Suomalaispoikien lukuharrastus on vaihtunut tietokonepeleihin. Kuudennella luokallani on viisi poikaa, joista kukaan ei koskaan ole lukenut edes koulussa yhtä ainoaa kirjaa kannesta kanteen. Mutta samat pojat viettävät pelaamassa tietokonepelejä netissä viidestä kymmeneen tuntiin päivässä. Määrä on hirvittävä, sillä myöskään liikuntaa ei harrasteta siinä määrin kuin se olisi tarpeellista normaalin kehityksen kannalta.
Nykyinen koulu on muotoutunut tyttöjä suosiviksi opinahjoiksi, joissa pojilla on tylsää ja oikein mikään ei ihan oikeasti kiinnosta. Oppiaineet suosivat lahjakkaita tyttöjä, jotka osaavat viittä kieltä ja osaavat kommunikoida erialisissa medioissa. Pojat ovat kiinnostuneita enemmän matematiikasta ja peleistä. Kustantajat ovat kyllä rakentaneet tietokonepohjaisia malleja eri oppiainesta ja tuloksia saattaa pikkuhiljaa alkaa näkyä. Erityisen suosittuja ovat erityisoppilaille valmistetut tietokonepohjaiset sähköiset oppimateriaalit, jotka auttavat oppilaita suoriutumaan tehtävistään helpommin kuin
kirjamuotoisesta materiaalista.
Päättäjät eivät Suomessa tunnu ymmärtävän, että pojat vaatisivat ehkä täysin erilaisen koulun kuin mitä heille on tällä hetkellä tarjolla. Sen pitäisi olla virikkeellisempi ja perustua enemmän pelaamalla oppimiseen ja tietynlaiseen kilvoitteluun ja kisaamiseen kuin tylsään pulpettityöskentelyyn.
Opettajajohtoisen koulun aika alkaa olla todella ohi ja vuorovaikutukseen perustuva tekemällä oppiminen tulee sivuuttamaan sen varsin nopeasti.
Monikaan ns. normaali ”kasvokirja” duunaaja ei edes tiedä, että maailmalla on konepelaamisen ammattilaisia jo kymmeniä tuhansia. Ammattimainen pelaaminen eli ”elektroninen urheilu” on lähtöisin Koreasta. Idän elektroniikkaihmeet työntyvät maailman markkinoille nopeasti ja tehokkaasti.
Koreassa eSport on todella ISO JUTTU jopa epävirallinen kansallisurheilu.
Koreassa on tiimitaloja. joihin ammattipelaajat majoitetaan. Huipulla on omat valmentajansa ja tarkasti säädellyt päivärytminsä. Ruuat ja juomat tulevat talon puolesta, palvelu pelaa ja palkka juoksee. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin pelata. No se toinen puoli tietysti on myös ” jokaisen on pelattava 12 tuntia!”pakosti. Sponsoreina ovat laitevalmentajat ja tietokonevalmistajat.
Suomessa on todella kovia peliammattilaisia. Joten e ole mikään sattuma, että ”Angry Birds ja Payne” ovat täällä keksittyjä pelejä. Turnauksissa on muhkeita palkintoja ei aivan nettipokerin ja pokerin luokkaa, mutta esimerkiksi lokakuussa Tukholmassa maksettiin voittajalle 4000 euroa ja Bukarestissa muhkeat 10400 euroa. Monille köyhille itäeurooppalaisille se on vuoden palkka.
Meidän etumme on pitkä talvi. Onkin mielenkiintoista, onko Suomen poikien tulevaisuus tietokonepeleissä. Kaikki alkoi lamavuosina 1990 – luvulla ns. demoskeneissä, joissa huippukoodarit ja muut alan propellipäät alkoivat pelata toisiaan vastaan. Tuolloin alkoivat Assembly- tapahtumat, ja niistä syntyivät taas suomalaiset peliturnaukset. Lukekaa ihmeessä Jani Niipolan toimittama tuore kirja ” Pelisukupolvi-teos” ( Johnny Kniga 2012) , niin tiedätte, missä lapsenne seikkailevat!
Juhani Melanen