Itselleni tulle jokseenkin turhautunut tunne siitä, että maailman veroparatiisit voivat hyvin laittoman rahan pesupaikkoina ja turvasatamina, kun tavallinen eläkeläinenkin maksaa Suomessa 200 euroa veroa 1000 eurosta. Tämä on uskomatonta siksi, että Euroopassa pääkonttoriaan pitävät monikansalliset yhtiöt kierrättävät tytäryhtiöidensä kautta verotulojaan, kuinka haluavat.

Tuore YK selvitys kertoi, että Euroopan 50 suurimmalla yhtiöllä on yli 4700 tytäryhtiötä maissa ja hallintoalueilla, joissa yrityksiä ei veroteta lainkaan tai erittäin lievästi. Lisäksi näillä isoilla yrityksillä ei ole lainkaan raportointivelvollisuuksia viranomaisille toimistaan.
Netistä löytyi että tällä listalla on suurimpia pankkeja, öljy-yhtiöitä ja autonvalmistajia. Saksalaisella kemianteollisuuden jättiyhtiöllä BASF:llä on näissä todella ”yritysystävällisissä” maissa ja kohteissa 135 tytäryhtiötä. Sattumaa tai ei, niin olen varma, että näiden yhtiöiden avulla kierretään veroja.

Suomen hallitus on onneksi mukana tässä EU:n alueella suunnitellun komission ehdotuksen puolella, jossa osakekaupoista perittäisiin 0,1 % vero ja johdannaiskaupoista 0,01 %. Kukaan ei tiedä paljonko se vakauttaisi julkisen vallan mahdollisuuksia valvoa pimeää rahaa, mutta ainakin sen tiedetään omalla pääomalla keinottelijoiden ottavan häviöriskit paremmin huomioon.

Tosiasiassa vaikka ehdotus toteutuisi, sen vaikutus jäisi varsin rajalliseksi. Pääomakeinottelijat ja veronkiertäjät löytävät aina porsaanreikiä näihin rakennelmiin, koska rahan valtalonkeroita on mahdoton valvoa. Tästäkään asiasta eli Tobinin verosta ei juurikaan ole keskusteltu, vaikka Ranska jo on siitä periaatteellisen päätöksen jo tehnytkin. Miksei talouspoliittista keskustelua asiasta ole oikein taloustieteilijöiden kesken Suomessakaan käyty?
Miksi OECD:n maat eivät velvoita jäseniään julkaisemaan monikansallisten yritysten maakohtaisia talouslukuja julki? Norja on jo luvannut julkaista Statoilin ja Hydron tulosluvut esimerkkinä muille EU maille.

Todellisuudessa juuri verottajalta suojaavien maiden määrä on vain kasvanut ja niiden merkitys lisääntynyt. Maakohtaisten talouslukujen julkaiseminen vähentäisi veronkierron mahdollisuuksia yritysten sisäisen siirtohinnoittelun avulla. On tutkimuksia, joissa yli puolet kehitysmaissa tehdyistä laittomista pääomasiirroista perustuu yritysten sisäisellä siirtohinnoteluilla keinotteluun.  Nämä hämäräpesäkkeet saataisiin varmasti kuriin, jos kaikki maailman johtavat maat näin haluavat, mutta mistä kiikastaa? Onko niin, että siksi, että myös johtajilla on näissä veroparatiiseissa omia varoja?

Juhani Melanen