Elinkeinoelämän keskusliiton satahenkinen yrittäjävaltuuskunta jakoi keskiviikkona Helsingissä
tunnustukset kansanedustajille, jotka ovat edistäneet yrittäjyyttä erityisen ansiokkaasti. Hymypatsaan sijaan primus-oppilaat vastaanottivat megafonit, joilla pitää yrittäjien ääntä esillä jatkossakin. Sain opposition edustajan palkinnon. Valtuuskunta perusteli
valintaani seuraavasti:

”Yrittäjyys on ollut näkyvä osa Ville Skinnarin kansanedustajatyötä ja hän on tuonut esille
myös markkinatalouden näkökulmaa. Skinnari on puhutellut yli puoluerajojen, vastakkainasettelua välttäen.”

Tähän lyhyeen tekstiin sisältyy itse asiassa paljon asiaa. Olen muun muassa yrittänyt löytää
suurissa elinkeinopolitiikan kysymyksissä myös poliittista yhteistä näkemystä Suomen tulevaisuuden rakentamiseksi, koska mikään tai kukaan puolue ei tule tekemään sitä yksin. Kyse on viime kädessä Suomen tuloista eli hyvinvointivaltion olemassaolosta tulevilla
vuosikymmenillä.

Suomella on vuonna 2008 alkaneen talouskriisin jälkeen ollut itsetunto-ongelma. On luotu
mielikuva, että Suomi ei voi enää koskaan palata taloudellisessa menestyksessä vuoden 2008 tai sitä edeltäneen kasvun aikakaudelle. Vastuu on viime kädessä poliitikoilla, mutta samalla yritysjohtajilla ja elinkeinoelämän omilla ratkaisuilla. Ruotsin, Saksan
ja muiden verrokkimaiden menestykselle on aina löydetty rakenteellinen ongelma, vaikka peili olisi usein ollut se ensimmäinen työkalu. Mitenkään rakenteellisia ongelmia väheksymättä. Siksi seuraavan hallituksen yksi päätehtävä on luoda luottamusta Suomeen
itseensä kestävän kasvun mahdollistamiseksi.

Valtiollisen itseluottamuksen lisäksi pitää pysähtyä miettimään meidän lasten ja nuorten
sekä aikuistenkin kykyä kohdata vaikeuksia. Asia on noussut esiin muun muassa Lahden päihde – ja huumeongelmaa käsiteltäessä.

Joskus kannattaa katsoa miten muualla maailmassa on toimittu. Haluan esittää Lahden kaupungille
pilottiprojektia kouluihin ja päiväkoteihin, jossa tarjottaisiin lapsiystävällinen ratkaisu, joka tukee lasten ja nuorten hyvää arkea. Meidän pitää hakea ratkaisua suurempaan kysymykseen – miksi me olemme alttiita addiktioille? Tulen ehdottamaan vuoden kestävää
pilottikokeilua, jota voisi kutsua itsensä tuntemisen koulutukseksi. Siinä koulutetaan ja valmennetaan valittujen luokkien ja päiväkotiryhmien oppilaita ja opettajia. Samaa menetelmää käytetään hieman muunneltuna urheilussakin kansainvälisesti. Miten löydän
omat vahvuuteni ja uskallan luottaa niihin? Missä minä olen hyvä? Mitä minä osaan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin kovin usein nuorilla ei ole vastauksia. Tavoitteena on uskon omaan itseensä ja toivon näkeminen omaan tulevaisuuteen.

Tulokset voidaan mitata vuoden kuluttua ja toistaa muissakin kouluissa Lahdessa. Tavoitteena
on parantaa oppilaiden itsetuntoa, jaksamista, oppimistuloksia, helpottaa opettajien arkea kun oppilaat jaksavat keskittyä paremmin ja vähentää yksinäisyyden tunnetta sekä potentiaalista huumeiden käyttöä kun oppilaat luottavat itseensä, ovat tietoisia omista
vahvuuksistaan ja uskaltavat sanoa ei. Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa tästä on hyviä kokemuksia. Asiantuntijoita meiltä löytyy Suomessakin on mm. Lahteen.

Tämä olisi yksi ratkaisu Lahden tilanteen parantamiseksi edelläkävijänä ja lapsi- ja perheystävällisyyden
lisäämiseksi. Koulupilottiprojekti saattaisi vaikuttaa positiivisesti muun muassa uusia asukkaita, yritystoimintaa ja turisteja houkuteltaessa tekemällä konkreettisia toimenpiteitä kouluissa Lahden alueella.

Myös olosuhteista pitää keskustella. Matalan kynnyksen harrastamisesta on leikattu jo pitkään
ja sen asenteen muuttaminen tuntuu vievän aikaa. Nuorten liikuntapaikat eivät saa olla diilereiden kohtauspaikka. Kisapuisto on nykyisin todella levoton. Vanhempien ja nuorten huoli on aiheellinen, koska epämääräisten henkilöiden pyöriminen harrastamisen keskellä
on kestämätöntä. Siksi tarvitaan uusia ratkaisuja esimerkiksi aitaus, joka pitää ulkopuoliset poissa. Helsingin Käpylässä on löydetty oikea tapa toimia. Ongelma ei ole onneksi yhtä suuri Launeella tai Mukkulassa.

Tärkeintä näidenkin tavoitteiden saavuttamiseksi on yhteinen tahto ja yhteistyö. Se aika,
että mennään oman organisaation taakse piiloon ja heitetään asia aina jonkun muun vastuulle on auttamattomasti ohi. Jos siis haluamme tehdä asioille jotain.

Ville Skinnari