Oletko koskaan hyväntahtoisesti hymyillyt höpsöilevälle lapselle? Minä olen. Usein. Hihittelen käsi poskella hassuja oivalluksia ja sutkautuksia, joita lapset suustaan päästävät.
Näin kolminaisuuden päivän aikoihin mielessäni on kuva samalla tavoin käsi poskella, rakkautta ja naurua silmissään, meitä katsovasta taivaan Isästä. Yhä uudelleen me yritämme järjellä selittää, millainen on kolmiyhteinen Jumala: yksi Jumala, mutta kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
”Kolmiyhteinen Jumala on kuin vettä, joka voi olla kiinteän jään, höyryn tai nesteen muodossa. Kaikki ovat kuitenkin samaa vettä.”
”Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kuin saman kolmion yhtä pitkät sivut.”
”Jumala on kuin kananmuna. Siinä on kuori, keltuainen ja valkuainen, mutta kaikki ovat kuitenkin samaa kananmunaa.”
Niinpä niin ja näitähän riittää. Me olemme yrittäneet tehdä tällaisia määritelmiä jo pari tuhatta vuotta, mutta lopputulos on aina sama. Jumala on mysteeri, joka ei ihmisjärjelle aukene. Selitysyritykset jäävät aina vajaiksi. Onneksi Hän ei arvostele meitä parhaan kananmunavertauksen perusteella.
Mira Vorne
Launeen seurakunta