Hape liittyy myös Etelä-Lahteen, vaikka on monen paikan mies. Syntynyt Oulussa, kiertänyt siellä täällä ja asettunut Lahteen. Asunut jopa Saksalassa ja opettanut Launeella, erityisopen paperit kun on taskussa.
En nyt ala sen tarkemmin Hapen ansiolistaa purkamaan, koska kaikkihan miehen meriitit tietävät. Sitä mietin, että tuleeko lempinimi Hopeakettu Mypan aikaisista neljästä SM-hopeasta?
Hape tunnetaan myös Tampereella. Hän oli nostamassa Tamua liigaan. Kuten Kumua. Kuten AC Oulua.
Julle Suni muistelee Hapen olleen junnuna väkkärä innokas reippaalainen. Yllätys minulle oli, että hän oli erityisen lupaava jääkiekossa. Lähes kaverinsa Pile Koskisen tasoa…huom. Harri on lahjakas puhuja.
Reipas oli Hapelle kaikki kaikessa. Muistan, kuinka 1967 Kisarissa kuulutettiin Upon pelissä, että Reipas hävisi Hakalle 1-9. Hape kirmasi pääkatsomon edessä edestakaisin ja huusi epätoivoisesti pienen pojan vimmalla: – Ei voi olla totta, ei voi olla totta!
Reippaassa Hape pelasi neljä pääsarjaottelua. Turun Pyrkivässä hän loisti divarissa kaverinaan Ave Nieminen, jolle Turun murre tarttui Hapea voimakkaammin.
Ehtoopuolella seuraksi valikoitui LTP. Hape oli tietysti Kingi. Silloin valmentaja Olli Salminen kohahdutti kerran laittamalla Hapen vaihtoon. Hape ei ymmärtänyt. No, toisella jaksolla Hape pääsi irti ja verkko heilui. Muistaakseni.
Olen varma, että Hapen sydän on pallonmuotoinen. Tekniikkapallon. Eikä se siitä pienene edes golfpallon kokoiseksi.
Lämpimät onnitteluni toivesävelmin Kaiken takana on nainen. Ullan kanssa rakkaus on roihunnut vuodesta 1972. Terveyttä tuleviin vuosikymmeniin. Jaksa Harri jaksa! Maanantaina on aihetta juhlaan. Ai niin, onnet myös Jannelle. Olet kasvattanut hienon Isän.
Raine Järvinen