Mitä on Jumalan palveleminen? Raamatun ajan juutalaisuudessa, kuten tänä päivänä monissa uskonnoissa, ajateltiin, että Jumala odottaa uhreja. Uhraaminen nähtiin Jumalan palvelemisena ja juuri sitä varten Jerusalemin temppelissä papit toimittivat uhritoimituksia. Mutta jo vanhan testamentin profeetat opettivat, että Jumalaa me palvelemme palvelemalla lähimmäisiämme. Sunnuntain raamatunkohdassa sanotaan: ”Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.”

Jeesus opetti samoin, että Jumala ei tarvitse meiltä mitään, mutta lähimmäinen ehkä tarvitsee. Hän sanoi: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Mutta näemmekö Kristuksen lähimmäisessä, apua tarvitsevassa, muiden torjumissa, syvissä vesissä kulkevassa tai unohdetussa?

Vaikka Jumala ei tarvitsekaan meiltä mitään, ehkä hän kuitenkin haluaa meiltä jotakin. Onko se jotakin hyviä tekoja? Ei mitään pientä, vaan hän haluaa kaiken. Hän haluaa meidät. Sydämemme. Se voi tuntua pelottavalta. Mutta ei hän halua meitä siksi, että voisi meiltä olla vaatimassa erinäisiä asioita, vaan voidakseen itse antaa meille. Hän tahtoo lahjoittaa meille kaiken, kaiken sen minkä tarvitsemme. Sen hän tekee antaessaan meille itsensä.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune