Ihmisestä on sanottu, että hän Jumalan tai luomakunnan taloudenhoitaja. Tämä kuva on hyvä ja osuva monestakin syystä. Ensiksi ihminen laitettiin jo luomisessa ja paratiisissa viljelemään ja varjelemaan. Tähän tehtävään kuului lupa käyttää luomakunnan antimia.  Viljelyä on monenlaista, kasvatamme viljaa ja kasveja, eläimiä. Me viljelemme myös kulttuuria, taiteita, musiikkia ja kirjallisuutta. Se kaikki tulisi tapahtua yhteiseksi hyväksi ja hyödyksi niin, että myös heikoimmista pidetään huolta.

Tähän ihmiselle annettuun tehtävään kuului ja kuulu myös varjelu. Samalla kun meille annettiin lupa käyttää luonnon antimia ja luonnon varoja, annettiin tehtävä pitää niistä huolta. Ihminen on kuitenkin ahneudessaan tuhonnut luontoa ja kuluttanut luonnonvaroja yli niiden kantokyvyn. Siksi tarvitaan muistutusta, että lupaan käyttää sisältyy vastuu. Tänäkin päivänä ravintoa riittäisi tässä maailmassa kaikille, mutta nämä lahjat eivät jakaudu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Kirkon profeetallisen äänen tulisi muistuttaa kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kirkon ilmasto-ohjelman nimessä onkin kolme tärkeää sanaa: kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus.

Kuva ihmisestä taloudenhoitajana on siinäkin mielessä onnistunut, että taloudenhoitaja hoitaa toisen omaisuutta. Ihminen mielellään omii itselleen asioita, tavaraa. Mutta viimekädessä luomakunta ja kaikki on Jumalan. Myös me kuulumme hänelle. Kun tämän muistamme ja ymmärrämme, osaamme oikein suhtautua itseemme, toisiimme ja koko luomakuntaan.

Heikki Pelkonen,
kirkkoherra