Korona-kriisin käynnistettyä ja sen aikana minulta on usein kysytty, kuinka kauan tämä kriisi kestää. Maraton-vertaus ei ehkä aina toimi, mutta sitä sanaa olen käyttänyt. Tästä matkasta tulee pitkä ja pahimmillaan juuri se kuuluisa viimeinen kymmenen kilometriä on se vaativin osuus. Silloin mitataan, miten Suomi kriisistä nousee ja miten yhdessä osaamme kohdata tulevat haasteet. Suomi tarvitsee nyt rakentajia, ei rikkojia. Tämä koskee niin valtakunnan tasoa ja paikallista yhteistyötä Lahdessa.
Suomi on monella mittarilla yksi maailman parhaiten kriisiin valmistautunut ja kriisiä kestävä maa. Sen on mahdollistanut meidän toimiva yhteiskuntajärjestelmä, joka kaikkine heikkouksineen on osoittanut toimivuuteensa. Erityiskiitos kuuluu sosiaali- ja terveysalan työntekijöille, opettajille, viranomaisille sekä myös yrityksille, jotka ovat joustaneet työntekijöiden kanssa yhteisesti. Moni yrittäjä on nyt kovilla ja selviämiseen tarvitaan rahallista ja muutakin tukea.
Valmiuslakien käyttöönotto oli vaativa prosessi meille kaikille, mutta niin on rajoitusten hallittu purkaminenkin. Ei ole olemassa mitään oppikirjaa, tutkittua tietoa tai kirjallisuutta mikä olisi juuri oikea tapa toimia. Ei kenelläkään maailmassa ole tätä tietoa. Tietoa kuitenkin saadaan koko ajan lisää – ja mikä tärkeintä – tutkittua tietoa. Hallitus on tehnyt parhaansa ja yrittää nytkin löytää mahdollisimman tasapainoisia ratkaisuja.
Olemme toimillamme halunneet suojella suomalaisten terveyttä ja työpaikkoja. Virheitäkin on tehty ja niistä otetaan oppia. Päivät ovat olleet pitkiä, mutta onneksi toukokuun aurinkoiset kelit ovat tuntuneet ensiaskeleilta kesään. Se on auttanut itseänikin jaksamaan poikkeuksellisen vähillä yöunilla.
Jo viikkoja on tehty etätyötä monessa kodissa koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Työyhteisöt ja koululuokat ovat hajaantuneet ja totutut työtavat on korvattu pikavauhtia uusilla. Poikkeusoloihin siirryttiin maamme historian suurimmalla digiloikalla ja sen seurauksena digitaalisuuden merkitys on jo nyt kohonnut uuteen mittaluokkaan. Parissa kuukaudessa poikkeusoloista on tullut uusi normaali ja olemme vähitellen ymmärtäneet, että tämä kriisi tulee kestämään pidempään kuin aluksi arvelimme. Siksi meidän pitää oppia elämään sen kanssa. Se vaatii meiltä kaikilta poikkeuksellista kärsivällisyyttä. Meidän kaikkien on nyt tärkeää löytää yhteisiä tapoja, jotka auttavat jaksamaan koronakriisin yli, sillä nykytila saattaa kestää vielä useita viikkoja tai kuukausia, ellei pidempäänkin. Eniten olen huolissani niistä lapsista ja nuorista, joiden kodeissa kaikki ei ole hyvin.
Tällä viikolla monessa perheessä alkoi tauon jälkeen koulu. Se oli ainakin meidän nuorimmalle lapselle iloinen päivä. Kavereita on ollut kova ikävä. Poikien kohdalla riemunkiljahduksia ei kuulunut, mutta yläkoululaisen paluu lähiopetukseen tuo ainakin mukaan oikein päivärytmin ja heräämisen tarpeeksi aikaisin.
Kuten oikeallakin maratonilla, harjoittelu ja taistelutahto auttavat jaksamaan maaliin saakka. Olen itse juossut kaksi maratonia, joista toinen oli jo se helpompi. Tänä keväänä olen päättänyt, että osallistun ainakin puolimaratonille viimeistään kesän lopulla. Täysimaratonia saan juosta työssäni joka päivä, mutta teen sen erityisellä kiitoksella ja nöyryydellä. Meille annettu vastuu pitää kantaa kriisin keskellä ja myös kriisin jälkeen.
Ville Skinnari