Ilman suomalaisten omaishoitajien uhrautuvaa työtä ja sitoutumista, hoivaa tarvitsevat vanhuksemme olisivat heitteillä.
Viime vaalikaudella peruspalveluministeri Susanna Huovisen (sd) johdolla valmisteltiin uutta omaishoitolakia, jonka tavoitteena oli vahvistaa myös omaishoitajille oikeusturvaa, estää yksipuoliset sopimusten irtisanomiset ja turvata tasa-arvoinen asema eri puolilla maassa asuville omaishoitajille.
Sipilän hallitus on ottanut kukon askeleen oikeaan suuntaan, mutta todellinen parannus pitäisi ulottaa pitemmälle. Tosiasiassa hallituksen uusi esitys ei kuitenkaan poista ja korjaa sitä perimmäistä ongelmaa, että maamme omaishoitajat ovat varsin eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea, koska lainsäädännössä ei vahvisteta omaishoitajien oikeusturvaa eikä omaishoidolle ole yhtenäisiä kriteerejä.
Kunnat saavat edelleen itse määrittää määrärahasidonnaiset palvelut ja kriteerit, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että suuri osa omaishoitajista jää ilman omaishoidon tukea ja kunnan apua.
Tällä hetkellä omaishoitosopimuksia on maassamme noin 42 500, kun sitovia ja vaativia omaishoitotilanteita on Suomessa jo yli 60 000. Koska omaishoitajilla ei ole selvää lain säätämää oikeusturvaa, varattomat kunnat voivat edelleen yksipuolisesti irtisanoa omaishoitosopimuksia ja heikentää palveluita. Hallituksen sote- palvelumaksuja on korotettu, mikä osaltaan vaikeuttaa tukipalveluiden hankintaa koteihin.
Suomessa tehokas omaishoito vähentää miljoonia euroja terveydenhoitokuluistamme ja samalla kuntien järjestämää
tehostetun palveluasumisen ja runsaasti kotihoitoa tarvitsevien määrää, samalla vähentäen kuntien suoria palvelukustannuksia.
Nyt omaishoitosopimuksen tehneelle annetaan oikeus kahteen vapaapäivään kuussa, joka ei ole läheskään riittävä määrä, mutta oikeaan suuntaan silti. Tärkeää on kuitenkin se, että omaishoitajat saavat nyt valmennusta ja koulutusta sekä säännöllisiä terveystarkastuksia. Uudistusta ei saa rahapulassakaan jättää nyt puoleen väliin!
Juhani Melanen