Olen paastonaikana lukenut Taizé-yhteisön kirjaa Uskallamme uskoa. Yhteisön perustajalle, jo edesmenneelle veli Rogerille paastonaika merkitsi jaksoa, jonka aikana hän valmistautui löytämään kevään merkkejä elämäänsä.
Tämä ajatus kevään merkkien löytämisestä ja etsimisestä on puhutellut minua erityisesti viime viikkoina. Eikö kevään merkkeihin kuulu valon lisääntyminen, uuden kasvun alkaminen, toivon herääminen? Tänä paastonaikana ei ehkä ole ollut ihan helppoa löytää noita merkkejä, kun talvi on ollut pitkä, tämä aika kovin pimeä ja raskas ja toivo paremmasta on painunut epävarmuuden alle.
Nyt elämme jo hiljaista viikkoa ja olemme keskellä suuren kertomuksen kiivaimpia tapahtumia. Valo alkaa hämärtyä iltaan, pian alkaa pimeys ja koittaa kuoleman yö. Mistä löytäisimme toivon tähän hetkeen?
Jumalan valtakunta murtautuu esiin pääsiäisen aamussa. Siitä on merkkejä näkyvissä jo keskellä pimeää, kärsimystä ja kuolemaa. Kun Jeesus kiirastorstaina pesi opetuslastensa jalat, se oli näkyvä merkki Jumalan valtakunnasta. Mestarista tuli palvelija, nöyrässä rakkauden teossa Jeesus osoitti todeksi sen, mikä on kaikkein tärkein: ”Minä olen rakastanut teitä loppuun asti.”
Jeesus on voittanut maailman – ei olemalla muita vahvempi, vaan näyttämällä ihmiskunnalle kokonaan uuden voiman. Hän voi varjella meitä lannistumasta ja täyttää elämämme uudella toivolla. Vähäiselläkin uskolla voimme yhtyä pääsiäisen ylistykseen: ”Kristus on totisesti ylösnoussut!”
Pauliina Hatakka