Hyväksikäytön pitkät perinteet
Lukemattomat erilaiset uskonnolliset ryhmittyvät ja lahkot ovat todellisuudessa pedofilian saarekkeita. Erityisesti Suomessa vanhoillislestadiolaisuus ja muualla katolinen kirkko eivät ymmärrä pedofilian vakavuutta ja perusongelmaa oikein. Halu salata on edelleen näiden ryhmien tapa toimia.
Asiasta on kirjoitettu jopa kirja. Ihmisoikeusjuristi Geoffrey Robertson raportoi kirjassaan ” The case of Pope: Vatican Accountability for Human Rights Abuse”, että nykyinen paavi Joseph Ratziger pitäsi asettaa syytteeseen teoistaan. Jo vuonna 2004 John Jay raportin mukaan katolliselle kirkolle tehtiin 10667 valitusta pedofiliasta vuosina 1950-2002. Yli 80 % näistä olivat poikia .
Törkeimpiä tapauksia oli isä Lawrence Murphy, joka raiskasi yli 200 kuuroa poikaa Wisconsinissa useiden vuosien ajan. Ratzingerin kakkosmies , kardinaali Tarciosio Bertone (nykyisin Pyhän istuimen pääministeri) kehotti hiippakuntaa luopumaan oikeudenkäynnistä ja käyttämään ”pastoraalisia toimenpiteitä” ongelman ratkaisemiseksi. Uskomatonta välinpitämättömyyttä ja ihmisoikeuksia halventavaa toimintaa.
Pedofiliaan syytettyjä pappeja on kehotettu itsetutkiskeluun, kun olisi pitänyt nostaa rikossyytteitä. Koko pedofilia ongelman oikeudellisen käsittelyn tiellä on ollut Vatikaanin ja Pyhän istuimen valtiollinen status. Vatikaanivaltiolla ei ole omaa hallintoa, vaan lateraanisopimuksen mukaan Pyhä istuin on Vatikaanin suvereeni valtio. Se kykenee lopettamaan pedofilia oikeudenkäynnit vetoamalla suvereenin valtion oikeuksiinsa. Mikä yksinkertaisesti tarkoittaa, että sen toimia ei voi altistaa oikeudenkäynteihin toisessa valtiossa.
Nyt ollaan oikealla tiellä. Mikäli paavia asetettaisiin syytteeseen ja raiskaukset katsottaisiin rikoksiksi ihmiskuntaa kohtaan ja ihmisyyttä kohtaan, olisi paavin rikosoikeudellinen vastuu esimiehenä mahdollinen. Paavi on tiennyt rikoksista ja hän uskonopin kongeregaation johtajana on viime kädessä vastuussa näistä kirkkonsa pedofilia tapauksista. Suomessa oikeusviranomaiset taas ovat törmänneet puhumattomuuden muuriin tutkiessaan vanhoillislestadiolaisia raiskauksia. Kirkon johtajat ja ”vanhimmat” ovat kyenneet pakenemaan vastuutaan monia vuosia, koska todistamistaakka on niin vaikeaa.
Kirkko ollut aina epätasa-arvoinen ja suvaitsematon
Koko historiansa ajan eli 1500 vuoden ajan, jolloin kristinuskolla on ollut täydellinen ja ehdoton ideologinen ylivalta Euroopassa, eivät hyvinvointivaltio, tasa-arvo ja julkiset palvelut ole toteutuneet missään. Kristilliset kirkot ovat siunanneet feodaaliajan äärimmäisen epätasa-arvon, maaorjuuden, yksinvaltiaiden hirmuteot, noitien polttamisen ja inkvisition julmuudet.
Meidän oma uskonpuhdistajamme Martin Luther oli todellinen vihakirjoittelija. Hänen juutalaisvastaisuutensa oli samaa luokka Adolf Hitlerin kanssa ja Halla-ahokin on hänen rinnallaan pelkkä näpertelijä. Martti poika vaati juutalaisten käsien katkomista ja päiden leikkaamista. Kirkon brändi on koko ajan ollut epädemokratian palvominen ja todellisten ihmisoikeuksien sortaminen. Uskonnoton on heidän kielessään sama kuin moraaliton. Kirkon konservatiivinen ajattelu on onneksi saanut ihmiset viimein tajuamaan kirkon kaksinaismoraalisuuden ja epätasa-arvon.
Puheet homoseksuaalisuudesta ja seksuaalisuuden kieltäminen ovat ajaneet kirkon ristiriitaan sen kristillisen doktriininsa ”rakkaudellisuuden” kanssa. Kun ihmisten perustavimmat halut nimetään synniksi, voidaan todeta kaikkien olevan syntisiä. Synti leimaa ihmisyyden alhaiseksi ja
hävettäväksi , kun taas uskonto esiintyy retoriikassaan ja symboliikassaan kaiken ylimaallisen ja korkea-arvoisuuden tyyssijana. Miksi ajattelevat ihmiset ovat antaneet kirkolle monopolin syntien anteeksiantamiseen ja niiden nimeämiseen? Keskustelu valtiokirkosta on jatkuttava!
Juhani Melanen