Monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. Tätä raamatullista lausetta olen viljellyt usein rippikoulussa. Riparilla nurinaa tulee milloin siitä, mikä ryhmä pääsi ensimmäisenä ruokapöytään tai kenen isosen joukkue voitti päivän kilpailun. Jokainen haluaisi olla ensimmäinen ja paras.

Raamatussa tämä lause toistuu eri muodoissa usean kertaan. Siinä on itse asiassa aikamoinen paradoksi, ristiriita. On vaikea ymmärtää, miksi näissä Jeesuksen sanoissa eivät pädekään yleiset säännöt siitä, että nopein, kaunein, menestyvin, kovaäänisiä ja niin edelleen voittaa. Elämän ”kilpailussa” ensimmäiseksi voi tulla myös se, joka jaksaa odottaa vuoroaan, jää joskus sivuun, on keskinkertainen tai ihan vaan ujo.

Olen joskus miettinyt, miten kaikista Jeesuksen puheista juuri tuo lausahdus on päätynyt mukaan raamattuun. Ehkä Jeesus omien oppilaidensa touhuja seuratessaan puuskahti kyllästyneenä: älkää nyt taas aloittako sitä ikuista kilpailua siitä, kuka teistä on paras. Tai ajatteli pitkän päivän jälkeen väsyneenä: eivätkö nuo kovapäiset jo opi, että minun luonani on tilaa kaikenlaisille tallaajille.

Seurakunta on yhteisö, jossa kenenkään ei tarvitse olla toisia parempi. Siellä on tilaa monenlaisille kulkijoille. Se on paikka, missä voi toimia niillä lahjoilla, jotka kullekin on annettu. Ja jokaiselle löytyy varmasti oma paikka ja oma tehtävä. Tervetuloa sunnuntaina Launeen kirkolle syyskauden avaukseen ja samalla katsomaan, mikä sinun paikkasi seurakunnassa voisi olla!

Olkoon Kristus kanssasi
syysauringon hyväillessä kasvojasi.
Antakoon hän luottamuksen ja toivon
pimeneviin syysiltoihin.
Olkoon Kristus kanssasi
ja antakoon ilon ja voiman
tulevaa varten.

Pauliina Hatakka