Luin kerran erään Tommy Tabermannin kolumnin, jossa hän jakoi tekemänsä tärkeän havainnon. Ihmisen elämässä on kolme pientä sanaa, joiden ääneen sanominen on välillä todella vaikeaa. Nuo kolme pientä sanaa ovat: kiitos, anteeksi ja rakas. Niin pieniä sanoja, niin merkittäviä.

Raamatussa Jeesus kehottaa meitä monesti anteeksiantoon. Sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”

Meille luterilaisille, armon varaan heittäytyville kristityille, nämä sanat särähtävät korvaan. Onko anteeksianto ehdollista? Luther olikin tässä asiassa ehdoton. Anteeksianto on lahja, jota en voi omin voimin tai teoin ansaita.

Anteeksianto on joskus aivan hirvittävän vaikeaa. Raamatussa Jeesus kutsuu meitä olemaan armollisia, sillä olemmehan itse saaneet anteeksi kaiken. Jeesus itse on ottanut meidän syntimme kantaakseen ja avannut meille tien anteeksiantoon, Jumalan armoon ja rakkauteen.

Rakas Jumala, kiitos että annat anteeksi. Aamen.

Maija-Reetta Katajisto

Syksy ja lukukausi ovat jo puolessa välissä. Syyslomaviikko tuli hyvään aikaan. Syksy on pitkä ja pimeä ja lastenkin kuorma koulun ja harrastusten arjessa on välillä hurjaa seurattavaa. Monen koululaisen alkujännitys on vaihtunut arkirutiineihin ja sitä huomaa taas, kuinka kiva tuttujen kavereiden kanssa onkaan oppia ja viettää aikaa. Kaikkien kohdalla ei näin kuitenkaan ole. Monen lapsen ja nuoren asiat eivät ole hyvin joko koulussa tai kotona – pahimmillaan eivät kummassakaan.

Nuorten mielenterveysongelmat ovat ongelma, johon tarvitaan meidän kaikkien huomio. Se ei ole yksi tai kaksi asiaa, vaan koko yhteiskunnan yhteisön reagointia tilanteeseen sekä ennen kaikkea ennakoida asioita ja vaikuttaa.

Yksi keskeinen asia on koulukiusaaminen. Koulukiusaaminen ja häirintä iskee kovaa niin uhriin kuin ympäröivään yhteisöön. Kiusaaminen voi olla fyysistä tai henkistä, kasvokkain tapahtuvaa vai verkossa leviävää. Koulukiusaaminen voi olla myös rikos. Vakavimmillaan puhutaan kouluväkivallasta. Yhteistä kaikille kiusaamistapauksille on, että ne horjuttavat lapsen ja nuoren mahdollisuuksia hyvään elämään. Se rikkoo kaikkien yhteisöllisyyden tunnetta ja turvallisuutta.

Jokainen kiusaamistapaus on liikaa. Koulurauha on lapsen ja nuoren oikeus siinä, missä myös opettajilla ja koulujen muulla henkilökunnalla on oltava mahdollisuus tehdä työtään rauhassa. Koulukiusaamista on pystyttävä ehkäisemään ja siihen on voitava puuttua nykyistä tehokkaammin ja varhaisemmassa vaiheessa. Mitä aiemmin syrjimisen ja osattomuuden kehä saadaan katkaistua, sitä pienempänä vahingot saadaan pidettyä.

Kiusaamisen vastaiseen työhön ja kouluyhteisöjen hyvinvoinnin vahvistamiseen tarvitaan sekä vanhoja hyväksi todettuja keinoja, kuten jalkautuvaa nuorisotyötä, kuin uusia ratkaisuja. Ennen kaikkea pitää ottaa käyttöön lisää resursseja ja työkaluja. Tämä koskee myös Lahtea. Oppilaanohjauksen resursseja perusopetuksessa on lisättävä ja mielenterveyspalvelut on saatava nykyistä tiiviimmin osaksi koulujen arkea.

Julkistimme hallituksessa vuoden alussa valtakunnallisen kiusaamisen vastaisen toimenpideohjelman. Ohjelma kokoaa yhteen monia eri hallinnonaloja ja sisältää konkreettisia keinoja siihen, miten jokaisen lapsen ja nuoren oikeudet voidaan turvata paremmin. Esimerkiksi nuorten hyvinvointia ja rikosten ennaltaehkäisyä tukeva Ankkuritoiminta on yksi sellainen ratkaisu, joka tulisi ottaa käyttöön nykyistä useammilla kouluilla. Ankkuritiimiin kuuluvat poliisi, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja ja nuorisotyöntekijä, mikä mahdollistaa täsmätyön kiusaamiseen ja väkivaltaan puuttumiseksi nykyistä varhaisemmin.

Opettajilla ja muilla alan ammattilaisilla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen, aina. Heillä tulee olla siihen siksi myös riittävät oikeudet ja valtuudet. Eduskunnassa on nyt käsittelyssä hallituksen valmistelema lakiesitys, joka tulee vahvistamaan koulujen ja oppilaitosten työkaluja puuttua kiusaamiseen oikea-aikaisesti. Esimerkiksi niin sanottuun kaksoisrangaistavuuden ongelmaan, eli siihen että koulujen omia kurinpitotoimia ei ole voitu toteuttaa mahdollisen rikosprosessin aikana, tullaan puuttumaan.

Pelkkä turvalliseen opiskeluympäristöön panostaminen ei riitä. Myös kodin ja vapaa-ajan asioiden pitää rullata. Nykypäivän somemaailma sekä opinnot ja työelämä laittavat entistä enemmän paineita niin lasten ja nuorten kuin vanhempien harteille. Helppoja ratkaisuja tähän ei ole. Tunnen kolmen lapsen isänä kuitenkin hyvin sen, että ongelmien kohdatessa on tärkeintä kuunnella ja tukea, olla läsnä. Yhdenkään avun tarpeessa olevan lapsen tai nuoren ei tulisi joutua jäämään huoliensa kanssa yksin.

Ville Skinnari

Syksy on tullut. Päivät lyhenevät kovaa vauhtia. Siksi yhä aikaisemmin on sytytettävä valoja, jotta näkee työskennellä ja touhuta. Ja on mukavaa sytytellä kynttilöitä luomaan lämpöä, tunnelmaa ja valoa pimeisiin syysiltoihin. On kuin tuo valo tuntuisi aivan sisällä asti. Me kaipaamme ja tarvitsemme valoa.

Mutta valoa on monenlaista. On tiedon valoa, joka auttaa ymmärtämään ja poistaa taikauskoa. On toivon valoa, joka vie pois epätoivon ja luo uskoa tulevaisuuteen. On uskon valoa, joka antaa turvan ja merkityksen olemiseemme. Ja on totuuden valoa, joka paljastaa valheen. Ja on rakkauden valoa ja lämpöä, joka tekee meistä arvokkaita ja hyväksyttyjä.

Jeesus sanoo olevansa maailman valo. Mutta hän sanoo myös seuraajistaan: ”Te olette maailman valo.” Voisimmeko olla totuuden valona siellä, missä valhe ja epärehellisyys saa tilaa? Tai voisimmeko välittää toivoa epätoivon keskelle? Voisiko rakkautemme koskettaa myös sitä, joka kokee, ettei hänellä ole ketään? Tai kun Jumalan todellisuus tuntuu olevan piilossa, voisimmeko tuoda sinne uskon kynttilöitä?

Se on meidän kutsumuksemme kristittyinä. Ja se on mahdollista, kun saamme itse olla taivaallisen valon läpäisemiä, paistatella Jumalan armossa. Kun heijastamme Jeesuksen valoa, mekin voimme olla tuomassa valoa tähän maailmaan ja sen pimeyteen.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Lahden virkamiehet ovat käsittäneet täysin oikein ranskalaisen Montesquieun vallanjaon kolmiopin ja ottaneet härskisti ”toimeenpanovallan” itselleen, koska he tietävät , että nykyisten valtuutettujen kompetenssi ei riitä valvomaan heidän toimiaan. Käytäntö on ollut Lahdessa jo pitkään sellainen, että Lahdessa nepotismi on enemmän käytäntö kuin poikkeus. Tämä toiminta muistuttaa amerikkalaista sydikalismia, jossa instanseissa ja organisaatioissa mukana olevat omat perheenjäsenet toteuttavat tiettyä agendaa. Lahdessa nämä agendat ovat olleet Kymiring ja Liisu-suunnitelma, jota on ajettu härskisti Lahden virkamiestaholta kaikkia keinoja kaihtamatta ja välittämättä lautakuntien tai valtuuston mielipiteistä tuon taivaallista.

Epäilen, voiko kukaan ajatteleva toimittaja tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen seuratessaan Lahti Eventsin toimintaa silottelemassa yksityisen Kymiringin rahoituspäätöksiä valtuustossa? Tämä on mahdollista siksi, että osakeyhtiölain taakse voidaan piilottaa paljon sellaisia kiusallisia asiota, kuten Kymiringin 21 miljoonan euron velat ja kyseisen radan täysin epäselvät omistussuhteet? Näitä halutaan piilotella siksi, että koko Kymiring ja moottorilupia kilpailuihin myöntävä DORNA eivät noudata toiminnassaan mitään eettisiä koodeja ja käyttävät uusien ratojensa rakentamisessa ympäri maailmaa rikollisia ja ympäristöä tuhoavia keinoja ja menetelmiä. Kaikki johtuu siitä, että Lahti ei ole noudattanut selkeitä konserniohjeita näissä yhtiöissä ja valvonnut, että niissä toteutetaan vastuullista ja taloudellisesti kannattavaa toimintaa. Epäilyille siitä, että konserniyhtiöistä olisi tullut suojatyöpaikkoja Lahden virkamiesten omaisille, alkaa olla kohta riittävästi näyttöä tutkintapyyntöjä varten.

Samanlaista omavaltaisuutta on kuuleman mukaan osoittanut Lahden kehitysjohtaja Olli Alho, jonka väitetään sanoneen, että valtuutetut voivat päättää mitä tahansa, mutta viime kädessä virkamiehet tekevät ratkaisut, miten käytännössä toimitaan. Pöytäkirjasta tätä ei tietenkään löydy, mutta jos asiassa on mitään perää, kuten eri lähteistä saamieni tietojen perustella on, niin tämä, jos mikä osoittaa uskomatonta arroganssia ja vähättelyä demokraattiseti valittuja Lahden valtuutettuja ja lautakunnan jäseniä kohtaan. Tässä asenteessa itse asiassa korostuu hänen erittäin itsevaltainen käsityksensä omasta vallastaan. Mistä nämä vieraat asenteet ovat Lahteen ajautuneet? Mieleen tulee ensimmäisenä Napoleon, joka vastasi kysyttäessä, millainen valtion perustuslain pitäisi olla:”Lyhyt ja epäselvä!” Näitä samanlaisia asennelukkiutumia on Lahden virkamieskunnassa enemmänkin. Tyypillisimpiä ovat kalliit konsulttien käyttämiset, koska oma osaaminen ja kompetenssi ei ilmeisesti riitä hahmottamaan laajempia kokonaisuuksia. Toinen on huoleton rahankäyttö sellaisissa asioissa, joissa ei ole kyse ympäristökaupungin edun mukaisesta toiminnasta, Hyvä esimerkiksi on 700 000 euron osoittaminen edistämään yksityisen Kymiringin gaala-iltaa lahtelaisten veronmaksajien kustannuksella. Tämän päätöksen ovat tietoisesti tehneet Lahden kaupunginhallituksen enemmistöjäsenet. Lahti tuntuu olevan Lahden kaupunginhallituksen enemmistön mielestä huoleton tapahtumajärjestäjä, jolle kuuluu yksityisen liiketoiminnan tukeminen yhteisillä verovaroilla.

Nämä päätökset ovat silti demokraattisia ja vaativat perusteluja. Ei kai niitä voi vetää hihasta noin vain? Meidän kansalaisten ainoaksi keinoksi vastustaa tätä virkamiesmafiaa on jäänyt vetoaminen Lahdessa vielä puolueettomaan tuomiovaltaan. Oikeus viime kädessä ratkaisee vasta virkamiesten oikeat menettelytavat. Nyt Lahdessa on viimein herätty , sillä valitukset oikeuskanslerille ja tutkintapyynnöt poliisille ovat lähteneet, jotta rajat tälle virkamiesvallalle kyetään asettamaan. Erityisesti Lahden kaupunginjohtajan piittaamattomuus Hämeen hallinto-oikeuden päätöksestä ihmetyttää ja kummeksuttaa siinä tapauksessa että Kymiring ajautuu konkurssiin. Millainen hänen oikeudellinen vastuunsa silloin asiassa on? Monet luvattomat optiosijoitukset ovat muhimassa tulevaisuudessa, mutta ennen kuin ne laukeavat, useimmat vastuussa olevat virkamiespäättäjät, ovat jo Golgatan Pallossa!

Juhani Melanen

Terveisiä Yhdysvalloista, missä rajat on nyt avattu eurooppalaisille ja elämä on palaamassa pikkuhiljaa normaaliin. Myös talous on täällä kovassa nousussa. Kävin täällä jo heinäkuun alussa ensimmäisten eurooppalaisten ministerien joukossa. Presidentti Bidenin hallinnolla on oikea kunnianhimon taso, mutta tuloksia myös tarvitaan. Suuressa maassa on suuret ongelmat ja politiikan kentän eripurat näkyvät ja repivät. Kriisien kautta johtaminen on arkipäivää. Afganistan tai Ukraina ei ole täällä se ensimmäinen tai toinen puheenaihe. Kotimaan asiat ovat. Jättimäisten elvytyspakettien pitäisi alkaa näkyä pian. Tämä on hyvä esimerkki myös Suomelle ja meidän tavalle tehdä politiikkaa. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa riidellä ja raastaa toisiamme koska silloin ei vain tule tuloksia. Tämä koskee politiikkaa kaikilla tasoilla, myös Lahtea.

Aloitin vierailuni Washingtonista, jossa tapasin kauppaministeri Gina Raimondon. Pöydällämme oli esimerkiksi sellaisia asioita kuin teknologia ja 5G-yhteydet, EU:n ja Yhdysvaltain kauppasuhteet ja globaalit kauppakysymykset. Samoin konkreettinen yhteistyö osavaltiotasolla. Esimerkiksi Minnesota on Suomen kokoinen ja siksi sopiva kumppani kauppaan, kulttuuriin ja urheiluun. Ohjelma jatkui heti perään toisella korkean tason tapaamisella Yhdysvaltain kehitysyhteistyöviraston USAID:n pääjohtajan Samantha Powerin kanssa. Maillamme on vireillään mielenkiintoinen aloite kehitysmaiden tukemiseksi teknologianyhteistyön kautta.

Kauppoja ja yhteistyötä ei synny pelkkiä pääkaupunkeja kiertämällä tai juhlapuheita pitämällä. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa Yhdysvalloissa, joka on iso maa ja jossa yritysten ja ihmisten tarpeet vaihtelevat matkalla itärannikolta länsirannikolle yhtä paljon kuin paikallinen luonnonmaisema ja kulttuurikin. Olemme tehneet Suomen suurlähetystön ja yritysten kanssa siksi paljon työtä osavaltiotasolla, jotta konkreetit kumppanuudet ja kauppamahdollisuudet löytyvät paremmin.

Tiistai iltana seurasin NHL ottelun Minnesota – Winnipeg. Yli 18.000 katsojaa näki ensimmäinen kotiottelun täydellä katsomolla pitkään aikaan. Tunnelma oli sen mukainen. Kotijoukkue Wild vei matsin jatkoajalla.

Minnesotassa allekirjoitin osavaltion kuvernööri Tim Walzin kanssa Suomen ja Minnesotan välisen yhteistyöasiakirjan. Suomi aloittaa Minnesotan kanssa nyt laajan yhteistyön, joka keskittyy puhtaaseen energiaan, kestävään biotalouteen ja digitaaliseen teknologiaan. Sähköisen liikenteen osaaminen on täällä Lahden valttikortti. LUT yliopisto ja Kempower kiinnostavat paljon. Kuvernööri tulee Suomeen marraskuussa ja tästä on hyvä jatkaa.

Osmo Vänskä on tehnyt täällä upeaa työtä. 19 vuoden työ näkyy ja häntä arvostetaan. Suomalaisen musiikki – ja kulttuurin vaikuttajan kädenjälki muistetaan pitkään. Nostin esille amerikkalaisille Lahden Sibelius talon, puurakentamisen ja Sibeliuksen merkityksen. Kesäkuussa järjestetään Sibelius viikko jossa myös Suomi näkyy ja kuuluu monin eri tavoin. Ilman tätä tunnettuutta olisi vaikeampi tehdä kauppaakin täällä. Musiikin ja kulttuurin voimaa ei koskaan pidä aliarvioida. Se menee ytimiin ja sydämiin.

Minnesota on Suomelle muutenkin merkityksellinen. Se on vihreiden metsien, sinisten järvien ja lumisten talvien maa ja tästä syystä myös perinteistä amerikansuomalaisten asuinseutua. Suomesta moni lähti siirtolaiseksi valtameren toiselle puolen 1800-luvun jälkipuoliskolla, osa tuttujen ja osa kuulopuheiden perässä. Matka oli rankka eikä määränpääkään välttämättä tarjonnut sen enempää. Amerikkalaiset oppivat kuitenkin arvostamaan uusia suomalaisia naapureitaan heidän ahkeran työtahtinsa ja yhteisöllisyyden vuoksi. Hyvä maineemme muistetaan täällä vielä tänäänkin.

Ville Skinnari

Miksi elää, jos saat hautajaisesi 10 dollarilla? Niinpä! Tämä amerikkalaisen pikkukaupungin hautaustoimiston mainosslogan, pysäytti minut totaalisesti kesällä 1978 kierellessäni Greyhoundilla Jenkkilää. Rauhaan se ei jättänyt koskaan, joten asiaa on yritettävä eläkkeellä viimein perkaa.

Olin kaverini kanssa lenkillä pari päivää sitten, kun hän loihe lausumaan :”Mikä on elämämme tarkoitus ja kuinka tavoitella onnea?” Tämä tuli silti vähän puskista, vaikka olen näitä aiemmin jo pähkäillyt. Vastasin, kuten tiesin biolääketiedettä Oulussa lukevan tyttären tyttäreni Minean vastaavan: geenien siirtämistä seuraavalle sukupolvelle! No eihän se tietty riitä, joten aukaisin filosofisen kirjallisuuden aarrearkun ja aloin miettiä, miten henkilökohtaisesti voisin saavuttaa onnen omalla tavallani.

Lähestyn tätä aihetta varsin länsimaisesti, koska meidän demokraattinen ajattelumme pyrkii määrittelemään elämän onnen yksilöllisistä lähtökohdista; USA:n perustuslaki jopa määrittää onnen tavoittelun erääksi ihmisarvoksi. Aiheesta on kirjoitettu tuhansia kirjoja ja sitä on mietitty jo ennen
ihmiskunnan suuria tieteellisiä harppauksia geoliittisella kaudella pystykävelijän tuijotellessa tähtitaivaalle. Suosittelen jokaiselle etelälahtelaiselle pientä pysähtymistä ja aprikoimasta näitä asioita omista lähtökohdistaan eikä pelkästään evoluutioteorian, metafyysiikan tai uskontojen kannalta. Oikeata ja väärää arviota ei tästä asiasta ole olemassa.

Olen kuullut asiasta pari loistavaa aforismia, joita haluan siteerata. ”Jos voisin estää yhtä sydäntä särkymästä, en ole elänyt turhaa. ”Elämä ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista, vaan todellisuus, joka on koettava.” Mielestäni Einstein sanoo asian tyylillä: ” On vain kaksi tapaa elää elämäsi. Toinen on se, ettei mikään ole ihme. Toinen se, että kaikki on ihmettä.”

Evoluutioteorian hyväksyneet tietävät, että ihminen on biologinen orgasmi ja ihmiskunta osa suurta maapallon laajuista ekosysteemiä, jonka ihminen on nyt tuhoamassa vuosimiljoonien jälkeen. Maailman sadoista filosofioista ja uskonnoista kannattaa hakea ja etsiä vastauksia, miten hyvä ja onnellinen elämä voidaan määritellä, mutta ne eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan osviittoja itsekullekin tässä eksistentiaalisessa omakohtaisessa elämän mielekkyyden etsiskelyssä.

Yleinen hyväksyttävä mielipide on, että, mitä enemmän pyrimme onnellisuuteen, sitä vaikeampi sitä on saavuttaa. Tiede voi auttaa luomaan erilaisia onnellisuuskartoituksia, mutta ei vastaa yksilön kannalta suoraan kysymykseen onnellisuudesta ja elämän tarkoituksesta, koska meillä kaikilla on tästä asiasta persoonallinen näkökantamme. Yhdysvaltalainen filosofi Thomas Nagel pukee ajattelunsa seuraavasti: ” Koko ongelma elämän tarkoituksesta juontuu täysin persoonattomaan, objektiivisen ja subjektiivisen näkökulman välisestä yhteensovittamisesta:” Eihän tätä selkeämmin, enää voi sanoa! No töttö röö! Itse koen, että ihmiselämä on suuri mysteeri ja siitä tullaan kirjoittamaan vielä seuraavat kaksi tuhatta vuotta ellei ihmiskunta ajaudu totaaliseen tuhooon ennen sitä eri syistä.

Masennus on aikamme suurimpia sairauksia ja ajaa ihmisiä epätoivoon. Niinpä me kaikki tarvitsemme myönteisiä kokomuksia ympäriltämme, erityisesti perhepiiristä ja ystäviltämme, jotta jaksaisimme arkea paremmin.Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä, jotka tarvitsevat kaikki rakkautta ja läheisyyttä, joka hetki eri tavoin. Siksi ilo ja ilon truottaminen on tärkeä, oleellinen osa tavallisinta onnea. Elämä on helpompaa yhteisöissä, kun kokemukset kyetään käsittelemään yhdessä ja hakemaan apua vaikeuksiin rohkeasti. Taide, musiikki, teatteri, elokuvat ja sadat muut luovat asiat tuovat elämäämme itseisarvoa ja mielihyvää. Kannattaa silti vältellä koko ajan jatkuvaa euforian tilaa onnellisuutta tavoitellessaan etteivät addioktiot vie mennessään!

Miksi tämä pohdiskelu juuri nyt, vaikka Lahdessakin riittää arvioitavaa ja pähkäilemistä? Siksi, että viime viikolla siirtyi rajan toiselle puolelle niin paljon hyviä ystäviäni ja kavereitani, lisäksi vanha eturauhassyöpäni uusiutui. Tässä vielä pari vinkkiä onnellisuuteen. ”Älä koskaan kadu tekemisiäsi, kadu tekemättä jäänyttä”, ”Elämän voi ymmärtää vain taaksepäin ja kuitenkin sitä on elettävä eteenpäin, ”Elämä on kuin sipuli, kuorit sitä kerros kerrokselta, välillä itket!”,  ”Älä ota elämää vakavasti, et säily siitä hengissä”.

Lopuksi omani: ”Haasta itsesi joka päivä miettimään elämä uudestaan ja usko rakkauteen sokeasti”

Juhani Melanen

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta lähettiläs? Kun kysyin tätä joskus oppilailta koulussa, sain seuraavanlaisia vastauksia:
No sehän on lähettiläs, joka on työssä suurlähetystössä.
Shakki-pelissä on lähettiläs – vai oliko se lähetti?
Lähettiläs on se, joka toimittaa jonkun tärkeän viestin.

Kun mietin noita vastauksia, ensimmäisestä tuli mieleeni, että lähettilään työ suurlähetystössä on aika merkittävää. Hän toimii Suomen tai jonkun toisen valtion nimissä vieraalla maalla, edustaa omaa maataan, luo yhteyttä ihmisiin, rakentaa verkostoja eri toimijoiden välillä. Shakin lähetti puolestaan vastaa arvoltaan kolmea sotilasta. Se pystyy liikkumaan pelilaudalla viistoon ja hyppäämään vastapelaajan nappulan yli. Lähetin ruotsinkielinen nimi onkin juoksija.

Raamatussa puhutaan enkeleistä Jumalan lähettiläinä. Paavali puolestaan sanoo näin: ”Me olemme Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu meidän kauttamme.” Niin enkeleiden kuin Jeesuksen seuraajien tehtävä on toimittaa tärkeä viesti Jumalalta.

Kuulostaa aika isolta tehtävältä. Kautta historian Jumala on kuitenkin käyttänyt ihan tavallisia ihmisiä työssään. Epäileviä, niskuroivia, kyseleviä, jopa annettua tehtävää karkuun juoksevia, Jumalalta piileskeleviä ja Jumalansa kieltäviä. Näitä ihmisiä Raamattu on pullollaan. Juuri heidän kauttaan Jumala halusi toimia ja toimii vielä tänäänkin.

Meistä jokainen on Jumalan lähettiläs, palvelemassa omilla lahjoillaan, viemässä viestiä rakkaudesta ja toivosta, rukoilemassa, kuuntelemassa. Joskus tehtävä voi tuntua suurelta, mahdottomaltakin. Silloin ja joka päivä saamme pyytää rohkaisua rukoillen:

Herra, auta nyt meitä.
Kun pelko ahdistaa, anna rohkeutta.
Kun helppo tie kiehtoo, anna lujuutta.
Kun välinpitämättömyys valtaa mielen, anna rakkautta. Suuntaa mielemme kohti sinua
 ja auta meitä luottamaan yksin sinuun.

Pauliina Hatakka

Suomen ja Venäjän hallitustenvälinen talouskomissio kokoontui tällä viikolla Helsingissä. Minä ja Venäjän kollegani, teollisuus- ja kauppaministeri Denis Manturov toimimme komission puheenjohtajina. Venäjä on Suomelle keskeinen kauppakumppani. Siellä toimii noin 900 suomalaista yritystä, ja suomalaisinvestointien arvon maassa arvioidaan olevan 15 miljardia euroa. Venäjä on Suomen kuudenneksi suurin vientimaa ja kolmanneksi suurin tuontimaa. Talouskomission tehtävä on edistää kummankin maiden yritysten ja kaupankäynnin etua.

Kävimme Manturovin sekä suomalaisten ja venäläisten yritysten edustajien kanssa läpi niitä asioita, joissa maidemme välisellä käytännönläheisellä talousyhteistyöllä on isointa potentiaalia, kuten esimerkiksi liikenteessä, energiassa ja metsäteollisuudessa. Talouskomission ja muiden yhteistyön kanavien avulla saadaan entisestään kasvatettua tätä kaupallis-taloudellista vaihtoa. Suomella ja Venäjällä on yhteisiä tavoitteita myös esimerkiksi ympäristöasioissa, kuten energiatehokkuuden parantamisessa ja päästöjen vähentämisessä. Tässä Suomi voi tarjota Venäjälle sellaisia ratkaisuja, joita maan isot markkinat tarvitsevat.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteista huolimatta voimme tehdä tässäkin tilanteessa paljon. Lahdessa Venäjän kauppa on tuonut toimeentuloa meille vuosikymmeniä. Torstaina Helsingissä mukana olivat Raute, Wihuri, Huhtamäki, UPM, Valio, Paulig ja moni muu suomalainen yritys. Yhteys Pietariin Allegrolla palautuu toivottavasti pian. Samoin Moskovaan. Liikematkustajien lisäksi monet odottavat jo matkustamista molemmin puolin rajaa. Torstaina hallitus päätti että teknisiä esteitä junaliikenteen avaamiseen ei enää ole Vainikkalassa. Terveysviranomaisten kanssa neuvottelut jatkuvat.

Viime sunnuntaina vietettiin Mielenterveysomaisten eli Ilonanpäivää. Tämä on aihe, jota kannattaa pysähtyä miettimään. Jopa joka toinen suomalainen kokee jonkun mielenterveyden häiriön elämänsä aikana. Sairastunut ei ole tilanteessaan yksin, vaan tilanne koskettaa myös laajaa lähipiiriä hänen ympärillään, aina perheenjäsenistä työelämään. Läheinen on usein myös se henkilö, joka on eniten läsnä sairastuneen arjessa ja auttaa pärjäämään ja jaksamaan.

Mielenterveysongelmista ja niitä lähipiirissään kohtaavien läheisten ja omaisten asioista on puhuttava nykyistä avoimemmin. Kun asioista pääsee keskustelemaan muiden kanssa, käy arjen taakkakin ainakin hivenen kevyemmäksi. Myös käytännön asioihin on kiinnitettävä huomiota. Tukijärjestelmä ei ole Suomessa nykyisellään riittävän vahva ja mielenterveyspalveluihin on saatava myös Lahdessa lisää resursseja. Uusia tukimuotoja ja -ratkaisuja haettaessa on kiinnitettävä huomiota niin mielenterveysongelmien jyyrisyidenpurkamiseen kuin läheisten hädän ja huolen helpottamiseen.

Hoitamattomuus tulee aina kalliiksi. Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomessa vuosittain nykyisellään joidenkin arvioiden mukaan jopa 11 miljardia euroa. Mielenterveyssyyt ovat yleisin peruste jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle ja myös sairauspoissaolojen suurin sekä nopeimmin kasvava syy. Tämän vuoksi Suomessa menetetään arviolta 17 miljoonaa työpäivää vuodessa. Nämä ovat erittäin huolestuttavia lukuja, niin yhteiskunnan kuin yksilön kannalta.

Hallituksen viime vuonna hyväksymä uusi kansallinen mielenterveysstrategia ohjaa työtä mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Se kattaa myös päihdepalvelut ja itsemurhien ehkäisyohjelman. Myös nyt korona-aikana syntyneeseen mielenterveyspalvelujen palveluvelkaan on kohdennettu miljoonilla lisärahoitusta. Se ei kuitenkaan itsessään riitä. Pitää niin Lahdessa kuin valtakunnan tasolla pitää löytyä entistä kokonaisvaltaisempi ratkaisu siihen, miten ihmisten mielenterveyttä edistetään ja miten ongelmia ehkäistään. Tässä työssä pitää olla mukana niin valtio, kunnat kuin järjestöt.

Ville Skinnari

Terveisiä Keski-Euroopasta, Ranskasta ja Saksasta, missä olen ollut tällä viikolla tapaamassa ministerikollegoita ja yrityksien edustajia. Matkan agenda on ollut painavin mahdollinen ja kiteytyy kysymykseen ”mikä on Euroopan tulevaisuus?” Miten itsenäisiä olemme nyt Eurooppana ja mitä haluamme olla suhteessa Kiinan ja Yhdysvaltoihin? Ranskan EU-puheenjohtajuus on lähellä ja samoin vaalit. Toin tapaamissani esille Suomelle tärkeitä teemoja Ranskan EU-puheenjohtajuuskaudelle.

Pariisissa puhuimme ratkaisuista globaaleihin haasteisiin, kuten ilmasto- ja digisiirtymään, maailmankauppaan, verotukseen sekä uutta kasvua vauhdittaviin talousreformeihin. Keskustelin Ranskan kauppaministerin kanssa erityisesti energia-alan ja ydinvoiman mahdollisuuksista sekä start up -yritysten yhteisestä tekemisestä ja rahoituksesta. Ranska tekee parhaillaan suuria teollisia investointeja tulevaisuuden teknologioihin ja hiilettömiin energiamuotoihin, kuten vihreään vetyyn.

Osallistuin Pariisissa myös teollistuneiden maiden talousyhteistyöjärjestö OECD:n vuosittaiseen ministerikokoukseen, jossa juhlistettiin samalla järjestön 60-vuotisjuhlaa. OECD on Suomellekin tärkeä yhteistyöfoorumi ja arvoyhteisö, joka puolustaa vapaata kauppaa, demokratiaa ja avointa yhteiskuntaa. Ja tuottaa meille tärkeää tietoa. Tapasin kokouksen yhteydessä myös järjestön uuden pääsihteerin, australialaisen Mathias Cormannin. Hän kehui heti kättelyssä innokkaasti punaisia kenkiäni ja kysyi, ovatko ne kenties australialaista krokotiilinnahkaa? Vastasin, etteivät ole, vaan ovat suomalaista kestävää laatua ja vieläpä Lahdesta ja Monoselta.

Pariisissa on muuten sijainniltaan yksi hienoimmista Suomen suurlähetystöistä. Lähetystö sijaitsee kaupungin keskustassa Seine-joen varrella, jonne avattiin juhlallisin menoin ”Suomen aukio” eli ”Place de Finlande” presidentti Urho Kekkosen valtiovierailun aikana lokakuussa 1962. Kekkonen oli sopinut Ranskan tuolloisen presidentin de Gaullen kanssa, että tähän paikkaan tulee Suomen suurlähetystö. Näin tapahtui ja olemme tässä paikassa edelleen noin 60 vuotta myöhemmin.

Ranskasta suuntasin TGV-junalla rajan yli Saksaan maan autoteollisuuden ytimeen eli Stuttgartiin. Siellä pitävät päämajaansa monet maailmankuulut autonvalmistajat aina Mersuja valmistavasta Daimlerista Porscheen. Osallistuin Stuttgartissa autoalan tulevaisuutta käsittelevään businessfoorumiin ja tapasin keskeisten saksalaisyritysten edustajia sekä Baden-Württembergin osavaltion päättäjiä. Autoala satsaa nyt miljardikaupalla sähköautojen kehitykseen ja tuotantoon, sillä ne ovat tulevaisuuden markkinat ja pörssiyhtiöiden tehtävänä on vastata kysyntään. Stuttgartia ympäröivä Baden-Württembergin osavaltio on Suomelle tärkeä vientikohde. Vuonna 2019 lähes kuudennes Saksan-viennistämme ja yli kaksi prosenttia Suomen koko tavaraviennistä suuntautui nimenomaan Baden-Württembergiin.

Saksan päätös kieltää polttomoottoriautot vaikuttaa koko maailmaan. Ja päätöksen tekevät viime kädessä autojen valmistajat politikkojen vauhdittamana. Saksassa käynnistyi tänään hallitusneuvottelut. Tuloksia toivottavasti tulee pian. Tapaan Saksan matka aikana sekä SPD:n että Virheiden edustajia. Keskustelujen aiheina ovat talous- ja kauppapolitiikka, ulkosuhteet, turvallisuus ja Eurooppa-politiikka, energia ja tutkimus sekä innovaatiopolitiikka. Eli kaikki se, mikä vaikuttaa myös Suomen tulevaisuuteen.

Sähköinen liikenne on aidosti osa myös Suomen liikenteen tulevaisuutta. Hallitus on tehnyt liikenteen sähköistymistä tukevia päätöksiä, sillä se on sekä ilmaston että talouden kannalta fiksua. Kun tarjontaa tulee lisää, myös kuluttajahinnat laskevat. Uusien sähköautojen ”nollasarjaa” eli testiautoja näkyy kaduilla. Nämä autot ovat kohta myös Lahden kaduilla. On tapahtumassa sama, mikä nähtiin aikanaan kännyköiden yleistyessä: connectivity eli digitaaliset yhteydet ja sähköistyminen muuttavat nyt maailmaa todella nopeasti. Meidän pitää olla tämän kehityksen kärjen mukana – ellei kärjessä – Suomessa ja Lahdessakin. Siksi LUT:n uusi sähköisen liikenteen professuuri on Lahdelle ja koko Suomelle äärimmäisen tärkeä.

Ville Skinnari

Pandoran lipas avautui viimein! Tässä valtavassa tietovuodossa yli 600 toimittajaa paljasti 14 valtionpäämiestä, satoja virkamiehiä, tuhansia liikemiehiä ja kymmeniä huippu-urheiljoita, joilla on ollut laittomia tilejä veroparatiiseissä. Paljastus oli suuruusluokaltaan uskomaton ja suurin koskaan medialle vuodatettu asiakirjanippu. Siinä oli mukana 11,9 miljoonaa asiakirjaa eliitin veroparatiisikytkennöistä. Rahan alkuperä on piilotettu ja veroja on kierretty itse mitään häpyä ja kipua tuntematta, kaksinaamaista peliä härskisti pelaten. Tämä ei olisi ollut mahdollista elleivät erilaiset rahanpesuorganisaatiot ja bulvaanit olisi auttaneet näitä rikollisia ja kierrättäneet heidän omaisuutensa jäljettömiin. Suomalaisia oli listalla 200, Suomen verottaja kiittää!

Pandoran papereista selviää erittäin selvästi ja yksityiskohtaisesti, kuinka 140 rahojaan piilottaneen miljardöörin joukossa oli uskomattomat 46 Putin lähipiirin miljardööriä, jotka nauttivat hänen ja FSB:n eli Venäjän tiedustelupalvelun erityistä suojelua. Maanantain MOT käsitteli erinomaisesti tutkivien journalistiensa avulla nimenomaan Putin ja hänen suomalaisen bulvaaninsa Timtshenkon kytkennät Suomeen. Selvityksessä paljastui, että hän ei itse asiassa omistakaan mitään, vaan kaikki on Putinin ”piilotettua” omaisuutta, jolle järjestettiin hänelle rahaa 1,2 miljardia täysin anonyymien lähteiden kautta. Rahoja Putinille on järjestellyt Channel Onin johtaja Konstantin Ernst, jolla on ollut suuri osuus yksityistämisprojekteissa, jossa rahaa on siirtynyt Putinin ”säästöpossuihin”? Näistä on hyötynyt mm. entinen Putinin siivooja, jolla on Monacossa miljardiomaisuus kiinteistöinä ja huviveneinä. Miten varat ovat hänelle siirtyneet? Mitään yrittäjätaustaa tai liiketoimintaa hänellä ei ole ollut, puhumattakaan öljyosakkeista tai muista teollisuusosakkeista. Mutta on tapahtunut ihmeiden ihme, sillä näin nyt vaan on päässyt käymään.

Tuula Malinin huima kirja ”Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa” paljastaa erittäin selkeäästi, kuinka Venäjä ”kypsyttelee kohdevaltioitaan” eri tavoin ostelemalla maa-alueita strategisista kohteista. Puolustusministeriön tiedottaja vakuutti MOT- ohjelmassa, että he ovat tietoisia näistä kaikista omistuksista, mutta epäilen tätä vahvasti. Suomeen on ostettu eri bulvaanien kautta suuria kiinteistöjä venäläisten toimesta, koska Kyprokselta on hankittu EU-passi, jolla omistukset pystytään ostamaan laillisesti.

Parasta Putin tietoa tarjoaa kuitenkin talousjournalisti Catherine Belton uutuuskirjassaan ”Putinin sisäpiirissä”, joka ilmestyi vasta pari päivää sitten. Beltonilla on huimat kontaktit, joiden avulla hän on kyennyt piirtämään todellisen kuvan koko Putinin ”puhalluksesta”. Hän työskenteli Timesin Venäjän-kirjeenvaihtajana vuodesta 2007 vuoteen 2013 ja keräsi tarkat tiedot siitä, miten presidentti Putin kiersi perustuslakia nimittämällä tilalleen presidentiksi Dimitri Medvedevin samalla, kun hoiti itse pääministerin tehtävät vuodesta 2008- 2012 ja hyppäsi sitten” laillisesti” taas presidentiksi. Kirjan tekoon meni seitsemän vuotta, mutta se on yksityiskohdiltaan erittäin vakuuttava ja käy hyvin jopa hakuteoksesta Venäjästä ja sen oligarkeista. Teoksessa on suorastaan pöyrryttävä kavalkadi nimiä, paikkoja ja tapahtumia. Ne on poimittu aikalaishaastatteluista, eivätkä toisen kädentietoihin.

Kaikki käynnistyi, kun vanhan KGB:n turvallisuusjohtaja Juri Andropov loi uuden talousjärjestelmän, jossa rahaliikennettä ryhdyttiin modernisoimaan. Perustettiin länsimaihin satoja pöytälaatikkoyrityksiä länsimaisten yhteistyökumppaneiden avulla avulla. Ja juuri tämä järjestely hyödytti tiedustelun ja järjestäytyneen rikollisuuden yhteistyön. Ulkomaantiedustelu istui näiden rahojen päällä ja sille teilleen rahat myös jäivät. Putin hääri siihen aikaan Itä-Saksassa ja oli mukana Pietarin puhalluksessa. Neuvostoliiton loppuvuosina KGB pystyi yhteyksiensä avulla valvomaan vapautuvaa yrittäjyyttä ja myös rahoitti sitä, koska halusi omille varoilleen myös tuottoa. Alkoi huima raaka-aineiden vienti ja puolueen ote lipesi sen siliän tien. KGB ja kommunistinen puolue erkanivat. Alan miehet purkivat itse KGB:n ja synnyttivät nykyiset tiedusteluelimet, jotka täällä lännessä tunnetaan paremmin nimillä ulkomaantiedustelu SVR, sisäisen turvallisuuden palvelu FSB ja sotilastiedustelu GRU.

Tämän jälkeen tiedusteluväki verkostui kaikkialla ja keinotteli, minkä ehti rikollisten ja Venäjän mafian kanssa. Kapitalismi oli siellä silloin ketterää ja erityisesti pankkiväki oli mukana talouden uusjaossa. Vuonna 1995 valtion kassa oli tyhjä, mutta Vladimir Potain – niminen pankkiiri keksi tässä tilanteessa, että valtio voisi saada pankkiireita lainaa valtion suuryritysten ja niiden osakkeita vastaan. Loppu on historiaa. Rahaa koordinoivat nyt Putinin sisäpiiri. Nähtäväksi jää, uskaltaako länsi tehdä mitään ja mitä sanktioita se voisi ylipäätään käyttää?

Juhani Melanen