Kuukausi: maaliskuu 2016

On hiljainen viikko. Tarkoitus on seurata Jeesuksen viimeisiä vaiheita Jerusalemiin pääsiäisjuhlille saapumisesta ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. On kyse kirkkovuoden keskeisimmästä juhla-ajasta.

Jeesuksen lähipiiri oli kulkenut hänen mukanaan ja seurannut hänen puheitaan. tekojaan ja vaikutuksiaan pitkähkön aikaa. Heille torstain ja perjantain tapahtumat merkitsivät aluksi kaiken valumista tyhjiin ja suurta pettymystä. Tässäkö tämä nyt oli? Voiko surkeammin enää olla? Itku ja toivottomuus olivat voimakkaasti läsnä.
Sitten tuli viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai. Hauta olikin tyhjä. koettiin enkeli-ilmestyksiä. Myöhemmin tuo ristiinnaulittu ja kuollut Mestari ilmaantui elävänä ja
tunnistettavana niille, jotka olivat hänen kuolemansa silminnäkijöitä.

Mitä meidän pitäisi ajatella?
Fysikaalis-medikaaliset selitykset eivät auta. Eivät auta filosofiat tai kosmologiat. Loputtomat selittelyt ja kieltäminen eivät nekään auta.

Kyseessä on salaisuus, mysteeri. Sitä me voimme vain seurata, katsella ja mietiskellä, mitä tämä on.
Seuraamisesta voi seurata usko ja luottamus siihen, että tässä on Vapahtaja, joka saa kannettavakseen sijaiskärsijänä minulle kuuluvan rangaistuksen ja
viimein vie minut perille taivaan kotiin. Kärsimyksellä ja kuolemalla ei sittenkään ole viimeistä sanaa, vaan viimeinen sana on elämän ja kuoleman Herralla, Jeesuksella Kristuksella.

Yhteys ja osallisuus häneen syntyy kasteessa ja sitä hoidetaan osallistumalla kirkon jumalanpalvelus- ja hartauselämään. Siinä oma elämä ja kaikki sen vivahteet saavat tarkoitusta ja mielekkyyttä ja saan myös muistutuksen katoavaisuudesta. Mutta tulen myös vakuuttuneeksi siitä, ettei tässä ole kaikki, vaan olen matkalla lopullista kohti.

Esa Kekki
Launeen srk

Pääsiäisen juhla-aika vie meitä tunnelmasta toiseen. Ja niinhän elämässäkin käy: ei ole vain tummaa tai vain valoisaa. Surun keskellä on raskasta olla, mutta yleensä sielläkin on tavallisen arjen hyviä asioita, ihmisten osoittamaa myötätuntoa tai vaikkapa lapsen nostattamia iloja. Toisaalta suuremmassa onnessa tulee vastaan pettymyksiä, vastoinkäymisiä. Tämä on elämän rikkautta ja syvyyttä.

Kirkkovuodessa eri tunnelmille on aikansa ja paikkansa. Palmusunnuntaina päällimmäisenä on kansan riemu siitä, että Jeesus on heidän kuninkaansa ja auttajansa. Ihmiset heiluttavat palmunoksiaan ja tervehtivät aasilla ratsastavaa, nöyrää Pelastajaa. Suomalaiset virpovat silloin pajunkissoilla ja toivottavat siunausta ja terveyttä koteihin.

Jerusalemissa alkaa kumminkin jo palmusunnuntaina kuulua mutinaa takariveistä. Jeesuksesta on päästävä eroon. Hän on liian erilainen, liian suosittu. Jeesuksen syyttäjät ja kiinniottajat toteuttavat Jumalan pelastussuunnitelmaa. Jeesuksen koko elämä tähtäsi siihen, että hän ottaa päälleen ihmisten synnit. Hänet ristiinnaulitaan kuin pahin rikollinen, mutta kuolemallaan hän sovittaa kaikki pahat teot. Ihmiset saavat heittää taakkansa hänen kannettavakseen ja hän puolestaan antaa ihmisille anteeksiannon ja vapauden – erikoinen, mutta ihana vaihtokauppa!

Me vietämme pääsiäistä niin, että jo alussa tiedämme tapahtumien päätepisteen. Ristinkuoleman merkitys tuo jo pitkäperjantain murheeseen syvän ilon: Jeesus kärsi minun puolestani, tällä tavalla hän rakasti. Koko hiljaiseen viikkoon heijastuu lopusta tuleva pääsiäisen valo: Jeesus nousi haudasta ja elää. Hän on meidän kanssamme nytkin, olemme sitten missä elämäntilanteessa tahansa. Siunattua hiljaista viikkoa!

Riitta Särkiö

Suomi tarvitsee nyt vientieuroja enemmän kuin koskaan. Alle 10 vuodessa olemme maana kutistuneet puoleen siitä mitä olimme kansainvälisessä kaupassa. Nyt osuutemme on romahtanut 0,32 %:iin, kun se hyvinä vuosina oli kaksi kertaa enemmän eli 0,64%:a. Matkapuhelin-Nokialla oli tässä iso rooli, samoin paperiteollisuudella.

Nykyinen verkkoliiketoimintaan keskittyvä Nokia tekee 25 miljardin liikevaihdolla 2,3 miljardin voiton ja työllistää yhteensä 104.000 ihmistä. Tutkimukseen ja kehitykseen Nokia käyttää 4,2 miljardia euroa työllistäen 40.000 T&K asiantuntijaa. Patentteja Nokialla on 31.000 eli se on omalla alallaan markkinajohtaja maailmassa.

Kasvua pitää hakea jatkuvasti erityisesti kehittyvillä markkinoilla. 120 miljoonan asukkaan Meksikossa käynnistyy valtava viestintäinfrastruktuurin 4 G uudistamishanke. Noin seitsemän miljardin suurhanke työllistäisi Nokian lisäksi muita suomalaisia yrityksiä vuosiksi eteenpäin. Suomalainen koulutettu ja kielitaitoinen insinööri on maailmalla ehkä se kilpailukykyisin vaihtoehto edelleen.

Koulutusta digitaalisesti

Eduskunnan talousvaliokunta vieraili Meksikossa viime viikolla. Omassa puheenvuorossani Meksikon parlamentissa korostin suomalaista telealan verkko-osaamista televiestinnässä sekä mahdollisuutta luoda maan kattava koulutus tasa-arvoisesti digitaalisesti koko maahan. Eli koko kansalle, ei vain rikkaille ja valituille. Meksikossa se on vielä unelma ja liian moni elää köyhyydessä ilman koulutusta.

Meksikon 4 G kilpailu ratkeaa elokuussa. Toivottavasti voittaja tulee Suomesta. Onnistuessaan Meksikon 4 G hanke voi samalla olla uuden Nokian ja koko Suomen esimerkki maailmalle siitä, miten esimerkiksi opetusta tai terveydenhuollon palveluita tehdään ja paketoidaan älyverkoissa digitaalisesti. Se on oikeasti mahdollista ja sitä kehitystä seuraa koko maailma. Meksikon lisäksi vastaavaa verkkokokonaisuutta rakennetaan monessa muussakin maassa; muun muassa Singapore, Australia, Dominikaaninen Tasavalta ja Kuuba ovat listalla seuraavina. Suomella on tässä miljardien suuri mahdollisuus, jos osaamme tehdä kauppaa yhdistää perinteiseen verkkoliiketoimintaan myös palveluita.

Jätteistä sähkö maailman suurimpaan kaupunkiin?

Televiestinnän lisäksi keskustelimme Meksikossa koulutus- ja energiayhteistyön käynnistämisestä. Meksiko City on maailman suurin kaupunki, jonka sähköntarve valaistukseen voitaisiin asiantuntijoiden mukaan tuottaa kokonaan jätteillä eli kiertotalouden ratkaisuilla. Suomessa on tehty useita vastaavia ratkaisuja alueellisesti mm. kaupunkien energiayhtiöiden toimesta. Aidolla yhteistyöllä voimme rakentaa kansainvälisesti voittavan kokonaisuuden. Kysymys on oikeastaan haluaako Suomi olla mukana tekemässä kansainvälisesti suuria ratkaisuja? Jos ja kun vastaus on kyllä tarvitsee meidän todella yhdistää kansalliset voimat ja tehdä yhteistyötä myös muiden eurooppalaisten kanssa. Siinä meillä on vielä opittavaa.

Ja Meksiko on vain yksi esimerkki. Viennin menestys on meistä itsestämme kiinni. Ilman kansainvälistä Suomea ja vahvaa koulutusta näivetymme ja jäämme lopullisesti Ruotsista ja muista menestyjistä jälkeen. Istumalla ja valittamalla emme ainakaan menesty.

Myös hallituksen tulisi kärkihankeajattelussaan ymmärtää tukea suuria osaamiskokonaisuuksia. Biotalous hyvä asia, mutta pelkästään sen avulla emme nouse viennissä enää koskaan 2007 vuoden tasolle.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)
Talousvaliokunnan jäsen

”Kambodzalaisen Pichin pihassa käy kova kaakatus – siitä pitävät huolen viisitoista pientä untuvikkoa. Perheellä ei aiemmin ollut varaa laittaa lapsiaan kouluun: äiti Pich jäi kymmenen vuotta sitten leskeksi ja seitsemän lapsen tukipilariksi. Naisten Pankin tuella Pich osallistui koulutukseen, jossa hän oppi kanankasvatukset salat. Kanojen myynnistä perhe saa nyt elantoa ja nuorin tytär on päässyt kouluun. Luku- ja kirjoitustaidoton Pich on onnellinen ja ylpeä tyttärestään.”

Kambodzalaisen Pichin tarinan voit käydä lukemassa ja katsomassa Kirkon Ulkomaanavun Naisten Pankin nettisivuilta. Siellä on myös muita selviytymistarinoita näistä tämän päivän Marioista, ankarien ja yllättävien olosuhteiden armoille jääneistä naisista ja heidän perheistään. Meidän suomalaisten Marioiden ja Naisten Pankin avulla nämä kaukana asuvat sisaremme ovat saaneet avun ja toivon elämäänsä.

”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Tämä oli enkelin sanoma Raamatun Marialle. Hänenkään osansa ei ollut helppo. Yllättävä raskaus toi elämään pelon ja huolen tulevasta. Seisoisiko Joosef hänen rinnallaan? Mitä kaikki muut ajattelisivat? Ja miten hän, nuori tyttönen, osaisi pitää huolta tästä lapsesta, enkelin ilmoituksen mukaan erityisestä ja pyhästä, maailman ja ihmisten valtiaasta?

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Pelko ja huoli vaihtuivat Marian sydämessä iloksi ja kiitollisuudeksi. Maria ja Joosef ottivat saamansa tehtävän vastaan. Äitinä Maria sai voiman ja luottamuksen ylhäältä, Jumalaltaan.

Mahdotonta ei ole sekään, että Pichin kaltaisten naisten elämä muuttuu. Muutos voi olla kiinni hyvin pienistä asioista. On hyvä kääntää katseensa välillä vähän kauemmas ja nähdä ne sisaremme, jotka oman elämänsä kamppailujen keskellä tarvitsevat elämäänsä iloa ja luottamusta. Jokainen meistä voi ojentaa kätensä ja auttaa, tavalla tai toisella. Vakuuttaa enkelin sanoin: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Rakas Jumala.
Kiitos, että sinä valitsit Jeesuksen äidiksi juuri Marian.
Hän ei ollut rikas, kuuluisa eikä arvostettu.
Kuitenkin sinä annoit hänelle suuren tehtävän.
Kiitos, että Maria luotti sinuun
ja otti tehtävän vastaan.
Anna meillekin tehtäviä,
joilla voimme palvella sinua.
Aamen.

Pauliina Hatakka
Launeen srk

Kolmen lapsen isänä seuraan läheltä miten nykyajan lapset viettävät yhä enemmän aikaa erilaisten digitaalisten laitteiden ääressä. Me vanhemmat mielellämme muistutamme lapsille kohtuullisen kulutuksen merkityksestä tässäkin asiassa. Miten sitten näytämme itse esimerkkiä? Tyttäreni (6-v.) ihmetteli minulle pari viikkoa sitten, että ”eikö minulla ole kuin kaksi päätelaitetta mukana, kun molemmista sattui samaan aikaan loppumaan virta?”.

Kalastamisen ja muiden luontoharrastusten tulevaisuus ei ole itsestään selvyys. Lapsen luontosuhde ei synny automaattisesti kuten ennen vanhaan, kun muuta tekemistä ei ollut tarjolla. Luonto ei enää kutsu samalla tavalla lapsia kuin ennen. Omassa lapsuudessani vietimme paljon aikaa isoisän mökillä Loviisassa tai vanhempieni kesäpaikassa Päijänteellä. Merellä sain kovan koulun miten toimia vesillä. Ehkä välillä liiankin kovan, koska myrkyissä soutaminen ei aina ollut nuoren pojan herkkuhommaa. Tästä huolimatta opin asioita, joita kukaan ei voi koskaan ottaa minulta pois. Saatoimme olla kalassa tuntikaupalla – aikaa ei oikeastaan ollut olemassa. Omien lasten kanssa alkaa nyt olla haasteita saada koko perhe yhtä aikaa mökille: kalastus ja sopivasti pelottava telttayö toimii kyllä edelleen. Mutta kuinka moni lapsista uskaltaa vielä laittaa madon koukkuun tai perata kalan? Aika moni ainakin meidän lasten kavereista haluaa. Meillä näin onneksi vielä on, mutta kaupungeissa luontoharrastus alkaa olla katoava perinne.

Amerikkalaisten lastenkirjojen kuvissa näkyy jo enemmän rakennettua ympäristöä ja koneita kuin metsää. Sama trendi on menossa myös Suomessa. Lapsille luonto merkitsee vapautta keksiä omia leikkejä – kehittää omaa mielikuvitusta. Lapsuudessa syntyy se pohja, mitä menestyvien innovaatioiden luomiseen tarvitaan. On tutkittu, että 20 minuuttia luonnossa liikkumista päivittäin kohentaa pysyvästi mielialaa. Siksi on tärkeää, että lapsille tarjotaan mahdollisuuksia leikkiä ulkona.Kaupunkimetsät ovat lapsille yhtä hyviä leikkipaikkoja kuin villit metsät. Vapaa temmeltäminen metsässä kehittää lapsen motoriikkaa ja opettaa häntä käyttämään kaikkia aistejaan.

Myös digiajan lapsilla tulisi olla mahdollisuus kokea luonnon samalla tavalla kuin minä ja monet muut omassa lapsuudessa. Meille syntyi ainutlaatuinen luontosuhde, joka kulkee mukana koko elämän. Suomalaisten lasten ei pidä pelätä kastematoja tai metsää. Kaikki pitävät onkimisesta syntymäpäiväjuhlilla, miksi siis oikea onkiminen on muuttunut pelottavaksi tai ällöttäväksi?

Lasten heikentynyt luontosuhde ja heikko luonnontuntemus on otettava tosissaan, kun opetussuunnitelmia tehdään. Osaksi kestävän kehityksen opetusta tarvitaan luontokerhoja ja mahdollisuuksia tutustua luontoon. Luontokerhoissa tutustutetaan lapset erilaisiin ulkoilma-aktiviteetteihin, kuten esimerkiksi marjastukseen ja ongintaan.

Olen toiminut Suomen vapaa-ajankalastajat ry:n varapuheenjohtajana viime syksystä. Paikallisista vapaa-ajankalastajista voidaan pyytää kouluille omia ”kalakummeja” opettamaan lapsille ongintaa ja kertomaan vastuullisesta kalastuksesta. Suomessa on kaunis luonto, jokamiehenoikeudet sekä turvallinen metsä – ei anneta lasten olla tutustumatta siihen. Luontoon tutustuminen ei saa olla vain pienen ihmisryhmän mahdollisuus, esimerkiksi yksityisten luontopäiväkotien kautta. Luonnon tulee myös tulevaisuudessa olla osa jokaisen lapsen elämää ja arkea.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Tämän viikon pyhää kutsutaan leipäsunnuntaiksi. Nimitys nousee Raamatun teksteistä, jossa puhutaan viiden tuhannen ihmisen ruokkimisesta. Ihmisiä oli kerääntynyt niin paljon kuulemaan Jeesusta, että oli suoranainen ihme, että ruokaa riitti kaikille.

Kirkko ei jaa pelkästään vain hengellistä ravintoa, vaan ottaa yhteiskunnassa voimakkaasti kantaa myös sen puolesta, että vatsankin täyttävää ravintoa riittäisi kaikille. Tällä viikolla kysymys on ollut esillä voimakkaasti nyt kun päättäjät ovat vääntäneet kättä yhteiskuntasopimuksen erilaisista näkemyksistä. Aika näyttää minkälaisia tiukennuksia kohti valtiovalta meitä kansalaisiaan ajaa. Kuka jää ilman, keneltä voi leikata ja missä on kiristettävää. Päätökset kuvaavat arvojamme, valintojamme eikä jokaista voi miellyttää.

Kristillinen kirkko muodostaa valtavan ison, koko maailman kattavan yhteisön. Siinä meitä kutsutaan pitämään huolta heikommista, sekä heistä jolla ei ole mahdollisuutta edes fyysiseen vatsantäytteeseen. Eteemme avautuu jättimäinen perhe. Kodissa leipä jaetaan koko perheen kesken, eikä ketään jätetä ilman. Tällaiseen asennoitumiseen kutsutaan meitäkin. Jumala kasvattaa sadon, niin että siitä riittää syötävää. Meidän tehtävämme on jakaa syötävä niin, että se riittää kaikille.

Muistetaan tänä pyhänä siunata leipämme.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori