Kuukausi: maaliskuu 2025

En ole vuosiin kytännyt mäkihyppyä, mutta viime lauantaina puhelin hälytti 18.20. Halusin nähdä jermujen Janne Ahosen ja Toni Niemisen hypyt. Hienosti vetivät lähes vanhat miehet. Ehkä tästä alkaa mäkihyppymme uusi nousu. Antti Aaltokin väläytti.

Voihan olla vaarallistakin kivuta mäkeen vuosien tauon jälkeen. Mutta mäkimiehet ovat tunnetusti huimapäitä. Enkä suosittele comebackia edes ex-maalivahti Raimo Rinkiselle, jolla olisi ollut hieno ura mäessäkin, mutta päätti loistaa Reippaan maalilla.

On tässä itsekin hypätty. Paras leiskautus, jos niin voi sanoa, oli edesmenneestä Lohkon mäestä. En tiedä metrejä. Kaaduin, selkään sattui pirusti ja itketti koko kotimatkan. Se oli viimeinen hyppyni.

Salpausselälle nähtiin toinen historiallinen kaksikko, kun Mieto ja Wassberg kohtasivat. Hiihto sujui Jussin mukaan vanhasta muistista. Mukavaa, kun näitä entisajan tähtiä tuodaan esiin.

Ehdotan, että ensi kesän futismatseissa lahtelaisen jalkapallon kultamiehet laukovat pilkkuja FC Lahden junnuveskareille. Saisivatko esimerkiksi Jari Rinne, Risto Rautemaa, Keijo Kousa tai Ispi Lius yhtään palloa perille? Luulen, ettei Juha Annusen tykkiä torjuisi kukaan eikä ovelasti sujauttavan Seppo Nordmanin sijoitusta.

Jääkiekkoon sama homma fiilistä nostamaan. Pile Koskinen ja Piri näyttämään mallia erätauoilla ja mukaan ne, jotka vielä osaavat luistella.

Katselin Sappurin kisoja töllöstä. Lähinnä ihailin maisemia. On se Lahti makea mesta! Kun saadaan suomalaiset pärjäämään, alkaa kisoissa olla ruuhkaa kuin ennen vanhaan.

Mietin, että minulle Lahdessa on kolme merkkipaalua. Radiomastot, hyppyrimäet ja kaupungintalon kello.

Vanhoista urheilijoista puhuttaessa törmäsin torilla Raimo Summaseen. Kehui Lahtea. Pelasi Kiekkoreippaassa kauden 1981-82 tehoin 15+6. Kuvasi kautta, armeijavuottaan, sanalla värikäs ja puhkesi hörönauruun. Mitä lie tapahtunut, siihen aikaan sattui nimittäin sitä sun tätä.

Vitsikäs lukijani Matti sotki tähän vielä mukaan vanhoista puhuttaessa Raimo Helmisen. Mikä on lätkähistorian pisin kaksiminuuttinen? Raipe pääsi yksin läpi!

Mukavaa alkavaa huhtikuuta ja olkaa varuillanne ensi tiistaina!

Raine Järvinen

Paaston aikana on kristillisessä perinteessä ollut tapana hidastaa elämän vauhtia ja tarkastella mitä minulle oikeastaan kuuluu. Tätä voi tehdä sielunhoidollisesta näkökulmasta tai sitten vaikka spirituaalisesti. Monenlaiset tavat ovat rikkautta.
Viime sunnuntai teki paaston keskelle poikkeuksen. Silloin kirkkotekstiilit vaihdettiin paaston väreistä valkoiseen. Vietettiin siis juhlaa, eli ns. Marian päivää. Paaston keskelle ja katumuksen tunnelmaan tulee keskelle juhlan tuntu. Se valaisee meille, että pyhä paasto onkin ennen kaikkea valmistautumista pääsiäisen iloon.

Marian päivän jälkeen kirkkotekstiilit ovat taas palanneet tuttuihin paaston väreihin. Juhla on siis jäänyt taakse ja valmistautuminen jatkuu. Mikä voisi olla sinun juhlasi ja ilosi paaston keskellä? Uskon että meillä kaikilla on ilon ja riemun aiheita. Niiden löytäminen ja etsiminen kuuluu olennaisesti myös paastoon.

Ville Hakulinen

Kunta – ja aluevaalit ovat ovella ja se alkaa näkyä politiikassakin. Hyvä niin.

Hallitus on tehnyt merkittäviä leikkauksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös koulutuksesta on leikattu, vaikka pääministeri Orpo lupasi sen olevan erityissuojelussa. Tämä on heikentänyt hoitoon pääsyä, vanhustenhoitoa ja peruspalveluita samalla, kun asiakasmaksut ja lääkkeiden hinnat ovat nousseet. Sairaaloiden päivystyksiä on karsittu, ja palveluiden saatavuus on heikentynyt. Ei ihme, että suomalaisten luottamus terveydenhuoltoon on laskenut.

Vuosi sitten hallitus päätti uusista leikkauksista. 170 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveyspalveluihin, josta 100 miljoonaa euroa sosiaalihuollon palveluiden rajaamiseen ja 70 miljoonaa euroa erikoissairaanhoidon palveluvalikoimaan leikkaamiseen. Onko näissä kohteissa tosiaan vielä jotain, mistä on varaa leikata?  Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle, eli koulutukseen, kulttuuriin, nuorisoon ja liikuntaan, päätettiin kohdistaa uusi 75 miljoonan euron leikkaus. Sitä emme tiedä vieläkään, mihin näistä leikkaukset kohdistuvat ja vähän epäilen, että tähän selkeyttä saataisiin. Katsotaan. Siksi opposition välikysymys on nyt paikallaan. Se on myös opposition perustuslaillinen oikeus. Kansalaisilla on oikeus tietää mistä hallitus aikoo leikata.

Tämä on tärkeää kuntavaaleissa erityisesti siksi että koulut ovat olleet erityisen kovilla myös Lahdessa. Perusopetuksen lisäksi kyse on kaikesta kaupungin lakisääteisestä sivistystoimen laadusta ja kapasiteetista. Jokainen opettaja ja kouluavustaja tietää mistä tässä on kyse. Ryhmäkokojen pienentäminen on sekin tärkeä tavoite osana koulurauhan ja laadun palauttamiseksi.

Lahdessa kaupungintalollakin ymmärretään nyt, että tarvitaan uusia investointeja ja kasvua. Näivettämisen tie on nyt nähty.
Siksi olisi tärkeää hakea kasvua nyt yhdessä Päijät-Hämeen elinvoiman kannalta tärkeimpien toimijoiden eli perheyritysten kanssa. Mitä jos lahtelaiset perheyritykset pystyisivät kaksinkertaistamaan liikevaihdon seuraavien 10 vuoden aikana? Miten me voimme tätä kehitystä tukea kansallisesti ja kansainvälisesti? On selvää, että suurin osa kasvua tulee maailmalta. Millaisia toimia tarvitaan lisäksi paikallisesti? Miten Salpaus ja korkeakoulut (LUT, LAB) tukevat tätä kehitystä? Tätä teemaa en löydä lahtelaisesta keskustelusta. Otetaan se mukaan ja yhdessä. Rakentavasti ja luonnollisesti myös yritysten tarpeita kuunnellen.

Lahtelaisten koulutustason nosto tulee olla tekemisen ytimessä. Tästä kirjoitin jo pari viikkoa sitten. 100 uutta oppisopimus paikkaa ja työharjoittelupaikkoja lisää ja kesätöitä nuorille. Ammatillisen koulutuksen koulutusputkessa tämä on nyt selkeä heikkous. Todellista työkokemusta on vaikea saada. Tähän pitää saada muutos.

Ville Skinnari

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin Suomen vierailu osui tärkeään ajankohtaan. Suurvaltojen sopiessa asioista suoraan ja meidän eurooppalaisten yli on tärkeää, että meillä on tiiviit ja hyvät yhteydet.

Tapasin Zelenskyin ensimmäisen kerran Kiovassa vuoden 2019 loppupuolella silloisen tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa. Hän oli silloin suhteellisen tuore presidentti ja opetteli vielä suurvaltapelin ja presidentin tehtävää. Näin 5 vuotta myöhemmin voi sanoa, että hyvin hän on suoriutunut enemmän kuin kovassa paikassa. Menemättä nyt liikaa yksityiskohtiin muistan hyvin yhden meitä lahtelaisia ja häntä yhdistävän asian. Presidentti Zelenskyi tunsi hyvin Ville Haapasalon, koska ovat kuvanneet yhdessä ilmeisesti enemmänkin.

Lahdessa Pelicans on tänä keväänä karsinnoissa parin finaalikevään jälkeen. Minulla on omaa kokemusta karsinnoista ja helppoja pelejä ne ei ole, vaan kaikkea muuta. Jos tästä hakee mitään hyvää, niin se on varmaan se, että nyt on mahdollista saada lipputuloja ja tarpeeseen. Jos ja kun lähdetään siitä, että Pelsu jatkaa liigassa niin jokainen euro on nyt tarpeet, jotta taloudellinen jatkuvuus voidaan turvata. Jokereista puhutaan paljon, mutta tosiasiassa heitä ei ole tällä kaudella testattu vielä kertaakaan. Liigan ja Mestiksen välinen ero on valtava. Ikämieskin voi tehdä hyvää jälkeä Mestiksessä, mutta liigajoukkueen kanssa et vain enää ehdi. Vauhti vain on niin paljon kovempaa. Perjantaina ollaan viisaampia, missä Jukurit ja Pelicans menevät. Kevät on ainakin jännittävä, jos ei muuta.
Kunta – ja aluevaalit ovat kohta, mutta keskustelu vaalien teemoista on vielä vaatimatonta. Toivottavasti todellisista vaihtoehdoista keskustelallaan ja myös ratkaisuista.

Sain viestiä Launeen kirjaston aktiiveilta ja aiheesta. Etelä-Lahdesta on viime vuosia viety Salinkallion yläkoulu, Tapparakadun päiväkoti, Launeen terveysasema, ja Salinkallion lukio. Tätä ennen lähti jo Lähteen alakoulu. Helena Juutilainen totesi minulle, että ”kirjaston lakkauttamisen jälkeen meille veronmaksajille tarjottuihin palveluihin jää vain katujen kunnossapito, joka sekin on huonosti hoidettu”. Sivistyksen puolustaminen on haastava laji. Se ei oikein ole muodissa. Samalla tavallahan Lahdessa joku kysyy, että miksi meillä on sinfoniaorkesteri tai teatteri? Tai ylipäätään kulttuuria? Se kertoo paljon nykyisen Suomen ja Lahdenkin henkisestä ilmapiiristä.

Meille on helpompaa tuijottaa televisiosta trumppien ja muiden tekemistä sekä mediasirkusta, mutta samalla pitäisi muistaa se mistä me olemme aikanaan lähteneet luomaan suomalaista sivistystä ja kulttuuria. Se on ollut pitkä tie. Silloin meillä oli oma visio jostain. Nyt seuraamme mitä muut tekevät ja kommentoimme sitä. Mutta mitä sitten?

Maailma oli erilainen, mutta tosiasiat eivät muutu miksikään.
Viikonloppuna kokoonnumme Lahden demariehdokkaiden kanssa Satamaraitille klo 12-14. Tervetuloa hernekeitolle ja keskustelemaan ajankohtaisista aiheista!

Ville Skinnari

Marianpäivä on iloinen pyhä keskellä paastonaikaa. Se pomppaa esiin violetista, hiljaisesta pääsiäiseen valmistautumisesta. Nyt ei katsotakaan pääsiäiseen vaan jouluun. Yhdeksän kuukauden päästä juhlitaan Jeesuksen syntymää. Marianpäivänä nuori äiti saa enkeliltä tiedon tästä tulevasta syntymästä.

Tässä enkelin ja nuoren naisen kohtaamisessa on mukana kristinuskon ydinasiat. Jumala ei etsi komeita, menestyneitä, suuria ja hohdokkaita ihmisiä. Hän ei noudata ihmisjärjen juoksua. Hän tarvitsi pojalleen äidin ja valitsi nasaretilaisen nuoren naisen tähän tehtävään. Maria yllätettiin. Hän suostui enkelin haasteeseen, vaikka ei tiennyt, mitä tuleman piti.

Marian osa oli suuri ja mitä vaikein. Mutta kyllä Jumala kutsuu jokaista ihmistä. Jokaiselle on oma paikka ja tehtävä ja kutsu. En ole saanut mitään elämäntehtävistäni enkelin tuomana yllätysuutisena, mutta silti koen, että Jumala on johdattanut eteenpäin.
Enkeli Gabriel sanoo meille saman kuin Marialle: Jumalalle ei mikään ole mahdotonta! Luota hänen apuunsa, vaikka hän antaa meidän välillä joutuakin avuttomuuteen ja hätään. Hän on suuri Jumalamme ja kuljettaa meitä joka päivä. Tapahtukoon meille, niin kuin hän tahtoo.

Riitta Särkiö

Tampereella kiistellään jatkuvasti Ilves vai Tappara? Tänä vuonna sävy on muuttunut, kun puhutaan kumpi näistä on Mestari. Toppuuttelen, että älkää unohtako Lukkoa ja HIFK:ta ja kalakukkoja.

Sanotaan, että synnytyslaitoksella lyödään vauvaan leima Ilves tai Tappara. Ilmankos minuun ei ole lyöty kumpaakaan. Olin liian iso vauvaksi, kun Tampereelle muutin. Lahdessa lyötiin Reippaan leima pakaraan, joillekin Upon Pallo.

Olen saanut yli 30 vuotta vastailla kumpaa tamperelaista kannatan. Aina on vastaus ollut ja aina tulee olemaan Pelicans, tai vastaava, jos nimi muuttuu.

En mennyt halliin, kun Pelsu vieraili liigan lopuksi samalla viikolla kaksi kertaa Tampereella. En kestä kuunnella maalilauluja. Tapparaa vastaan sitä Live is lifiä ei olisi tarvinnut kuunnella kertaakaan. Upea voitto, ja sen jälkeen kunniakas tappio kotona turkulaisille. Olipas peli!

Mitä tulee lauluihin, niin Tapparassa on parasta Junnu Vainion vuonna 1976 tekemä Tappara on terästä. Se soi vieläkin! ”Toiset Tapparaa niin kunnioittaa, että aniharva vieras voittaa. Jos niin käy, on turha naamaa soittaa, kas joskus onni muille hymyilee!”

Tappara saa kritiikkiä torilla. Valmentajasta on tehty joulupukki. Lahjaton pukki, vaikka näyttöjä on.

Siis minulle ei sovi Tappara, ei Ilves. Tunsin onnea, kun rouvani, Tappara jo toisessa sukupolvessa, lausui kesken Tappara- Pelicans -pelin, että vaikea seurata, kun ei tiedä kumpaa kannattaa. Pitkäaikainen kasvatustyöni alkaa näköjään tuottaa hedelmää!

Lukija lähetti kiekkokaskun. Ei varmalla olisi naurattanut Pelsun kopissa viime lauantaina. Mitä kiekkoilija tekee kaukalossa, kun jano yllättää? Vetää pitkän. Hehee, nautitaan Jukureiden voittamisesta ja Ilveksen pronssista.

Raine Järvinen

Aloitetaan mokien mokilla. Unohdin viime viikon jutusta onnittelut naisille. Anteeksi. Yritän korjata tilannetta runolla.

Jokainen nainen on ihanainen, unelma Rainen.

MM-hiihdot päättyivät Norjan voimaan, ylivoimaan. Pilasivat hohtoaan vippaskonsteilla, joista mäkihyppy pahin. Miksi se reilu peli on urheilussakin niin vaikeaa?

Suomalaisten mitalisaalis oli hyvästä yrityksestä laiha. Jotenkin tuntui, että meikäläiset olivat liian helpolla tyytyväisiä sijoihin neljä, jopa sijaan 15. Ei se mitään, jos ne sijat sisuunnuttavat, lisäävät treenausta ja tuovat jatkossa menestystä.

Lupaavia nuoria on tulossa. Varsinkin yleisurheilussa helmenä Saga Vanninen, joka lähti Tallinnaan ja jossa Erki Nool hioi tytöstä timantin ja Euroopan mestarin nopeasti.

Pitäisikö esimerkiksi lahtelaisen ikämiesurheilijan Hannu Nissisen viettää talviaika Virossa? Toisiko ensi kesä tukun mitaleita? No, Tallinnassa on vaaransa ja mitskuja on tulossa kotimaankin treenillä. Hemma best ainakin tässä tapauksessa!

Pärmäkosken lonkka kesti päätöspäivän ja kestänee vielä Kollenin, mutta Lahtea ei. Ihmettelen, sillä omat neljästi leikatut lonkkani ovat Lahdessa aina parhaimmilllaan. No, Krista ei tule, onneksi paikalla ovat Ahonen, Nieminen, Mieto ja Wassberg. Toivottavasti on lunta ja vanhukset säilyvät ehjinä.

Välipalaksi sopisi myös lasten hiihtoa loppusuoralla, jos ei ole jo värkätty. Miniolympialaiset ovat hienon hurja juttu!

Palataan alkuun, siis naisiin. Aikojen alussa Aatami sai käyttöönsä pippelin ja oli hyvin tyytyväinen. Leikki ja heilutti sitä päivät pitkät. Eeva kyselemään, että kai minäkin jotain saan? – Sinä saat aivot, totesi pääjehu.

Raine Järvinen

Eduskunnassa kuuntelimme pääministerin ilmoitusta EU-politiikasta tiistaina. Keskinäinen kehuminen lähinnä huvitti ainakin niitä, jotka ymmärtävät miten huonosti Suomella ja EU:lla menee taloudessa, työllisyydessä ja kansainvälisessä vaikuttamisessa. Aloitetaan yksinkertaisella esimerkillä. EU:n korkea edustaja Kallas (Viro) oli matkustamassa Yhdysvaltoihin tapaamaan ulkoministeri Marco Rubiota. Hän on siis EU:n ”ulkoministeri”. Tapaaminen ei koskaan toteutunut. Se kertoo EU:n edustajan painoarvosta kaiken. EU kyllä tekee julistuksia ja strategioita niin, että niiden lukeminen hengästyttää. Teot vain puuttuvat ja siksi suurvallat eivät edes noteeraa entisen maailman mahtavimman maanosan eli Euroopan Unionin roolia.

Pääministeri Orpolla tuntuu silti uskoa riittävän, kun hän kertoo EU:n panostavan nyt puolustukseen miljardeja ja miljardeja. Tavoite on oikea ja ymmärrettävä, mutta aseteollisuudellako Eurooppa todella luo nahkansa uudelleen? Sillä ei luoda kestävää kasvua, koska kyse on julkisen rahan ja sektorin investoinnista. Sote sektorikin on parempi sijoitus kansantalouden näkökulmasta. Varautua pitää, mutta sodalla pelottelullakin on rajansa. Koska ja kuka alkaa laittamaan suomalaisten arjen asioita kuntoon? Mihin Suomi enää diplomaatteja tarvitsee? Ei niitä tosin enää montaa ole edes jäljellä. Kuinka kauan suomalaiset menevät tähän lankaan? Donald Trumpia seurataan 24/7 eri medioissa ja kanavissa, ilman omaa pelikirjaa tai todellista agendaa.

Valtuusto käsitteli Lahdessa hyvinvointikertomusta. Kuinka moni lahtelainen saa, pääsee tai saa toisen asteen koulutuksen? Kun luku on 65 prosenttia, tarkoittaa se sitä, että yksi kolmesta ei koskaan valmistu lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta. Kun puhumme täällä, muissa kunnissa, kaupungeissa tai eduskunnassakin siitä, miksi Suomen talous ja työllisyys voivat huonosti, asiantuntijat ovat yksimielisiä: työllisyyden ja talouden kehityksen suurin tekijä on koulutustaso. Tämä on edelleen Suomen häntäpäässä. Vaikka se ei lohduta, sama ongelma vaivaa koko maata. Tähän tosiasiaan vastattiin, että parhaamme teemme. Mutta mitä jos se ei riitä tai nykyinen tekeminen ei toimi?

Kun pohdimme, kuka on syyllinen tai syytön, on selvää, että jokainen valtuusto on tätä vuorollaan yrittänyt ratkaista – samoin kaupunginhallitus, ammatillinen koulutus ja sivistystoimi. Mutta tämä on koko Suomen systeeminen kriisi. Se meidän on tunnustettava ennen kuin keskitymme enemmän seurauksiin kuin juurisyihin. Siksi toivon, että Lahti – kuten yleensä muutoksessa – näyttäisi esimerkkiä muulle Suomelle ja nostaisi tuon 65 prosenttia vaikka 75:een jo ensi kaudella. Se näkyisi taloudessa, työllisyydessä ja sakkomaksuissa – kaikessa. Otetaan tavoitteeksi osoittaa, että vaikka meilläkin on vaikeaa, emme luovuta.
Tänään käyty keskustelu on ollut tähän suuntaan ansiokas. Koulutus lähtee kodeista, kouluista ja Salpauksesta, eikä siihen ole yhtä hopealuotia tai ratkaisua.
Yksi vaikuttavimmista suomalaisista innovaatioista on kouluruoka, joka käynnistettiin vuonna 1941. Oliko silloin kunnissa lihavat talousvuodet? Oliko kehyksissä tilaa Arkadianmäellä? Ei takuulla – Suomi oli sodassa.

Mutta päättäjillä oli visio ja rohkeutta, virkamiehillä kykyä ja uskallusta valmistella. Suomi näytti maailmalle keskellä sotaa, että ruokimme lapsemme, koska nälkäinen lapsi ei voi oppia. Tässä on jotain, minkä äärelle meidän sukupolvemme on pysähdyttävä. Meidän on näytettävä nuorille valtuutettu Kupiaiselle ja kumppaneille, että mekin uskallamme ja osaamme. Sitä kautta syntyy se työllisyys ja kasvu, josta täällä talouspuolelta kuullaan joka vuosi – ja tullaan kuulemaan jatkossakin.

Ville Skinnari

Tänä vuonna kevät ei ole ollut pelkästään iloa auringonpaisteesta ja pajunkissoista. Maailman tilanne herättää minussa ja monessa muussa huolta, epävarmuutta ja ahdistusta.Minua on viime aikoina pelottanut avata aamulla tv, kun tuntuu siltä, että maailmassa on voinut tapahtua ihan mitä vaan.
Tämän kaiken keskellä olen huomannut, että ainoa asia, mikä minua helpottaa on rukous. On niin paljon sellaista, mihin en voi vaikuttaa, niin paljon sellaista, mikä ahdistaa.

Rukoilla kuitenkin voin. Raamatussa Jumala muistuttaa, ettei minun tarvitse olla peloissani ja saan aina turvautua Häneen. Vaikka mitä tapahtuisi, voin luottaa siihen, että kaikki on lopulta Jumalan käsissä. Miten lohdullista onkaan tämän kaiken keskellä kääntää katseeni Jumalaan ja keskittyä rakastamaan sekä siunaamaan muita ihmisiä.

Raamatussa kerrotaan, kuinka Jeesus piti heikompien puolta ja julisti ihmisille Jumalan armoa. Viesti lähimmäisen rakastamisesta ja pyyteettömästä auttamisesta tuntuu tässä ajassa vieraalta, mutta sitäkin tarpeellisemmalta. Tänään rukoilen: Jeesus, auta meitä uskomaan, auta meitä toivomaan, auta meitä rakastamaan. Aamen.

Maija-Reetta Katajisto

Nyt en puhu Hailin Antsasta (jota häntäkin voisin kehua) vaan koko kansan Antero Mertarannasta. Hän on saanut viime aikoina paljon kuraa selostuksistaan. En allekirjoita. Jaksa Antsa jatkaa, vielä se homma sujuu.

On se selvää, että kun ikää alkaa olla liki 70, kaikenlaisia lipsahduksia sattuu. Minusta Antsa kuuluu kuitenkin edelleen selostajiemme valiojoukkoon.

”Taivas varjele, mikä sieltä tulee! Löikö Mörkö sisään? Ihanaa Leijonat ihanaa! Hirveää pökköä pesään!” Näistä ja monista muista Antsa muistetaan. Intohimosta ja ammattitaidosta.

Mertsin haukkujille muistutan, että telkkarissa on nappi, josta saa toosan hiljaiseksi. Meillä ainakin on, siinä lukee mute ja osaan käyttää, kun Jantta Alkio aloittaa.

Pidän myös Mika Saukkosen tyylistä. Edelleen. Enkä puhu tanssimisesta.

On hienoa nähdä, että nuoresta selostajakaartista nousee uusia tähtiä. Mainitaan nyt monista vaikka Tomi Saukkola, Julius Sorjonen ja Sebastian Waheeb, kunhan lopettaa niin sanotun.

Liigastudioiden vetäjä Iiro Harjula on mies paikallaan. Ehdoton huippu ja huipulle on kipuamassa Radio Suomessa sujuvasti ilmaiseva Jesse Saarinen. Kyllä vahva pelitausta huokuu äänestä. Harjula on muuten tehnyt Pelsun A-nuorissa maalin, Jesse useamman.

Kuuntelin tässä kerran hetken Ili Varmavuota. Hän on Guru. Selostaa nopeammin ja paremmin kuin Pelicans pelaa! Ja Pelsuhan pelaa nykyisin hyvin.

Janne Ahosesta on kehkeytynyt vuosien saatossa pätevä kommentaattori. ”Mitä kovemmin hiihtää, sen paremmin pärjää!” MM-kisoissa on muuten loistava tiimi kertomassa tapahtumista.

Ai että tahtoisin, että Lahti Ringette pelaisi kullasta Nokialla, jossa on hauska selostaja. Kuuntele ite Ruudusta. Yleensä ottaen ihmettelen, että naisia on hyvin vähän selostushommissa. Minusta naisilla puhuminen on ihan verissä.

Oho. Alkaa tuntua siltä, että lahtelaiset menestyvät paljon paremmin selostushommissa kuin pelihommissa.

Raine Järvinen