Milloin sinä poltat kynttilöitä? Millaisen tunnelman ne sinulle tuovat? Kynttilät usein kuuluvat juhlahetkiin ja pimeään vuodenaikaan. Kynttilän valo tuntuu voittavan suurenkin pimeyden. Ruokailuhetkeen se tuo juhlan tuntua ja siunaustakin. Erityisen merkityksellinen on kastekynttilä ja kastejuhlassa sen ensimmäinen sytyttäminen. Sen yhteydessä lausutaan aina Jeesuksen siunaavat sanat: ”Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua, se ei pimeydessä vaella.”
Sunnuntaina vietämme kynttilänpäivää. Aikanaan se oli Marian ensimmäinen julkinen päivä äitinä. Juutalaisessa perinteessä naisen tuli käydä 40 päivän kuluttua poikalapsen syntymän jälkeen puhdistautumassa papin luona ja tuoda uhri. Marian puhdistuspäivän messuun liittyi sittemmin juhlallisia kynttiläkulkueita. Tästä kehitys johti siihen, että messuissa alettiin siunata tulevan vuoden kynttilät kirkkoon ja koteihinkin. Kodeissa näitä siunattuja kynttilöitä käytettiin silloin, kun oli sairautta ja kuolemaa tai kun vaara uhkasi. Kynttilän valon ajatellaan kuvaavan Jumalan siunaavaa voimaa ja tuovan valoisaa sekä toivorikasta mieltä.
Nyt sunnuntaina kirkkovuoden teemoihin kuuluu vielä evankeliumi Simeonin ja Jeesuksen kohtaamisesta. Simeon on pitkään odottanut ja saa lopulta nähdä Marian vauvalapsen, kauan odotetun Jeesus-Vapahtajan. Kuvattuna on hieno kohtaaminen vanhuksen ja pienokaisen välillä. Pitkän elämänmatkan kuljettuaan vanha Simeon saa rauhan, ja hän julistaa valon tulleen kaikille kansoille.
Kristittyinä meitäkin kutsutaan näkemään Jeesus-lapsessa Jumalan kirkkaus. Kasteella meille luvattiin, ettei meitä jätetä pimeyteen. Voi olla, että oma kastekynttilämme on jo aikoja sitten poltettu loppuun tai se on hukkunut. Tärkeintä on kuitenkin muistaa kastekynttilän valossa luettu voimallinen Jeesuksen lupaus olla valona koko elämämme ajan. Siitä kiitollisena meitä kutsutaan myös olemaan lähimmäisillemme valona maailmassa. Nyt sunnuntaina voisi olla hyvä päivä sytyttää kotonakin kynttilä palamaan ja tuomaan elämään siunaavaa valoa!
Pastori Kati Saukkonen