Taas on laulettu Hoosianna ja iloiten aloitettu joulun odotus. 1. adventti aloittaa uuden kirkkovuoden ja on kirkkovuoden iloinen juhla. On hienoa aloittaa uudessa seurakunnassa näin kirkkovuoden alussa. Aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä
Kokonaisuudessaan joulua edeltävä adventtiaika on paaston ja itsetutkiskelun aikaa. Adventtipaaston toteutus ei välttämättä ole helppoa, kun elämme keskellä kiireisintä pikkujoulu ja joulujuhlakautta. Ristiriita kirkkovuoden mukaan elämisen ja muun yhteiskunnan välillä tuntuu tavattoman suurelta.
Marraskuun viimeisenä päivänä vietettiin älä osta mitään – päivää. Päivän sijoittaminen juuri joulun odotuksen ja paaston aloittamisen läheisyyteen on loistava ajatus. Paasto ei nimittäin ole pelkästään jostain tietystä ruoasta pidättäytymistä, vaan enemmänkin ajatuksen kääntämistä pois omista tarpeista ja haluista.
2.adventtisunnuntain tekstitkin kehottavat meitä varautumaan Jeesuksen tulemiseen, pysymään valveilla ja vastustamaan erilaisia himoja. Miksi meitä sitten kehotetaan pysymään raittiina ja vastustamaan himoja? Ehkä on helpompi miettiä asiaa niin päin, että mitä jos seuraamme jokaista mielitekoamme. Mitä jos aina saamme kaiken mitä haluamme? Jos joka kerta kun näemme uuden tavaran tai asian, jonka haluamme, saamme sen? Olisimmeko iloisia ja onnellisia? Eikö ennemminkin käy niin, että hetken päästä näemme jälleen jotain uutta ja hienompaa? Tavaran määrän kasvaessa onnellisuutemme ei useinkaan lisäänny, ainoastaan tarpeettomaksi jääneen tavaran määrä kasvaa kaapeissa ja komeroissa.
Nyt adventtiaikana meitä muistutetaan, ettemme pitäisi liian tärkeänä kaikkea sitä, mikä tuottaa hetkellistä mielihyvää. Meitä muistutetaan, että Jeesus syntyi ihmiseksi tuodakseen toivon ja valon kaikille ihmisille. Meitä muistutetaan, että Jeesuksen lahjoittama onnellisuus on pysyvää ja ikuista
Pastori Hanna Suominen
Launeen seurakunta