Tämä toivotus on tuttu, mutta tosi tarpeellinen. Tuntuu hyvältä, kun saa jättää huolet Jumalan kannettaviksi, vahvempiin käsiin. On helpottavaa, kun on joku meitä suurempi meitä hoitamassa. Tarvitsen tätä mahdollisuutta pappina ja muuten vaan ihmisenä.
Joskus saatamme toistella tuota sanontaa ”Herran haltuun” kuitenkin yliolkaisesti. Silloin viestinä onkin: en jaksa välittää, menköön, miten menee, mutta minä heitän hanskat tiskiin. Elämässä toteutuu jännä kaksijakoisuus. On paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa. On monia kuormia, jotka on hyvä jättää kokonaan Jumalan haltuun. Toisaalta, Jumala on antanut meillekin oman osuutemme. Meidän on tartuttava toimeen, oltava Jumalan käsinä ja jalkoina.
Syvissä asioissa: pelastuksessa, elämän kulussa, suuressa onnessa ja surussa olemme Jumalan varassa. Niissä ei ole meillä osuutta. Me otamme vastaan, mitä Luoja antaa. Kiitämme tai suremme. Silloin pyydämme, että Jumala kantaisi ja antaisi voimaa.
Paavali toivotti kerran efesolaisille ja nyt meille: ”Jätän teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Ap.t. 2:32)
Armon sana kertoo Jeesuksesta, joka ansaitsi meille pelastuksen. Armon sana välittää meillekin Kristuksen. Maailman tuulissa on turvallista jäädä Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun. Sieltä tulee rauhaa ja luottamusta. Sitä toivon meille kaikille.
Riitta Särkiö