Toisinajattelija Peter Lundin matkasaarnoista poimittua
Googlen hakukoneesta sanalla Peter Lund tulee yli osumia yli miljoona. Mikäs mies hän oikein onkaan?
Jalo Paananen ja Lea Launokari ovat käyneet debattia Suomen ydinvoimaohjelmasta Etelä-Suomen Sanomissa ja esittäneet niistä mielipiteensä.
Näkemykset ovat erilaiset, mutta kumpikaan ei ole alan terävintä huippua, joten lienee hivenen paikallaan esitellä lahtelaisillekin Suomen ydinvoiman tosinajattelija Peter Lund. Hän on laatinut maailman kattavia energia-analyysejä ja julkaissut niitä sadoissa kansainvälisissä medioissa.
Hän on toiminut energiatutkimusohjelmien neuvoantajana Euroopan komissiossa, kansainvälisessä energiajärjestössä IEA:ssa ja Pohjoismaiden neuvostossa. Eihän häntä kuunneltaisiin ellei hänellä olisi myös ajatuksia.
Hänen mielestään Suomen kansantalous voisi paremmin, jos luopuisimme lisäydinvoimalasta.
Hän ihmettelee monia asioita Suomen ydinvoimalabuumissa. Ostamme teknologina Ranskasta ja mahdollisesti jatkossa Venäjältä ja Japanista. Ydinreaktorin rakentajatkin ovat ulkomailta. Hänen mielestään hyödyt valuvat ulkomaille eivätkä rahat kierrä Suomessa. EU vaatii, että vuonna 2020 kaikesta energiasta tuotetaan uusiintuvalla tavalla. Maahamme on syntymässä teknologian lukkiutuma. Hän väittää, että Työ- ja elinkeinoministeriön sähkönkulutuslaskelmia muutettiin yhdessä päivässä, että saatiin lupa vielä toiselle uudelle ydinvoimalalle. Pekkarinen pekkaroi taas ja Katainen nyökytteli päätään, kuten ajokoiran tuleekin.
Koko maailmassa tuotetaan ydinvoimalla 14 prosenttia sähköä. Suomessa tämän osuus on neljännes ja se kasvaa koko ajan. Vanhoilla voimaloilla on ikää vuoteen 2030 asti ja uudet reaktorit eivät poistu ennen vuotta 2080. Ydinsähköä on perusteltu sen edullisuudella. Lund kysyykin oikeutetusti, missä se halpa sähkö oikein sitten piileksii?
Kuluttajalle sähkön hinnan määrää pohjoismainen sähköpörssi. Mikä tarkoittaa, että kun Norjan kosket kuohuvat, vesivoimaloiden tuottama sähkön hinta laskee. Jos Norjassa on kuivaa eivätkä vesivoimalat käy täydellä teholla, sähkönhinta nousee.
Ydinsähkö on halpaa; tosin vain reaktoreiden omistajille. Olkiluodon omistaa TVO eli Teollisuuden voima. TVO suomalainen energiayhtiö, jonka taas omistavat Pohjolan Voima, Fortum. Helsingin Energian tytäryhtiö Mankala, Etelä-Pohjanmaan voima. Pohjolan Voiman suurimmat omistajat taas ovat metsäyhtiöt UPM ja Stora Enso. TVO on eräänlainen osuuskunta, jonka hinta omistajille on 20 euroa megawattitunnilta, kun sähkön oikea markkinahinta on 40-50 euroa. Nyt metsäteollisuus siirtää tuotantoa koko ajan muualle ja se etu, jonka valtio antaa raskaalle teollisuudelle halvasta energiasta, vähenee jatkuvasti.
Valitettavasti raskas teollisuus sijoittaa Suomessa tuotekehittelyyn vain minimaalisesti. Lundin mielestä myöskin löperö verotus on sekin Suomen erikoisuus. Normaali yritys maksaa arvonlisäveroa 23 prosenttia, mutta osuuskuntarakenteen kikkailulla avulla TVO:n tulos on optimoitu. Esimerkkinä hän esittää Saksan, joka pumppaa ydinvoimayhtiöiltään rahaa suoraan uusiintuvien energiamuotojen kehittämiseen. Saksassa tässä on haistettu siinä bisnes. Uusiintuva energia on tuottanut sille 15 vuodessa 350.000 työpaikka.
Lund ihmettelee, miksi Suomi korkean teknologian maan toimii näin. Hänen mielestään Suomesta löytyy uusiintuvan energian ja energian käytön tehostamisen avulla potentiaalia tehostaa panostusta uusiintuviin energiavaihtoehtoihin. TVO:lla oli velkaa vuonna 2009 3,5 miljardia euroa, siis 70 prosenttia rahoituksesta. Tämähän minimoi omistajien riskin onnettomuuden sattuessa. Mikä tarkoittaa taas, että viime kädessä valtio eli sinä ja minä olemme maksumiehinä, sillä eihän tällaista yhtiötä voi päästää konkurssiin.
Uusiintuvan energian maailmanmarkkinahinnat ovat 300 miljardia vuodessa ja kasvavat koko ajan. ”Eikö meidän pitäisi olla mukana tässä kehityksessä eikä lukita poliittisia päätöksiämme pelkästään ydinvoimaan”, Lund kysyy. Niin minäkin. Yhtä totuutta ei voi olla olemassa tässäkään asiassa.
Juhani Melanen
Kirjoituksessa on käytetty apuna professori Lundin lausuntoja eri lähteistä