Tulevan sunnuntain evankeliumiteksti (Mt.12:33-37) on aika jyrkkä. Se varoittaa, että jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, on tehtävä tili aikojen lopulla. Jeesus sanoo: ”Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.” Onhan se totta, että sanat voivat olla meillekin pienen arkipäiväisen pahuuden palveluksessa. Tuttua monelle on myös internetin vihapuhe, joka kurjasti voi saattaa ihmisen vaikeuksiin, masennuksen syövereihin.
Jeesuksen mukaan puhe heijastaa sitä, mitä sydämessä on. Pitäisikö siis katsoa sydämeen? Alkaa siivota sisintään ja tietoisesti hakea sinne enemmän valoa, mielenrauhaa ja myötätuntoa? Sanallisten ajatusten taso ei ole yllättäin se kaikkein tärkein. Hengellisessä elämässä tärkeää on etsiä ja löytää meitä kantava Jumalan hiljaisuus. Olla ilman vihaisia ajatuksia ja muunlaisiakaan sanallisia ajatuksia. Loputtoman, suurelta osin kielteisen sanallisen viestinnän tulvassa hiljaisuus Jumalan edessä on kuin tyyntä vettä, joka rauhoittaa ja puhdistaa.
Pyhältä Birgitalta on jäänyt yhteiseksi rikkaudeksemme tämä rukous:
”Oi Jeesus, Jumalan Poika, niin kuin sinä vaikenit niiden edessä, jotka sinut tuomitsivat, niin pidätä kieleni, kunnes olen saanut miettiä mitä ja miten minun tulee puhua. Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Anna Herra, minun sydämelleni rauha. Aamen.”
Pastori
Kati Saukkonen