vaikea saada vanhuksiamme hoitamaan huonon palkkauksen takia. Tästä syystä tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa yhä enemmän ulkomailta.
Ulkomaisille ”sairaanhoitaja” maahanmuuttajille pitää järjestää suomenkielen riittävää opetusta, ettei potilasturvallisuus vaarannu.

Uuden hallituksen on kyettävä lisäämään alan koulutuspaikkoja nopeasti siten, että hoiva-avustajia saadaan riittävästi kentälle. Juuri hoiva-avustajien koulutuspaikkojen lisääminen on nyt tärkeää, sillä vanhustenhoitajia tarvitaan vuonna 2030 kymmeniä tuhansia enemmän kuin tänään. Valitettavaa on se, että ikäluokkamme pienenevät koko ajan, mikä vähentää hoitoalan raskasta kiinnostavuutta verrattuna somebloggareiden glamouriin.

Kestävätkö lähihoitajien opinnot liian kauan? Varmasti tiedetään, että vain 70 prosenttia kolmen vuoden koulutuksen aloittaneista saaneista jää alalle! Ongelmana saattaa olla se, että monissa ammattioppilaitoksissa lähihoitajakoulutukseen tarkoitetut rahat on voitu käyttää muuhun, koska koulutuksesta kiinnostuneita on liian vähän?

Väestöennusteet puhuvat omaa rankaa kieltään. Tiedämme varmasti väestöennusteista, että kun viime vuonna 75 vuotta täyttäneitä Suomessa oli 600 000 niin vuonaa 2030 heitä on 780 000. En löytänyt viime helmikuussa sosiaali- ja terveysministeriön ilmestyneestä julkaisusta nimeltä ”Tiekartta 2022-2027” mitään sellaisia lukuja, joista olisi ilmennyt paljonko tulevina vuosina arvioidaan olevan hoivaa tarvitsevia vanhuksia tai heidän hoitajiaan. Suomi tarvitsisi juuri nyt erittäin kipeästi ajantasaiset vanhustenhoitajien kokonaismäärää koskevat tavoitteet, mutta sellaisia ei ole edes asetettu?

Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että ympärivuorokautista 0,7 hoitajan hoitotavoitetta vanhusta kohti, on mahdotonta toteuttaa edes nykyisillä hoitajavoimilla, saati sitten vuonna 2030. Jos haluaisimme tavoitella tätä ”ihannetta” tarvitsisimme vanhustenhoitoon 18 000 vanhustenhoitajaa lisää seuraavan seitsemän vuoden aikana. Tämä on utopiaa! Tätä ei tulla näkemään, sillä juuri lähihoitajat ovat yksi voimakkaimmin eläköityviä ammattiryhmistä.

Tätä ongelmaa on mahdoton ratkaista ilman totaalista terveysalan hoitajien määrän lisäämistä ulkomailta. Miten tämä tehdään? Siinäpä kysymys? Minä tietäisin, mutta se maksaa.

Juhani Melanen

Elämme kirkkovuodessa hiljaista viikkoa. Hiljaisella viikolla hiljennytään muistelemaan, miten 2000 vuotta sitten elänyt Nasaretilainen puuseppä vangitaan, häväistään ja lopuksi ristiinnaulitaan. Kertomus vie meitä kohti pääsiäistä – kristinuskon vanhinta ja tärkeintä juhlaa.

Voisi kuvitella, että tarina Nasaretin Jeesuksesta olisi kiehtovampi, jos päähenkilö näyttäisi voimansa, pelastaisi itsensä ristiltä ja kostaisi pilkkaajilleen, mutta sen sijaan kuulemme ristiltä sanat: ”Isä anna heille anteeksi. He eivät tiedä mitä tekevät”

Risti on antiikin ajan häpeällinen ja julma teloitusväline, josta tuli kuoleman symboli. Sama tunnus liehuu myös Suomen lipussa. Joskus olemme lukiolaisten kanssa oppitunnilla pohtineet, millaiseen symboliin kristityt laittaisivat toivonsa, jos jeesus olisi tuomittu kuolemaan jossakin toisessa ajassa ja paikassa.

On paradoksaalista, että kuoleman, häpeän ja rangaistuksen symboli onkin toivon, iankaikkisen elämän ja sovituksen merkki. Risti sai uudenlaisen merkityksen pääsiäisaamun ilossa, jota epätoivossa ja pelossa eläneet opetuslapset kokivat kohdatessaan opettajansa ylösnousseena vapahtajana. Pitkäperjantai onkin englanniksi ”Good Friday” eli ”hyvä perjantai”.

Opetuslasten tavoin mekin koemme joskus epäuskoa ja toivottomuutta. Meillä jokaisella on oma ristimme kannettavana. Pääsiäisen ilosanoma on tuonut lohdutusta ja rauhaa murheen ja hädän keskellä eläville ihmisille jo tuhansia vuosia. Tuota iloa saamme mekin kokea joka päivä, kun uskomme sen, että Kristus on sovittanut ristillä syntimme ja kuolemallaan voittanut kuoleman.

Janne Suomala