Onko sinulla kokemusta siitä, millaista on katsoa jotakin henkeäsalpaavan kaunista maisemaa ensimmäisen kerran? Miltä tuntuu kaikki se kauneus, joka silmien eteen avautuu? Sellaisessa hetkessä voi samaan aikaan naurattaa ja itkettää. Sellaisessa hetkessä on läsnä jotakin minua suurempaa, kuin pyhän kosketus.
Ehkä jotakin samaa koki se sokeana syntynyt mies, jonka Jeesus paransi. Siihen saakka mies oli elänyt pimeydessä, toisten hyljeksimänä ja muiden avusta riippuvaisena. Silmien aukeamisen jälkeen koko maailma tuntui erilaiselta. Elämään tuli valoa ja värejä. Mikään ei ollut enää niin kuin ennen.
Oli vain tämä hetki, jossa kaikki muuttui. Paluuta entiseen elämään ei enää ollut. Ja muutoksesta alkoi kasvaa jotakin uutta. Mies sai myös omin silmin nähdä Ihmisen Pojan, sen, josta jo vanhat kirjoitukset ennustivat. Siinäkin oli läsnä jotakin suurempaa, kuin pyhän kosketus.
Pyhän kosketuksen voi kokea monissa asioissa: luonnon kauneudessa, lähellä olevissa ihmisissä, rukouksessa, ehtoollisessa. Ja kaikki se on Jumalan lahjaa. Hänen lahjaansa on myös usko, jota monesti kutsutaan luottamukseksi. Usko on luottamusta siihen, että mihin ikinä meitä johdetaan, siellä Hän on kanssamme. Ja luottamuksessa saamme uskoa todeksi sen, minkä kauan elänyt rukoilija Julia Norwichlainen puhuttelevasti on sanoittanut:
”Kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja aivan kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”
Pauliina Hatakka