Melastelua

Liipolan pizzerian joukkotappelun psykoanalyysi

Älä provosoidu, vaikka provosoidaan!

Lahden Liipolasssa viime lauantaina sattunut joukkotappelu oli poliisin mielestä helppo leimata päihtyneiden toilailuiksi ja ylilyönneiksi, mutta näinhän ei suinkaan ole. Asia on paljon monimutkaisempi ja vaatii taustojen selvittelyä ja ennen muuta kysymyksiä, mistä ja miksi naurettava tilanne riistäytyi rähinöinniksi ja joukkoriehunnaksi hetkessä. Paljon tärkeämpi kysymys on kuitenkin se, onko Liipolassa tai jossain muissa Lahden lähiöissä vastaavia ruutitynnyreitä? Miten toimia oikein, jos työttömyydestä ja rahattomuudesta kärsivä joutilaisjoukko todella pistää rähinäksi? Seisooko poliisi samalla tavalla tumput suorina kuin Lontoossakin ja katsoo sivulta ensin pari päivää ennen kuin toimii?

Minä tunnen paikallisen pizzeriayrittäjän erinomaisesti ja olen ollut hänen asiakkaansa useita vuosia, joten niinpä haastattelin häntä tiistaina tapauksesta. Hän kertoi, että koko tapahtuma levisi käsiin oudosti ja niin nopeasti, että mitään ei ollut juuri tehtävissä. Kaikki alkoi siitä, että pizzerian entinen työntekijä oli baarissa syömässä. Ulkona juopuneet ”äidin aikamiespojat” pelasivat jalkapalloa, vaikka aivan vieressä olisi ollut kenttä. Syystä tai toisesta pallo pomppasi pizzerian kylttiin, josta se kimmahti entisen pizzerian työntekijän autoon tehden siihen naarmuttoman jäljen. Tästä tulistuneena mies hyökkäsi ”pulloilijoiden” kimppuun vaatien korvausta olemattomasta tahrasta. Juopuneillehan tämä oli paras mahdollinen syy läksyttää ”muukalaisia”. Kun entistä työntekijää auttamaan riensivät kaksi muuta pizzerian työntekijää, oli selkkaus valmis ja loppu
selviää tai ei myöhemmin käräjillä.

Tilanne olisi voitu välttää käyttämällä psykologiaa oikein ja reagoimalla tilanteeseen oikein.
Itse tarkastelisin syntynyttä kapinointia hivenen toisesta näkökulmasta ja arvioisin sitä hivenen syvemmältä kuin rikosylikonstaapeli Heikki Mattila.
Liipola on tunnetusti erittäin voimakasta sosialidemokraattien ja kommunistien äänestysaluetta, mutta viime vaaleissa myös perussuomalaisten äänimäärät nousivat jyrkästi. Vanhoihin poliittisiin puolueisiin ei Liipolassa enää uskota. vaan persut äärimielipiteillään ovat vahvassa nousussa.
Liipolassa asuu erittäin paljon etnisiä vähemmistöjä ja sinne on kohta kasvamassa toisen sukupolven työtön ”nuorisoarmeija”, jonka tekemisiä on vaikea kanavoida.

” Ei haukku haavaa tee!”, vanha suomalainen sanonta ei valitettavasti enää pidä paikkansa. Sanat ovat tekoja – liipaisimen painamista. Tutustuin viikonloppuna kansanedustaja tohtori ”Göbbelsin” eli Jussi Halla-ahon näkemyksiin ja tyrmistyin. Siinä meillä on valmis natsi suoraan 30-luvulta vai mitä pidätte seuraavista hänen lausunnoistaan netissä. Jos tämä ei ole vihakirjoittelua, niin mikä sitten on? Lainaukset ovat suoraan hänen blogeistaan.
” Maahanmuuttajalaumat ovat muuttaneet eurooppalaisen arkipäivän selviytymistaisteluksi”. ” ”Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti. Tämän reptiilin (matelija) erityinen limainen alalaji on ruotsalainen sosiaalidemokraatti”.
” En kadu mitään kirjoittamaani enkä ota vastuuta Breivikin teosta ja aion jatkaa samalla linjalla, koska huono maahanmuutto on huonoa ja monikulttuurisuus on hanurista Breivikin teosta riippumatta ja huolimatta”.
” Todellinen syyllinen, ja legitiimin vihan kohde, on se utopiassa elävä poliittinen eliitti, jolle neekeri on hoivattava reppana ja kiva halinalle ja joka vähät välittää yhteiskuntarauhasta”.
Erityisen voimakasta tukea Halla-aho on saanut ajatuksilleen Alma mediasta, johon kuuluvat Iltalehti, Kauppalehti ja Aamulehti vai mitä pidätte tästä mielipiteestä. ”Mikael Jungner on ainoa eturivimme poliitikko, joka kehtasi valjastaa Norjan verilöylyn puoluepoliittiseksi aseeksi,” kirjoitti pääkirjoituksessaan Riitta Järventie.

Jos hyväksymme nämä ajatukset, olemme kaikki suomalaiset, syvässä henkisessä ja älyllisessä lamassa, joka muistuttaa sitä jatkumoa, jossa äärioikeisto nousee valtaan, kun rikkaat sulkevat silmänsä ja korvansa hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta. Itse en halua ainakaan olla mukana tässä suomalaisten perusarvojen alasajossa. Vapautta sanoa, ei pidä kuitenkaan estää, mutta niistä on kyllä sitten myös vastattava.

Juhani Melanen

KOLUMNIT -arkisto

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011