Viime aikaisten selontekojen mukaan viimeinen Venäjän asevoimien reformi on ollut historiallinen. Venäjän uudistusten ydin on luopuminen massa-armeijaan perustavasta mobilisaatiopuolustuksesta ja divisioonaorganisaation korvaaminen prikaateilla. Tavoitteena on sellaisten nopeiden ja joustavien
yhtyminen luominen, jotka kykenevät nopeasti reagoimaan kriiseihin.
Jos me suomalaiset menetämme puolustuskykymme, emme saa sitä enää koskaan takaisin. Venäjän varustautumisohjelma on laman takia hiukan jäissä, mutta etenee silti. Viime vuoden joulukuussa julkaistu puolustuspoliittinen selonteko ei saanut ainakaan minua vakuuttumaan Venäjän kehityksestä, sillä siksi vaatimaton se oli. ”Capabilities, intentions and political will”- niminen analyysi ei todella vakuuttanut
montakaan puolustuspolitiikkaan erikoistunutta tutkijaa.
Puolustusministeriön upeilta nettisivuilta on kuitenkin löydettävissä esimerkkejä todellisista fyysisistä uhista ja tapausesittelyjä, joita kannattaa tarkastella hivenen syvemmin. Ylivoimaisesti vakavin ja akuutein uhka on Suomenlahden öljykuljetusten muodostama uhka. Kuljetettavat
öljymäärät ovat valtavia ja pieninkin onnettomuus muodostaisi suuren riskin Suomen ja Viron rannikkoluonnolle. Tekninen turvallisuus on toki parantunut, mutta edes säiliöalusten kaksoispohjat ja öljyntorjuntakapasiteetin lisääminen takaa täyttä turvaa aluevesillämme. Erityisesti jääoloissa sattuva
onnettomuus olisi tuhoisa ja ympäristön tilan korjaaminen veisi kymmeniä vuosia.
Venäjän ydinvoimalaonnettomuus on aina mahdollinen, vaikka Tseronbylin kaltaisten graffiittimoderoitujen ns. LAES voimaloiden turvallisuus onkin parantunut yhteistyössä suomalaisten säteilyviranomaisten kanssa. Silti Kuolassa on kiehutusvesireaktoreita, jotka ovat vaarallisia ja yhteistyötä viranomaisten välillä on lisättävä.
Ympäristöpäästöt mukaan lukien maatalouspäästöt ovat Suomenlahdella todellinen uhka nimenomaan Pietarissa ja sen lähialueilla. Suomalainen John Nurminen teki suunnattoman arvokasta työtä auttaessaan ja rahoittaessaan Pietarin jätevesipuhdistamoja, mutta se ei vielä riitä. Venäläisen yhteiskunnan asenteita ympäristön suojeluun on saatava muuttumaan ja henkinen tila kohentumaan.
Viimeisenä on sitten tämä ns. sotilaallinen uhka, joka ei tänään vaikuta ihan todelliselta, mutta voi silti jossain erityistilanteissa aktualisoitua. Esimerkiksi Venäjällä vakavan ruokapulan sattuessa naapurivaltakunnasta saattaisi väestöä pyrkiä tänne leveämmän leivän toivossa. Silloin toki tarvittaisiin enemmän ”soppatykkejä”, mutta kaikki on mahdollista Venäjän tsaari Putinin demokratiassa.
Juhani Melanen