Kykenemmekö vielä pelastamaan peruskoulumme?

 

Maailman parhaaksi kehuttu peruskoulumme taantuu ilman ripeitä toimia. Nykyinen hallituskoalitio ei enää arvosta koulutusta eikä panosta siihen. Tänään koulutuksen trendejä ovat eriarvoistuminen, laskevat oppimistulokset ja valtion panostuksen romahtaminen.

Valtion päättäjät ovat kääntäneet selkänsä Suomen suurimmalle ylpeydelle: hyvälle peruskoululle. Valtio tukee kyllä Aalto-yliopistoa perustamalla sinne huippu talousyksikön, mutta kääntää selkänsä kruunujalokivellemme, jonka PISA-tuloksia ihmeteltiin ympäri maailmaa ja tultiin katsomaan kauempaakin!

OAJ on yrittänyt takoa päättäjien takaraivoon, millaisia tekoja pitäisi tehdä, että voisimme vielä pelastaa peruskoulumme, mutta turhaan. Tosiasiassa avainasemassa ovat kuntapäättäjät; meillä Lahden kaupungin valtuusto. Tämä porukka on ollut varsin hiljaa ja katsellut vierestä, Se ei ole edes tuominnut huonosti töitä valvoneita Lahden omia virkamiehiä homekoulusotkuissa, vaan on siunannut kymmenien miljoonien vahingot ilman sanktioita!

Ongelmana ei ole se, etteikö perusopetuksen pedagogiikkaa ja opetussuunnitelmia kehitettäisi. Nyt vain eletään sellaisessa Suomessa, jossa päättäjiltä puuttuu tahto uudistaa rahoitusta ja ohjausta peruskoulumme korjaamiseen. Peruskoululaki on luonteeltaan puitelainsäädäntöä. Siksi se antaa kunnille, siis myös Lahdelle ,lähes rajattoman vapauden luovuudelle, jota ei Lahdessa käytetä ainakaan oppimisen hyväksi.

Lahdessa esimerkiksi keksitään koko ajan keinoja vähentää kustannuksia ja tuottaa perusopetusta yhä halvemmalla. Peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmä ei aseta vaatimuksia sille, kuinka paljon rahaa perusopetukseen, kukin kunta, Lahtikin, käyttää. Peruskoulun rahoitus on siis yllättävän paljon kiinni kuntapäättäjien halusta ja tahdosta korostaa koulutusta ja sen tukitoimia.

Erittäin tärkeää on tässä tilanteessa kysyä, onko peruskoulun kehittäminen epäonnistuneiden sote-uudistusten vanki? Ja kauanko tämä tilanne jatkuu? Emme voi enää ulkomaanmatkoilla kehuskella aamukahvipöydässä suomalaisten PISA-tuloksilla, sillä vuoden 2006 jälkeen oppimistulosten lasku on ollut tosiasia. Erityisen huolestuttavaa sellaisten oppilaiden kohdalla, jotka eivät saa koulusta edes jatko-opinnoissa tarvittavaa vähimmäisosaamista.

Kotitaustan yhteys oppimistuloksiin on vahvistunut. Yksityiset koulut toimivat kaupungeissa ja maaseudulla oppimistulokset ovat heikompia kuin kaupungeissa. Erot kasvavat oppimistuloksissa, tuen määrissä,kielivalinnoissa, opetusryhmien koossa ja oppilashuollossa. Erot pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä kasvavat!

Päättäjien tulisi muistaa, että uusi oppiminen vaatii investointeja ja opettajien osaamisen jatkuvaa päivittämistä! Peruskoulumme tila ei oikeasti tunneta ja tiedetä, vaikka pitäisi. Eniten pihalla tästä on opetusministerimme Sanni Grahn-Laasonen!  Mihin sivistysporvaristo on kadonnut?

Juhani Melanen

Enkeli vierellä käy

Mikkelinpäivänä kirkossa muistetaan enkeleitä. Monelle ensimmäisenä enkeleistä tulee varmasti mieleen lapsuuden kiiltokuvien vaaleakiharaiset hymyilevät kasvot ja valkoiset siivet. Myös iltarukouksessa on ehkä rukoiltu enkelien varjelusta. Raamatussa enkeleistä puhutaan Jumalan lähettiläinä, esimerkiksi 2. Mooseksen kirjassa Herra sanoo lähettävänsä enkelin ”kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkallasi.” Taannoin iskelmässä kyseltiin, enkeleitä onko heitä? Riippumatta siitä, uskooko enkeleihin, voi ajatella, että niihin liittyy lohdullinen ajatus Jumalan huolenpidosta. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, niin kuin psalmissa sanotaan.

Enkelit ovat suojelijoita, varjelijoita ja vierellä kulkijoita. Ne on Luoja lähettänyt luoduilleen turvaksi ja lohdutukseksi, saattajiksi elämänpoluille. Enkelit ovat myös Jumalan sanansaattajia, viestintuojia.

Enkeliaiheisessa virressä lauletaan ”maan korvessa kulkevi lapsosen tie.” Varsinkin näin syksyisin joskus tuntuu, että vaellamme pimeässä korvessa. Ilmat alkavat viiletä ja illat pimentyä. Voi tuntua, että samalla kun päivänvalo katoaa, ulkoinen pimeys tunkeutuu ihmisen sisälle asti. Koko ajan väsyttää, arki painaa ja tuntuu etteivät voimat riitä mihinkään.

Pimeän keskelle Jumala lähettää enkelinsä meistä huolehtimaan. Enkelit kulkevat vierellämme ja kuiskivat korviimme lohdun ja toivon sanoja kertoen näin Jumalan rakkaudesta. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että siellä missä erityisesti kaivattaisiin enkelin kosketusta, jää suojelus puuttumaan. Kaikki ei aina mene niin kuin itse haluaisimme. Jumalan rakkaus on kuitenkin totta ja aivan erityisesti läsnä siellä, missä on murtunut mieli ja särkynyt sydän.

Ilon ja surun hetkinä voimme rukoilla virren 496 sanoin:
Enkelit, Jeesus, lähetä kulkemaan aina vierellä.”


Maija-Reetta Katajisto

Launeen seurakunta

 

Suomen talous kasvaa – minne menee Lahti?

Lahden kaupunginvaltuusto kokoontui keskiviikkona info-tilaisuuteen kaupungintalolle. Tilaisuuksien tavoitteena on avata asioita yksityiskohtaisemmin valtuutetuille seuraavaan valtuuston kokoukseen (tuleva maanantaina) liittyen sekä samalla antaa valtuutetuille mahdollisuus kysyä tarkentavia kysymyksiä esitteleviltä virkamiehiltä. Tämä keskiviikko ei ollut tästä poikkeus. Kaupunginjohtaja esitteli meille valtuutetuille Lahden talouden tasapainottamisen ohjelmaa vuosille 2018 – 2022. Käytäntö on minusta hyvä ja sitä voisi verrata, vaikka eduskunnan kyselytuntiin. Tosin kuntatasolla ei ole vastaavaa hallitus – oppositio asemaa, kuten eduskunnassa.

Suomen talous kasvaa kolmen prosentin vauhtia ensi vuonna ja hyvä niin. Saako Lahti tästä kasvusta osansa vai olemmeko edelleen jatkuvalla näivetyksen tiellä? Tähän emme saaneet vastausta tai edes yritystä olla mukana. Kalvosarjoissa puhutaan kyllä houkuttelevuudesta ja elinvoimasta, mutta todellinen tekemisen suunnitelma ja polku puuttuvat. Kun kaupunginjohtajaa kuunteli, niin johtopäätös on, että Lahti ei usko edes itse kestävään kasvuun seuraavan viiden vuoden aikana. Eli yksinkertaistettuna Lahden tulopuoli sakkaa jatkossakin – leikataan, leikataan ja toivotaan parasta. Ero menestyvien kaupunkien tapaan toimia ja asenteeseen on suuri. Miksi muut kaupungit ovat onnistuneet houkuttelemaan yksityistä pääomaa mukaan investointeihin ja Lahti on suurten kaupunkien alisuorittaja, kuten Heikki Helin ESS:ssa hyvin kirjoitti? Peruspalveluiden toimivuus ratkaisee paljon. Junassa minulle yksi arvostettu lahdessa asuva ekonomisti totesi torstaina aamulla, että eihän Lahdella mitään hätää ole. Laitetaan sloganiksi, että ”muuta Lahteen, täältä on lyhyt matka Helsinkiin”.

Lahti-konsernin omistajaohjaus on paljon valvojana. Samoin HYKY. Yhteistyö pitää toimia ja uskon, että se toimiikin. Pidemmän aikavälin kehittäminen, rakentaminen, säästöjen hakeminen, myyminen ja ostaminen on taitolaji – vielä kun sitä pitäisi tehdä yhdessä eli yli perinteisten organisaatiorajojen. Osaammeko nostaa omistuksiemme arvoa vai tuhota sitä? Lahti samoin kuin Suomen valtio (VR, Posti jne.) tarvitsee tähän uutta osaamista ja syvyyttä.

Miksi yhtiöitetään, jos ei ole kasvua?

Kaupungin konsernin toimintoja on haluttu yhtiöittää ja viedä markkinoille. Yhtiöiden kasvuun ei kuitenkaan uskota, vaan vaaditaan sopeutuksia ennen kuin liiketoimintaa on edes saatu kunnolla liikkeelle. Näivettymisen kierre on ja pysyy, jollei asenne ja tekeminen muutu. Lahti on panostanut paljon mm. uusiin väyliin ja kaupunki-infraan. Muun muassa toriparkki, matkakeskus ja Kehätie ovat tästä julkisella rahalla tehtyjä työnäytteitä. Kehätien kerrottiin tuovan välittömästi ja välillisesti työtä ja toimeentuloa Lahteen. Missä tämä näkyy Lahden kaupungin strategiassa ja tulopuolella? Kehitetäänkö esimerkiksi Launeen aluetta, kuten pitäisi, koska palvelut pitää tehdä liikenneyhteyksien lähelle? Miten Launeen uimahalli tai vapaa-ajan keskuksen kehittäminen etenee? Puheita riittää, mutta konkreettisia suunnitelmia ei ole ainakaan minulle pystytty esittämään. Virkamiesten tehtävä on ja tulee olla valmistella eri vaihtoehtoja.

Arvosteleminen on helppoa ja siksi haluan tuoda mukaan konkreettisia ratkaisuja Lahden suunnan korjaamiseksi. Uskon, että olemme lähellä sitä tekemisen tasoa, että suunta saadaan muutettua. Lahdessa on paljon hyvää, se on erinomainen paikka asua, meillä on hyviä yrityksiä ja mahdollisuuksia, vaikka mihin. HYKY tulee tekemään omat avauksensa syksyn aikana. SOTE sektori on tärkeä työllistäjä ja elinvoiman tuoja koko maakunnalle ja sen roolia voidaan kehittää paljon.

Matkailun kasvun suurin pullonkaula on houkuttelevan hotellikapasiteetin puute. Siksi tarvitaan japanilaisen Muji-konsernin tapaisia toimijoita, jotta kansainväliset asiakkaat aidosti kiinnostuisivat Lahdesta. Malskin lisäksi vaihtoehtona on Sibelius-taon vieressä oleva tyhjä tontti.

Ville Skinnari

Ratkaisu Suomen tärkeimpään ongelmaan, naisten orgasmivajeeseen

 

Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen pohtii sunnuntaina 17.9 kahdella aukealla, miksi suomalaiset 30- vuotiaat naiset ovat epätasa-arvoisia, eivätkä saa orgasmeja mummojensa tavoin? Hän marssittaa asiantuntijakseen Väestöliiton tutkimusprofessorin Osmo Kontulan, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla alan mies, mutta heppoisiahan pojan päättelyt loppupelissä paljastuivat!

HS huutaa apua lukijoiltaan tähän ongelmaan verkkosivuillaan, mutta itse en aio sinne kirjoittaa, vaan myös alan miehenä (kolme avioliittoa ja Kama Sutran musta yö) aion kertoa uskollisille lukijoilleni, mistä tässä hömpötyksessä oikein on kysymys!

Seksitutkimuksia on maailmassa tehty jo 1800-luvulta alkaen ja tullaan tekemään, mikäli rahoitusta tällaiseen tutkimukseen saadaan, joko yksityisiltä säätiöiltä tai yliopistoilta. Tosiasia on, että naisten sukupuolikäyttäytyminen on muuttunut valtavasti juuri viime vuosikymmeninä.

Todellinen seksuaalinen vallankumous koettiin juuri meidän isojen ikäluokkien aikana. Syitä olivat e-pillerit ja vapautunut alkoholipolitiikka. Poikamiehinä ja tyttöinä töihin tultiin joka päivä eri puolilta opiskelukaupunkia, ei sen kummallisempaa ollut. Kontula ihmettelee, että vaikka 1970-luvuilla tapahtui tasa-arvoistumista työelämässä, koulutuksessa, kotitöissä ja lastenhoidossa, mutta orgasmeissa ei!

Naisilla on nykyään paljon enemmän seksikumppania kuin ennen ja miesten taso seksipartnereina vaihtelee suuresti. Ennen alfaurokset saivat raataa tosissaan ja joka yö säilyttääkseen reviirinsä, mutta nyt pesälle pääsevät kaiken maailman nörtit Enpshkaa myöten.

Suomalaisen menestyneen miehen kuva on muuttunut. Ennen ”herrasmiehen” erotti pukeutuminen, nyt pelimiljonäärit hengailevat tennistossuissa ja amerikkalaisen maatyöläisen asuissa: farmareissa. Suomalaisten miesten sperma on huonontunut, kun kasvisruoka ja mannavelli ovat yleistyneet. Punaista lihaa syövä mörökölli on hävinnyt, kun nämä akateemiset akat ovat lisääntyneet siksi, että Suomen nykyinen koululaitos ja yliopisto suosii selvästi enemmän tyttöjä kuin poikia pääsytutkinnoissa.

Nämä tyydyttämättömät akateemiset akat eivät ota ”löppahousuja” ja prekariaatteja aviomiehikseen ja suosivat suhteita avioliitossa olevien ns. menestyneiden miesten kanssa. Heillä on käytettävissään koko sähköinen orgasmin tuottamiseen tarvitsema välineistö vibraattoreista sähköharjaan. Näillä homma hoituu kivasti eikä orgasmi ole ongelma.

Tunnustamaton tosiasia on, että naiset keskittyvät enemmän seksissä miehen orgasmiin kuin omaansa. Vaihtelut ovat kuitenkin suuria, joku nainen huutaa kuin jalopeura kymmenien orgasmien villitessä häntä petileikkien aikana. Frigidit naiset eivät saa sitä koskaan, vaikka alan
mies olisi kuinka taitava polkemaan tahansa. Naiset vaativat kolmen tunnin esileikkejä, mutta eivät sittenkään saa orgasmia. Taitavat naiset osaavat leikkiä orgasmia tarvittaessa pyydystäessään elättäjää ja sehän tunnetusti riittää. Ainahan voi ottaa rakastajan!

On hyvä pitää mielessä, että orgasmia voi aina myös opetella. Alan mestareita ei kuitenkaan löydy enää keltaisilta sivuilta. Parasta on edelleen kuulostella
apua naiskavereilta! Todelliseksi orgasmiongelma tulee vasta sitten, elleivät suomalaisnaiset todella nauti
seksistä ? Suurin ongelmaryhmä ovat 30 vuotiaat naiset? He tarvitsisivat apua alan vanhoilta mestareilta. Ei muuta kuin kyselemään!

Jussi Melanen

Kiitollisuus

 

Onko kiitollisuus riippuvainen siitä, kuinka elämässä on saanut hyviä asioita, menestystä tai muuta sellaista? Olen huomannut, että niin ei ole. Olen tavannut minua ihmisiä, joiden elämä on vaikeaa ulkonaisen sairauden, köyhyyden tai muiden syiden johdosta ja silti he saattavat olla hyvinkin kiitollisia ja valoisia. Ja myös päinvastoin. Olen tavannut ihmisiä, joilla on ulkoisesti asiat hyvin ja kuitenkin he vaikuttavat kovin tyytymättömiltä.

Mutta miten on minun laitani? Olenko valittaja vai osaanko olla kiitollinen? Voiko kiitollisuutta edes oppia? Ajattelen, että kiitollisuudessa on kysymys paljolti siitä, miten näemme asiat. Jos pidämme asioita itselle kuuluvina, silloin emme ehkä näe moniakaan asioita minulle tulevana lahjana. Silloin emme myös ehkä tunne kiitollisuutta. Samoin jos näemme monet asiat sellaisina, jotka olemme itse hankkineet ja saaneet aikaan, myös silloin elämän lahjaluonne katoaa. Ja eikö elämä ole kuitenkin lahjaa kaikkineen: terveys, ystävät, toimeentulo, tämä päivä, ja niin edelleen?

Ei kiitollisuus sitä merkitse, että ummistaa silmät epäkohdilta. Mutta epäkohtien korjaamiseksi voi toimia muutoinkin ja ehkäpä vielä tehokkaammin kuin valittamalla. Kun oppii kiitollisuutta, myös oma elämälaatu paranee. Mutta ennen kiitollisuus ja kiitollinen mieli on sitä, että voi nähdä Jumalan antamia (hyviä) asioita ympärillään. Siksi voinkin kysyä itseltäni: Mistä tänään olen kiitollinen?

HP
Heikki Pelkonen
kirkkoherra

 

Hallitus kurittaa työssäkäyviä lapsiperheitä

 

Tiistaina eduskunnassa alkoi keskustelu valtion tulo- ja menoarviosta vuodelle 2018. Ensi vuoden budjetista alusti vastaava ministeri eli valtiovarainministeri Petteri Orpo. Ensi vuoden budjetti ei muuta talouspolitiikan kokonaiskuvaa. Menopuolelle tehdään koko hallituskaudella 4 miljardin leikkaukset. Sopeutus jää näin itse asiassa vähäisemmäksi kuin edellisellä hallituskaudella. Verotusta kevennetään noin 1,5 miljardia euroa. Hallituksen pienet lisäykset hyviin kohteisiin, kuten koulutukseen ja sosiaaliturvaan, ovat pieniä verrattuna pysyviin leikkauksiin. Hallitus laittaa laastaria avohaavaan, mutta ei sitä halua kansalaisille kertoa. Samalla tehdään samoihin kohteisiin uusia leikkauksia ensi vuonna esimerkiksi aiemmin päätettyjen indeksijäädytysten muodossa.  Työllisyyttä tukevat rakenneuudistukset jäävät tekemättä. Esimerkiksi päätös perhevapaiden uudistamisesta ja oppivelvollisuuden pidentämisestä jäävät tulevaisuuteen.

Positiivisia asioitakin budjetissa on. Yksi on sisäiseen turvallisuuteen eli mm. poliisien määrään panostaminen. Poliisien määrä ei kuitenkaan lisäänny vaan tavoite pysyä nykytasolla eli 7200 poliisimiehessä. Takuueläkkeeseen saatiin edes jotain eli 15 euron kuukausikorotus. Kolmas on nuorisotyöttömyyden ja nuorten aktivointiin tähtäävän ohjaamotoiminnan vakinaistaminen. Siitä meillä on Lahdessakin hyviä kokemuksia ja tuloksia. Sen sijaan Lahdessa kehitetty ”Matkalla Duuniin” toimintamalli ei vielä saa sellaista vakinaista asemaa Suomessa, kun sen saavutuksille kuuluisi.  Yrittäjävetoinen toimintamalli on pystynyt tarjoamaan ensimmäisen työmahdollisuuden monille nuorille Lahdessa ja muualla Suomessa. Olemme lahtelaisten kanssa käyneet esittelemässä hanketta työ – ja elinkeinoministeriössä ja sen toimivuuden tunnustavat kaikki. Hyvien toimintamallien kansallistaminen on edelleen liian hidasta Suomessa.   Uuden yritystoiminnan tukemiseen eli Tekesille lisätään valtuuksia 30 miljoonaa euroa. Se ei kuitenkaan paikkaa aiemmin tehtyjä Tekes – leikkauksia. Isossa kuvassa Suomen osaamisen taso putoaa verratuna muihin OECD -maihin.

Julkisen sektorin pienipalkkaiset maksavat

Kilpailukykysopimuksen seurauksena julkisen sektorin naisvaltaisten toimialojen työntekijät ovat maksajina menetettyjen lomarahojen muodossa. Moni joutui jättämään kesän lomamatkan perheen kanssa väliin, kun rahaa ei vain ole tarpeeksi.  Samaan aikaan yritysjohtajat sopivat toistensa kanssa ristiin mitä parempia palkkoja ja eläkkeitä. Se ei ole oikeudenmukaista, eikä kuulu suomalaiseen tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen hyvinvointivaltioon.

Ministeri Orpon mukaan Suomi pystyy nyt voittamaan markkinaosuuksia maailmalla. Vientivetoiselle taloudelle on myrkkyä edelleen viennin pohjan kapeus. Kasvu on hyvä asia, mutta kun sen pintaa raaputtaa, niin nähdään, että se on edelleen liian harvojen PK – yritysten herkkua.   Kysyin ministeri Orpolta keskiviikkona eduskunnassa, että ymmärtääkö hän, että todellisuudessa Suomen kasvun pohja on liian ohuella pohjalla? Pelkkä telakkateollisuus ei riitä, vaan tarvitaan uusia avauksia mm. kyberosaamisessa, kiertotaloudessa ja kuluttajabrändeissä.

Lapsivähennyksen poistuminen kiristää lapsiperheiden verotusta. Lahtelaisella 2000 euroa kuukaudessa tienaavan perheen äidin tai isän verotus kiristyy 2 lapsen ja vanhemman perheessä tai 2 lapsen yksinhuoltajalla yli 200 euroa vuodessa. Lapsiperheet hallitus valitsi ainoaksi ryhmäksi, joilla verotus selvästi kiristyy. Työtä tekevät perheet maksavat. Eli juuri he, jotka tekevät työtä, maksavat veroja ja kasvattavat lapsia. Kiireisen työelämän ja lasten harrastusten kulujen kattamisen keskellä tätä ei leikkausta ei olisi pitänyt tehdä.

Ville Skinnari

 

Suomi on paska! Vai onko sittenkään?

 

Otsikon kirjan kirjoittanut Heikki Pursiainen on entisen punapapin Terho Pursiaisen poika, joka on vinksahtanut aivan äärioikealle SKDL:n perintöä vaalivasta isästään ja julistaa nyt uusoikeistolaista agendaansa kaikille suomalaisille estotta. Hän haistattaa presidentti Niinistölle sananmukaisesti pitkät paskat ja nimeää itsensä ylimmäksi tiedon valtiaaksi juuri sillä pätevyydellä, jonka vain täydellinen narsismi ja itsetehostus voi antaa! Hän heiluu kukkona tunkiolla ja esittelee ideoitaan tai siis muiden ideoita joka kinkereissä ja blogeissa. Hän muistuttaa elävästi Pohjois- Korean Kimiä ja entisen Romanian diktaattoria Ceausescua eli Balkanin järjen jättiläistä, joka toisin uskoi kommunismiin ja salaiseen Secutiakseen enemmän.

Tämä ajatushautomo Liberan johtaja on kuplien kupla! ”Vasemmisto hukkasi älyn, oikeisto on kuohittu, keskusta muistuttaa kulttia” Jos tällä argumentoinnilla Suomessa pärjää, tämä ”Järjen Valo” on oikeassa paikassa, sillä missään muualla häntä ei päästettäisi ihmisten ilmoille filosofiansa vakuuttelemaan. Mutta pakkohan tällekin pellelle on yrittää vastata, vaikka se meneekin ohi pahasti hänen älyllisen kapasiteettinsa!

Meillä on Suomessa moni asia häkellyttävän hyvin verrattuna Heikki-pojan ihannevaltioon USA:n Trumplandiaan! Suomessa on perheen yhteisiä vuosilomia, perhevapaita ja maksutonta koulutusta.Meillä on lakisääteinen sosiaalivakuutusjärjestelmä, joka rahoitetaan työnteosta ja siihen perustuvilla maksuilla. Me emme maksa päivähoidosta hunajaa ja julkinen loistava sairaanhoitojärjestelmämme pitää meidät kaikki varsin tasa-arvoisina millä mittapuulla tahansa tätä verrataan. Meillä on toki verot ja sosiaalimaksut korkeita, mutta elämän kaaremme ei sisälly niin paljon riskejä, kun tätä pohjoismaista ulottuvuutta rinnastetaan moniin muihin maihin!

Ongelmamme on se, että järjestelmämme on kallis ja vaatii varsin korkeaa työllisyyttä kantaakseen kaikkien yhteisön jäsenten ”huolet ja murheet” läpi elämän. Pursiainen hyväksyy keinottelun ja riiston osana sosiaalidarwinismiaan, mutta useimmat suomalaiset eivät tätä hyväksy, sillä he näkevät elämän kunnioittamisen paljon laajemmin. Monet ovat mukana vammaisille tarkoitettujen tukien edistämisessä ja heille itse ”hyvä elämä” on itseisarvo jo sinänsä.

Työpaikkaa on Suomessa helpompi vaihtaa Suomessa kuin USA:ssa, sillä siellä yksityiset vakuutukset ovat kohtuuttomat kalliita nimenomaan perheille, joilla ei ole työnantajan ostamaa vakuutusta ja suojaa koko perheelle. Me itse viime kädessä Suomessa, ojennammeko kätemme täysin vapaalle markkinataloudelle ja Chicagon koulukunnan rippi-isän opeille, että osakkeenomistajan etu on kaikkien etu! Ei ole! MOT!

Juhani Melanen

 

Luther julisti armoa ja vapautta

Tänä vuonna on kulunut 500 vuotta reformaation eli uskonpuhdistuksen varsinaisesta alusta. Meillä Launeella on jo istutettu omenapuu, syvennytty messun eri osiin ja puhuttu armosta (siitä haluamme puhua aina!). Teesien naulaamisen päivänä 31.10. pidetään Launeen kirkossa reformaation ilta. Lahdessa on myös monia yhteisiä merkkivuoden juttuja, niin kuin mm. Roomalaiskirjeen luentosarja nyt syksyllä.

Mutta merkkivuosi näkyy tietysti myös maailmalla, erityisesti Saksassa. Olin käymässä entisen Itä-Saksan Luther-kaupungeissa (Wittenberg, Erfurt, Torgau, Eisenach). Joka paikassa oli valtava Reformaatio-500-v-huuma. Oli syvää sisällöllistä ohjelmaa: näyttelyjä, tilaisuuksia, konsertteja. Mutta myös vapaamuotoista historian elämistä ja kekseliästä kaupallisuutta. Myynnissä oli mukien ja t-paitojen lisäksi Luther-keksejä, -kynttilöitä, -leluja ym.

Kaiken keskeltä löytyi Lutherin ja hänen kumppaniensa toiminnan ydin: he halusivat puhdistaa kirkon elämän siihen kertyneestä kuonasta ja vääristä lisukkeista. Luther teki Raamattua lukemalla elämänsä löydön: Jumala armahtaa ihmisen ihan pelkästä rakkaudesta, Kristuksen tähden. Hänen ei tarvitsekaan ahdistuneena piinata itseään, jotta Jumala hyväksyisi hänet. Hän on armon tähden vapaa.

Luther halusi näyttää tämän muutoksen myös sukunimessään. Hän oli nimittäin syntyjään Luder. Muiden humanistien tavoin hän tahtoi ottaa uuden, vanhoihin kieliin pohjautuvan nimen, joka kertoisi jotain tärkeää. Luderista tuli Luther, koska kreikan kielessä sana eleútheros merkitsee vapaata. Kristitty on vapaa omista pelastumisyrityksistä, Kristuksen vapauttama. Ja kun ei tarvitse epätoivoisena etsiä Jumalan vanhurskautta, voi suunnata voimansa lähimmäisen palvelemiseen. Kristitty on Jumalan edessä vapaa, jotta hän voisi olla toisen ihmisen auttaja.


Riitta Särkiö

 

Suomalainen urheilu tarvitsee johtajuutta ja omistajuutta

 

Viime tiistaina luovutimme kansanedustaja Harry Harkimon (kok.) johtaman työryhmän raportin Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terholle (sin.). Raportissa esitetään valtion roolin ja ohjauskeinojen selkeyttämistä suomalaisessa liikunta- ja urheilukulttuurissa. Korostimme sitä tosiasiaa, että suomalainen urheilu tarvitsee johtajuutta ja omistajuutta. Kysymys ei ole pelkästään opetus- ja kulttuuriministeriöstä, vaan on selvää, että valtioneuvoston tulee kokonaisuudessaan kasvattaa rooliaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä annetaan liikuntaan ja urheiluun tällä hetkellä vuodessa noin 150 miljoonaa. Summa rahoitetaan lähes kokonaan veikkauksen rahoista. Kuitenkin liikuntaan liittyvää rahoitusta voi hakea myös muista ministeriöistä. Liikunta koskettaa lähes kaikkia ministeriöitä ja siksi sen johtajuus pitää arvioida uudelleen: Liikenneasiat (esim. pyörätiet) vaikuttavat liikunnan määrään, terveys- ja sosiaaliongelmia voidaan hoitaa liikunnalla jne. Liikunta koskettaa siis kaikkea ja kaikkia. Siksi se pitää nostaa sille tasolle minne se kuuluu.

Vaatimamme poliittisen selonteon yhtenä keskeisenä tavoitteena on pohtia tätä. Nyt huippu-urheilun tavoitteet eivät ole selvät eikä tulostasoakaan voi kehua.
Raportissa esitetään myös, että sote-uudistuksessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kohdennettava lisäosuus kasvatetaan yhdestä prosentista kolmeen prosenttiin. Perustelimme esitystä sillä, että liikunta ennaltaehkäisee tehokkaasti sairauksia, jolloin raha tulee takaisin valtiolle pitkällä aikavälillä.

Voidaan ajatella tätä nykyiseen Lahden ja Hyvinvointiyhtymän budjettiin. Yksi prosentti 700 miljoonasta eurosta on seitsemän miljoonaa euroa. Mitä tapahtuu, kun ohjaamme sen konkreettisesti esim. päihde- ja mielenterveysongelmien, diabetes II:n tai kaatumisvammojen ehkäisyyn? Se on investointi, joka maksaa itsensä monikertaisesti takaisin. Suomalaisilla on tällä hetkellä hälyttäviä tuloksia ihmisten liikunnasta ja kunnosta. On täysin selvää, että tämä näkyy myös Suomen sosiaali- ja terveyskustannuksissa.

Miljoona euroa vähävaraisille perheille

Yksi raportin konkreettisista esityksistä on tukea vähävaraisten perheiden liikuntaharrastuksia miljoonalla eurolla. Aiheesta on tehty aikaisemmin kolmen työryhmän lausunnot, mutta mitään ei ole tapahtunut. Eli työryhmiä riittää, mutta tulokset puuttuvat. Nyt pitää alkaa tapahtua. Raha voitaisiin jakaa esim. kuntien tai kirkon kautta siten, että rahaa saa todellisia kuluja eli tositteita vastaan. Sitä ei annettaisi seuroille suoraan, vaan niille ihmisille, jotka rahaa todella tarvitsevat.

Raportissa esitetään myös liikuntaan ja urheiluun myönnettävien valtionavustusten muuttamisesta tulosvastuulliseksi. Esityksen mukaan avustusten myöntämisessä, seurannassa ja valvonnassa tulee painottaa avustetun toiminnan tuloksellisuutta. Avustuksen saaja tulee palkita onnistuneesta ja tuloksekkaasta toiminnasta.

Ville Skinnari

 

Nöyrtyikö oikeusvaltio Kittilän mafian ja kepun edessä?

 

Olen pitänyt Suomea jonkinlaisena oikeusvaltiona, mutta nyt on pakko todeta, että tämä ei enää pidä paikkaansa.

Suomen suurin ”oikeussirkus” syntyi noin neljä vuotta sitten, kun Levin matkailukuningatar ryntyi puolustamaan veljeään Jouni Palosaarta hissiyhtiön epäselvyyksissä. Tässä yhteydessä Kittilää johtanut Anna Mäkelä irtisanottiin laittomasti toimestaan. Kyseessä on eräänlainen Suomen Dreyfus-tapaus, jossa ei ole kyse vähemmästä kuin Suomen lakia puolustaneiden ja vähemmistöön jääneiden kittiläisten päätäjien heitteillejätöstä ja oikeuksien polkemisesta, jota ei yksinkertaisesti uskalleta purkaa, vaikka siihen nyt olisi mahdollisuus ns.Lex Kittilän astuessa voimaan 1.6.2017

Nyt valtionvarainministeriöllä olisi mahdollisuus korjata tämä epäoikeudenmukaisuus, mutta KEPUN hiljentämät virkamiehet eivät uskalla tarttua tähän tilaisuuteen, vaan asiassa on edelleen voimassa Omertan eli vaikenemisen laki.

Kepu on Kittilässä romuttamassa koko kunnallisen itsehallinnon ja jopa kuntien yhteisen tilintarkastuksen. Lappilaiset ovat kaivautnueet hiljaisuuden muuriin kuin täi tervaan. Tällä hetkellä Kittilässä on syntynyt Suomen ennätys, sillä kolmessa ja puolessa vuodessa syyteharkinnassa on jo 28 kuntapäättäjää ja kaksi muuta henkilöä.

Elokuussa 2014 apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske avasi uudestaan Lapin syyttäjäviraston sulkeman tutkinnan Levin hissiyhtiötä ja Jouni Palosaaren toimesta. Kolmea keskeistä päättäjää epäillään Eilavaara-vyyhdessä törkeästä petoksesta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä. Päättäjistä
reilusti yli puolet on Keskustan edustajia, joita todennöisesti tukee pääministeri Juha Sipilä, sillä muutenhan asia olisi edennyt jo selkeisiin syytteisiin.

Myös kunta-alan asiantuntija ja Lex Kittilä-selvityksen laatija Kari Prättälä on sanonut, että nyt ei ole kyse siitä, ettekö viranomaisilla olisi ollut keinoja puuttua Kittilän tilanteeseen, mutta uskallus on ilmeisesti puuttunut. ”Kyse on siitä, että ne tahot, joilla on ollut lain mukaan jonkinlaista toimivaltaa, ovat käyttäneet toimivaltaansa.”

Koko näytelmä saa Shakespearenkin hämmentymään, sillä niin paljon sopassa on ollut hämmentäjiä ja umpikieroja kepulaisia päättäjiä. Osaa ovat huijanneet liikemiehet, osaa juristit. KRP:n rikostutkimuksista ei puutu koomisiakaan piirteitä, sillä rikostutkinassa olevat päättäjät ovat tehneet rikosilmoituksen kunnan johtavista virkamiehistä.

Odotettavissa tästä mafia-jutusta on nahkapäätös, jossa kunta joutuu maksumieheksi ja valtio vetäytyy vastuusta ja pesee kätensä kuin Pontius Pilatus!

Juhani Melanen

KOLUMNIT -arkisto

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011