Jo viikon alussa putosi postilaatikkoon tuore aikakauslehti. Siinä oli kauniita kuvia keittiöstä, jossa arki näytti sujuvan siistien pöytäliinojen ja puhtauttaan kiiltävän tiskipöydän äärellä. Aamu aurinko paistoi ikkunasta sisään. Kolme kouluikäistä lasta joi hymyillen aamukaakaoitaan, äiti selaili hyväntuulisena pöytätietokoneeltaan aamu-uutisia. Kaikilla tuntui olevan hyvä olo. Vähemmän näkee viikkolehdissä kuvia kotiarjesta, joka ei suju aurinkoisesti. Kun arjessa riidellään. Kun arjessa on rahat loppu. Kun arjessa on väsymystä, pettymystä, vastoinkäymisiä. Tälläinen arki pidetään piilossa.
Eräässä sunnuntain evankeliumitekstissä kerrotaan yllättävästä kohtaamisesta keskellä opetuslasten arkea, pitkän ja tuloksettoman kalastusyön jälkeen. Aamulla heille tuntematon mies saapuu rannalle. Miehen neuvojen avulla opetuslapset saavat verkkonsa täyteen kalaa. Vasta sitten opetuslapset tunnistavat miehen Jeesukseksi. Lopuksi miehet aterioivat yhdessä hiilloksen äärellä. Siinä on sellainen arjen kuva, joka puhuttelee. Jeesus saapui opetuslastensa luo juuri silloin, kun heidän arkinen aherruksensa oli ollut turhaa ja tuloksetonta.
Pääsiäisen jälkeen palataan arkeen. Ihan samalla tavalla kuin Jeesus saapui opetuslastensa luo, hän tahtoo saapua meidän arkeemme. Erityisesti niihin hetkiin, jotka eivät välttämättä ole niin kuvaamiskelpoisia. Yksikään hetkemme ei ole koskaan piilossa emmekä me vailla turvaa: Jumala on meidän kanssamme.
Kati Saukkonen
seurakuntapastori
Launeen seurakunta