Älä provosoidu, vaikka provosoidaan!
Lahden Liipolasssa viime lauantaina sattunut joukkotappelu oli poliisin mielestä helppo leimata päihtyneiden toilailuiksi ja ylilyönneiksi, mutta näinhän ei suinkaan ole. Asia on paljon monimutkaisempi ja vaatii taustojen selvittelyä ja ennen muuta kysymyksiä, mistä ja miksi naurettava tilanne riistäytyi rähinöinniksi ja joukkoriehunnaksi hetkessä. Paljon tärkeämpi kysymys on kuitenkin se, onko Liipolassa tai jossain muissa Lahden lähiöissä vastaavia ruutitynnyreitä? Miten toimia oikein, jos työttömyydestä ja rahattomuudesta kärsivä joutilaisjoukko todella pistää rähinäksi? Seisooko poliisi samalla tavalla tumput suorina kuin Lontoossakin ja katsoo sivulta ensin pari päivää ennen kuin toimii?
Minä tunnen paikallisen pizzeriayrittäjän erinomaisesti ja olen ollut hänen asiakkaansa useita vuosia, joten niinpä haastattelin häntä tiistaina tapauksesta. Hän kertoi, että koko tapahtuma levisi käsiin oudosti ja niin nopeasti, että mitään ei ollut juuri tehtävissä. Kaikki alkoi siitä, että pizzerian entinen työntekijä oli baarissa syömässä. Ulkona juopuneet ”äidin aikamiespojat” pelasivat jalkapalloa, vaikka aivan vieressä olisi ollut kenttä. Syystä tai toisesta pallo pomppasi pizzerian kylttiin, josta se kimmahti entisen pizzerian työntekijän autoon tehden siihen naarmuttoman jäljen. Tästä tulistuneena mies hyökkäsi ”pulloilijoiden” kimppuun vaatien korvausta olemattomasta tahrasta. Juopuneillehan tämä oli paras mahdollinen syy läksyttää ”muukalaisia”. Kun entistä työntekijää auttamaan riensivät kaksi muuta pizzerian työntekijää, oli selkkaus valmis ja loppu
selviää tai ei myöhemmin käräjillä.
Tilanne olisi voitu välttää käyttämällä psykologiaa oikein ja reagoimalla tilanteeseen oikein.
Itse tarkastelisin syntynyttä kapinointia hivenen toisesta näkökulmasta ja arvioisin sitä hivenen syvemmältä kuin rikosylikonstaapeli Heikki Mattila.
Liipola on tunnetusti erittäin voimakasta sosialidemokraattien ja kommunistien äänestysaluetta, mutta viime vaaleissa myös perussuomalaisten äänimäärät nousivat jyrkästi. Vanhoihin poliittisiin puolueisiin ei Liipolassa enää uskota. vaan persut äärimielipiteillään ovat vahvassa nousussa.
Liipolassa asuu erittäin paljon etnisiä vähemmistöjä ja sinne on kohta kasvamassa toisen sukupolven työtön ”nuorisoarmeija”, jonka tekemisiä on vaikea kanavoida.
” Ei haukku haavaa tee!”, vanha suomalainen sanonta ei valitettavasti enää pidä paikkansa. Sanat ovat tekoja – liipaisimen painamista. Tutustuin viikonloppuna kansanedustaja tohtori ”Göbbelsin” eli Jussi Halla-ahon näkemyksiin ja tyrmistyin. Siinä meillä on valmis natsi suoraan 30-luvulta vai mitä pidätte seuraavista hänen lausunnoistaan netissä. Jos tämä ei ole vihakirjoittelua, niin mikä sitten on? Lainaukset ovat suoraan hänen blogeistaan.
” Maahanmuuttajalaumat ovat muuttaneet eurooppalaisen arkipäivän selviytymistaisteluksi”. ” ”Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti. Tämän reptiilin (matelija) erityinen limainen alalaji on ruotsalainen sosiaalidemokraatti”.
” En kadu mitään kirjoittamaani enkä ota vastuuta Breivikin teosta ja aion jatkaa samalla linjalla, koska huono maahanmuutto on huonoa ja monikulttuurisuus on hanurista Breivikin teosta riippumatta ja huolimatta”.
” Todellinen syyllinen, ja legitiimin vihan kohde, on se utopiassa elävä poliittinen eliitti, jolle neekeri on hoivattava reppana ja kiva halinalle ja joka vähät välittää yhteiskuntarauhasta”.
Erityisen voimakasta tukea Halla-aho on saanut ajatuksilleen Alma mediasta, johon kuuluvat Iltalehti, Kauppalehti ja Aamulehti vai mitä pidätte tästä mielipiteestä. ”Mikael Jungner on ainoa eturivimme poliitikko, joka kehtasi valjastaa Norjan verilöylyn puoluepoliittiseksi aseeksi,” kirjoitti pääkirjoituksessaan Riitta Järventie.
Jos hyväksymme nämä ajatukset, olemme kaikki suomalaiset, syvässä henkisessä ja älyllisessä lamassa, joka muistuttaa sitä jatkumoa, jossa äärioikeisto nousee valtaan, kun rikkaat sulkevat silmänsä ja korvansa hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta. Itse en halua ainakaan olla mukana tässä suomalaisten perusarvojen alasajossa. Vapautta sanoa, ei pidä kuitenkaan estää, mutta niistä on kyllä sitten myös vastattava.
Juhani Melanen