Meillä on Launeella pitkä, mukava perinne siitä, että mikkelinpäivänä vietetään Launeen kirkolla perhemessua ja perheiden päivää. Silloin on ihanaa vilinää messussa ja sen jälkeen ympäri kirkkoa ja pihaa. Mikkelinpäivä on vanhastaan enkelien ja lasten päivä. Sanoihan Jeesus, että lasten enkelit saavat taivaissa joka hetki katsella taivaallisen Isän kasvoja (Matt. 18:10). Rakkaat lapsemme tarvitsevat suojelusenkeleitä.
Mutta mikkelinpäivällä on sanottavaa myös aikuisille. Ei näkymätön enkelien maailma ole vain lapsille tarkoitettu. Se maailma ympäröi meidätkin, vaikka järki ei sellaisessa pysy mukana. Moni ihminen on elämän eri käänteissä kokenut tuon näkymättömän lähelle tulon. Kuka varjeli? Kuka käänsi auton rattia kohtalokkaalla hetkellä? Kuka johdatti?
Jumala käyttää enkeleitä sanansaattajina ja tehtäviensä täyttäjinä. Enkeleistä puhuessamme puhumme siitä, miten Jumala täällä maailmassa toimii. Voimme sanoa, että Pyhä Henki elää ja liikkuu täällä keskellämme Jumalan asialla. Voimme puhua myös enkeleistä ja joskus ihmisistäkin, jotka toteuttavat Jumalan tahtoman tehtävän aivan enkeleinä. Kaikessa tässä on kyse siitä, ettei Jumala on maailmasta irti ja kaukana. Hän on täällä keskellämme monin eri tavoin, vaikkemme sitä silmillämme näe. Sydän saa kumminkin kokea, että näkymätön maailma on olemassa tässä kaiken arkisen ja konkreettisen rinnalla.
Maailma on vielä pahan ja hyvän välisen kamppailun paikka, siksi enkelin siipi vain hipaisee meitä, siksi hyvä ei ole läheskään täydellistä. Monesti enkeli ei ole paikalla silloin, kun olisimme toivoneet, ja pahaa tapahtuu. Näin tumma tausta on nykypäivän enkelikuvissa. Silti saamme Jumalan lapsina turvautua häneen ja pyytää häntä olemaan kanssamme. Virressä 600 laulamme: Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.
Riitta Särkiö