Jokainen suomalainen tietää, kuinka nopeaa uusi tietotekniikka on ja millaisia sovellutuksia sen avulla voidaan toteuttaa. Robottien ja ajattelevien tietojärjestelmien takia useita liukuhihna- ja monotonisia työtehtäviä poistuu ja ihmisiä syrjäytyy. Työpaikkoja katoaa, mutta uusia syntyy
koko ajan. Peliteollisuus kukoistaa ja suomalaiset osaajat tuovat ja luovat tärkeitä visioita tulevaisuuteen. Mutta mistä löytyy se viisas, joka osaa ennustaa millaista koulutusta tulevaisuuden nuoriso tarvitsee ja mihin osaamiseen nimenomaan suomalaisten kannattaisi panostaa.
Olemme todellisuudessa, jossa käsi heilahtaa ja kone tottelee. Olemme kohta tilanteessa jossa puhelun tai google-haun voimme tehdä pelkän ajatuksen voimalla. American Science-lehdessä esiteltiin näitä teknologiakummajaisia. Googlen Nexus-puhelin tunnistaa kasvot ja Applen iPhonen Siri- ohjelma ymmärtää puhetta, Samsungin Galaxy S4 seuraa käyttäjien silmiä ja vierittää ruudulla näkyvää tekstiä katseen mukaan. Uusin iPhone tunnistaa pään liikkeen, saman tekee Googlen Glass- silmälasitietokone.
Eleohjaus on jo tuttua monista tieteiselokuvista. On vain ajan kysymys. milloin ajatuksen voimalla toimiva on todellisuutta. Yhdysvalloissa toimii ainakin kymmenen valmistajaa, jotka ovat tehneet tietokoneohjelmia, jotka perustuvat aivosähkökäyrien. Firmat kehittelevätpääantureita, joiden avulla on mahdollista pelata yhtiöiden omista sovelluskaupoista löytyviä pelejä. Laitteet eivät lue pään sisältöä kuin avointa kirjaa, vaan tarkkailevat aivotoiminnan aiheuttamia sähkövirran muutoksia pään ulkopuolella.
Suurin haaste uusille käyttöliittymille on se, kuinka saada tekniikka toimimaan siten, että se tuntuu ihmisestä luontevalta. Alan firmat ovat kehittäneet tietokoneen eleohjaukseen laitteita, joita ohjaillaan käsillä. Leap- Motion- laite on parin sormen levyinen. Sen kamerat ja anturit kuvaavat käsien liikkeet, jotka muutetaan käskyiksi tietokoneelle.
Uusinta uutta ovat silmänäyttöön perustuvat laitteet. Uusinta uutta on esimerkiksi Oculus Rift-sovellus, joka mahdollistaa kolmiulotteisen keinoteollisuuteen siirtymisen. Jatkuvasti lisääntyvä robottiteollisuus tekee kohta kaikki kotitaloustyöt kiireisessä perheessä.
Se huolehtii lapsista ja koirista, eikä ole koskaan vihainen, vaan kiittelee monotonisella äänellä.
Kysymys kuuluukin? Mihin me enää tarvitsemme ihmistä?
Juhani Melanen