Tapa viestiä

Asuessani 14-vuotiaana Norjassa kävin tiivistä kirjeenvaihtoa Suomessa asuvien ystävieni kanssa. Tuohon aikaan ei meillä ollut käytössä sähköpostia tai tekstiviestejä sosiaalisen median viestikanavista puhumattakaan. Myös puhelut ulkomaille olivat kalliita, joten ainoa tapa pitää yhteyttä oli kirjeiden kirjoittaminen.

Kun vertaan tuota aikaa neljännesvuosisata sitten, voi sanoa, että viestinnän keinot ovat muuttuneet valtavan paljon. Jokainen saapunut kirje oli tärkeä ja niitä jaksoi lukea monta kertaa.

Tänä päivänä saapuvien viestien määrä on niin suuri, että osa niistä jää väkisinkin vähemmälle huomiolle. Toisin sanoen, jos haluan saada viestini läpi niin, että se jää mieleen ja saa aikaan muutosta, on mietittävä tarkasti viestin sisältöä ja tapaa, miten haluamansa viestin toimittaa.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on Jeesuksen lähettiläät. Aihe herättää itselläni aika vahvoja mielikuvia, eikä ollenkaan pelkästään hyviä. Aihe ”Jeesuksen lähettiläät” herättää ajatuksen joukosta, joka toimittaa omaa tehtäväänsä, viestiään, muusta tai muista välittämättä. 

Mielikuva on siitä haitallinen, että hyvä viesti jää siinä huonon viestintätavan jalkoihin. Koska onhan viesti, jota Jeesus kertoi ja levitti ympärilleen hyvä. Hän kertoi, miten taivasten valtakunta on lähellä, miten se on täällä jo nyt, miten ihminen joka yhteiskunnan arvomittareiden mukaan on kuluerä, onkin tärkeä ja arvokas.  Jeesus myös huomasi yksittäisen kärsivän ihmisen, auttoi hänet takaisin osaksi yhteisöä, kritisoi heitä, jotka tekopyhästi esittelivät omaa paremmuuttaan muihin nähden.

Ajattelen, että Jeesuksen tavassa viestittää oli jotain samanlaista kuin kirjeen kirjoittamisessa ja vastaanottamisessa: henkilökohtaista, tilanteeseen ja asiaa pysähtymistä. Miten tällainen viestiminen olisi tässä ajassa mahdollista?


Hanna Suominen
pappi, Launeen seurakunta

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Liikuntapalvelupäällikkö Markku Ahokas: Etelä-Lahteen avautuu uusia ulkoilu- ja hiihtoreittejä ensi vuonna
Asukasyhdistyksen puheenjohtaja Timo Leppänen: Kehätien Nikulan liittymä oli meille hyvä asia, mutta liikennemelu on yllättänyt osassa Metsä-Hennalaa
Siiri Rantanen ja vauhdin hurma
Liipolan asukastupa siirtyy Lähiöseuralta Launeen seurakunnalle
Launeelainen Erkki Yliheikkilä: Kaapelirikko kehätien työmaalla aiheutti ylijännitteen ja rikkoi kiertoilmalämmityslaitteen
Iiris – Mettäsväen kaveri ja kertoja
VT 12 Lahden eteläinen kehätie avataan liikenteelle 8.12.
Miestenpiiri rakensi lastenkirkon
Anttilanmäelle kunniamaininta Vuoden Kylä -kilpailussa
Projektipäällikkö Janne Wikström: Kehätien tunneleiden käyttöönottoesitystä valmistellaan parhaillaan
Monipuolinen kuvanveistäjä Mauno Hartman
Launeen seurakunnan aktiivinen ja elinvoimainen Miestenpiiri toimii taas koronan jälkeen
Näyttelijä Ville Haapasalo: Ajatus hatsapurien torimyynnistä syntyi Puumalan mökillä halkoja hakatessa
Sara Etola: Yhdysvaltain presidentinvaalit olivat yllättävän tasaiset
Katupäällikkö Mika Lastikka: Anttilanmäen kohdalla louhitaan kalliota älypyörätien vuoksi
Alijuhakkalan Asukasyhdistys 70 vuotta: Muistojeni Alijuhakkala
Kiinteistöpäällikkö Ossi Leppisaari: Salinkallion koulusta ei ole tehty purkupäätöstä
Alijuhakkalan Asukasyhdistys 70 vuotta ja Alijuhakkala vieläkin vanhempi.
Kansalaisaktivisti Petri Alastalo: Päättäjien tulisi ajaa lahtelaisten etua oman edun sijaan
Karpo oli aikansa ylivoimainen some-vaikuttaja ja kansan syvien rivien viimeinen hätähuuto
ARKISTO