Olemme Suomessa nyt tilanteessa, jossa käräjäoikeuden, hovioikeuden ja KHO:n päätökset samasta asiasta muuttuvat kuin pesäpallon säännöt ennen vanhaan ja tuomiot ovat erittäin epäjohdonmukaisia ja tavalliselle kansalaiselle täysin käsittämättömiä.

Ilja Janitskille annettiin MV-lehden kiusaamistapauksessa yli kahden vuoden ehdoton vankeustuomio ja huikeat korvausmaksut. Tämä oli selkeä viharikos, mutta miten se on oikeassa mittakaavassa esimerkiksi Suomessa tehtyihin ulkomaisten tekemiin raiskauksiin ja rangaistuksiin?

Maahanmuuttaja sai kolmesta törkeästä raiskauksesta 9 kuukautta ehdollista vankeutta ja 680 euron sakot. Kaksi teoista oli toisin tehty alaikäisenä, mutta kolmas ei. Asteikkoa ei silti käytetty! Vitsaa käyttänyt isä sai 400 euron sakot, kun oli rangaissut lastaan vaarallisesta aseleikeistä. Kyvyttömät haastemiehet eivät kyenneet toimittamaan syytetylle ajoissa haastetta, joten 0,8 miljoonan euron korvausvastuu jäi vammautuneelle kantajalle.

Erityisesti Suomessa oikeusistuinten uskottavuus horjuu siksi, että syyttäjälaitos ei saa syytteitä valmiiksi ajoissa ja ne pääsevät vanhenemaan. Tätä on ihmetelty monissa maissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on kummasteltu, miksi Suomessa oikeustapaukset kestävät yli 10 vuotta? Näissä tapauksissa yksityinen kantaja on todella heikoilla, ellei hänellä satu olemaan oikeusturvavakuutusta tai kyseessä ei ole merkittävä ennakkotapaus.

Erikoisin paikka suomalaisen oikeustajulle on vakuutusoikeus. Eduskunnassa tehtiin vuonna 2009 kysely, voiko vakuutusoikeus tahallaan pitkittää tuomioita? Vakuutuslääkäreiden asema ja lausunnot ovat Jumalan sanaa, jota ei oikeusistuimissa muuteta. Vakuutusyhtiöt joutuvat maksamaan erittäin harvoin niitä korvauksia, jotka vakuutetulle on alunperin alioikeuksissa määrätty, koska juttujen käsittelyajat ovat mielikuvituksellisen pitkiä. Vakuutusoikeuksissa pyritäänkin siihen, että kantaja ehtii kuolla ennen kuin oikeudenpäätös vihdoin asiasta saadaan.

Nyt Suomessa rikoksen kohteeksi joutunut , joutuu useimmin syytteeseen kuin rikollinen itse. Jos yrittäjä ottaa bensavarkaan itse kiinni ja laittaa varkaan kuvan yrityksensä ikkunaan, hän syyllistyy itse suurempaan rikokseen kuin varas! Väkivaltarikoksia ja huumepäissään rikoksia tehneiltä ei koskaan tulla saamaan, niitä korvauksia, joihin tekijät on tuomittu.

Yli 250 näpistystä tehnyt varas ei joudu vastuuseen teoistaan; aivan samoin kuin yli 70 miljoonalla rikastunut lähipiiritietoa käyttänyt liikemies. Talousrikoksissa tuomiot ovat kauttaaltaan ehdollisia ja tuomitut korvaukset näennäisiä. Tämä johtuu sitä, että tuomioistuimilla ei ole resursseja tutkia talousrikoksia, puhumattakaan kompetenssista.

Lisäksi rikkaat talousrikolliset ja veropinnarit voivat sopia verottajan kanssa korvauksista tunnustamalla tekonsa ja maksamalla hivenen ylikorkoa. Panama-vuodossa toimittiin juuri näin. Kun Suomessa julistetaan tuomio, totuus on ensimmäinen uhri. Paitsi rattijuopumuksissa, joissa on taulukot. Silti epäilen, että juristit ylimalkaan ovat tyhmiä?
Vai kieltääkö Suomen laki epäilemästä?

Juhani Melanen