Takana on lämmin ja ihana kesä 2019. Meillä Launeen seurakunnassa kesällä on ollut monta rippikoululeiriä. Niihin on mahtunut hulvattoman hauskoja hetkiä, uusia kavereita, aurinkoisia päiviä ja hiljentymistä pyhän äärelle. Rippikoulu on myös itsetutkiskelun paikka. Siellä on hyvä pysähtyä oman elämänsä ja persoonansa äärelle. Kuka minä olen? Mitä minulle kuuluu?
Nykyisin itsetutkiskelu on jopa trendikästä. On hyvä miettiä omaa suhdettaan itseensä, tuntea itsensä, kuunnella itseään. Lehdet ja netti ovat pullollaan vinkkejä siihen, miten itseään oppisi tuntemaan paremmin. Miten vahvistaisi itsetuntoa, miten voisi olla rauhassa itsensä kanssa.
Jumala tuntee meidät läpikotaisin. Hän tuntee meidät ehkäpä paremmin kuin me tunnemme itsemme. Jumala näkee lävitsemme silloinkin, kun onnistumme peittämään jotain jopa itseltämme.
Jumala ei kuitenkaan katso meitä arvioiden ja odottaen, että kehitymme paremmiksi versioiksi itsestämme. Hänen edessään me saamme olla juuri sellaisia kuin olemme. Jumala katsoo meitä hyväksyvin ja rakastavin silmin. Jumalan rakastavan katseen alla on hyvä opetella rakastamaan itseään kaikissa elämän vaiheissa.
Maija-Reetta Katajisto