Pelicansin A-, B-, ja C-nuoret, anteeksi U20, U18 ja U16 putosivat kaikki kolme täpärästi pudotuspelien aluksi. Vanhimpien kohtaloksi koitui JYP, C:n Tappara ja B:n HIFK, joka oli kolme kertaa parempi, kun jatkettiin yli 60 minuutin.
Olin Kaukajärvellä katsomassa, kun Pelsu tuli kuustoistaryhmällä horjuttamaan vahvaa Tapparaa. Katsomoon asti näki, että yritys oli tapissa. Juhlapäivää korosti poikien komea pukupukeutuminen.
Koska minulla on kotiintuloaika kello 21, eikä siitä tingitä, niin jouduin poistumaan kahden erän jälkeen. Tappara johti 4-2. Avauserässä Pelicansilla oli hulppeita paikkoja karata useammankin maalin johtoon, mutta kun ei mennyt, ei mennyt.
Päätöserän alussa Aleksi Rintala kavensi ja Vili Jämsen tasoitti. Sitten tulivat kotipojat. Samoin Lahdessa Tappara paineli lopussa ohi, vaikka Mici Kasurinen teki 3-3 ja Romea Mikkonen 4-3.
Pelicansin pojista moni pisti silmään. Pakeista Joona Ranta tööttäili niin että hirvitti. Reino Rouhiainen osasi nostaa peliä voimalla. Lupaava Michal Jordan kulkee isänsä jäljessä, matkaa on vielä.
Joel Kontiosta näki heti, että pelimies tulossa. Väkkärä Luca Kampman meni välillä niin kovaa, ettei vanhan silmä pysynyt perässä.
Harmistuin, kun nuoret käyttivät surutta mailaa muuhunkin kuin kiekon kanssa touhuamiseen. Maalin edessä sai poikkaria antaa kerran, kaksi ja kolme. Miksi?
En koskaan arvostele tuomareita, ja nyt taas, mutta kyllä Tampereen pelissä jäi lahtelaisilta useitakin ylivoimia saamatta. Ei turhaan toinen valmentaja Karri Rämö vähän hiiltynyt.
Lahdesta oli kannattajia paikalla 28. Eikä tarvi asua Lahdessa, että kannattaa Pelsuja. Esimerkkeinä Viljamaan Matti, minä ja Felix Virtanen, joka tulee vielä näkemään kannattamaltaan seuralta hurjia voittoja.
Ei nämä putoamiset ole katastrofi. Olkoon siemen parempaan huomiseen ja valtavaan harjoitusintoon. Yksilölliset ohjelmat on jo varmaan tehty, eikä monipuolisuutta unohdettu.
Raine Järvinen
Felix Virtanen