Meidän lapsuutemme juhannuksina paistoi aina aurinko ja vesileikkimme olivat hurjia. Omatekoisista ja itseväsätyistä tarzan-keinuista hypättiin korkealta ilman suojakypärää eri asennoissa kylmään veteen. Sitä ennen oli käyty armoton kivisota lingoin ja kilvin ilman turvahaalareita. Emme me ulkoilleet Niket jalassa vaan avojaloin neljä tuntia metsässä ja söimme itse poimimiamme puolukoita ilman sokeria, erityistä herkkua olivat ketunleivät ja kusiaispesästä tikulla imetty muurahaisten kusi. Kukaan ei takonut pleikkaria eikä pelannut videopelejä, koska niitä ei ollut keksitty. Onneksi! Äidille haettiin koivunoksia, joista tehtiin vastoja eli vihtoja, joilla hoidettiin ”kaksisuuntainen mielialahäiriö”. Niistähän sai myös erinomaisia vitsoja, jotka takapuoli muisti pari tuntia ja sitten ”ei kun menoksi”, koiruuksia tekemään.

Erilaisia kisoja oli alituisesti. Meidän ”miehuuskokeemme” oli raiteilla makaaminen ja voittaja oli se, joka uskalsi olla kauimmin. Tämäkin leikki loppui, kun eräs keskuudestamme sananmukaisesti potkaisi tyhjää Hennalan seisakkeella. Takapuoleni muistaa sen vieläkin erinomaisesti!

Nykyään lapset röhnöttävät huonoryhtisinä aamiaispöydässä lappamassa hunajamuroja ja katsovat sohvalta väkivaltapiirrettyjä kannettavista DVD- soittimista.  Onko tämä meidän vanhempien vika? Ei vaan nykyajan, joka on liikaa suojeltu. Jotain on peruuttamattomasti pielessä. Me selvisimme aikuisiksi ilman autojen takapenkkien turvavöitä, mutta kohta vaaditaan herran tertuille pakollisia suojakypäriä pelikonsoleiden pelaamiseen, jos siinä samalla voi mäkkäriä mutustellessa muksahtaa vaikkapa sohvalta. Voihan perkele!

Me isojen ikäluokkien lapset olimme sen verran kovia jurrikoita, että selvisimme koulukiusaamisestakin arvin ja vanhempien sisarusten avulla. Opettajat saattoivat vielä ilman vankilatuomioita käyttää valtaansa harkinnanvaraisesti ja itsenäisesti ja kitkeä tukkapöllyllä ja karttakepillä pahimmat kiusaajat kuriin. Ritsat ja puukot otettiin pois koululaukuista ilman tuomarin lupaa ja koulun vahtimestari oli sheriffi vailla vertaa.

Nyt suomalaiset aikuiset ovat ällistyttävän homogeeninen massa. Suvivirren veisuusta, homojen adoptio-oikeuksista sekä Euroopan pakolaisongelmista on toki erimielisyyttä, mutta samaa mieltä
ollaan vain sitä, että Suomenkin pitäsi pelata Venäjän MM-kisoissa! Mitä helvettiä Panama siellä muuten tekee?

Lapsenlapsillamme on kaikkea liikaa; tarpeetonta. Jokaisen nurkissa pyörii Kiinassa valmistettua muoviroinaa kasapäin. Mökin nurkassa lojuu jos jonkinlaista vieterinukkea ja mönkijää. Meillä aikuisilla on vain tarpeellista, kuten pizzakivi, kolme piikkimattoa ja laminointikone. Kuka lukee enää kirjoja? Nyt voi vapaasti rouskuttaa sipsejä ja vetää bisseä MM- kisoihin vedoten.

Nostalgia valtaa mielen, kun muistelee , kuinka valmistuttiin ennen juhannusjuhlille. Mukaan pullo pimeästi haettua koskenkorvaa ja voidetta tukkaan ja ei kun lavalle! Tärkeintä oli potkia uusia Ladan renkaita, kuin jolkotella tangoa. Vasta sitten repesi, kun viimeiset puolituntia soitti joku Islanders kunnon rockia ja latojen seinät vapisivat. Osa porukoista makasi puskissa ja poliisin jousipamppu heilui, kuten mekin. Nyt tyttäreni Miia pyöräli juhannuksena ja kilpailee 30.6 Lahdessa täyspitkän triathlonin.

O tempora, O mores! Voi aikoja, voi tapoja!

Juhani Melanen