Voi, voi, kuinka päijäthämäläiset päättäjät ilostuivat rikkihapporekan onnettomuudesta! Oli uskomatonta katsella niitä krokotiilin kyyneleitä, joita vuodatettiin, että mikä vahinko olisi voinut syntyä, jos säiliöt olisivat murtuneet ja Launeen pohjavedet saastuneet. Naurettavinta oli se, että Launeen linjaus olisi estänyt pohjavesien pilaantumisen ja rikkihapon valumisen maaperään. Tämä on päättäjien taholta uskomatonta ”rollausta” ja Putin propagandaa parhaimmillaan. Mielettömän kallista, jo piirrettyä hanketta, on ajettu hullun kiilto silmissä, vaikka tiedetään, että Lahden asemalla kulkee lähes joka päivä useita tonneja erilaisia vaarallisia aineita, samoin kuin muillakin Lahden teillä.

USA:ssa sattui hiven samantapainen vuoto-onnettomuus pari vuotta sitten samanlaisessa tunnelissa kuin, mitä Launeelle on kaavailtu. Tunnelin turvakourut pettivät totaalisesti ja ympäristökatastrofi maksoi vakuutusyhtiöille 2 miljardia dollaria. Lahden tunnelit eivät suojaa meitä, jos 25 metriä pitkä vaarallinen rekka kaatuu Launeen tunnelissa, vaan tuho on vielä suurempi ja ympäristövaikeudet vieläkin mittavammat.

Uskomattominta on se, että yhden äänen maksetulla enemmistöllä hankittu päätösvoitto Renkomäen linjauksesta on nyt päättäjille kaikki kaikessa, vaikka sen taloudellisia vaikutuksia ei mitenkään ole pystytty perustelemaan paremmaksi kuin Renkomäen linjausta. Mutta tämä pakkomielle on jäänyt päälle ja se ajetaan läpi hinnalla millä hyvänsä, koska joku juntti insinööri on kerran sen piirtänyt ja suunnittelu on maksanut jo 10 miljoonaa euroa ja havainnekuvat levitetty kansan tirkisteltäviksi. Onko kukaan tutkija selvittänyt paljonko vaalirahoitusvoitelua on tarvittu tämän hankkeen
läpiviemiseksi?

Mieleen tulee eräs hullu englantilainen kenraali 2.maailmansodassa, joka tapatti 17.000 nuorta miestä siksi, että heidät pudotettiin maahanlaskujoukoissa suoraan saksalaisten valiojoukkojen syliin. Kenraalin tokaisu oli ylimielisyydessään ainutlaatuinen: ”Ehkä
yritimme ottaa muutaman sillan liikaa!”

Minusta on masentavaa mainostaa onnettomuudella hanketta, joka on ylihinnoiteltu eikä tuo Lahteen mitään taloudellista etua tai hyötyä kuin lyhyeksi rakennusajaksi.

Voi aikoja, voi tapoja!

Juhani Melanen

On hiljainen viikko. Tarkoitus on seurata Jeesuksen viimeisiä vaiheita Jerusalemiin pääsiäisjuhlille saapumisesta ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. On kyse kirkkovuoden keskeisimmästä juhla-ajasta.

Jeesuksen lähipiiri oli kulkenut hänen mukanaan ja seurannut hänen puheitaan. tekojaan ja vaikutuksiaan pitkähkön aikaa. Heille torstain ja perjantain tapahtumat merkitsivät aluksi kaiken valumista tyhjiin ja suurta pettymystä. Tässäkö tämä nyt oli? Voiko surkeammin enää olla? Itku ja toivottomuus olivat voimakkaasti läsnä.
Sitten tuli viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai. Hauta olikin tyhjä. koettiin enkeli-ilmestyksiä. Myöhemmin tuo ristiinnaulittu ja kuollut Mestari ilmaantui elävänä ja
tunnistettavana niille, jotka olivat hänen kuolemansa silminnäkijöitä.

Mitä meidän pitäisi ajatella?
Fysikaalis-medikaaliset selitykset eivät auta. Eivät auta filosofiat tai kosmologiat. Loputtomat selittelyt ja kieltäminen eivät nekään auta.

Kyseessä on salaisuus, mysteeri. Sitä me voimme vain seurata, katsella ja mietiskellä, mitä tämä on.
Seuraamisesta voi seurata usko ja luottamus siihen, että tässä on Vapahtaja, joka saa kannettavakseen sijaiskärsijänä minulle kuuluvan rangaistuksen ja
viimein vie minut perille taivaan kotiin. Kärsimyksellä ja kuolemalla ei sittenkään ole viimeistä sanaa, vaan viimeinen sana on elämän ja kuoleman Herralla, Jeesuksella Kristuksella.

Yhteys ja osallisuus häneen syntyy kasteessa ja sitä hoidetaan osallistumalla kirkon jumalanpalvelus- ja hartauselämään. Siinä oma elämä ja kaikki sen vivahteet saavat tarkoitusta ja mielekkyyttä ja saan myös muistutuksen katoavaisuudesta. Mutta tulen myös vakuuttuneeksi siitä, ettei tässä ole kaikki, vaan olen matkalla lopullista kohti.

Esa Kekki
Launeen srk

Maailma muuttuu Eskoseni! Mutta Suomi ei! Digimurroksen takia ja uusien älypuhelinten ja niiden sovellutusten takia erilaiset välittäjäyritykset ovat muuttamassa koko työnteon luonnetta.

USA:ssa tilanne on jo sellainen, että Uberin, TaskRabbitin ja Luftin kaltaiset palveluyritykset ovat luoneet joukon työttömiä työläisiä, jotka ahkeroivat puhelimessa raksuttavien algoritmien laskuun. Uudet sovellutukset mahdollistavat sen, että ne eivät ns. perinteisessä mielessä työllistä juuri ketään, vaan ne välittävät keikkatyöläisille hommia ja toimivat eräällä lailla yksityisinä yrittäjinä urakoitsijan tapaan.

Suomessa toimivat jo Uber ja ruokalähettipalvelu Wolt. Näille on oikein hienompikin nimi ja ilmiötä kutsutaan ”sharing econymyksi” eli jakamistaloudeksi. Uuden talouden piirissä palveluita ja tavaroita lainataan, vaihdetaan, ostetaan, vuokrataan suoraan niiden tekijöiltä tai omistajilta, yhtiöiden toimiessa vain välikäsinä ja rahastajina. Tämä aiheuttaa sen, että velvoitteita vältellään ja palkkaa maksetaan hyvinkin erilaisesti kuin normaaleissa työsuhteissa.

Vaimoni sisko Raija, joka asuu San Diegossa, on innokas näiden palveluiden käyttäjä. Hän tilailee apua TaskRabbit-sovelluksella milloin jonkun jonottamaan konserttilippuja, milloin siivoamaan, milloin muuttoapuun varsin näppärästi. Pyykit hän pesee Washio-sovelluksella, kun taas ruokakauppaan hän lähettää jonkun opiskelijapojan puolestaan InstaCartilta.

Asiakkaalle nämä eivät maksa maltaita ja ovat käteviä. Niinpä näissä sovelluksissa työskentelevät voivat olla yhtä aikaa monen eri välittäjäyrityksen palkkalistoilla, jolloin yritykset säästävät rahaa välttelemällä monia perinteisen työnantajan lakisääteisiä velvoitteita ja maksuja. Työntekijät ovat siis prekariaatteja ja freelancareita, jotka saavat palkkansa tehdystä työstä, mutta eivät nauti mitään monista vakituisen työntekijän eduista.

Näitä välittäjäyrityksistä on USA:ssa jo alettu kerätä tietoja ja työn varjopuoliin kiinnittää huomiota. Suomessa Hesari teki räväkän jutun Wotin ja Foodran ruokalähettien ansioista, jolloin selvisi kummia! Toimeen pitäisi tulla 150 eurolla viikossa! Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Andrew Callawayn raportti ” Työväenliikkeen dystopiasta” ja miettiä maailman menoa. Vastuu sysätään työntekijöille ja koko päivän ansio saattaa valua miinusmerkkiseksi, jos napsahtaa yksikin pysäköintisakko. Oikeuteenkin on jo menty, koska vastuukysymykset eivät ole selviä ja yksiselitteisiä.

Kaikesta huolimatta nämä palveluyritykset leviävät kuljetuksiin ja majoituspalveluihin. Vaikutusvaltaisia ovat majoitusyritys Airbnb ja kuljetusyritys Posmates jo Suomessakin. Mihin ihmistä enää tarvitaan, kun Uber aikoo korvata kuljettajansa itseohjautuvilla autoilla? Onneksi vastarintaa näitä palveluyrittäjiä kohtaan alkaa esiintyä , mutta riittääkö se silti saamaan niitä kuriin.

Se näkee, kuka elää!

Juhani Melanen

Pääsiäisen juhla-aika vie meitä tunnelmasta toiseen. Ja niinhän elämässäkin käy: ei ole vain tummaa tai vain valoisaa. Surun keskellä on raskasta olla, mutta yleensä sielläkin on tavallisen arjen hyviä asioita, ihmisten osoittamaa myötätuntoa tai vaikkapa lapsen nostattamia iloja. Toisaalta suuremmassa onnessa tulee vastaan pettymyksiä, vastoinkäymisiä. Tämä on elämän rikkautta ja syvyyttä.

Kirkkovuodessa eri tunnelmille on aikansa ja paikkansa. Palmusunnuntaina päällimmäisenä on kansan riemu siitä, että Jeesus on heidän kuninkaansa ja auttajansa. Ihmiset heiluttavat palmunoksiaan ja tervehtivät aasilla ratsastavaa, nöyrää Pelastajaa. Suomalaiset virpovat silloin pajunkissoilla ja toivottavat siunausta ja terveyttä koteihin.

Jerusalemissa alkaa kumminkin jo palmusunnuntaina kuulua mutinaa takariveistä. Jeesuksesta on päästävä eroon. Hän on liian erilainen, liian suosittu. Jeesuksen syyttäjät ja kiinniottajat toteuttavat Jumalan pelastussuunnitelmaa. Jeesuksen koko elämä tähtäsi siihen, että hän ottaa päälleen ihmisten synnit. Hänet ristiinnaulitaan kuin pahin rikollinen, mutta kuolemallaan hän sovittaa kaikki pahat teot. Ihmiset saavat heittää taakkansa hänen kannettavakseen ja hän puolestaan antaa ihmisille anteeksiannon ja vapauden – erikoinen, mutta ihana vaihtokauppa!

Me vietämme pääsiäistä niin, että jo alussa tiedämme tapahtumien päätepisteen. Ristinkuoleman merkitys tuo jo pitkäperjantain murheeseen syvän ilon: Jeesus kärsi minun puolestani, tällä tavalla hän rakasti. Koko hiljaiseen viikkoon heijastuu lopusta tuleva pääsiäisen valo: Jeesus nousi haudasta ja elää. Hän on meidän kanssamme nytkin, olemme sitten missä elämäntilanteessa tahansa. Siunattua hiljaista viikkoa!

Riitta Särkiö

Suomi tarvitsee nyt vientieuroja enemmän kuin koskaan. Alle 10 vuodessa olemme maana kutistuneet puoleen siitä mitä olimme kansainvälisessä kaupassa. Nyt osuutemme on romahtanut 0,32 %:iin, kun se hyvinä vuosina oli kaksi kertaa enemmän eli 0,64%:a. Matkapuhelin-Nokialla oli tässä iso rooli, samoin paperiteollisuudella.

Nykyinen verkkoliiketoimintaan keskittyvä Nokia tekee 25 miljardin liikevaihdolla 2,3 miljardin voiton ja työllistää yhteensä 104.000 ihmistä. Tutkimukseen ja kehitykseen Nokia käyttää 4,2 miljardia euroa työllistäen 40.000 T&K asiantuntijaa. Patentteja Nokialla on 31.000 eli se on omalla alallaan markkinajohtaja maailmassa.

Kasvua pitää hakea jatkuvasti erityisesti kehittyvillä markkinoilla. 120 miljoonan asukkaan Meksikossa käynnistyy valtava viestintäinfrastruktuurin 4 G uudistamishanke. Noin seitsemän miljardin suurhanke työllistäisi Nokian lisäksi muita suomalaisia yrityksiä vuosiksi eteenpäin. Suomalainen koulutettu ja kielitaitoinen insinööri on maailmalla ehkä se kilpailukykyisin vaihtoehto edelleen.

Koulutusta digitaalisesti

Eduskunnan talousvaliokunta vieraili Meksikossa viime viikolla. Omassa puheenvuorossani Meksikon parlamentissa korostin suomalaista telealan verkko-osaamista televiestinnässä sekä mahdollisuutta luoda maan kattava koulutus tasa-arvoisesti digitaalisesti koko maahan. Eli koko kansalle, ei vain rikkaille ja valituille. Meksikossa se on vielä unelma ja liian moni elää köyhyydessä ilman koulutusta.

Meksikon 4 G kilpailu ratkeaa elokuussa. Toivottavasti voittaja tulee Suomesta. Onnistuessaan Meksikon 4 G hanke voi samalla olla uuden Nokian ja koko Suomen esimerkki maailmalle siitä, miten esimerkiksi opetusta tai terveydenhuollon palveluita tehdään ja paketoidaan älyverkoissa digitaalisesti. Se on oikeasti mahdollista ja sitä kehitystä seuraa koko maailma. Meksikon lisäksi vastaavaa verkkokokonaisuutta rakennetaan monessa muussakin maassa; muun muassa Singapore, Australia, Dominikaaninen Tasavalta ja Kuuba ovat listalla seuraavina. Suomella on tässä miljardien suuri mahdollisuus, jos osaamme tehdä kauppaa yhdistää perinteiseen verkkoliiketoimintaan myös palveluita.

Jätteistä sähkö maailman suurimpaan kaupunkiin?

Televiestinnän lisäksi keskustelimme Meksikossa koulutus- ja energiayhteistyön käynnistämisestä. Meksiko City on maailman suurin kaupunki, jonka sähköntarve valaistukseen voitaisiin asiantuntijoiden mukaan tuottaa kokonaan jätteillä eli kiertotalouden ratkaisuilla. Suomessa on tehty useita vastaavia ratkaisuja alueellisesti mm. kaupunkien energiayhtiöiden toimesta. Aidolla yhteistyöllä voimme rakentaa kansainvälisesti voittavan kokonaisuuden. Kysymys on oikeastaan haluaako Suomi olla mukana tekemässä kansainvälisesti suuria ratkaisuja? Jos ja kun vastaus on kyllä tarvitsee meidän todella yhdistää kansalliset voimat ja tehdä yhteistyötä myös muiden eurooppalaisten kanssa. Siinä meillä on vielä opittavaa.

Ja Meksiko on vain yksi esimerkki. Viennin menestys on meistä itsestämme kiinni. Ilman kansainvälistä Suomea ja vahvaa koulutusta näivetymme ja jäämme lopullisesti Ruotsista ja muista menestyjistä jälkeen. Istumalla ja valittamalla emme ainakaan menesty.

Myös hallituksen tulisi kärkihankeajattelussaan ymmärtää tukea suuria osaamiskokonaisuuksia. Biotalous hyvä asia, mutta pelkästään sen avulla emme nouse viennissä enää koskaan 2007 vuoden tasolle.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)
Talousvaliokunnan jäsen

Lahti Energia Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jorma Ratia on taas julkaissut Etelä-Suomen Sanomissa kirjoituksen, jossa hän pitää poliittista ohjauksen yhtiölle epäedullisena. Hän hyökkää nyt näyttävästi poliittista omistajanohjausta vastaan, vaikka oli ennen syrjäyttämistään vuosi sitten kokoomuksen ryhmäjohtajan ja KH:n konserni- ja elinkeinotoimikunnan vpj:n tehtävistä yhdessä Jarkko Nissisen kanssa kiihkeimpiä kaupungin tiukan poliittisen omistajaohjauksen ja sen sitovuuden äänitorvia sekä kaupunginhallituksessa että ennen muuta kaupunginhallituksen asettamassa toimikunnassa.

Miten tämä Jumalan valitsema hallitusammattilainen (ESS 4.3.2016) näin meni muuttamaan kantansa? Miksei hänen nimeään löydy hallitusammattilaisten raamatusta DIF:n eli Directors Institute of Finlandin – Hallitusammattilaisten henkilöluettelosta viime vuodelta? Lahden elinkeinoelämästä heitä kyllä löytyy viisi muuta jäsentä, mutta ei Sibeliustalon lakkauttajan nimeä? Valehteleeko hän tahallisesti vai mistä on kysymys?

(ESS 6.3.2016) kirjoituksesta saa asioihin perehtymätön sen kuvan, että Ratia itse on ensimmäisenä arvostellut liian suurta osingonjakoa kaupungille. Todellisuudessahan asia ei ole lainkaan näin. Jo vuonna 2008 toimitusjohtaja Pentti Kuusela ja Matti Kataja (kv. 1.12.2008) kantoivat huolta kaupungin vaatiman osingon tasosta resursseihin verrattuna. Miksei Ratia avannut silloin suutaan julkisesti? Valtuustossa hän on siis vaiennut asiasta tietoisesti, mutta nyt on toinen ääni kellossa, kun hän on pääsyt paaviksi paavin paikalle eli besser wisseriksi johtamaan Lahden veroäyrille tärkeintä yhtiötä Lahti Energiaa.

Lahti Energia on ollut kuitenkin yksi Suomen tehokkaimmista energiayhtiöistä ja taannut omistajalleen vuosittain vakaan 1-1,5 kunnallisveroprosenttia vastaavan rahavirran. Ratia antaa ymmärtää ESS:n kirjoituksesta, että hän olisi saanut yhtiön talouden kurssin kääntymään. Mikä ei lainkaan pidä paikkaansa, vaan jo tammikuussa v. 2014 heti toimitusjohtajan vaihdoksen jälkeen kääntyi Lahti Energia suunnitellun kasvustrategian mukaiseksi. Näin talouden suunta kääntyi jo heti nousuun ennen Ratiaa. Lahti Energia teki viime vuonna 14,5 miljoonan liikevoiton, mikä oli noin 9 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna, mutta johtui lämpimästä talvesta ja siirtohintojen muuttumisista.

Lahden kaupunginjohto lypsää kultamunia munivaa kanaa itse mitään kipua tuntematta ja se haluaa pistää yhtiön lihoiksi. Tämän suuntaista ajattelua on varmaan esiintynyt jo pitkään Myllyvirran ja Rostedtin yhteisissä kaavioissa. Näitä lahti Energian myyntihankkeita Ratian pitäisi olla vastustamassa, eikä päsmäröimässä asioissa, jotka on tehty jo ennen hänen ”kultakauttaan”!

Juhani Melanen

”Kambodzalaisen Pichin pihassa käy kova kaakatus – siitä pitävät huolen viisitoista pientä untuvikkoa. Perheellä ei aiemmin ollut varaa laittaa lapsiaan kouluun: äiti Pich jäi kymmenen vuotta sitten leskeksi ja seitsemän lapsen tukipilariksi. Naisten Pankin tuella Pich osallistui koulutukseen, jossa hän oppi kanankasvatukset salat. Kanojen myynnistä perhe saa nyt elantoa ja nuorin tytär on päässyt kouluun. Luku- ja kirjoitustaidoton Pich on onnellinen ja ylpeä tyttärestään.”

Kambodzalaisen Pichin tarinan voit käydä lukemassa ja katsomassa Kirkon Ulkomaanavun Naisten Pankin nettisivuilta. Siellä on myös muita selviytymistarinoita näistä tämän päivän Marioista, ankarien ja yllättävien olosuhteiden armoille jääneistä naisista ja heidän perheistään. Meidän suomalaisten Marioiden ja Naisten Pankin avulla nämä kaukana asuvat sisaremme ovat saaneet avun ja toivon elämäänsä.

”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Tämä oli enkelin sanoma Raamatun Marialle. Hänenkään osansa ei ollut helppo. Yllättävä raskaus toi elämään pelon ja huolen tulevasta. Seisoisiko Joosef hänen rinnallaan? Mitä kaikki muut ajattelisivat? Ja miten hän, nuori tyttönen, osaisi pitää huolta tästä lapsesta, enkelin ilmoituksen mukaan erityisestä ja pyhästä, maailman ja ihmisten valtiaasta?

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Pelko ja huoli vaihtuivat Marian sydämessä iloksi ja kiitollisuudeksi. Maria ja Joosef ottivat saamansa tehtävän vastaan. Äitinä Maria sai voiman ja luottamuksen ylhäältä, Jumalaltaan.

Mahdotonta ei ole sekään, että Pichin kaltaisten naisten elämä muuttuu. Muutos voi olla kiinni hyvin pienistä asioista. On hyvä kääntää katseensa välillä vähän kauemmas ja nähdä ne sisaremme, jotka oman elämänsä kamppailujen keskellä tarvitsevat elämäänsä iloa ja luottamusta. Jokainen meistä voi ojentaa kätensä ja auttaa, tavalla tai toisella. Vakuuttaa enkelin sanoin: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Rakas Jumala.
Kiitos, että sinä valitsit Jeesuksen äidiksi juuri Marian.
Hän ei ollut rikas, kuuluisa eikä arvostettu.
Kuitenkin sinä annoit hänelle suuren tehtävän.
Kiitos, että Maria luotti sinuun
ja otti tehtävän vastaan.
Anna meillekin tehtäviä,
joilla voimme palvella sinua.
Aamen.

Pauliina Hatakka
Launeen srk

Kolmen lapsen isänä seuraan läheltä miten nykyajan lapset viettävät yhä enemmän aikaa erilaisten digitaalisten laitteiden ääressä. Me vanhemmat mielellämme muistutamme lapsille kohtuullisen kulutuksen merkityksestä tässäkin asiassa. Miten sitten näytämme itse esimerkkiä? Tyttäreni (6-v.) ihmetteli minulle pari viikkoa sitten, että ”eikö minulla ole kuin kaksi päätelaitetta mukana, kun molemmista sattui samaan aikaan loppumaan virta?”.

Kalastamisen ja muiden luontoharrastusten tulevaisuus ei ole itsestään selvyys. Lapsen luontosuhde ei synny automaattisesti kuten ennen vanhaan, kun muuta tekemistä ei ollut tarjolla. Luonto ei enää kutsu samalla tavalla lapsia kuin ennen. Omassa lapsuudessani vietimme paljon aikaa isoisän mökillä Loviisassa tai vanhempieni kesäpaikassa Päijänteellä. Merellä sain kovan koulun miten toimia vesillä. Ehkä välillä liiankin kovan, koska myrkyissä soutaminen ei aina ollut nuoren pojan herkkuhommaa. Tästä huolimatta opin asioita, joita kukaan ei voi koskaan ottaa minulta pois. Saatoimme olla kalassa tuntikaupalla – aikaa ei oikeastaan ollut olemassa. Omien lasten kanssa alkaa nyt olla haasteita saada koko perhe yhtä aikaa mökille: kalastus ja sopivasti pelottava telttayö toimii kyllä edelleen. Mutta kuinka moni lapsista uskaltaa vielä laittaa madon koukkuun tai perata kalan? Aika moni ainakin meidän lasten kavereista haluaa. Meillä näin onneksi vielä on, mutta kaupungeissa luontoharrastus alkaa olla katoava perinne.

Amerikkalaisten lastenkirjojen kuvissa näkyy jo enemmän rakennettua ympäristöä ja koneita kuin metsää. Sama trendi on menossa myös Suomessa. Lapsille luonto merkitsee vapautta keksiä omia leikkejä – kehittää omaa mielikuvitusta. Lapsuudessa syntyy se pohja, mitä menestyvien innovaatioiden luomiseen tarvitaan. On tutkittu, että 20 minuuttia luonnossa liikkumista päivittäin kohentaa pysyvästi mielialaa. Siksi on tärkeää, että lapsille tarjotaan mahdollisuuksia leikkiä ulkona.Kaupunkimetsät ovat lapsille yhtä hyviä leikkipaikkoja kuin villit metsät. Vapaa temmeltäminen metsässä kehittää lapsen motoriikkaa ja opettaa häntä käyttämään kaikkia aistejaan.

Myös digiajan lapsilla tulisi olla mahdollisuus kokea luonnon samalla tavalla kuin minä ja monet muut omassa lapsuudessa. Meille syntyi ainutlaatuinen luontosuhde, joka kulkee mukana koko elämän. Suomalaisten lasten ei pidä pelätä kastematoja tai metsää. Kaikki pitävät onkimisesta syntymäpäiväjuhlilla, miksi siis oikea onkiminen on muuttunut pelottavaksi tai ällöttäväksi?

Lasten heikentynyt luontosuhde ja heikko luonnontuntemus on otettava tosissaan, kun opetussuunnitelmia tehdään. Osaksi kestävän kehityksen opetusta tarvitaan luontokerhoja ja mahdollisuuksia tutustua luontoon. Luontokerhoissa tutustutetaan lapset erilaisiin ulkoilma-aktiviteetteihin, kuten esimerkiksi marjastukseen ja ongintaan.

Olen toiminut Suomen vapaa-ajankalastajat ry:n varapuheenjohtajana viime syksystä. Paikallisista vapaa-ajankalastajista voidaan pyytää kouluille omia ”kalakummeja” opettamaan lapsille ongintaa ja kertomaan vastuullisesta kalastuksesta. Suomessa on kaunis luonto, jokamiehenoikeudet sekä turvallinen metsä – ei anneta lasten olla tutustumatta siihen. Luontoon tutustuminen ei saa olla vain pienen ihmisryhmän mahdollisuus, esimerkiksi yksityisten luontopäiväkotien kautta. Luonnon tulee myös tulevaisuudessa olla osa jokaisen lapsen elämää ja arkea.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Jotain mätää ja osaamatonta Lahden kaupungin suunnitteluvirkamiehillä täytyy väkisinkin olla, sillä siksi omituista ja osaamatonta heidän toilailunsa, päätöksensä ja aikaansaannoksensa Lahdessa ovat olleet.

Moniin homekouluihin, kuten Launeelle ja Kivimaalle on työnnetty 40 miljoonaa rahaa kuin Kankkulan kaivoon, eivätkä ongelmat ole silti ratkenneet. Parakeissa opiskelu jatkuu ja lapset ja opettajat kärsivät edelleen. Mutta suunnittelijat saavat jatkaa mielettömiä suunnitelmia itse mitään kipua tuntematta ja heitä suojellaan kaupungin ylimmän johdon taholta täysin kritiikettömästi.

Konserni-tilajaoston entinen johtaja Suomen Sisun Lasse Koskinen kulkee Tarton rauha pinssi takissa ja antaa tilanteen jatkua, koska entinen ”rakkikoira” saatiin hiljennettyä rahalla. Ongelmista on vaiettu, eikä kenenkään ammattitaitoa ole kyseenalaistettu ja meno saa jatkua.

Syitä on lukuisia tuntuu, että koko homeongelma ei ole kenenkään käsissä. Koneellinen ilmastointi kuljettaa pieniä mikrobeja koulun joka osaan. Tämä tiedetään, mutta käytäntöön ei tehdä muutoksia. Meidän aikanamme järjestäjä tuuletti luokan välitunnilla ja se toimi. Asian hoitamiseen ei saa kulua 20 vuotta, jota Koskinen käytännössä haluaa. Lahdessa on suunnattomasti vapaita tiloja, joita päättäjät eivät osaa hyödyntää, koska tilasuunnittelijoilta puuttuu koordinoiva kokonaiskuva. Suomeksi tämä tarkoittaa: Lahdessa tehdään turhia miljoonaluokan investointeja, vaikka sopivia tiloja olisi tarjolla lukuisia.

Esitän nyt muutaman sellaisen, vaikka tämä pitäisi olla myös Lahden tilakeskuksen suunnittelijoiden tiedossa. Näin Lahdessa hukataan veronmaksajien markkoja periaatteella: so what!
Lahden Aqua Oy:n tilakeskuksen jokaisella investoineilla on 4 miljoonan euron hintalappu, vaikka Lahti-konsernin tiloja olisi tyhjillään. Esimerkiksi Sammonkadulla on vähän aikaa sitten kunnostettu remontti, jotta Salpauksen opetus on voinut tiloissa toimia. Nämä soveltuisivat aivan erinomaisesti toimistokäyttöön, mutta nyt jatketaan eteenpäin jatkosuunnittelua eteenpäin vaihtoehdon Ve2 pohjalta peruskorjaus- / perusparannushankkeena.

Kohta LSKT:n Lahden Kuntatekniikan kiinteistö tyhjenee ja vapautuu. Sietä löytyy runsaasti sekä toimisto- että varastotiloja; tuotantotiloista puhumattakaan. Miksei tätä osata hyödyntää. Uskomattominta on , että Tehy muutti kaupungin kalleimpiin vuokratiloihin BW Centeriin,
vaikka Sammonkatukin olisi ollut vapaana?

Lahden kaupungin omat virkamiehet toimivat täysin vastoin kaupungin ohjeääntöjä ja teettävät työnsä konsulteilla. Kukaan Lahden johdosta ei ota näitä asioita edes käsittelyyn, vaan kaikki työnnetään lahtelaisten veronmaksajien piikkiin periaatteella: eihän kansa tarvitse mitään muuta kuin leipää ja sirkushuveja.

Juhani Melanen

Tämän viikon pyhää kutsutaan leipäsunnuntaiksi. Nimitys nousee Raamatun teksteistä, jossa puhutaan viiden tuhannen ihmisen ruokkimisesta. Ihmisiä oli kerääntynyt niin paljon kuulemaan Jeesusta, että oli suoranainen ihme, että ruokaa riitti kaikille.

Kirkko ei jaa pelkästään vain hengellistä ravintoa, vaan ottaa yhteiskunnassa voimakkaasti kantaa myös sen puolesta, että vatsankin täyttävää ravintoa riittäisi kaikille. Tällä viikolla kysymys on ollut esillä voimakkaasti nyt kun päättäjät ovat vääntäneet kättä yhteiskuntasopimuksen erilaisista näkemyksistä. Aika näyttää minkälaisia tiukennuksia kohti valtiovalta meitä kansalaisiaan ajaa. Kuka jää ilman, keneltä voi leikata ja missä on kiristettävää. Päätökset kuvaavat arvojamme, valintojamme eikä jokaista voi miellyttää.

Kristillinen kirkko muodostaa valtavan ison, koko maailman kattavan yhteisön. Siinä meitä kutsutaan pitämään huolta heikommista, sekä heistä jolla ei ole mahdollisuutta edes fyysiseen vatsantäytteeseen. Eteemme avautuu jättimäinen perhe. Kodissa leipä jaetaan koko perheen kesken, eikä ketään jätetä ilman. Tällaiseen asennoitumiseen kutsutaan meitäkin. Jumala kasvattaa sadon, niin että siitä riittää syötävää. Meidän tehtävämme on jakaa syötävä niin, että se riittää kaikille.

Muistetaan tänä pyhänä siunata leipämme.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori