”Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille.” (1 Joh. 1:2)

Joulun sanoma on sanoma Jumalan rakkaudesta, joka meille annetaan. Se on viesti uudesta elämästä, iankaikkisesta elämästä. Joulun suurta sanomaa emme voi ymmärtää. Siihen järkemme ei yllä eikä käsityskykymme riitä. Mutta me voimme hämmästellä Jumalan mysteeriä ja kiittää häntä siitä. Kuinka ääretön voi tulla niin pieneksi, kuinka Kaikkivaltias avuttomaksi ihmislapseksi? Se on selittämätöntä. Mutta siinä näkyy Isän Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan, kun hän antaa Poikansa meille Vapahtajaksi.

Me emme löydä tietä Jumalan luo, mutta hän itse tulee luoksemme Jeesus-lapsessa. Me emme kykene nousemaan elämän kivuista ja synnin pimeydestä valoon. Mutta ”valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” Ei meillä itsessämme ole elämää. Se on lahjaa, niin tämä ajallinen elämä, niin hengellinen elämä kuin iankaikkinen elämä. Mutta sen elämän Jumala antaa Poikansa Jeesuksen kautta. Tämä on joulun lahja, ainoa todellinen joululahja.

Heikki Pelkonen

Vuoden viimeiseen kuukauteen on kotimaassa ja kansainvälisesti mahtunut poikkeuksellisen paljon dramaattisia käänteitä. Maailmalla on turbulenssia, kuten myös kotimaassa. Nyt tarvitaan rauhan tekijöitä ja ratkaisijoita. Riidankylväjiä on nähty nyt paljon ja niitä riittää. Siksi Suomi ja EU korostavat sopimusperusteisen maailmanjärjestyksen merkitystä. Säännöt on tehty noudatettaviksi. Tämä koskee kansainvälistä oikeutta ja sopimuksia. Maailmalla rikotaan toistuvasti humanitäärisiä oikeuksia. Sääntöjen rikkomisesta on tullut tapa – ei poikkeus.

Paljon olemme silti saaneet aikaiseksi. Hallituksen toimet näkyvät budjettipanostuksina tammikuun alussa ja seuraavan kerran huhtikuun alussa. Olemme tehneet valtioneuvostossa monta Lahden kannalta merkittävää päätöstä. Yliopistokaupunki Lahti on näistä ylivoimaisesti merkittävin ja siinä myös konkretisoituu vuosikymmenien pitkäjänteinen työ. Syksyllä kävimme myös läpi Lahden työllisyyteen, elinvoimaan, liikenteeseen ja tietenkin urheiluun ja kulttuuriinkin liittyviä kehityskohteita. Ministereitä vieraili Lahdessa ja tuloksia on saatu.

Lahden valinta EU:n vihreäksi pääkaupungiksi ei ole jäänyt Helsingissä tai Brysselissä huomaamatta. Olen myös itse pitänyt asian suhteen Lahden lippua korkealla maailmalla matkustaessani. Marraskuun lopussa Lahti sai valtiovarainministeriöltä kovan paketin joululahjaksi: kolme miljoonaa euroa Euroopan ympäristöpääkaupunki 2021 -hankkeen toteuttamiseen. Se on hyvä ja kova paketti, joka myös tulee tarpeeseen. Samalla summa velvoittaa Lahtea tekemään vuoden 2021 Green City -kokonaisuuden niin hyvin, että olemme valtion osoittamaan luottamuksen arvoisia. Lahden pitääkin nyt pystyä kutomaan ja kokoamaan sellainen kokonaisuus, joka hyödyttää oman kaupunkimme ihmisiä ja yrityksiä pitkälle tulevaisuuteen. Myös Lahden mukana oleminen maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimuksissa yli 100 000 asukkaan kaupunkien kanssa tulee olemaan erittäin tärkeä asia kaupunkimme tulevaisuuden kannalta. Sen avulla saadaan koottua elinvoimaa ja investointeja sekä parhaimmillaan luotua paljon uusia työpaikkoja.

EU-komission uusi puheenjohtaja Ursula von der Leyen on yllättänyt monet kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla. Von der Leyen puhuu viherelvytyksestä eli Euroopan Green Dealista. Tavoitteena on, että EU on vuonna 2050 ilmastoneutraali. Lahti voi viitoittaa tietä koko Euroopalle fiksun ilmastopolitiikan toteuttamisessa. Esimerkkimme tulee koota kokonaisuudeksi. Pitää myös nähdä, että oma pakettimme ei ole vielä valmis. Siksi EU-komission kanssa tulee tehdä tiivistä yhteistyötä. Yhteistyötä pitää tehdä kotimaassa ja kansainvälisesti. Pelkästään EU:n horisontti – ohjelmassa on noin 100 miljardia euroa rahoitusta hyville tutkimus – ja kehityshankkeille. Hollantilainen komissaari Timmermans on Green Dealin avainpelaaja. Suomi, Pohjoismaat ja Hollanti ovat monessa asiassa edelläkävijöitä. Meillä on myös paljon annettavaa koko maailmalle osaamisemme ja innovaatioiden muodossa. Hollannissa Suomi ja Lahti tunnetaan. Moni Jari-niminen hollantilainen on tästä hyvä esimerkki.

Joulun on monille hektistä aikaa, kun arjen tavanomaisten kiireiden ohella pitää huolehtia jouluvalmisteluista. Hoppu ei yleensä missään asiassa paranna mielialaa eikä suoritusta. Yritän itse hidastaa tahtia ja keskittyä yhteiseen aikaan perheen kanssa. Suomen Turku julistaa aattona joulurauhan ja sitä on hyvä noudattaa. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Ville Skinnari

Me suomalaiset olemme vuosikausia voineet ylpeillä yhteiskuntamme koulutuksellisella tasa- arvolla sekä oikeudenmukaisilla, sosiaalisilla ja terveyspoliittisilla päätöksillä. Millä mittarilla tahansa, me suomalaiset olemme olleet maailmanlaajuisesti näillä alueilla huipulla ja kiistatta voidaan sanoa, että järjestelmämme ovat olleet toimivia ja tasokkaita!

Aivan viime vuosina nämä suomalaisen yhteiskunnan peruskivet on kuitenkin päätetty ajaa sellaiseen ahdinkoon rahareikinä, joita on mahdoton enää yhteisin varoin ylläpitää. Täysin käsittämättömillä sote-ratkaisuilla ja osaamattomuudella sosiaali- ja terveydenhoito on onnistuttu kriisiyttämään. Erilaiset poliittiset intohimot ovat aiheuttaneet alan kunnallisille toimijoille vakavia ruhjeita ja tehneet suunnitelluista sosiaali- ja terveysalan parannuksista tragikomiikkaa. Paremman hoidon ja tasa-arvon nimissä on kansalaisille uskoteltu erilaisiin teorioihin ja mutu-
tietohin vedoten, miten näissä asioissa kyetään säästämään.

Karu totuus kuitenkin on, että sosiaali- ja terveyspolitiikassa ei ”asiantuntijakentälläkään” ole punainen lanka ollut käsissä ja pallo on ollut pitkään hukassa. Kukaan ei oikein tunnu ajavan yhteistä etua ja me tavalliset kansalaiset ihmettelemme sopulilaumana tätä päätöntä menoa ja uskomatonta näytelmää kuin tahdottomat marionetit. Monissa sairaanhoitopiireissä vallitsee maailmanlopun meininki ja pakostakin tulee mieleen hölmöläisten peiton pidennys. Hätäratkaisuina rahoitusongelmiin monilla alueilla käydään yhteistoimintaneuvotteluita säästökeinoista, jotka kulminoituvat useimmiten henkilöstön vähentämiseen. Samaan aikaan terveysyhteisöjen takkuileviin tietoteknikkaongelmiin syydetään käsittämättömiä määriä rahaa.

Tarkkoja yhteislaskelmia ei ole, mutta summan arvioidaan nousevan reilusti yli miljardin koko Suomi huomioiden. Mitään säästöjä tämä epärealistinen tietotekniikkamania ei kuitenkaan tuo! Samaan aikaan terveydenhuollon sairaansijoja suljetaan, henkilökuntaa irtisanotaan, toimintoja ajetaan alas ja päivystysvuoroja lakkautetaan. Konsultit ja saaneeraajat nauravat partaansa ja käärivät rahaa, itse mitään kipua tuntematta, tässä koko kansan hullunmyllyssä ja sotepiirileikissä.

Tiedostamme, me ”taviksetkin”, että toiminnan tehostamisen mahdollisuuksia on, mutta realismi ja terve järki näissä säästötalkoissa tulisi silti säilyttää. Töpseleitä ei voi vetää irti hengityslaitteista eikä lämmitystä voi lopettaa suljetuista tiloistakaan. Olen varma, että juuri ”terveen järjen” avulla me suomalaiset kykenemme määrittelemään ne palvelut, joita yhteiskuntana jatkossa tarjoamme. Tähän ei tarvita taikureita, vaan osaajia! Tosiasia nyt vain on, että jatkossakin laadukas terveydenhoitomme vie suuren osan kansallistulostamme, mutta se on vain hyväksyttävä! Vapaasta maasta voi lähteä aina ja Amerikassa voi sitten ihmetellä sikäläisen järjestelmän toimivuutta. Meidän sairaanhoitomme aiheuttamat kustannukset ovat hyvinvointivaltiomme eräänlainen kansallinen ” hintalappu”. Olkaamme siitä jatkossakin ylpeitä!

Jussi Melanen

Politiikan viikko on ollut dramaattinen. Matkustin Washingtonista kesken työmatkan Suomeen, kun pääministeri jätti valtioneuvoston eronpyynnön. Washingtonissa tapasin presidentti Trumpin kauppapoliittisen edustajan Robert Lighthizerin. Agendalla oli WTO:n tilanne, USA:n ja Kiinan kauppasuhteet ja EU:n Yhdysvaltojen suhde. Puhuimme luonnollisesti myös Suomen ja USA:n kauppasuhteesta.

Tuin Sanna Marinia pääministeriksi. Perusteluja minulla on paljon. Yhdessä Sannan kanssa olemme toimineet SDP:n varapuheenjohtajina vuodesta 2017, kun puoluejohto valittiin Lahdessa. Yhteistyömme on toiminut hyvin. Se toimi erinomaisesti myös puheenjohtajan sairausloman aikana noin vuosi sitten. Itse jatkan hallituksessa samassa roolissa kuin aiemminkin. Jatkuvuus on hyvä asia. Suomen viennin ja ulkomaankaupan kehittämisen ja edistämisen roolia ei voi ylikorostaa erityisesti nyt kun maailmalla on epävakautta.

Pääministeriys ei ole sukupuoli- tai sukupolvikysymys. Tehtävään pitää olla tahtoa, valmiutta ja osaamista sekä tietenkin siihen on oltava kannatusta. Sanna täytti nämä kaikki kriteerit. Sunnuntaina SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa pääministeriksi valittiin Sanna Marin. Hän on tällä hetkellä maailman nuorin pääministeri. Sainkin alkuviikosta antaa haastatteluja kansainväliselle medialle ympäri maailmaa. Toisiksi nuorimmankin olen tavannut – hän tulee Ukrainasta. Suomelle kaikki myönteinen julkisuus tuo samalla paljon muita mahdollisuuksia. Pienen maan on erittäin vaikea saada kansainvälistä näkyvyyttä. EU-puheenjohtajuutemme on lisännyt kiinnostusta. Olen sen itse saanut kokea muun muassa BBC Worldin, Blombergin, Politicon ja Financial Timesin kiinnostuksena Suomea kohtaan eri haastatteluissa. Kanadan Torontossa pääsin kehumaan Suomea ja Lahtea viime viikolla. Jääkiekon lisäksi kiinnostukset kohteena on energia- ja ympäristöosaamisemme. Kaukolämpöverkko ja uusiutuvat energiaratkaisumme ovat valmis vientituote Kanadaan ja muuallekin pohjoiselle pallonpuoliskolle. Muuten yksikään tapaaminen tai tilaisuus ei Kanadassa käynnisty ilman jääkiekkokeskustelua. Se on kuin jalkapallo Britanniassa. Suomi 3, Kanada 1 oli lause, jota käytin, mutta harkiten. Niin harvinaista herkkua se on.

Lahti pääsee mukaan ympäristökuntien kanssa työllisyyden kuntakokeiluun. Haluan kiittää työministeriötä hyvästä yhteistyöstä. Oikein toteutettuna se tarkoittaa uusia mahdollisuuksia työttömyyden vähentämiseen entistä tehokkaammin. Eri toimijat liimataan nyt paremmin yhteen ja se tarkoittaa parempaa palvelua. Näin on tehty jo esimerkiksi Tampereella. Kuten viime viikolla kirjoitin, Lahden liikunta- ja urheilurakentaminen pitää saada maakuntasarjasta kansalliseen kärkiryhmään, kuten Tampereella ja Jyväskylässä. Meillä ei voi olla vaatimattomampaa tavoitetta. Uudet liikunta- ja urheilurakenteet tarjoaisivat myös kaikille kaupunkilaisille uusia harrastemahdollisuuksia. Lahden tilanne vaatii nyt perusteellista harkintaa eri vaihtoehdoista. Aikaa ei tosin ole hukattavaksi. Jo nyt päätökset ovat kestäneet liian kauan.

Kaiken dramatiikan keskellä valonpilkahduksena olivat linnanjuhlat, jotka vuosi toisensa jälkeen ovat hieno tapa juhlistaa suomen itsenäistymisen vuosipäivää. Tästä on hyvä suunnata katse vielä hetkeksi loppurutistukseen ennen joulua, jonka jälkeen pääsemme nauttimaan joulusta.

Ville Skinnari

Me kaikki ihmiset olemme hyvinkin samanlaisia huolimatta varakkuuseroista. Me haluamme jättää jälkeläisillemme paremman ja turvallisemman maailman. Me haluamme rakkautta, hyväksyntää ja merkityksellisen elämän. Tähän me tarvitsemme elämässämme aina toisia ihmisiä, erityisesti lähimmäisiämme. Sosiaalisuus, harrastaminen, liikunta, tiede, taide, musikki ja kulttuuri ovat edesauttamassa meitä tällä elämäksi kutsutulla taipaleella. Ja mikä mukavinta, me kaikki voimme itse keksiä ja luoda oman utopiamme ihan itse. Tämä Thomas Moren termi tulee hänen klasssikkoteoksestaan, joka tarkoitti ihanneyhteiskuntaa, jota ei ollut olemassa. Ja voit rustata tulevaisuudesta myös kauhukuvan eli dystopian tai retroutopian, jossa menneisyyttä romantisoidaan. Tarjoan Teille upeat lukijani seuraavassa oman utopiani tulevaisuudesta:

”Vuonna 2200 elämme yhteiskunassa, jossa rikkaat ovat käytännössä saavuttaneet kuolemattomuuden. Tämä ei tarkoita, että he kirjaimellisesti eläisivät konkreettisina ja biologisina olentointa, vaan he ovat siirtäneet elämänsä verkkoon ja erityiseen tajunnanvirran lähteeseen. Rikkaat ja ylikansalliset yhtiöt ovat linnoittautuneet turva-aitojen taakse ja hallitsevat sieltä suuria massoja ehdottomalla väkivallalla ja ”hajoita ja hallitse”- periaattella. Demokratia on kuollut ja valtiot ovat menettäneet otteensa kansalaisista. On vain pieni rikas ja hallitseva pintakerros ja…

Hetkinen! Tästähän on tulossa dystopia! Otetaanpa uudelleen:
”Suurten kompromissien, täysin uuden teknologian avulla, koko maailman yhteistyöllä on ilmastonmuutosta kyetty hillitsemään ja ottamaan hiilidioksidi mielekkääseen käyttöön. Saharan autiomaahan on rakennettu miljoonia aurinkovoimaloita ja isoon osaan on istutettu uusia metsiköitä, jotka toimivat nyt Amazonin alueen kanssa maailman uusina keuhkoina. Kukaan ei tee enää töitä, vaan kaiken työt tekevät robotit. Niitä hallitaan robotiikan tiukan normiston avulla.

Suurvallat ovat viimein tajuneet, että vain yhteistyölä voimme saavuttaa tasapainon luonnon kanssa. Lihan kulutus on nollassa ja kuidut, vihannekset, hedelmät ja proteenipillerit ovat korvanneet epäterveelliset ruokatottumukset. Ihmisten elinikä on noussut 150 vuoteen. Elinkaupaa säädellään tiukilla normeilla. Demokratiaa noudatetaan kaikkialla ja kussakin maailman 200:ssa valtiossa, vallassa voi olla korkeintaan neljä vuotta. Olemme oppineet kuluttamaan oikein ja hillitsemään ylikansoitusta tehokaasti. Terve poliittinen kenttä olisi muuttunut utopioiden taisteluksi ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien mahdollisuudeksi. Rahasta ja virtuaalivaluutoista on luovuttu vaihdon välineinä. Tarpeelliset ja pakolliset hallintotyöt on jaettu kyvykkyyden perusteella ja tasapuolisesti. Koulutus ja kulttuuri ovat kaikkien saatavilla tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

Luonnovaroja valvotaan yhteisellä säännöstöllä. Yksityisten maiden armeijoista on luovuttu ja turvallisuutta valvoo Maailman sotavaomat. Kaikki kierrätetään ja kulutusyhteiskunta on haudattu perusteellisesti. Silti yksilöllisyys on sallittua ja kilpailu eri taidemudoissa samoin. Erilaisia pelejä pelataan kaikkialla. Meillä on ainainen vapaa-aika, jota ei täytetä huumeilla eikä adrenaaliinitripeillä, vaan liikunalla, musiikilla ja taiteella!”

Nyt lukijani on sinun vuorosi luoda oma utopiasi!

Juhani Melanen

Kun kolmas adventtikynttilä syttyy, ollaan jo yli puolen välin adventinmatkaa. Odotetaan joulua. Odotetaan Jeesuksen tuloa lähellemme. Tässä kohtaa matkaa tien varressa seisoo erämaan profeetta Johannes Kastaja. Hän ei olekaan mikään leppeä puolimatkan krouvin isäntä, vaan voimakasääninen julistaja.

Johannes puhui niin kuin jo profeetta Jesaja: ”Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!” (Jes 40:3). Johannes halusi pehmittää ihmisten sydämiä ja kehotti heitä parannukseen. Pitää oikeasti pysähtyä miettimään sielun tilaa, pitää korjata väärä suunta.

Johanneksella olisi töitä tänäänkin. Minä tarvitsen havahduttajaa ja herättäjää. Me tarvitsemme. Sillä sydän on välillä aikamoinen autiomaa ja kuiva aro. Ei löydy uskoa ja rakkautta niin kuin Jumala varmasti toivoisi. On karrelle kuivunutta maata, jossa ei kasva niin paljon hyvää kuin pitäisi. Hyssyttelyn sijasta Johannes valitsi ankaran, kohti tulevan julistuksen. Me emme sellaiseen ole tottuneet, mutta joskus sitäkin tarvitaan.

Parannussaarnan tarkoitus on tehdä meistä vastaanottavaisia, kun Jeesus tulee lähelle. Ankara julistus tekee kuulijasta pehmeämmän ja tarvitsevamman. Ei ole siis tarkoitus lyödä lyötyä, vaan vakuuttaa: Tutki itseäsi. Odota Jeesusta, hän haluaa tulla sinun luoksesi. Hän pelastaa synnistä ja pahasta. Hän saapuu sydämeesi.

Riitta Särkiö

Perjantaina maamme hiljentyy juhlimaan itsenäisyyspäiväänsä. Vanha tapa on ollut kahden sinivalkoisen kynttilän sytyttäminen ikkunalle. Useina vuosina olen iltaisin kiertänyt kotini lähiympäristöä ja huomannut, että moni näin tekee vieläkin.

Itsenäisyyspäivää ja sunnuntaina vietettävää toista adventtia yhdistää toisiinsa juuri kaksi kynttilää. Toisena adventtina syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee. Joulun lapsi on päivä päivältä lähempänä – odotus tiivistyy.

Kaksi kynttilää kutsuu meitä rukoukseen: mitä toivon elämääni, mitä toivon läheisilleni. Mitä toivon tälle maalle, suloiselle Suomelle?

Näitä pohtiessani osui käsiini kirja nimeltään Rukousten kirja. Sieltä löytyi kovin kaunis, runoilija Anna-Mari Kaskisen rukous. Tänä itsenäisyyspäivänä ja toisena adventtina haluan rukoilla sen sanoin. Toivottavasti myös sinä voisit rukoilla kanssani:

Herra, kiitos tästä maasta, jossa saan elää.
Kiitos ihmisistä, joita olet antanut rinnalleni.
Rukoilen kaikkien niiden puolesta, joiden on vaikea löytää paikkaansa Suomessa.
Herra, johdata meitä.

Aamen.


Maija-Reetta Katajisto

Sotiemme jälkeen vannottiin ikuista ystävyyttä Neuvostoliiton ja Suomen välille ja sadat ystävyysseurat palvoivat kommunisteja yhtä sokeasti kuin Jumalan kieltävät ateistit. Suomi ja sen monet johtajat nöyristelivät suurta ja mahtavaa, diktatoorista Neuvostojärjestelmää kuin täydellisesti järkensä menettäneet lampaat. Syntyi käsite ”suomettuminen”.

Proletaarinen diktatuuri oli perustettu Venäjän kaatuneen keisarillisen imperiumin kulisseihin. Yhteiskunta ja suurvalta raahasi perässään uskomatonta kulttuurista perintöä ja samalla toimi reaalisosialismin karuna näyttämönä. Neuvostoliitto oli alusta asti vainoharhainen alistamiseen ja vakoiluun erikoistunut suurvalta, joka kohteli kansalaisiaan kuin karjaa ja ilman ihmisarvoa.

Lenin oli yhtä julma teurastaja kuin Isä Aurinkoinen eli Stalin. He murhasivat yli 50 miljoonaa neuvostoihmistä kommunismin oikeaoppisuuden alttarilla ja Suomi- poika ja sen johto palvoi ja kumarsi heitä kuin puisia Jumalan kuvia. Kaiken taustalla hääri Neuvostoagentti Timo eli meidän epäjumalamme Kekkonen ja häntä hännystelevät punaiset teollisuuspatruunat ja muu perässä hiihtävä epäisänmaalinen rosvojoukko! Erilaiset mediaan pyrkivät mielipiteet tyrmättiin neuvostovihamielisinenä propagandana ja vaastuuttomuutena. Muutamat toisinajattelijat, kuten Tuure Junnila ja ”Jori” C . Ehrnrooth jorisivat ja Pohto Pohjanpojan kirjoja luetiin salaa kuin pornoa, mutta muuten sisäinen ilmapiiri oli halvaantunut kuin myrkkypistoksen saanut jänis.

Kun ihmemaa Neuvostoliitto lakkasi olemasta 199, niin silloin pörähti ilmoille suuri tietäjien joukko kertomaan meille suomalaisille totuuden: ”Minähän sanoin; Neuostoliitto ei voi toimia!” No ei, ei ja ei! Kukaan Suomessa ei uskonut Neuvostojärjestelmän luhistumiseen ja me seisoimme kuin ”mulkut” pakkasessa, osaamatta tehdä mitään, ennen kuin muu maailma oli reagoinut.

Mauno Koiviston Suomi tunnusti Viron itsenäisyyen viimeisenä länsimaana. Kannattaa lukea tästä aiheesta enemmän. Suosittelen Leena Sharman teosta
”Ikuiset ystävät. Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteet sotien jälkeen”. Tästä teoksesta selviää, kuinka ”suomettuminen” jylläsi koko yhteiskunnassamme ja kuinka harhaisia ajatuksia meillä Neuvostoliitosta oikein itse asiassa oli!

Äärivasemmisto ja stalinistit omivat kokonaan Suomen kulttuuripolitiikan ja heidän oikeaoppineisuutensa teki järkyttävää jälkeä kaikkeen. Unkarilainen kirjailija joutui Suomessa vierailessaan erään stalinistin ilmiantamaksi ja kotimaassaan vainon kohteeksi. Radikaalit ja kommunistit huusivat 1970-luvulla lujaa, mutta hiljenivät välittämästi Neuvostoliiton lakattua ja ryhtyivät täydellisesti vapaan markkianatalouden kannattajiksi.

Joululukemiseksi suosittelen Unto Parvilahden kirjoja ”Berijan tarhat” ja ”Kommunismin rikokset”!

Jussi Melanen