Kykloopin syyspuntarointia: Elämä on laiffii ja vaarallista

Nythän on niin, että sieppasipas hyppysiinsä minkä aviisin tahansa; kylttyyri-julkaisu Seiskaa lukuun ottamatta, joutuu valistunutkin yksilö tai kaksilo poikkeuksetta kauhun valtaan ja Tuonelan Tontun ja Golgatan Olgan etupiiriajattelun valtaan.

Joku besserwisser lahtelaisälykkö saattaisi jopa kysäistä, että miksi moinen ahdistus! No siksi, että joka saatanan terapiakonsulentti tai personal trainer kertoo, että todellinen hengenvaara onkin istuminen. Oikein, siis istuminen! Itse luulin entisenä nuorisokessuttelijana, että ellei tupakoinut ja kallistanut kuppia ylen määrin saattoi elää uusien keinoelinten avulla melkein ikuisesti, mutta luuloni osoittautui kuitenkin vääräksi. Istumiselta välttyy meistä kuitenkin hyvin harva elämänsä aikana.

Mutta millaisiin talkoisiin me itse kukin voisimme nyt ryhtyä kitkeäksemme tämän kuoleman synnin ja elintaso paheen pois elämästämme? Itse ajattelin koota ensi juhannuskokkoon kaikki kesämökkimme tuolit, sohvat ja muut turhat härpäkkeet, kuten televisiot ja radiot ja polttaa nämä turhuudet komealla roviolla ja kieriskellä alastomana nokkosissa, ettei istumisesta tulisi mitään ainakaan viikkoon.

Sen jälkeen karkottaisin mielikuvaharjoittelulla pois istumisen paheksuttavat idolit, kuten tuomioistuimet, istuvan presidentin ja eduskunnan täysistunnon päästäni täysin, sillä jostakinhan nämäkin talkoot on aloitettava!

Mutta eiväthän elämän vaarat kesällä suinkaan tähän lopu! Suomen joka niemen notkossa on näitä meidän ikiomia Kokki Kolmosiamme, jotka varoittelevat punaista lihaa syöviä heteromiehiä sortumasta liian pekonin, HK:n Sinisen ja liiallisen tissuttelun pauloihin. Nyt turha huoli pois ja korkki heti auki ja mallaspirtelöä naamariin, sillä istuminenhan se todellinen kansan sairautemme onkin!

Nyt kannattaa keskittyä syömään kesällä voita ja siirtyä ellei olut ja samppanja maistu, juomaan runsaasti sokeripitoisia maukkaita virvoitusjuomia seisomalla grillin ympärillä; pääasia on istumisen välttäminen.

Vaarallisia ravintoaineita, kuten kasviksia ja kuituja tulee erityisesti välttää juuri kesällä. Ei ole kohtuutonta kieltää niitä silti kokonaan. Ne voi hyvin kuitenkin piilottaa kesäterassien tuolittomien pystybaarien olutpullorivistöjen ja mallasviskien taakse pois ainakin lasten silmistä.

Jotta voisimme taistella tätä kansamme ykköstautia vastaan ryhdikkäästi, niin Lahteen ja muuallekin Suomeen olisi perustettava turhaa istumista valvovia järjestysjoukkoja; Putinin susien ja Soldiers of Odin tapaan. Nämä joukot olisi varustettava ainakin jousipampuilla ja poikkisahatuilla haulikoilla, jotteivät turhat puiston penkit pääsisi täyttymään kesähelteillä vanhuksilla ja muilla ajelehtivilla aineksilla, kuten puistokemisteillä ja siidereitä lipittävillä teineillä. Juniin olisi uusittava kyltit. ”Älä sylje lattialle!” sijaan kyltit ”Älä istu penkeillä!

Kyllä näillä neuvoilla ainakin alkuun pääsee taistelussa kuolemaan johtavaa istumista vastaan.

Jussi Melanen 

 

Kiitollisuus

Elämän rikkaus jää toisinaan huomaamatta. Ja monen asian arvoa ei huomaa, kuin ehkä vasta sitten kun sen menettää. Pysähdypä hetkeksi miettimään niitä hyviä ja kauniita asioita, joita elämässäsi on. Kun unelmoimme ja haaveilemme jostakin tulevaisuudessa – mikä sinänsä on ihan hyväkin asia – niin se, mitä jo nyt meillä on, voi jäädä kuin varjoon tai pimentoon.

Uskon, että kiitollisuutta voi oppia ja opetella. Mutta voidaksemme olla kiitollisia, meidän on opeteltava näkemään elämän rikkaus. Jos kuitenkin huomioni on siinä, mitä minulla ei ole, mutta ehkä ystävälläni tai naapurillani on, kiitollisuutta voi olla vaikea löytää. Siksi kiitollisuuden löytymisen avain on näkemisessä. Elämässäni on paljon hyvää ja minulla on paljon, mistä voin kiittää.

Entä sitten vaikeat ja pahat asiat, koettelemukset, joita myös elämään mahtuu? Varmaankin on niin, että vaikeuksista on vaikea kiittää. Kuitenkin monesti jälkeenpäin voi nähdä myös niihin on sisältynyt myös jotakin sellaista, jolla on ollut merkitystä elämälleni. Sen olen huomannut, että kiitollisuus ei ole kiinni rikkaudesta, terveydestä tai muista hyvistä ja arvokkaista asioista. Olen tavannut ihmisiä, jotka menetyksen tai vastoinkäymisen keskelläkin ovat olleet kiitollisia ja iloisia. Silloin olen ajatellut, että minäkin voin opetella kiitollisuutta ja että kiitollisuus on lahja.

Kunpa Jumala antaisi minullekin sellaiset silmät ja sellaisen sydämen, että näkisin hänen hyvyytensä. Se ilo ylittää ymmärryksemme.


Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

 

Politiikan syksy käy jo kuumana.

Moni penkkiurheilija on tällä viikolla ollut aimpaa pirteämpi. Rion olympialaiset valvottivat aamuyön tunteina tuoden mukanaan muutamia onnistumisia, mutta lähinnä kertoivat koko kuvan suomalaisen huippu-urheilun tilanteesta. Kahdeksan vuotta sitten alkaneen huippu-urheilun työryhmän saavutuksia on vaikea puolustella. Kyse on aina viime kädessä tulosurheilusta ja lopputulos oli Suomen kannalta surkea. Mielenkiintoista on nyt nähdän miten huippu-urheilun miljoonille käy jatkossa. Ohjataanko rahaa vihdoin oikeaan tekemiseen eli seuratyöhön ja laadukkaaseen valmenukseen vai jatketaanko kovapalkkaisten johtajien viitoittamalla ”uudistusten tiellä”.

Politiikan syksy käy jo kuumana. Hallituspuolueet toivat budjettiesityksensä julkisuuteen. Syksyllä nähdään miten yhtenäinen hallitus todella on esimerkiksi lasten päivähoitomaksuissa. Korotetaanko vai eikö koroteta? Sitä miettii myös moni lapsiperhe, jolle uudistus on jo nyt näyttäytynyt sekavana ja entistä kalliimpana soppana. Uudistus on jo nyt lisännyt byrokratiaa ja paperityötä päiväkodeissa.

Ensi keväänä on edessä kunnallisvaalit. Silloin valitaan ensimäistä kertaa uuden Lahden eli Lahden ja entisen Nastolan yhteisvaltuusto. 59 paikasta tulee kova kilpailu. Valtuusto palaa vaalien jälkeen perinteisekkääseen kaupungintaloon ja hyvä niin. Etelä-Lahden Demarit eli meidän paikallinen yhdistys asettaa omat ehdokkaansa ensi viikolla. Luvassa on meiltäkin mielenkiintoisia uusia nimiä Etelä-Lahdesta ja vähän muualtakin.

Hallitus tuo syksyllä eduskuntaan monta suurta lakikokonaisuutta. Yksi näistä on meille talousvaliokuntaan tuleva hankintalaki. Kuulostaa kuivalta ja sitä se onkin – satoja sivuja. Kyse on kuitenkin suuresta asiasta eli noin 35 mijardista eurosta, joka Suomessa vuosittain käytetään julkisiin hankintoihin. Miten se käytetään, jotta saadaan työtä ja toimeentuloa ja luodaan osaamista ? Ei pidä unohtaa myöskään sosiaali-terveyspalveluita, jota ollaan nyt väkisin siirtämässä yksityisten pyöritettäväksi. Näin nimittäin helposti käy, kun kunnat joutuvat kilpailemaan monikansallisten suuryhtiöiden kanssa, jotka voivat ottaa markkinoita haltuun vaikka aluksi tappiolla. Huonoimmassa tapauksessa veronmaksajin rahat valuvat voittoina näiden yritysten omistajille ulkomaille.

Lahdessa on aivan oikein linjattu, että käytämme mahdollisimman paljon paikallista osaamista jos ja kun se on mahdollista. Nykyinenkään hankintalaki ei tätä estä. Kyse on usein ostajan eli hankintayksikön osaamisesta. Hinta on tarjouksessa vain yksi kriteeri. Mielenkiintoista on nähdä miten esimerkiksi VT12 hankkeen eli nk. Ohitien kilpailutus tulee menemään? Saako urakan sellainen toimija tai toimijat, jotka aidosti käyttävät lahtelaista ja päijät-hämäläistä osaamista? Näin SOTE uudistuksen hengessä on hyvä todeta lääkärikielellä, että seurataan tilannetta.

Eduskunta kokoontui edellisen kerran heinäkuussa kesken istuntotauon. Silloin kyseessä oli Britannian EU-ero ja sen vaikutukset Suomelle ja EU:lle. Enemmistö Briteistä halusi, että maa irtaantuu EU:sta. Suuret kaupungit ja Lontoo äänestivät EU:n puolesta. Perinteiset puoluelinjat hajosivat. Pelkästään maahanmuuton vastustaminen ei selitä Brexitin voittoa. Maahanmuuttoon Britanniassa on totuttu. Sitä on tarvittu vuosikymmenet talouden kasvun moottorina. Suuret kaupungit ovat kehittyneet, erityisesti Lontoo ja M-25 kehätien sisäpuoli. Alueellinen kehitys on ollut epätasapainossa. Perinteiset työläiskaupungit ovat vaikeuksissa. Tämä kehitys on tapahtunut muuallakin kuin Britanniassa. EU:ssa on paljon korjattavaa, mutta kaikesta sitä ei voi syyttää. Moni asia on edelleen kansallisen päätöksenteon vallassa. Siksi EU-sääntöjen taakse ei voi mennä piiloon aivan kaikessa. Ei edes paikallisia hankintoja linjattaessa.

Ville Skinnari

 

Kykloopin havaintoja suomalaisista ”olumppialaisissa”

Suomi on auttamattomasti pudonnut Vatikaanin, Ylä- Voltan ja Surinamin tasoisten maiden kanssa kilpailemaan sijoituksista 190-240 parhaan urheilumaiden joukossa. Piskuinen Islanti on valovuosia Suomea edellä kaikissa pallolajeissa, yleisurheilusta puhumattakaan.

Meillä on kuitenkin eräs taho, joka edellä mainituista valtioista puuttuu, nimittäin urheilun johto, joka antaa automaattisesti selityksiä, miksi ei tällä kertaa ei menestytty. Tätä selittelijäriihtä johtaa kaikkien alojen asiantuntija ja Norjan mäkijoukkueen astmalääkkeillä huipulle nostanut Mika Kojonkoski. Peruskaava on vuodesta toiseen sama: rahan puute, kunnolliset olosuhteet ja selkävaivat.
”Nythän on niin, että Teron selkä on vihoitellut viime aikoina niin paljon, että enempään ei ollut tosiasiassa mahdollisuuksia.” Suomessa ei haluta satsata huippu-urheiluun niin paljon, kuin menestyminen kovassa kansainvälisessä seurassa vaatisi. No, miksi Fidzi-saaret ja Singapore kahmivat olympiakultaa, mutta Suomella ei ole kuin yksi pistesija ammunnassa!

Perusselityksistä on perinteisin huono onni arvonnoissa ja viime hetken sairastuminen. Onneksi viime aikoina olympiaurheilijamme eivät enää ole eksyneet ja tai syöneet liikaa, kuten kävi vielä Pariisissa vuonna 1924. Siitä huolimatta Suomi kahmi siellä enemmän kultamitaleita kuin mitä nyt edes harhaisimmissa kuvitelmissa voisimme odottaa. Pienenä kuriositeettina voisi mainita, että samaan aikaan, kun oli Pariisin olympialaisten avajaiset, niin maailmankuulu petomaani eli suomeksi pierutaiteilija Joseph Pujolin esityksessä oli enemmän katsojia kuin näissä avajaisissa.

Suomalaiset eivät ole vieläkään käsittäneet, että nyt jo käsittämättömän kalliisiin ja täysin mielettömiin lajeihin keskittyneet kisat, on tarkoitettu AMMATTILAISILLE. Silti siellä ei ole meillä suosittuja lajeja, kuten kusiaispesässä istumista, löylynheittoa, pontikan keittoa ,eukonkantoa, karttua eikä kyykkää. Tästä Suomen olisi välittömästi valitettava KOK:lle, sillä onhan siellä mukana sellaisia lajejakin kuin koskimelonta, trampoliinivoimistelu ja rugby.

Mitä me amatöörit siellä oikein teemme, kun emme osaa ja hallitse edes doppingia eli tuuppausta. Hyvänä esimerkkinä meillä Lahden hemohess-kisat, joissa jäimme kiinni nolosti ja norjalaisten manipuloimina. Meidän on viimeinkin ryhdyttävä boikotoimaan olympiakisoja näyttävästi ja vaadittava enemmän uusia lajeja olympiakisoihin, kuten tietokonepelejä ja kaljakelluntaa.

Totuus nyt vain on se, että aika entinen ei koskaan enää palaa. ” Kyllä perkele Rautavaaran Tapsa, oli sellanen jätkä, että jos sillä olis ollu samanlaiset keihäät kuin nyt, niin keppi olisi vieläkin ilmassa. Näin on jämpti s…tanan tunarit!

Jussi Melanen

Ketkä ovat lähimmäisiäni?

Tulevana viikonloppuna vietetään lähimmäisen sunnuntaita. Sanalla ”lähimmäinen” on hieman vanhahtava sävy. Mitä tuo sana oikein mahtaa tarkoittaa? Nykysuomen sanakirjan mukaan lähimmäinen on yhtä kuin ”läheinen ihminen, oman kansan jäsen, ystävä”. Se tuntuisi luontevalta ja sana näyttäisi viittaavan lähipiiriin. Ihmiskunnan kehityksessä tärkeässä osassa on aina ollut oma perhe, oma suku, oma heimo, oma kansa jne. Esimerkiksi Mooseksen lain 10 käskyyn sisältyvä ”älä tapa” tulkittiin aluksi niin, että se viittasi lähinnä oman kansan jäseniin.

Maailma on kuitenkin muuttunut. Emme elä enää eristyksissä muista. Jo yli 2000 vuotta sitten Jeesus laajensi lähimmäisyyden ajatusta koskemaan myös muita kuin lähipiiriimme kuuluvia. Tuttu kertomus laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:25-37) on tästä hyvä ja konkreettinen esimerkki. Samarialainen auttoi ryöstettyä ja pahoinpideltyä miestä, joka oli hänelle täysin vieras ja tuntematon. Kaiken lisäksi uhri kuului vielä toiseen kansaan, jonka kanssa samarialaiset eivät olleet edes hyvissä väleissä.

Jeesuksen opetuksen mukaan lähimmäinen on siis ihminen, jonka kohtaamme ja joka tarvitsee apuamme. Lähimmäinen voi kuulua toiseen kansaan, hän voi tulla vieraasta kulttuurista, puhua vierasta kieltä ja hänen tapansa voivat olla meille outoja. Kristinuskon mukaan hän on silti lähimmäisemme.

Monet suomalaisetkin lahjoittavat varoja Punaisen Ristin tai Kirkon Ulkomaanavun kautta, jotta ihmisiä voidaan auttaa pakolaisleireillä ja katastrofialueilla. Joku saattaa pitää tätä turhana, koska ”emme voi auttaa kaikkia maailman kärsiviä”. Emme voikaan, mutta jokainen meistä voi auttaa ainakin yhtä ihmistä. Jo pienellä lahjoituksella voimme antaa yhdelle ihmiselle – vaikkapa pienelle kehitysmaan lapselle – mahdollisuuden saada terveydenhoitoa ja päästä kouluun. Se voi muuttaa koko hänen elämänsä. Hän on meille vieras ja tuntematon, ja asuu kaukana meistä, mutta hän on silti lähimmäisemme.

Timo Pokki

 

Pitäisikö yhteiskunnan huolestua Matteus-efektistä?

Sosiologiasta tuttu Matteus-vaikutus on huolestuttava ilmiö, johon yhteiskuntatutkijoiden on syytä ottaa kantaa tosissaan ja pohtia, mitä piilomerkityksiä sillä on yhteiskunnassa ihan oikeasti pitkällä tähtäyksellä?

”Jokaisella, jolla on annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on otetaan pois, sekin, mikä hänellä on”.
Suomeksi tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tunkiolla kukoistaa vain yksi kerrallaan. Pari vuotta sitten ei voinut avata televisiota tai lehtiä niin, ettei sieltä olisi näkynyt Aku Hirviniemen naamaa. Krista Kosonen naisten puolelta oli samanlainen naamailmiö. Nyt Enbuske on siellä, Enbuske on täällä.

Käytännössä se näkyy monin tavoin. Akateemiseen ylempään keskiluokkaan kuuluva lapsi saa todella täysin erilaisen lähdön elämäänsä kuin kolmannen polven köyhyydessä syntynyt yksinhuoltajien liipolalainen. Tämä etumatka vain kasvaa vuosien varrella. Alkuvuodessa syntyneillä on enemmän etua koulussa kuin loppuvuonna syntyneillä. Ennen koulua lukemaan oppinut on pienoisessa johdossa koko ajan muilta. Kalliita harrastuksia, kuten kaunoluistelusta ja purjehduksesta on tyhjätaskujen turha haaveilla, samoin kielikursseista ja ulkomaanmatkoista. Opettajaperheen kirjahyllystä löytyy muutakin kuin piilopullo ja ruokapöydässä puhutaan muustakin kuin rahasta.

Hyväosaisuus siis kasautuu ja siitä on Suomessa hivenen kiusallista puhua ja keskustella ihan yleisesti. Suomessa toisin kuin USA:ssa vedetään helposti esiin kateuskortti. Meidän Matti on lahjakas, vaikka kelluukin sivistyksen kielikylvyssä ja varakkuuden aalloissa. Tämä näkyy ylemmän keskiluokan asenteissa siten, että kannatetaan eliittikouluja ja maksullisia yliopistoja.

Metsän korkein puu on saanut kasvaa hyvässä mullassa ja näkyy kauas, koska muut eivät varjosta sitä. Politiikassa tämä näkyy bandwagon ilmiönä. Siinä floating vote eli liikkuva äänestäjä hyppää kipin kapin sen kelkkaan, jolla on suurimmat mahdollisuudet voittaa.

Vaikeudet eivät suinkaan vahvista, kuten Suomessa höpistään ja niiden kautta harvoin ylletään voittoon. Lahjakkuuksista yhteiskuntamme toki pitää huolta apurahoilla ja muilla tukitoimin, mutta heikoimmin menee taviksilla. Hyväosaisuuden kierre on paljon vakuuttavampi kuin huono-osaisuuden ja omaisuus alkaa kasautua yhä harvempien käsiin. Luokkayhteiskunta on tulossa takaisin. Nouseeko Suomi taas barrikaadeille ja veli veljeä vastaan?

Valtaa pitäville on aina edullista muuttumattomuus ja jäykkyys. Nopeat muutokset aiheuttavat ennalta arvaamattomia tilanteita, joita on syytä välttää. Kuinka moni voi ihan oikeasti tokaista: ”Ai, minäkin opiskelin Princetonissa!”, tyttäreni voi!

Juhani Melanen

 

Minä olen sinun kanssasi

Kaste- ja lähetyskäsky on varmasti monelle tuttu. Se luetaan joka kerta kastejuhlassa ja opetellaan ulkoa rippikoulussa. Siinä meitä kutsutaan menemään kaikkeen maailmaan, ihmisten keskelle, kertomaan Jumalan rakkaudesta ja kulkemaan lähimmäisten rinnalla.

Miten minä, pieni ihminen, osaisin kertoa kenellekään Jumalan rakkaudesta? Tai osoittaa rakkautta toisille ihmisille, kun itseni ja läheisteni rakastaminen on välillä niin vaikeaa.

Samanlaisten kysymysten äärellä kipuilee myös Mooses, Jumalan valittu mies ja yksi Vanhan testamentin päähenkilöistä. Suuren tehtävän saanut Mooses pistää vastaan Jumalalleen: En minä osaa puhua, miksi sinä olet valinnut juuri minut kansasi johtajaksi? Jumala vastaa Moosekselle: ”Minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.” Mooses luottaa tähän Jumalan lupaukseen ja ottaa annetun tehtävän vastaan.

Lähetyskäskyssä Jeesus antaa myös seuraajilleen lupauksen: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Kas, en olekaan yksin. Jeesus on luvannut olla minun kanssani. Ja tuo lupaus on voimassa maailman loppuun asti!

Minä olen sinun kanssasi. Tuo sama lupaus koskee myös sinua. Mitä tahansa elämässäsi ikinä tapahtuu, et ole koskaan yksin. Jumala on sinun kanssasi, elämän iloissa, suruissa, huolten ja pelkojen, ihan tavallisen elämän keskellä, joka päivä.

Jumala,
sinun hyvyytesi ravitsee meitä joka hetki.
Rohkaise meitä sanoin ja teoin
rakastamaan ja kulkemaan
toistemme rinnalla.
Kiitos siitä, että sinä olet kanssani.

Pauliina Hatakka

 

 

Johtaako Lahden toimimaton omistajaohjaus rakenteelliseen korruptioon?

Lahti on tällä hetkellä sellainen kaupunki, jossa demokratiaa ja hyviä hallintomalleja ei tarvitse noudattaa, koska täältä puuttuu oikeanlainen omistajan ohjaus sekä johtavien poliitikkojen kyvyttömyys tarttua tähän ongelmaan.

Omalaatuiseksi tilanne tulee siksi, että Lahti vielä maksaa näille saamattomille kuhnureille ja demokratian häpeäpilkuille 30.000 euron palkkaa. Malliesimerkkejä tästä onnettomasta valvonnasta ovat ”joka paikan höylä” Koskinen ja lastentarhan opettaja, ”sanoista tekoihin” Himanen. Ainoastaan Jarkko Nissinen, näistä leipäpapeista, on osoittanut edes jonkinlaista selkärankaa ja on noussut vastustamaan Lahden kaupungin omistamien, itsevaltaisia ja laittomia päätöksiä tekeviä osakeyhtiöiden diktaattoreita.

Röyhkein ja omavaltaisin näistä on Lahden Talojen toimitusjohtaja Juhani Jokelainen, joka manipuloi kilpailuttamatta usean talon urakat haluamilleen rakennusyhtiöille. Mitä lahjuksia hänelle on luvattu tästä toimenpiteestä? Hän ei voi olla täysin tietämätön Lahden kaupungin kilpailulainsäädännön ohjeista. Juuri viime vuonna taitettiin peistä siitä, että Lahden kaupungin virkamies ja entinen toimialajohtaja Kuronen teki päätöksen yli 10 miljoonan kadunrakennusurakasta sillä perusteella, että laadulle annettiin 70% tärkeyspanos koko tarjousten valintakriteereistä. Nyt täytyisi menetellä kaiken järjen mukaan samalla tavalla! Mutta, mitä vielä!  Jokelainen tekee, mitä haluaa ja poimii itselleen marjat puurosta, koska tietää jäävänsä eläkkeelle ja nyt on viimeinen hetki pörhistellä kukkona tunkiolla.

Eniten harmittaa juuri tämä Lahden poliitikkojen kykenemättömyys valvoa omistamiensa yhtiöiden laittomia tekoja. Olen kolme viimeistä vuotta kaivellut näitä Lahden rakenteellisia korruptiokuvioita ja tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että sitä esiintyy ennen kaikkea sellaisissa kuvioissa, missä on kyse rakentamisesta.

Rakenteellisen korruption havaitseminen on erittäin vaikeaa, koska konkreettisia näyttöjä ja kuitteja, ei useinkaan löydy edes poliisien ratsioissa. Tärkeät päättäjät eivät jäävää eturistiriita tapauksissa itseään ja esittelijät saadaan tekemään, mitä halutaan. Törkeimpiä tapauksia Lahdessa ovat olleet juuri esittelijöiden tekemät uskomattomat välistävedot. Oliko Telan Insinööri Vaskelainen malliesimerkki bulvaanista esittelijästä, joka toimi esimiehensä Kurosen puolesta omaa kaupunkiaan vastaan? Miksei hänen toimintaansa asetettu tai aseteta vieläkään kyseenalaiseksi?

Mielenkiintoisia ja tutkittavia kohteita Lahdessa riittäisi kosolti. Myytiinkö Telan talo alihintaan? Miksi Matkakeskukseen meni enemmän rahaa kuin kaavailtin ja tuliko siitä liian pieni ja epäkäytännöllinen? Myytiinkö Matkakeskuksen viereinen tontti liian halvalla ja kilpailuttamatta? Mitä Lahden rakentamisessa tarvitaan niin paljon konsultteja, vaikka kaupungin ohjeistus on tältä osin erittäin yksiselitteinen?

Mitä kaikkia mokia Lahden hankinnoissa ja rakentamisohjelmissa on tehty vuosien varrella? Kykenevätkö ja ymmärtävätkö poliittisilta mandaateilta valitut Lahden politrukit tajuamaan, mitä heidän edustamisissaan osakeyhtiöissä ihan oikeasti tapahtuu, vai ovatko he saamattomia kumileimasimia ja tahdottomia eunukkeja?

Mutta tärkein asia kaikessa on, osaako Lahden kaupungin hallitus valvoa riittävällä omistajan kädellä näitä bulvaaneja toimijoita? Miksi tämä ei näy missään, vaan sama peli jatkuu, vaikka asia tiedetään. Eikö Lahden valtuustosta tosiaankaan löydy sellaisia itsenäisiä ja riippumattomia edustajia, jotka osaisivat pitää lahtelaisten veronmaksajien puolia epädemokraattisissa päätöksissä?

Tilanne on tällä haavaa enemmän kuin huolestuttava!

Juhani Melanen

Sinä riität, sinä kelpaat, sinä et ole yksin!

Tänä kesänä on pidetty taas valtava määrä rippileirejä, niin myös meillä Launeen seurakunnassa. Tulevana sunnuntaina vietetään kesän viimeistä konfirmaatiojuhlaa Liipolassa.

Itse olen saanut olla mukana tämän kesän konfirmaatioissa paitsi rippikoulun pappina myös oman nuoreni äitinä ja kummityttäreni kummina. Olen silmäkulmat kostuneina ihastellut kirkonpenkissä sitä, miten hienoja nuoria meillä on: osaavia, iloisia, herkkiä. Niin rippikoululaiset kuin isoset ovat kantaneet oman vastuunsa konfirmaatiojuhlassaan taitavasti, antaneet omat lahjansa käyttöön ja eläneet juhlassa täysillä mukana.

Suuri joukko nuoria on näissä konfirmaatioissa saateltu elämän matkalle läheisten siunauksin ja seurakunnan esirukouksin. Riparilta nuorelle on jäänyt reppuun oma Raamattu, Katekismus ja tukku muistoja yhteisestä viikosta kavereiden, isosten ja ohjaajien kanssa. Ehkä sinne on jäänyt myös into tulla mukaan nuorten toimintaan, kaipaus oppia lisää Jumalasta ja halu olla osa jotakin porukkaa, seurakunnan yhteisöä.

Miten me seurakuntana voisimme toivottaa nämä nuoret tervetulleeksi joukkoomme? Sopisiko kutsuksi eräillä hengellisillä kesäjuhlilla kuulemani viesti nimenomaan nuorille: ”Sinä riität, sinä kelpaat, sinä et ole yksin!” Meidän joukkoomme mahtuu kaikenlaisia ja kaikenikäisiä! Meillä ei katsota uskon määrää eikä laatua! Meidän joukossamme kenenkään ei tarvitse olla yksin!

Tervetuloa seurakunnan toimintaan, nuoret sekä vanhat, terveet sekä sairaat, rikkaat sekä köyhät. Kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkoja on. Tavataan messussa kirkolla, nuortenillassa tai pihaseuroissa, bändissä tai kuorossa, raamattupiirissä tai kokkikerhossa. Ovet ovat auki ja sanoma armosta on kaikille sama: ”Sinä kelpaat, sinä riität, sinä et ole yksin!”

Pauliina Hatakka

 

KOLUMNIT -arkisto

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011