Eduskunnassa on puhuttiin tällä viikolla monesta tärkeästä asiasta, mutta myös alkoholista ja alkoholipolitiikasta. Muistan hyvin toissa eduskuntakaudella, kun Suomi vietiin 5,5 prosentin maailmaan. Olin silloin itse sen uudistuksen kannalla, koska näin ja koin, että Suomi on siihen valmis. Uudistus ei sekoittanut Suomea eikä johtanut onneksi niihin lieveilmiöihin, mistä ihan aiheellisestikin on muistutettu. Suomeksi se tarkoitti sitä, että esimerkiksi aito lonkero tuli päivittäistavarakauppaan ja hyvä niin. Nykynuoret ovat meitä vanhempia viisaampia monessa asiassa ja ovat sitä myös alkoholinkäytössä, jos ja kun tilastoja on uskominen.
Kun viime kesänä seurasin hallitusneuvotteluita ja näin nykyisen hallitusohjelman kirjauksen 8 prosentin uudesta rajasta, ensimmäinen ajatus tästä asiasta oli, että 8 prosentin kompromissi tulee ja saattaa muodostua 8 prosentin katastrofiksi. Esitys myös suosisi ulkomaalaisia valmistajia eikä siksi ole kovin isänmaallinen.
Lakihanke on etenkin EU-oikeuden kannalta selvästi ongelmallinen. Kyse on kilpailuneutraliteetista, tasapuolisuudesta ja elinkeinovapaudesta, jotka loistavat poissaolollaan tässä esityksessä. Elinkeinovapauden kannalta perustellumpaa olisi, että valmistustavan pohjalta ei tehdä eroa saman alkoholipitoisuuden juomien välillä.
Talousvaliokunnan mukaan juomasekoitus voi tarkoittaa sekä käymisteitse valmistettuja, että tislatusta alkoholijuomasta valmistettuja, maultaan ja käyttötarkoitukseltaan samankaltaisia tuotteita. Näin ollen tislaamalla ja käymisteitse voidaan valmistaa ja tuoda markkinoille samankaltaisia ja toisensa korvaavia tuotteita. Talousvaliokunta piti tärkeänä, että käyttötarkoitukseltaan yhtenevien ja alkoholipitoisuudeltaan samanvahvuisten alkoholijuomien myyntiä kohdellaan sääntelyssä samalla tavalla, jotta voidaan varmistaa yritysten yhdenvertainen kohtelu ja tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Eli käytännössä tätä tarkoittaisi vahvan lonkeron ja käymisteitse valmistettujen tuotteiden kohtelua samalla tavalla. Nyt esitys ei sitä tee.
Jos tällainen lakihanke hyväksytään eli kohdellaan epätasa-arvoisesti valmistajia valmistustaparajoituksella, käydään EU-tuomioistuimessa varmasti vuosien prosessi, jossa varmasti tulee myös isoja vahingonkorvauksia. Toki tuomioistuimien käytäntöä ei ikinä pidä ennakoida. Selvää on, että tämä 8 prosentin malli ei ole toimiva.
Viisaassa päätöksenteossa eduskunnassa toivottavasti asiaan vielä palataan ja lähdetään siitä, että tämä jo epäonnistuneena syntynyt lakihanke ei edisty eduskunnassa näillä pohjilla. Siksi esitimme lakihankkeen viemistä Suureen Valiokuntaan, joka vastaa EU – lain tulkinnassa.
Toisena asiana nostin esille keskiviikkona istunnossa arvonlisäveron alarajan poiston epäkohdat. Valtiovarainministeri Purra puolusti alarajan asettamista 15.000 euroon, vaikka asiantuntijoiden mukaan se ei ole pienten yrittäjien ja työllisyyden etu. Rajan olisi voinut edelleen laittaa esimerkiksi 30.000 euroon, koska nyt moni jättää liikevaihdon tästä syystä 15.000 euroon. Monelle yrittäjyys on se ainoa vaihtoehto työllistyä ja pienelle palvelun tuottajalle arvonlisävero voi olla erittäinkin haastava asia. Monelle se on myös tarpeellinen lisätulon lähde, kun palkalla ei tule toimeen.
Ville Skinnari