Minä-minä-minä yhteiskuntamme erilaistuu ja muuttuu koko ajan niin nopeasti, että lapsuuden kaipuusta on tullut ”ruuhkavuosiaan” elävien vanhempien outo pakopaikka, jota etsitään kummilla tavoilla. Näitä asioita kannattaa kummastella, sillä mitään sellaista viattomuutta ei voi olla oikeasti olemassa, jonka perään ei voisi haikailla ja pakoilla vanhemmuutta ja vastuuta.

Selailin Suomalalsen kirjakaupan hyllyjä ennen juhannusta Helsingissä ja olin saada sydänkohtauksen. Aleksanterinkadun lippulaivamyymälässä myydyimpänä ykkösenä komeili Bonnier Faktan julkaisema aikuisten värityskirja ”Kreativitet och mindfulness” eli suomeksi väritä itsellesi mielenrauha. Miten tässä on näin päässyt käymään?

Yhteiskunnallista vastuuta halutaan kiertää ja vakavia ongelma kannattaa väistellä niin kauan kun on mahdollista! Ja miksei värittämällä! Mutta tosiasiassa värityskirjat ovat osa laajenevaa ilmiötä, jonka avain sana on mielenrauha. Tavoitteena on opetella kuuntelemaan omaa oloa tai hienommin tavoitella lapsellista ”hyväksyttävää tietoista läsnäoloa”.

Yhteiskunnassa tämä näkyy ns. konsulttiapuna. Yhä vaikeammat asiat siirretään ”muka” asiantuntijoille, koska kiusallisia päätöksiä ei haluta tehdä itse, vaikka kunnan omatkin virkamiehet siihen kykenisivät. Kaipuu itsekkääseen huolettomuuteen on niin suuri, että tämä alkaa näkyä jo akateemisessa tutkimuksessakin. Turun yliopiston professori Marja-Liisa Honkasalo on saanut Suomen Akatemialta runsaasti riihikuivaa rahaa tutkiakseen ryhmänsä kanssa neljä vuotta yliluonnollisia ilmiöitä. En tiedä, mutta minusta tutkimusrahalle saataisi olla parempaakin käyttöä, sillä terveydenhoidossamme ja
hyvinvoinnissamme saattaisi olla parempiakin kohteita, kuten tautiluokitukset ja ennalta ehkäisevät hoitomuodot.

En itse koe kovin merkitykselliseksi sellaisia tutkimuksia, joissa vainajat käyvät tervehtimässä ja kellot pysähtyvät mystisesti. Toki sillä on merkitystä sellaisille henkilöille, jotka on luokiteltu hulluiksi ja hörhöiksi kokiessaan yliluonnollisia tai kuullessaan ääniä. Olen näissä asioissa skeptikko eli epäilijä. Hankasalon ryhmä ei tee itse mitään luonnontieteellisiä kokeita, ettei ryhmää voisi syyttää huuhaasta, vaan se pyrkii tutkimaan ihmismielen rakenteita ääri-ilmiöiden tai äärikokemusten kautta. Olisin toki halunnut nähdä, miten huoneessa oleva henki tai vainaja olisi mitattu?

Nämäkin rahat olisi voitu käyttää paremmin mielenterveystutkimukseen kuin mutuun. Ei muuta kuin aikuiset joukolla värittämään!

Hyvää värityskesää toivoo

Jussi Melanen

Tämän sunnuntain otsikko sopii kesälomakauteen. Lehdissä on keväästä alkaen muistuteltu levon ja rentouden tarpeesta: Älä ohjelmoi lomaasi liian täyteen! Älä vaadi itseltäsi (eikä puolisolta eikä lapsilta) liikoja! Muista sammuttaa työpuhelin! Kaikissa näissä ohjeissa kaikuu tavallaan pohjasävelenä tuo Raamatun neuvo: Armahtakaa!

Mutta pyhän aihe on vielä paljon laajempi ja syvempi kuin muodikas ajatus vaatimusten höllentämisestä ja itsensä armahtamisesta. Jeesus sanoi: Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita…Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan.” (Luuk. 6: 36-38)

Jeesus tietää, että itsemme armahtaminen on meille yleensä helpompaa kuin toisen ihmisen armahtaminen. Omia virheitä katsomme sormien läpi, säälimme ja ymmärrämme itseämme helpommin kuin lähimmäistä. Toki joskus on toisinkin, ja silloin helpotusta omaan häpeään tai syyllisyyteen löydy. Mulla yleensä käymme toistemme kimppuun herkemmin kuin itsemme. Siksi tarvitsemme Jeesuksen opetusta armollisuudesta.

Kaiken pohjana on se, että Jumala antaa meille Jeesuksen tähden, armosta anteeksi kaikki synnit. Taivaallinen Isä armahtaa meitä, kun tunnustamme hänelle syntimme, sen millä olemme rikkoneet Jumalaa tai lähimmäistä vastaan. Ensin on suuri armahduksen kokemus. Sen jälkeen tulee tämän armahduksen jakaminen eteenpäin ihmisten kesken. Kun Jumala on armahtanut meitä, olemme mekin velvollisia ja kykeneviä armahtamaan toisiamme. Emme olekaan virheettömiä tuomareita eikä päällepäsmäreitä. Olemme jok’ikinen vain armahdettuja syntisiä, jotka saavat Jumalalta voimaa keskinäiseen anteeksiantoon, uuteen alkuun.

Jumalan armo on hieno lahja kesään ja koko elämään!

Riitta Särkiö

Koko Eurooppa eli EU on kohta ahdingossa, koska me kansalaiset eli kuluttajat olemme eri maissa niin eriarvoisissa asemissa verotuskäytännöissä. Raha liikkuu eri maiden välillä siksi, että suuryrityksille on taattu verokikkailu ja rahojen siirtely maasta toiseen ns. laillisen verosuunnittelun kautta.

Muutama esimerkki lienee paikallaan. Hollannissa yhtiöiden väliset myyntivoitot ovat verovapaita. Tanskassa ja Hollannissa kerätään yleisinä veroin samat sosiaali- ja eläkevakuutusmaksut, mitkä Suomessa maksaa työntekijän yritys. Kreikassa näkee paljon puolivalmiita taloja, koska kiinteistöveroa täytyy maksaa vain valmiista rakennuksista. Britanniassa taas kiinteistöveroon sisältyy usein jätehuolto ja vesimaksut.

Sitten meidän rakas Suomemme! Meillä on useita nollakerholaisia. Poimikaamme niistä muutamia.
Yksi niistä on Finnair. Se on kärvistellyt militanttien ammattiosastojensa ja lentoliikenteen kriisin puristuksessa. On ihme, että yhtiö on yleensä vielä pystyssä! Mikäli yhtiö ei kohta valmistuvien superkoneidensa avulla nouse kiitoon, verottajan on turha odottaa yhtiöltä maksusuorituksia, sillä Finnairille on kasautunut tappioita jo yli 290 miljoonaa euroa, jotka yhtiö voi vähentää voitollisista tuloksistaan 5-10 vuoden aikana.

Toinen nollasummaa pelaava yhtiö on entinen Itella eli taas nykyinen Posti. Posti teki Suomessa huikean 77 miljoonan euron tuloksen, mutta maksoi veroa vain yhden miljoonan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että yhtiöllä on iso osa tytäryhtiöonsinkoja, jotka ovat Suomessa verovapaita. Yhtiö ryssi pahasti Venäjällä ja logistiikka-alalla, joten taas suomalainen verottaja nuolee näppejään.

Ruotsalais-suomalainen Stora Enson tulos hipoo miljardia euroa, mutta Suomeen yhtiö ei maksa senttiäkään, vaan kireämmän verotuksen maahan Ruotsiin siksi, että yhtiö on kirjannut viime vuosina tappioita ja tappiokuluja lakkautetuista tehtaistaan.

Todellisen verosuunnittelun malliesimerkki on Fortum. Tämä energiajätti teki vuonna 2014 3,4 prosentin eurotuloksen, mutta maksoi siitä Suomeen vain 200 miljoonaa, vaikka oikea tulos olisi ollut oin 670 miljoonaa euroa. Laskettu verohyöty oli siis liki puoli miljardia.
Valtio helpotti viime vuonna suomalasten yritysten verotaakkaa alentamalla veroprosentin 20:een, kun se sitä ennen oli 24,5 prosenttia. Fortumilla on rahoitusyhtiöitä halvan verotuksen Hollannissa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Irlannissa.

Outokumpu ei ole tehnyt tulosta moneen vuoteen, joten se maksa verojakaan. Yhtiön kasaantuneet tappiot ovat jo yli 3 miljardia euroa ja aiemmat tappiot saa vähentää, joten hyvästi verot Suomessa.

Saako uusi pääministeri niin kutsuttujen konsernilainojen avulla keinottelun loppumaan, jää nähtäväksi! Kaikki Euroopan valtiot tappelevat verisesti toistensa kanssa ja tässä kilpailussa Suomen valtio on häviäjä.

Juhani Melanen

Tiesitkö, mistä tulee nimi kesäjuhlallemme juhannukselle? Juhlan nimitys tulee erisnimestä Johannes. Tällä nimellä on aikanaan ollut useita erilaisia muotoja. Kuuluisin Johannes on Johannes Kastaja, joka Raamatun mukaan syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta; juhannus on siis hänen syntymäpäiväjuhlansa.

Johannes Kastajan persoona on mielenkiintoinen. Hän kulki autiomaassa ja Jordan-virran rantamailla saarnaamassa. Hän pukeutui kamelinkarvavaatteeseen ja nahkavyöhön, söi heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa. Hän julisti rohkeasti Jumalan hyvyydestä, pelastuksesta ja syntien anteeksiantamisesta.

Mutta mitä Johannes Kastaja tarjoaa erityisesti meille juhannusta ihan kohta viettäville? Mitä näkökulmia elämään hän antaa lomansa aloittaville, työssä vielä puurtaville tai muuten vaan kesää viettäville?

Johanneksen viesti on ytimekäs. Se on itse asiassa itse Kastajan nimessä. Nimi Johannes tarkoittaa ”Jumala on armollinen”. Armollisuus eli hyväksyvä ja rakastava suhtautuminen voisi siis kuulua meidän juhannukseen ja elämään sen jälkeenkin. Se, että päästää irti turhista paineista ja vaatimuksista ja hyväksyy omat ja toisten puutteet.

Iankaikkinen Jumala on meille armollinen vuoden jokaisena päivänä. Juhannuksena Johannes muistuttaa meitä erityisesti tästä suuresta Jumalan rakkaudesta. Jumalan armo vaikuttaa sieluun ja sydämeen samalla tavalla kuin kesän lämpö ja valo luontoon. Armon säteet sulattavat ja avaavat jotain sisällämme. Saamme pyytää Jumalalta, että hänen armonsa saisi elämämme kukkimaan ja kukoistamaan, ja että Jumalan armo tavoittaisi jokaisen juhannuksen viettäjän!
Armorikasta juhannusta!

Kati Saukkonen

Suomi Neito sairastaa kipeitä ja viivästyneitä päätöksiä siksi, että suomalaiset poliitikot ovat kuin ruunahevosia. He tietävät kyllä, mitä pitäisi tehdä, vaan eivät tiedä, pysty, halua tai uskalla. Syyt ovat kaikkien tiedossa. Ne ovat korporatiivisia ja konsensukseen kyvyttömyys.

Suomessa saavutetut edut ovat ajaneet taloudellisen todellisuuden edelle. Varakkaimmat veronmaksajat ovat siirtyneet Portugaliin tai muihin veroparatiiseihin, samoin kuten yrityksetkin. Keskiluokka on jäänyt tänne verohelvettiin vangeiksi, kuten turpeeseen sidotut maaorjat keskiajalla linnanherrojen vasalleiksi. Kansa kärsii, mutta poliitikko porskuttaa kohti seuraavia vaaleja kuin Samu Sirkka vailla huolen häivää. Jokainen tietää, että ei ole olemassa mitään muuta järkevää vaihtoehtoa ”valitettavasti” kuin se, että palkat, verot ja muut kustannukset joustavat.
Tilanne on nyt vain sellainen, että kohta yksi prosentti täällä Telluksella omistaa puolet koko varallisuudesta.

Jokainen sosiologiaan perehtynyt tietää, että eriarvoisuutta esiintyy myös muuallakin kuin taloudessa. Sukupuoli, etnisyys ja sosiaalinen luokka ovat jakaneet ihmiskuntaa aina ja näin tulee jatkumaankin. Meillä on erilaisuutta elämisen ehdoissa, resursseissa ja vuorovaikutussuhteissa. Jakautunut yhteiskuntamme tekee meidät kaikki ennen pitkään onnettomiksi, sillä varakkaat joutuvat piiloutumaan paksujen muurien ja piikkilankojen taakse samalla, kun prekariaatti joutuu kitkuttelemaan epäsäännöllisissä työsuhteissa ja tekemään töitä monessa paikassa pysyäkseen yleensä hengissä.

Aikaisemmin keskiluokalla on ollut tärkeä rooli muiden kurjien rinnalla taistelussa taloudellista eriarvoisuutta ja rahaeliittiä vastaa, mutta nyt into on laimennut. Täytyy muistaa, että kurjistuvien lisääntyvä joukko on aina vaara rikkaille ja barrikaadeille saatetaan nousta vieläkin, jos vesi ja leipä
pääsee loppumaan ja sirkushuvia ei ole tarpeeksi tarjolla.

Juuri nyt keskiluokan olisi aika käynnistää keskustelu eriarvoisuuden syistä ja mitä näille asioille voitaisiin tehdä tulevaisuudessa. Eriarvoisuuden syyt on analysoitava tarkasti. Varmuudella samaa mieltä ollaan ainakin seuraavista syistä: globalisaatioista, uuden teknologian aiheuttamasta työttömyydestä, Kiinan ja muiden kehitysmaiden noususta, pörssikeinottelijoiden ahneudesta, keinottelusta, korruptiosta ja naisten aseman eriarvoisuudesta eri maissa.

Näitä tosiasioita mielessä hautoen, onkin uskomatonta, että keskiluokka ei kapinoi, vaan syö kiltisti kapitalistin nurkassa aina pienenevästä ruokakupistaan. Aatteet ovat Suomessa ja muuallakin ehtyneet ja sosiaalisessa hierarkiassa pääsee nousemaan enää avioliiton kautta. Sosiaalinen valintatalous ei enää toimi ja edessä on vain Marxin ennustama kurjistuminen.

Annetaanko kapitalistien korjata loputkin hedelmät vai ryhdytäänkö ajamaan ihan oikeasti tasa- arvoisempaa yhteiskuntaa, jää nähtäväksi. Saattaahan olla, että keskiluokalle riittää oma punainen tupa ja perunamaa. Mutta, mitäs sitten tehdään, jos siemenperunatkin viedään?

Juhani Melanen

Kesän keskellä kuuluu kutsuääni Jeesuksen seuraamiseen. Kutsu Jumalan valtakuntaan saadaan kasteessa. Sen jälkeen kaikki uskonelämä on vastaamista tai kuuntelemista. Kutsu on, mitä kuuluu, miten vastaan?
Mihin ajatukset ja arvot elämässäni pohjaavat, mitä haluan ja mihin olen matkalla?

Jos sydän käpertyy elämän taloudellisen turvallisuuden varmistamisen ja itselleen keräämisen ympärille, silloin iskee sokeus ja kuurous. Miksi pitäisi jotain jakaa omastaan? Kaiken olen itse omalla työlläni raapinut kokoon. Ja niin edelleen. Toiset ovat uhka ja kilpailija.
Kuinka paljosta ja mistä olisin valmis luopumaan, kun kutsu seurata Jeesusta kuuluu voimakkaana? En anna esimerkkiä enkä kerro omista asioistani, vaan koetapa ajatella ihan itse.

Vielä tärkeämpää on tarkastella, mihin mieleni suuntautuu. Mitä todella haluan, mihin haluan asettaa päämäärän vai onko se jo asetettu suuremmalla foorumilla?
Elämässä ja siis myös kristittynä elämisessä on kyse valintojen tekemisestä. Mitä haluan, miksi haluan, mitä ovia suljen, mitä ovia avaan, mitä reittiä haluan kulkea ja mihin?

Olisiko mahdollista iloita itse elämästä, Jumalan läsnäolosta kaikessa ja katkelmallisesta lähimmäisenrakkauden esiin putkahtamisesta? Samalla tulisi seuranneeksi Jeesusta.

Esa Kekki
Launeen seurakunta

Jokainen tietää, että pörssikaupassa valitsee ultranopea kaupankäynti. Salamakaupassa käytetään robotteja ja esiohjelmoituja tietokoneita, jotka hyödyntävät nanosekunnissa aikaetuja. Englannissa ilmiöstä käytetään ilmaisua HFT; High Frequency Trading. Maailman johdannaismarkkinoilla liikkuu uskomaton määrä raha. Näitä biljoonia dollareita on tavoittelemassa ahneet markkinapelurit, jotka eivät kaihda mitään keinoja rikastuakseen ja
saadakseen itselleen taloudellista hyötyä kurssimanipuloineilla.

Amerikkalainen talousjournalisti ja kirjailija Michael Lewis kertoo huikaisevissa kirjoissaan taustoja ja tositarinoita näistä manipulaattoreista useissa kirjoissaan. Itse vietin huikean viikonlopun tutustumalla hänen tuotantoonsa vielä varsin pintapuolisesti, mutta en epäile hänen väittämiään, sillä hänen
teoksensa Flash Boys suom. Kapina Wall Streetillä aiheutti sen, että FBI alkoi tehdä tutkimuksia salamakaupan väitetyistä ongelmista. Olennainen epäkohta on se, että nopealiikkeiset pelurit voivat hankkia markkinoilta tietoja pahaa aavistamattomien pienten ja suurtenkin sijoittajien toimeksiannoista
ja siten itse hyödyntää tätä informaatiota salamanopeasti juuri HFT: n avulla. Tähän ei tarvita muuta kuin vuosien kokemuksen omaava fiksu ohjelmoija , jolla on riittävät tiedot projektien hallinnoimisissa ja vainu kaivaa esiin pieni koodin pätkä avoimesta lähdekoodista, niin portti rahataivaaseen on apposen auki.

Onko tilanne maailman pörsseissä hallinnassa ja miten näitä uhkia voidaan valvoa? Kotoisessa Helsingin pörssissämmekin käydään tätä salamakauppaa. Erityisesti tätä kauppaa käyvät ulkomaiset etävälittäjät. Kuitenkin pörssivälittäjien listoilla esiintyy tuntemattomia nimiä ja osa meklareista on myös jättäytynyt nimettömiksi. Miksi tämä sallitaan? Mielestäni juuri nimettömistä pelureista täytyisi valvojilla olla tietoja, jotta väärinkäytökset voitaisiin minimoida. Rikossyyteitä USA:ssa on jo nostettu ja oikeudenkäyntejä on siis odotettavissa lisää, mikäli näiden nopealiikkeisten manipulaattoreiden jäljille yleensä päästän.

Lewis kertoo näistä hyviä esimerkkejä meille ”taviksile”. Viimeisin ”taiteilija”on Navinder Singh Saro, jonka toimet johtivat järkyttävään tapahtumaan jota kutsutaan nimellä flash crash. Saro oli räätälöinyt HFT- järjestelmänsä niin, että hän pystyi peruuttamaan myynnit ennen asetetun kynnyshinnan saavuttamista ja kauppojen totuttamista. Saro kykeni 6.5.2010 hävittämään satoja miljardeja dollareita osakkeiden markkina-arvosta. Hän teki laittomat kauppansa E- mini S&P- futuureila. Parissa vuodessa hän on tienannut kurssimanipulaatioilla 35 miljoonaa euroa. Oikeudenkäynti USA:ssa jatkuu ja britille voi napsahtaa paikallisissa tuomioistuimissa 350 vuotta vankeutta.

Investointipankki Goldman Sachsin entistä ohjelmoijaa Sergei Alenkovia syytettiin New Yorkissa HFT- ohjelman varastamisesta työnantajaltaan, mutta hänet vapautettiin vetoomustuomioistuimessa jo kerran, koska Lewisin kirjan mukaan Aleinikovin varastamat ohjelmat perustuivat osin avoimeen lähdekoodiin. Yleisesti on tiedossa, että kaikki rahoitusliikkeet vaikenevat näistä digivarkauksista, joten Lewis on rohkea tutkiva journalisti, joka tuo edes hiukan valoa näihin uskomattomiin tietomanipulaatioihin.

Juhani Melanen

Jeesus sanoo: ”Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”
Mikä paradoksi! Ja kuitenkin totta. Aikaamme leimaa voimakas yksilökeskeisyys. Sen seurauksena oman edun tavoittelu ja itsekkyys ovat lisääntyneet ja tätä kautta ihmisten pahoinvointi näkyy selkeästi yhteiskunnassamme. Me haluamme olla hyväksyttyjä, rakastettuja, suosittuja arvostettuja… Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin. Ilman rakkautta emme jaksa. Mutta ongelma ei olekaan tässä kaipauksessa, vaan siinä, missä huomiomme on. Kun elämämme käpertyy itsemme ympärille, me kadotamme sen. Siksi Jeesus tahtookin kutsua meitä tielleen, tielle joka on katsomista häneen ja toisiin, lähimmäisiin. Hän kutsuu meitä ottamaan vastaan lahjansa ja rakkautensa ja jakamaan sitä.

Franciscus Assisilaisen rukous opettaa meille juuri tätä:
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune