Näin Jeesus tokaisi, kun häneltä pyydettiin todisteita siitä, että hän on Jumalan lähettämä Messias. Jeesus oli kyllä tehnyt monia tunnustekoja, parantanut sairaita. Hänen opetuksensa oli saanut ihmiset hämmennyksiin, sillä hän oli opettanut niin kuin se, jolla on valta. Ja kuitenkin tuntui, että mikään ei riittänyt. Mikään ei saanut ihmisiä vakuuttuneiksi Jeesuksen jumalallisesta alkuperästä. Kriittinen ajattelu on paikallaan, mutta se on eri asia kuin jääräpäisyys. Haluttomuus tarkistaa omia ajatuksia tuli uskon esteeksi.

Ihmiset olivat nähneet Jeesuksen jo lapsuudesta. He tunsivat hänen vanhempansa ja sisaruksensa. Jeesus perheineen oli yksi heistä. Olisi voinut ajatella, että juuri se olisi tehnyt Jeesukselle helpommaksi lähestyä ihmisiä ja ihmisille helpommaksi uskoa Jeesuksen sanoma. Mutta näytti olevan päinvastoin. Oman kylän väki tuntui olevan kaikista kriittisintä. Vai oliko kyse sittenkään kriittisyydestä? Epäuskoon saattoi liittyä epäluuloisuutta ja kateutta. Ehkäpä juuri tämä Jeesuksen inhimillisyys näytti estävän ihmisiä näkemästä hänen jumalallisuuttaan.
Ja kuitenkin Jumalan työ tapahtuu tässä maailmassa hyvin inhimillisissä olosuhteissa ja aivan tavallisten ihmisten kautta.

Ja kirkko sekin on monella tavalla puutteellinen ja epätäydellinen. Sitä voi moittia monesta asiasta aivan aiheesta. Ja silti se toteuttaa Jumalan suunnitelmaa ja Jumalalta saamaansa tehtävää tässä maailmassa meidän ihmisten kautta. Kirkko julistaa sanomaa Jumalan rakkaudesta ja evankeliumia syntien anteeksiantamisesta. Se palvelee apua tarvitsevia, koska se on sen kutsumus.

Ei Jumalan todellisuus ole irrallaan meidän todellisuudestamme. Mutta monesti tämä Jumalan työ jää kuin kätköön. Mutta uskon silmin voimme nähdä, kuinka Jumala tekee työtään tässä maailmassa. Myös minä voin olla hänen käytössään. Kunhan vain uskallan suostua siihen.

 

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune