Paljastavat sanat

Sanamme ovat kuin röntgensäde. Ne paljastavat sisimpämme. Puhumme niin kuin ajattelemme. Ajattelumme takana ovat asenteemme, niiden alla elämänkulkumme ja tunteemme: ilomme, surumme, rakkautemme, vihamme, yltäkylläisyytemme ja vaille jäämisemme. Se miten puhumme, on valinta. Elämän tai kuoleman valinta. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, kansa huusi riemuiten ”Hoosianna, kiitetty olkoon hän joka tulee Herran nimessä!” Hoosianna merkitsee ”auta, pelasta” ja se oli siunauksen toivotus kuninkaalle. Kansa huusi siunauksen sanoja. Elämän sanoja. Mutta jo vähän myöhemmin se huusi Pilatuksen edessä: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” Ne olivat kirouksen ja kuoleman sanoja.

Vanhassa testamentissa (5. Moos. 30:19) Jumala sanoo: ”Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä…” Puheemme paljastaa, olemmeko valinneet elämän vai kuoleman. Siksi on hyvä välillä tarkistaa, puhummeko siunauksen vai kirouksen sanoja. Siunaaminen on hyvän puhumista. Se on rakkauden ja lohdutuksen sanoja, anteeksiannon ja rohkaisun sanoja. Siunaaminen on hyväksyviä katseita, lempeätä kosketusta, elämään kutsumista. Kiroaminen on pahan puhumista, vähättelyä, karkeita sanoja, poissulkemista, sanoilla lyömistä, nujertamista.

Sanamme paljastavat, ovatko ajatuksemme elämän vai kuoleman ajatuksia. Sanoillamme kutsumme lähimmäisiämme elämään tai sanoillamme tapamme heitä vähitellen. Emmekä vain heitä, vaan aina myös itseämme. Siksi on tärkeätä puhua rauhaa ja anteeksiantoa itsellemme ja toisillemme. Se on valinta.

Jumala puhuu meille rakkauden ja anteeksiantamuksen sanoja. Se on hänen valintansa. Raamattu on täynnä sanoja, joilla Jumala siunaa ja lohduttaa meitä. Me olemme ainutlaatuisia ja mittaamattoman arvokkaita, Jumala rakastaa meitä ja riemuitsee meistä. Hän ei unohda meistä yhtäkään. Näillä ja lukemattomilla muilla siunauksen sanoilla voimme uudistaa ajatusmaailmaamme, puhdistaa saastuneita tiedostojamme.

Palmusunnuntai on meille kutsu ja mahdollisuus valita siunauksen ja elämän sanat. Kärsimysviikolla näemme, että Jeesus valitsi meidän tähtemme kuoleman. Hän oli kiusauksessa valita toisin, mutta hän valitsi meidät. Rakkaudesta. Hän kutsui meidät osallisiksi siunauksista suurimpaan. Siksi meillä ei ole oikeutta valita kirouksen sanoja. Meidät on valittu siunaamaan.
Hoosianna!

Leena Kukkonen

 

Maailman paras poliisitoimi vaarassa

Suomalaisen oikeusvaltion peruskivi on korruptoimaton poliisi. Elämme suomalaisessa yhteiskunnassa vaarallisessa tilanteessa. Talousrikokset, pahoinpitelyt, kotirauha ja katuväkivalta ovat lisääntymässä, mutta poliisin resursseja ollaan vähentämässä ja poliisien tehtäviä siirtämässä tai ulkoistamassa työn tuottavuuteen vetoamalla.

Valtion on turvattava yhteiskuntarauha myös haastavassa taloustilanteessa. Sillä jos tässä tilanteessa katurauha ja yhteiskuntarauha alkavat rapautua luottamus suomalaista poliisia kohtaan romahtaa. Meidän on pakko tässä tilanteessa laajentaa yhteiskunnallista keskustelua poliisien resursseista, tehtävistä ja nimenomaan roolista.

Sisäasianministeriö on julkaissut raportin ” Poliisin tulosohjauksen ja voimavarojen kohdentamisen kehittäminen”. Vähennettäväksi on taas ehdotettu taas samoja tehtäviä. Lähipoliisin voisi korvata muka ”lähivartija”, jonka voisi ostaa partioimaan jalkaisin vuorokauden ympäri asuinalueilla. Jos
näin tehtäisiin, saisimme lähiöihimme kirjavan ”pamputtajajengin”. Tilanne riistäytyisi täysin käsistä, mikäli näille siviileille annettaisiin lain suomat täydelliset poliisivaltuudet. Maailmalla yksityinen turvallisuustoiminta rehottaa niin poliisin, vankeinhoidon kuin armeijankin toimialueilla. Päivi Räsäsen velvollisuus on huolehtia siitä, että Suomessa ei näin tapahdu. Turvallisuutemme ei saa vaarantua siksi, että emme osaa kohdentaa poliisimäärärahoja oikein.

Poliisiorganisaatio on luotava sellaiseksi, että suoritustasolla on riittävästi poliiseja koko maassa. Päällikkötasolla sen sijaan olisi paljonkin tehtävää. Johtojärjestelmät ovat osin sekavia, samoin vastuualueet. Me emme voi siirtää kotihälytyksiä rajavartiolaitokselle. Miksei samaa rahaa voisi kohdentaa oikealle poliisille? Päihtyneet siirrettäisiin sosiaalityöntekijöille. Selviämisasemat toimivat jo nyt. Annetaanko heille myös voimankäyttöoikeus? Talousrikollisuuteen on tulevaisuudessa panostettava entistä enemmän ja tämä vaatii koulutusta ja rahaa. Räsänen on siirtämässä poliisilaitokset autoihin.

Erään sisäministeriön mietinnön mukaan yhden poliisin kouluttaminen maksaa noin 80.000 euroa. Mikäli luku pitää paikkansa, meillä ei tosiaankaan ole varaa pitää 500 nuorta poliisia työttöminä. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa hukata tätä nuorta osaamista ja hukata koulutettujen poliisien motivaatiota. Miksi koulutetut poliisit jätetään tyhjän päälle koulutusjakson päätyttyä?

Poliisin määrärahat on saatava asialliselle tasolle. Eniten tästä kärsivät nimenomaan huono-osaiset, sillä he tarvitsevat enemmän paikallispoliisien palveluita. Suomen valtio ei saa vetäytyä vastuustaan millään verukkeella. Miten voimme objektiivisesti arvioida poliisin jo ennalta ehkäisevää näkyvyyttä? ”Public value eli suomeksi julkinen arvo ei ole koskaan rahassa mitattavissa.
Suomen poliisi on todellinen vientituote ulkomaille, Miksemme hyödynnä tätä?

Juhani Melanen

 

Marianpäivällä on viesti kaikille.

Vanhassa maalauksessa Maria on kaunis ja tyyni. Hänen yllään on hienot vaatteet, sinistä ja punaista, samettia ja satiinia. Löydänkö Luukkaan evankeliumista samanlaisen Marian? Näin Marian ilmestyspäivän aattona on ihan hyvä etsiä Mariaa sieltä maalausten lisäksi.

Raamatussa ei kerrota mistään loistosta. Puitteet ovat tavalliset, sillä tavallisen nuoren naisen Jumalan valitsi. Marian kiitosvirrestä näkyy, että tämä Maria piti itseään pienenä ja alhaisena Jumalan palvelijana. Ei häntä valittu kauneuden takia, vaan siksi, että hän suostui nöyrästi suureen tehtävään.

Jumala tarvitsi Pojalleen äidin, niin kuin jokainen lapsi tarvitsee. Maria lähti tuntemattomalle tielle, kun hän sanoi enkelille: Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. Ja mitä kaikkea tuli eteen? Lapsen synnytys keskellä veromatkaa Betlehemin tallissa, 12-vuotiaan pojan etsiminen temppelistä, jonne hän oli omin päin jäänyt keskustelemaan ja lopulta aikuisen Jeesuksen toiminta ympäri maata. Maria seurasi poikaansa koko ajan. Hän ei ollut tapahtumien keskipisteessä, mutta hän oli paikalla: Kaanan häissä ja ristin juurella. Hän tunsi surun, mutta pääsi osalliseksi myös ylösnousemuksen riemusta.

Marianpäivä kertoo meille myös sen, että Jumalalla on meillekin tavallisille lahtelaisille tehtävä. Hän ei valitse ihmisiä ulkonäön tai aseman mukaan, vaan kutsuu jokaisen omana itsenään. Jumala voi käyttää työssään köyhää, koska itse on rikas. Hän ruokkii nälkäiset, hänen lahjansa kantavat meitä. Maria sai kantaa kohdussaan ja sylissään Jeesusta. Vapahtaja on uskomme keskipiste: tie, totuus ja elämä.

Riitta Särkiö

 

Sporttinurkan ennustukset SM-liigasta

Kiihkeitä playoff-pelejä odotellessa oli aikaa tarkistaa miten hyvin onnistuin SM-liigan runkosarjaveikkauksessani, joka ilmestyi 9.9.2011 Omalähiössä. Alla oma ennustukseni ja lopulliset sijoitukset.

Ennustus 9.9.11
1.Jyp
2.HIFK
3.Jokerit
4.Ässät
5.Kalpa
6.Kärpät
7.Pelicans
8.Blues
9.Lukko
10.TPS
11.Ilves
12.Tappara
13.HPK
14.SaiPa

Lopullinen järjestys
1. Kalpa
2. Pelicans
3. HIFK
4. Jyp
5. Ässät
6. Jokerit
7. Kärpät
8. Blues
9. Lukko
10. TPS
11. SaiPa
12. Tappara
13. HPK
14. Ilves

 

No, eihän tuo ennustaminen hassummin mennyt. Täysin oikein arvasin Bluesin, Lukon, TPS:n, Tapparan ja HPK:n sijoitukset eli 5/14 oikein. Eniten poskelleen arvioin tietenkin Pelicansin (!) mahdollisuudet, kun sijoitin Lahti-kaupungin ylpeyden vasta sijalle 7. eli vikaan meni viisi sijaa. En oikeasti uskonut noin mahtavaan tasonnousuun viime vuoden karsintojen jälkeen, vaikka harjoituspelit loistavasti menivätkin. Hyvä Pelicans!

Sporttinurkan kristallipallo lupailee Lahteen torijuhlia. Pelicansjohto ei vielä kuitenkaan tuulettele.

Jos katsotaan sarjataulukkoa ryhmittäin, niin onnistumisprosentti nousee vallan huimaksi.
Suora playoff-paikka eli kuusi parasta – kokonaista viisi osumaa

Kymmenen parasta eli sääli- + suora playoff-paikka – kaikki 10 oikein!
Loput neljä joukkuetta – Ainostaan Ilves ja SaiPa vaihtoivat paikkoja.

No niin, nyt kun olen todistanut olevani melkoinen ennustajaukko ( =Launeen Nostradamus) ja muutenkin vallan huima oraakkeli, onkin aika pureutua playoff-ennustuksiin. Jos et jaksa seurata pitkää kiekkokevättä, kertoo Sporttinurkka ajansäästämiseksi nyt jo etukäteen miten niissä käy:

Puolivälierät:
Kalpa – Blues 4 – 2
Pelicans – Kärpät 4 – 3
Jyp – Ässät 4 – 2
Hifk – Jokerit 4 – 2

Välierät:
Kalpa – Jyp 2 – 4
Pelicans – Hifk 4 – 3

Finaali:
Pelicans – Jyp 4 – 3

Ennustuksen virhemarginaali +/- 100% eli pelit voivat tietysti mennä toisellakin tavalla, mutta tällä hetkellä kristallipallo näyttää vahvasti, että Lahdessa torilla tavataan! Ja jos ei tavata, niin älkää silti meikäläistä tervassa ja höyhenissä pyöritelkö…

Pete Salomaa

Sosiaalidarwinismin retoriikka pöyristyttää

Yhteiskunnastamme ovat hävinneet kokonaan ns. sivistysporvarit ja patruunat, kuten kaikkien tuntema Juuso Walden Valkeakosken Hakan legendaarinen ”heimopäällikkö”, jolle sydämen asia oli koko yhteisön hyvinvointi. Hän oli vaatimaton ja saattoi istua aamukaljalla duunareiden kanssa, jotka olivat tulleet yövuorosta samassa pöydässä ja kysellä heidän vointiaan ja vaikeuksiaan.

Tilalle ovat tullet kaiken maailman Jari Sarasvuot ja Björn Wahlroosit.
Näin Sarasvuo: ” Työterveyslääkärit tyrkyttävät ja jakelevat vastuuttomasti sairauslomaa… Lapsetkin onn pistetävä töihin…Syrjäyttävässä sosiaaliturvassa annetaan lahjus sen eteen , että laiskottelee.. Näin voi puhua vain täysin tavallisesta työelämästä vieraantunut mies, jonka ainoa kauppatavara on myydä myönteisyyttä ja yrittämisen iloa. Voihan perkele!
Toinen hyväkäs eli Nalle Buntan poika Wahlroos. ” Nykyinen työttömyysturvajärjestelmä on syrjäytymisen suurin syy ja kannustin. .. Yksi syy työttömyyteen on ay-liikkeessä. …. Ihminen on luonteeltaan omaa etuaan tavoitteleva ja ajatteleva organismi. Tämä on perusominaisuus, joka on säilynyt vuosituhansien saatossa.
Kun samaa retoriikkaa käyttää itse ATK Rädyn johdolla olemme oudossa tilanteessa, jossa on jotain perin juurin ihmisvihamielistä: kovasydämistä ahneutta, viiltävää köyhän kehnon elintason kadehtimista, työväestön oikeuksien puolustajien huonosti kätkettyä halventamista

Minua on aina ihmetyttänyt, miten sivistyneet keskiluokkaiset ihmiset ovat näin helposti manipuloitavissa sosiaalidarwinismin oppirakenteiden kannattajiksi. Tilanne muistuttaa oudolla tavalla Hitlerin valtaannousua vuonna 1933. Toisaalta myös käsitän tilannetta hyvin. Sosiologiaa kuusi vuotta äidin ja isin rahoilla opiskellut työtön maisteri on juuri se, joka pitää sosiaaliapua saavaa yksinhuoltajaa suurimpana vihollisenaan. Nämä sosiaalidarwinisit ovat kääntäneet yhteiskunnan rakenteelliset faktat päälaelleen. Heidän propagandassaan rikkaat elättävät ahkeruudellaan ja kyvykkyydellään köyhät tumpelot. Itse asiassa on juuri päinvastoin. Rakenteellinen köyhyys on taannut rikkaille rikastumisen, bonukset ja mielettömät palkkiot pelkästä sitoutumisesta töihin, kuten Finnairissa.

Köyhälle yksinhuoltajalle tuleva sata euroa saa sosiaalidarwinistin otsasuonet pullistumaan, mutta satatuhatta euroa bonusta heille itselleen tekemistään talousvirheistä ovat jopa riittämättömiä siinäkin tapauksessa, että samat pellet ovat ajaneet yhtiönsä suoritustilaan.
Edellä kuvaamassani yhteiskunnassa täytyy olla jotain todella ”päin persettä”. Onko niin, että me suomalaiset kannamme vielä alitajuisesti tsaarin ajalta periytynyttä hallintalamaisen kaapua, jota emme osaa riisua päältämme vai onko kysymys todella tyhmyydestä?

Useimmat ahkerat ihmiset tekevät kahta työtä kyetäkseen elättämään perheensä ja kustantamaan lapsilleen kunnolliset harrastukset. Tunnen henkilökohtaisesti juuri tällaisen ”naisen”, joka jakaa aamu kolmelta lehdet ja menee sitten normaaliin päivätyöhön.
Nämä samat ”mulkut” kauhistelevat päivähoitomaksuja ja toimeentuloturvaa, mutta ovat samassa silmänräpäyksessä valmiita maksattamaan finanssikeinottelijoiden satoja miljardeja mokat juuri laiskoilla, köyhillä ja eritoten keksiluokkaisilla ”hyväuskoilla hölmöillä” ( Isä Aurinkoisen eli Stalinin) termi.

Onko tosiaan niin, että kansa ei tarvitse mitään muuta kuin leipää ja sirkushuveja? Jos näin on, mitään kapinaa ei tule, vaan kaikki jatkuu ennallaan. Meistä on kiinni kulkeeko karavaani ja koirat vain haukkuvat vai muutammeko moraalista käyttäytymistämme siten, että sodan käynyt sukupolvi
ei kuollut turhaan?

Jussi Melanen

Elämän leipä!

”Leipä miehen tiellä pitää”, kuuluu tuttu sanonta. Oikea ruoka on elämiselle välttämätön. Joskus kuitenkin olen korvannut ruoan kahvilla tai vaikkapa suklaapatukalla, mutta pitkän päälle tällainen ei toimi. Ei riitä, että saamme riittävästi energiaa. Tarvitsemme ravitsevaa, monipuolista ruokaa. Muutoin kärsimme pian erilaisista puutostaudeista, anemiasta tai jopa aliravitsemuksesta.

Leipä on niin keskeinen osa ravintoamme, että toisinaan kutsutaan leiväksi myös sitä, mikä ravitsee sieluamme. Vanhassa testamentissa esitetään kysymys: ”Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi?”

Aivan samoin, kuin sillä mitä pistämme suuhumme, on merkitystä sillä, millä ravitsemme sydämemme. Valitettavan usein vasta elämän vastoinkäymiset tai koettelemukset havahduttavat meidät pohtimaan sitä, minkä asioiden perässä juoksemme tai millä täytämme elämämme. Tällöin perhe, ystävät tai usko Jumalaan voivat saada todellisen merkityksen niin, että niistä tulee voimanlähde elämässämme.

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” Hän on todellinen sielun ravinto.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

 

Playoff-kevät käyntiin

Sm-liigan pitkä runkosarja on vihdoinkin ohi ja päästään pelaamaan otteluita, joita niin pelaajat kuin kannattajatkin odottavat joka kevät vesi kielellä. Kiima katsomoissa on käsin kosketeltavissa. Tätä kirjoittaessa on vielä epäselvää, onko Pelicans toinen vai kolmas, mutta uskon, että turkoosinutut hoitavat viimeisessä pelissään ilman panosta pelaavan Tapparan ja vievät siten runkosarjan kakkostilan nimiinsä.

Se tarkoittaisi sitä, että ensimmäisenä playoffeissa vastaan tulee joukkue ns. säälipleijareista. Jos taas Pelsut onnistuvat sössimään itsensä sarjassa kolmanneksi, tulee ensimmäinen vastustaja olemaan sarjan kutonen. Niin tai näin, näyttää vahvasti siltä, että vastaan on tulossa joko Jokerit tai Kärpät. Kumpikaan ei varmasti ole lempivastustaja, mutta kaikkihan ne pitäisi voittaa, jos meinaa kannua nostella myöhemmin. Katselin hieman joukkueiden välisiä kohtaamisia tänä vuonna ja tiukkaa on ollut. Varsinkin Kärppien kanssa ei eroa ole saatu, sillä voitot ovat 2-2, pisteet 6-6 ja maalitkin 14-14. Huh!


Pelicansin onneksi Niko Hovinen palasi maalinsuulle juuri ennen playoff-pelejä

Tilastojen valossa Jokerit voisikin olla se sopivampi vastustaja, sillä kauden peräti seitsemästä kohtaamisesta on voitettu viisi, pisteiden mennessä Pelicansille 12-9 ja maalitkin 25-21. Tosin kolme voitoista tuli vasta rankkareilla ja pudotuspeleissähän ei rankkareita ammuta…

Toki on syytä muistuttaa, että pudotuspelit ovat aivan oma maailmansa missä voi tapahtua mitä vain. Tämä muistetaan varmasti hyvin esim. Porissa, jossa Ässät lähti viime keväänä sarjakakkosena pelaamaan säälipleijareista noussutta Bluesia vastaan. Blues oli runkosarjan 9. ja Ässät oli voittanut kaikki kauden aikaisemmat kohtaamiset. No, tietenkin Blues meni parista jatkoon voitoin 4-2 ja jatkoi aina hopealle asti. Loistava esimerkki siitä, josta aurinkokuningas Tamminenkin aina jaksaa muistuttaa: ”Win the right games!”

Pelsujen runkosarjan loppu on mennyt mollivoittoisesti. Huhut hallilta kuitenkin kertovat, että syynä on todella kova treenirääkki, jota vedetään viimeisten runkosarjamatsienkin kustannuksella. Suikkanen on todennut, että runkosarjan voitto ei kiinnosta ja tuo treenaaminen pelien kustannuksella kertoo siitä, että nyt tähdätään jo siihen, että luistin kulkee kovaa tosipeleissä.
Pelicansin playoff-taival alkaa torstaina 22.3. klo 18.30. Kiima kasvaa, oletko valmis?

 

FC Lahti selittelee

Hieman alkoi meikäläistä huolestuttamaan FC Lahden ensi kausi, kun lueskelin paikallisesta maakuntalehdestä juttua, jossa valmentaja Kautonen listasi tosiasioita tämänhetken FC Lahdesta. Vaikutti siltä, että nyt jo aloitettiin selittelemään syitä siihen, miksi ensi syksynä Lahti löytyy taas divarista. On pienin budjetti, pelaajia on loukkaantuneina, Lepola ei olekaan niin kova jätkä kuin luultiin ja jne…

Virallinen tavoite on kuulemma kuudes sija, mutta Kautosen mukaan kuudes sija merkitsisi suurinpiirtein samaa kuin mestaruus. Siis mitä ihmettä!?! Joko kyseessä on nöyristelyn maailmanennätys tai sitten Kautonen tietää, ettei mahdollisuuksia menestyä oikeasti ole. Luulisi valmentajan iskostavan joukkueeseen ennemmin taistelumieltä kuin luovutushenkeä. Realiteetit on toki tunnustettava ja ei meikäläinenkään odota Lahden keikkuvan sarjassa edes kahdeksan parhaan joukossa, mutta silti haluan kesällä nähdä joukkueen pelaajien taistelevan FC Lahden värien puolesta ja uskovan menestykseen. Tuollainen selittely kuukautta ennen sarjan alkua tuntuu kyllä vähintäänkin oudolta.

Onneksi viimeisessä liigacup-ottelussa kaatui vihdoinkin liigajoukkue, kun MyPa kaatui 2-0, joten eiköhän se siitä…Toisaalta jos tarkoitus oli herättää sponsoreiden huomio ja kerätä lisää rahaa, niin kohtalaisen onnistunut juttu, sillä ainakin tuli selväksi, että lisää rahaa tarvitaan.


Shala nähdään tälläkin kaudella FC Lahden paidassa. Osa kiitoksesta osoitettakoon FC Lahden aktiivisille faneille

Peukkua sen sijaan täytyy nostaa FC Lahden asialla ry:lle, joka oli osaltaan mahdollistamassa Drilon Shalan pysymisen Lahdessa. FC Lahden kannattajat ovat touhussa mukana aidosti sydämellään, mitä todistaa sekin, että kannattajia nähtiin taannoin Kisapuistossa kolaamassa kenttää puhtaaksi ennen liigacupin ottelua. Joskus sitten läikkyy ylikin, mutta kun tunteella mennään, niin joskus se järki vain jää taka-alalle.

Periaatteessa Lahdella on kasassa ihan pätevä joukkue veikkausliigaan, tosin muutama vahvistus lienee vielä tulollaan. Varsinkin toppariosasto huutaa vahvistusta Hendrik Großöhmichenin loukkaannuttua. Lisäksi kärkeen kaipailisin sitä kliinistä viimeistelijää, vaikka Tommi Kari on mukavasti treenipeleissä onnistunutkin.

Paljon riippuu kauden alusta, miten peli lähtee kulkemaan. Liian monta tappiota heti kärkeen saattaa tuhota koko kauden, toisaalta päinvastaisessa tilanteessa joukkue voi päästä mukavaan lentoon itseluottamuksen kasvaessa.Veikkausliiga käynnistyy aika tarkalleen jo kuukauden päästä 15.4. kotiottelulla Hakaa vastaan. Kiima kasvaa pikkuhiljaa myös futispuolella.

Pete Salomaa

Palaako Karl Marx jälleen?

Meidän ikioma ” Kallemme” on heitetty historian romukoppaan jo niin monta kertaa, että luulisi jo, että hänet on kerta kaikkiaan kuopattu. Piste! Mutta mitä kummaa? Monet yliopistoihmiset ovat taas alkaneet etsiä ”Pääomaansa” nykyisessä talouskriisissä uudelleen. Lehman Brothersin konkurssi ja finanssikriisi riisui maailman poliitikot, pankkiirit ja taloustieteilijät alastomiksi ja jätti heidät seisomaan housut kintuissa hokemaan liberaalia mantraansa kuin debiili aivokääpiö hiekkalaatikossa.

Taloustieteilijöiden keskuudessa on taas kaivettu esiin veli Karl. Puheenvuoroja on käytetty runsaasti ja hänen ajankohtaisuutensa nousee taas kuin haju lantakasasta. Marxin termejä itsetuho- termiä myöten pohditaan nyt ihan vakavasti. Olen aina ihaillut poikkeavia ajattelijoita. Yksi harvoista talouskriisin ennakoijista, Dr Doomiksi, kutsuttu Nouriel Roubini on suosikkini. Hän kaivoi naftaliinista veli ”Kallen” ja latasi kritiikkinsä
taas aitoa meininkiä. Seuraava on suora siteeraus hänen ajatuksistaan. Hänen mielestään kriisin jälkeiset elvytystoimet ja leikkaukset , joita on perusteltu välttämättöminä saavat keppiä isän kädestä.

”Kapitalismi voi ajautua itsetuhon tilaan, koska tulonsiirtoja työvoimalta pääomallle ei voida jatkaa
ilman ajautumista ylituotantoon ja riittämättömään kokonaiskysyntään.”

Juuri näin on käynyt. Uskomme markkinoihin, mutta ne eivät toimi” Roubini totesi Wall Street Journalin haastattelussa viime elokuussa siis puoli vuotta sitten. Voiko kukaan ajatteleva ihminen tehdä muuta?

Me olemme yksinkertaisesti tilanteessa, jossa koko pankkijärjestelmämme ja omistajien pelastamiseksi joudutaan uhraamaan hyvinvointia, sosiaaliturvaa, palkkoja, terveydenhuoltoa, koulutusta, vanhusten huoltoa sekä muita hyvinvointiyhteiskuntamme peruspilareita. Mutta mikä on tulos? Näistä toimista huolimatta Suomen ja muiden EU-maiden bruttokansantuotteen kasvu hidastuu. kulutus on vähäistä, työpaikkoja ei luoda tarpeeksi, yritykset eivät investoi ja asuntojen arvo putoaa.

Roubini tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että säästöohjelmat ovatkin johtamassa USA:ta ja Eurooppaa uuteen taantumaan. Tässä tilanteessa hän peräänkuuluttaa ratkaisuiksi investointipolitiikkaa ja aktiivista elvytyspolitiikkaa, jotta kokonaiskysyntä kasvaisi ja koko läntistä
taloutta uhkaava kasvu elpyisi. Olisiko meidän poliitikoillamme jotain oppimista tästä? Lähtisikö itsetuhon järkyttämä läntinen talous näillä keinoilla kasvuun?

Marxin tuotannon tarkastelu kannattaa. Marxin mukaan kapitalismissa vallitsee ainainen pakko kehittää tuotantoa suurempien voittojen saamiseksi. Yritysmaailma on hyötynyt pääomien vapauttamisesta, köyhien maiden resurssien hyödyntämisestä ja halvoista raaka-aineista. Kapitalismin kone jyrisee näkemättä ihmistä. Jopa niin sveitsiläisen UBS- pankin taloudellinen neuvonantaja Georg Magnus viittasi Marxiin tämän ristiriidan ymmärtäjänä: ”Marx osoitti ylituotannon ja alikulutuksen paradoksin. Mitä enemmän ihmisiä joutuu köyhyyteen, sitä vähemmän he voivat kuluttaa yritysten tuottamia hyödykkeitä ja palveluksia.” Marx kutsuu tätä hienosti voiton suhdeluvun laskutendenssiksi, joka pitää jatkuvasti ratkaista kriisien välityksellä.

Olen valitettavasti Marxin kanssa samaa mieltä, että vain elävä työvoima luo lisäarvoa ei mikään muu. Suurempiin voittoihin pyritään erityisesti työntekijöiden palkoista säästämällä, minkä tähden koneisiin ja teknologiaan sijoitetaan yhä enemmän.
Minä kysyn? Olemmeko todella nyt sellaisessa tilanteessa, jossa voitot vaativat yhä suurempia investointeja, kun samanaikaisesti suuremmalle tarjonnalle ei löydy kysyntää? Kaikki muuttuu. Kriisi myllertää: lakot, brändit, teollisuudenalat, rahajärjestelmät, markkinat ja ihmisten väliset suhteet purkautuvat ja häviävät. Uudet innovaatiot muuttavat maailmaamme.

Mutta muuttuko ihminen ja mihin suuntaan, kysyy suuri ihminen Veikko Lavi laulussaan.

Jussi Melanen

 

Pieni Neuvo

Jeesus herätti julkisen toimintansa aikana monenlaista kuountaa. Hän ei saanut ymmärrystä varsinkaan oman uskonnollisen järjestelmänsä moniosaajaedustajilta. Jeesus herätti ärtymystä ja häneen loukkaannuttiin. Sanoma ei tunnu aukeavan ja viesti ei mene perille. Tämän hetken Jeesuksen seuraajien eli kirkon sanoma ei ole suosittua ja jos jotain sanotaan, asia ei kirkolle kuulu tai vastaus on väärä.

Siitä huolimatta sanon, että elämme oudossa maailmassa. Tässä maailmassa suositaan vahvoja, häijyjä ja väkivaltaisia oman osansa maksimoijia. Toisia täytyy alistaa ja uhata, jotta menestyisi. Ja järjestelmä myös surutta palkitsee tällaista.

Kirkon sanoma liittyy rauhan, sovinnon ja lähimmäisenrakkauden piiriin ja vielä enemmän: tarjolla on ikuinen elämä. Tosi ärsyttävä näkemys. Eikö maailmassa olekaan tärkeintä itselleen eläminen?

Meneillään oleva paastonaika haastaa kohtaamaan oman sokeuden ja pahuuden. Tuon tosiasian kohtaaminen johtaa myös eheytymisen lähteille. Lopullisesti olen ehjä vasta perillä Taivaan kodissa, mutta pahuuden ja rikkinäisyyden keskellä loistaa jo valo. Tuota valoa kannattaa katsella, vaika kipeää tekisi js tuntuisi osaamattomalta.

Vapahtaja itse tarttuu kädestä kiinni ja kulkee kanssani. Siis se neuvo: katsele Jeesusta ja kuuntele taivaallista ääntä. Se kuuluu jo…

Esa Kekki

Lahteen harhatalouden torjuntaryhmä

Luolasto tärkeämpää kuin taideoppilaitokset

Lahden kaupunginjohtaja Myllyvirta haluaa kerätä lisää rahaa luolastoonsa ottamalla enemmän rahaa niiltä kaupunkilaisilta, jotka sitä eivät tarvitse eli lähiöasukkailta ja eläkeläisiltä. Vain todella typerys luulee, että poliitikko investoi rahat paremmin kuin keskustan lahtelaisyrittäjät.
Lahden toriparkin luolastosta tulee todellinen taakka seuraavalle sukupolvelle, joka tämä typerä päätöksen joutuvat maksamaan.

Se on samanlainen rahanielu kuin Kreikka. Lahden keskustaa ei saada elpymään millään hokkuspokkus-konsteilla, kävelykaduilla tai lämmittämällä Lanun aukiota. Nyt toriparkin puolesta äänestivät sellaista elinkeinopolitiikkaa ajavat ihmiset, joiden todellisuudentaju ja rahan takaisin saaminen tällä investoinnilla perustuvat harhautukseen ja riittämättömään valmisteluun. Heidän ainoa motiivinsa on varmistaa pääsy seuraavanakin talvena äänestämään valtuustossa. Mutta kansa muistaa nämä 32 tuuliviiriä, jotka eivät ymmärtäneet talouden yksinkertaisia lakeja.

Lahden Pysäköinti Oy:lle ei synny voittoja, jos yrittäjä ei pysty myymään voitolla tuotettaan. Tämä on fakta. Siksi oli tärkeää, että bulvaanit saadaan asialle ja raha tavallisilta kansalaisilta. Löytyykö torille yrittäjiä sen jälkeen luolasto on valmis eli vuonna 2015? Koko tämä ajanhan tori on suljettu. Lanun aukiolle ei kesäisin mahdu myyntikojuja niin paljon kuin tarvittaisiin. Sama porukka rakentaa Rantakartanon myös täyteen, joten Kisapuistonkin
parkkipaikalle on vaikea saada kauppakojuja, vaikka näin voisi menetellä.

Toriparkki on 30 vuotta myöhässä

Kukaan ei oikein uskalla myöntää sitä tosiasiaa, että toriparkki on yksinkertaisesti 30 vuotta myöhässä Lahdessa. Miksei sitä rakennettu silloin? Silloiset päättäjät siirsivät tonttipolitiikallaan Lahden keskustan lähiöihin, minne ne pesiytyivätkin pysyvästi. Markkinat ovat Lahden imagotekijä
vanhemmalle väelle, jolla on aikaa ja jopa rajoitetusti rahaa myös nauttia tästä tapahtumasta. Kiireiset työelämän oravanpyörässä häärivät tekevät ostoksensa töistä palattuaan lähiömarketeista.

Lisäkustannuksia tulee ainakin arkeologista kaivauksista ja pilaantuneiden maiden puhdistamisesta. Jo nyt Lahden Pysäköinnin toimitusjohtaja Sari Alen on kinuamassa lisää rahaa näihin tarkoituksiin. Mutta se suurin mutta on, mitä, jos koko kaupungin pohjavedet ovat vaarassa tässä hankkeessa?

Hankeen mielekkyys on samaa luokka kuin Islannin valtaus yrittää valloittaa maailman rahamarkkinat tai Kreikan rahojen takaisin saaminen. Lahden torikauppiaat joutuvat kärsimään kohtuuttomasti tästä kahden vuoden luppoajasta. Miksei kukaan torikauppias kannattanut toriparkkia? Samaan aikaan eivät Lahden keskustan muutkaan yritykset juuri hyödy rakennusaikaisista toimista.

Lahdessa on päässyt unohtumaan kokonaan linja-autoaseman ja rautatien yhteensovittaminen, taideoppilaitosten lakkauttaminen, ammattikorkeakoulun ylimitoitus, vanhuushuolto ja kulttuuri. Sosiaalitoimi vie jo nyt puolet kaikista verotuloista. Vasta nyt mietitään erilasia toimivuusratkaisuja kuten Vuoksenkadun liittyminen Mannerheiminkatuun. Tosiaasissa sekään ei ole ongelma, koska ongelma on yksinkertaisesti raha ja tulevien sukupolvien jättimäinen velkaantuminen.

Niinpä haluankin julkaista seuraavia kunnallisvaaleja varten tämän proskriptiolistan toriparkin puolesta allekirjoittaneet ja Lahdelle lisäkustannuksia 60 miljoonaa velkaa aiheuttaneiden poliitikkojen nimet. Tai miksi sittenkään. Kaikkihan heidät jo tuntevat. MOT

Jussi Melanen

 

KOLUMNIT -arkisto

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011