Suomeen syntynyt uusi röyhkeä rälssi – ahneet eläkepomot

Suurlähettiläspäivillä pitämässään puheessa kertoi Helsingin Sanomat ( 12.8.2017) , että Suomen tasavallan presidentti arvosteli suomalaisia eläkepomoja ahneudesta moitti heitä erilaisten bonusten ja lisäbonusten haalimisen lisäksi myös normaalia työeläkettä paremmasta lisäeläke etuisuuden rohmuamisesta.

Niinistö oli täysin oikeassa! Jokainen joka vähänkin on seurannut media on huomannut, että maltillisuus ei ole ollut näiden ( tel- yhtiöiden) johdon palkkaratkaisuissa hallitseva tekijä, vaan aito ahneus ja röyhkeys. Ongelmaksi tämän tekee se, tel-yhtiöt eivät ole ja elä samanlaisessa kilpailutaloudessa kuin monet muut yritykset Suomessa. Yhtiöt keräävät tulonsa pakollisista maksuista. Niillä on selvä julkinen rooli, jonka ne ovat käytännössä unohtaneet. Nehän eivät päätä pelkästään omista asioistaan. Ne ovat keränneet yli 200 miljardia lakisääteisesti suomalaisten rahoja ja kuvittelevat harhaisesti, että tämä on vaatinut pomoilta muka ainutlaatuisia kykyjä ja liiketaloudellista ymmärtämistä. Päinvastoin on Suomeen syntynyt Chaplin sanoin todellinen “ Leicure class” eli “Joutava luokka”, joka elelee tasavaltaisessa Suomessa kuin verovapaa aateli, vain sillä erotuksella, siltä ei vaadita edes ratsumiehen ylläpitoa

Eläkeyhtiöt omistavat huomattavan määrän suomalaista teollisuutta ja ovat edustettuina niiden hallituksissa. Miksi nämä eläkeyhtiöiden hallituksissa istuvat “työn sankarit” julkeavat hyväksyä nämä julkisilla rahoilla hankitut tulonsiirrot näille ahmateille eläkepomoille? Selvästi näkee, että eläkeyhtiöiden hallituksissa ei ole mietitty mitään yhteiskuntaeettistä näkökulmaa; saatikka kohtuutta!

Miten tätä käytäntöä voidaan puolustella? Muutama esimerkki lienee paikallaan. Varman Matti Vuoria verotettavat ansiotulot olivat vuonna 2014 uskomattomat 1,006 miljoonaa euroa ja pääomatulot 160.000 euroa. Varman nykyinen toimitusjohtaja kuittasi vuodessa vain vaatimattomat 363.000 euroa eikä hänellä ole pääomatuloja kuin 5500 euroa, tosin hän oli silloin vain varatoimitusjohtaja. Ilmarisen Harri Sailas sai ansiotuloja 750.000 euroa, varatoimitusjohtaja Timo Ritakallio joutui tyytymään vajaaseen 550.000 euroon . Kevasta erotettu Merja Ailuskaan ei jäänyt tyhjän päälle vaan kuittasi vielä 290.000 euroa. Valtion eläkerahaston johtaja Timo Löyttyniemi sai vain vaatimattomat 270.000 euroa eikä hänellä ollut pääomatuloja.

Omalla esimerkillään he ovat osoittaneet sen suomalaisen unelman “ hullu paljon työtä tekee” todeksi. Lisäksi heillä on autoedut, asuntoedut ja muut ansiottomat edut, kuten piikki auki kaikille hännystelijöille Lapin mökeissä ja muissa kylpylöissä. Nämä kuitataan sanalla “ koulutus”! Omalla esimerkillään he ovat näyttäneet tyhmille demokratiaan uskoville suomalaisille vielä sen, kuinka helppoa eläkkeellä on kiertää veroja muuttamalla Portugaliin ja muihin veroparatiiseihin. Se poliitikko, kuka uskaltaa lopettaa tämän epämoraalisen toiminnan, saa huiman äänimäärän seuraavissa vaaleissa!

Juhani Melanen

Potilas pääsi pakkaseen

Olin pari viikkoa sairaana keuhkokuumeen kourissa. Kerran sydänlihastulehduksen sairastaneena olen yrittänyt palata rauhassa päivätyöhön. Viime viikonloppuna uskaltauduin jo Radiomäelle pelaamaan pojan kanssa höntsää kaukaloon pakkasta hengittämään.

Eduskunnassa on heti täysi tahti – eduskunta lähti nyt viimeisille valtiopäiville poikkeuksellisen suurten kysymysten äärellä. Maakunta – ja SOTE-uudistus tulee maaliskuussa uudelleen eduskuntaan. Hallitus haluaa syksylle maakuntavaalit, vaikka lainsäädäntöä ei ole vielä olemassa.  Keskusta haluaa maakuntavallanhimossaan vaalit hinnalla millä hyvänsä ja Kokoomus saa vastapalveluksena bisneistää Suomen 35 miljardin arvoisen Sote-sektorin.

Tiedustelulakien uudistaminen on eduskunnassa menossa. Se on tarpeellinen siviili– ja sotilastiedustelun lainsäädännön päivittämiseksi muuttuneessa turvallisuustilanteesta. Lainsäädäntötyö on tarkkaa arviointia luottamuksellisuuden suojan näkökulmasta. Ketä valvotaan ja miten valvotaan? Miten toteutetaan siviilitiedustelun eli käytännössä Suojelupoliisin valvonta? Lakiuudistus vaatii peruslain muutoksen. Hallitus esittää samalla lakiesityksen käsittelyä kiireellisesti vielä tämän eduskunnan aikana. Perustuslakivaliokunnan työ on parhaillaan käynnissä ja teemme sen huolellisesti, kuten aina.

Helmikuun alussa Lahti ja Hyvinvointiyhtymä joutuivat poikkeuksellisen tietohyökkäyksen kohteeksi. Tiedustelulakienkaan parantaminen ei auta, jos emme kuntatasolla pysty suojaamaan itseämme uuden ajan uhkilta. Kansainvälinen verkkorikollisuus tulee olemaan yksi suurin haasteemme. Kyber-osaaminen tulee nostaa julkisen sektorin strategiseen keskiöön. Kustannukset tulevat aina viimekädessä veronmaksajien maksettavaksi. Päijät-Hämeessä meillä on ollut jo valmiiksi ongelmia uuden potilastietojärjestelmän kanssa, joten tilanne on erittäin haastava.  Koko julkisen sektorin tulee jatkossa paremmin ymmärtää tietojärjestelmien ostamisesta ja toiminnallisuudesta. Nyt olemme liikaa palvelutuottajien vakiosopimusten varassa ja korvauksia toimimattomista järjestelmistä on vaikea saada. Rahaa palaa ja henkilöstön tuottavuus laskee.

Kyselytunnilla SDP nosti torstaina esille ulosoton ongelmakohtia. Meillä on Suomessa 500.000 henkilöä, jotka ovat ulosoton piirissä. Jäljet johtavat jopa 1990–luvun lamaan saakka. Erityishuomiota olemme kiinnittäneet esimerkiksi sairaalan palvelumaksuista syystä tai toisesta ulosottoon joutuneiden aseman. Asiakasmaksut ovat nousseet viime vuosina ja se näkyy. Lahdessa olen saanut yhteydenottoja myös alaikäisten joutumisesta ulosottoon sairaalamaksuista. Oppositiosta haluamme hallituksen kiinnittävän huomiota vielä viimeisen vuoden aikana tähänkin kysymykseen. Toivottavasti kevätaurinko paistaa fiksuille päätöksille eduskunnassa koko vuoden.

Ville Skinnari

Jeesuksen jalkojen juuressa

Raamatussa kerrotaan syntisestä naisesta, joka tuli Jeesuksen luo. Jeesus oli illallisella arvostetun miehen kodissa, kun nainen, joka tiesi elävänsä muiden ja ehkä omastakin mielestään sopimatonta elämää, tuli itkemään hänen jalkojensa juureen. Jokin Jeesuksen sanoissa ja teoissa oli häntä koskettanut.

Kertomus syntisestä naisesta on tuttu. On helppoa nähdä tämän maailman syntiset naiset. Ihmiset, jotka elävät elämää, joka on muiden mielestä kyseenalaista, ja vallitsevien moraalisääntöjen vastaista. Kertomus tulee myös kohti ihmistä itseään. Kuten pop-laulaja Sanni laulaa: ”Ei kukaan täällä kai oo kokonainen.” Saattaa olla, että omassa elämässä on asioita, jotka ovat kipeitä. Asioita, jotka ovat tulleet elämään tarkoituksella tai tarkoittamatta. Niiden asioiden kanssa saa ihminen tulla Jeesuksen jalkojen juureen. Juuri sille, joka kamppailee elämässä olevien vaikeiden juttujen kanssa, ovat Jeesuksen vapauttavat sanat: Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi. Mene rauhassa.

Niissä hetkissä, joissa tuntuu, ettei olekaan tarpeeksi hyvä tai oikeanlainen, ettei kelpaa muille tai Jumalalle, niissä kohti tulee Jeesuksen teot syntistä naista kohtaan. Ei hän aja pois, vaan kutsuu luokseen. Jokaiselle kolkuttavalle hän avaa oven.


Maija-Reetta Katajisto

Tulevaisuuden näkymät – Kiertotalous ja vaihdantatalous?

Viime vuosina on huudettu niin “kestävän kehityksen”, “kiertotalouden” kuin “vaihdantataloudenkin” perään. Kaikki tietävät, että jatkuva kasvu ei maapallolla ole mahdollista ehtyvien luonnonvarojen loppumisen myötä ja kehitysmaiden väestön kasvun takia. Hillitön kulutusyhteiskuntamme tulee vetelemään viimeisiään joskus lasten lastemme lapsien ollessa vetovastuussa Telluksestamme.

Vanhaa ja mainiota foinikialaisten keksintöä rahaamme uhkaavat monet virtuaalivaluutat, kuten bitcoin! Koska rahamme tulee tiensä päähän maksu- ja vaihdantavaluuttana? Rahaa painetaan nyt yötä päivää lisää painokoneissa. Suurvallat ovat velkaa biljoonia dollareita ja maailman suurimmat pankit ovat myyneet roskalainansa valtioille, jotta inflaatio ei karkaisi käsistä. Elämme veitsen terällä, sillä superinflaatioin iskiessä rahan arvo putoaa yhtäkkiä ja osakkeet romahtavat samalla tavalla kuin 1929 tai 2008. Ongelmana maailman taloudessa on rahan ja tavaran järjettömän satunnainen määräytyminen. Ihmiskunta etsii aina pelastuskeinoja ja varautuu pahimpaan. Voisimmeko yhä sitoutua enemmän uusiin malleihin? Eräs vaihtoehto on kiertotalous, mikä tarkoittaa uudenlaista kulutus-  ja tuotantokulttuuria ja innovaatioita. Mutta samalla se vaatisi meiltä, kokoaan uudenlaisia asenteita niin ansaintalogiikassa kuin arvoketjuissa. Lähtökohtana olisi siis se, että luonnonvaroja käytettäisiin mahdollisimman vähän ja tuotteet valmistettaisiin kestämään pitempään, korjattaviksi ja uudelleen valmistettaviksi. Tämän jälkeen materiaalit pyrittäisiin kierrättämään tehokkaasti.

Kyseiset esittämäni asiat eivät ole toteutettavissa nykyisessä toimintaympäristössämme, sillä se edellyttäisi toimia ja säätelyä yhteiskunnaltamme. Ainoat keinot ovat yhteiskunnan vero- ja ohjauskeinot. Suomessa ja EU- maissa keskimäärin yli puolet verotuloista tulee henkilöverotuksesta. Vain seitsemän prosenttia kertyy ympäristö- ja luonnonveroista. Tuotannontekijöinä ihmistyötä ja luonnonvaroja kohdellaan siis täysin eri tavoin. Suomessa maksetaan uskomattomat neljä (4) miljardia yritystukia, jotka on kohdistettu täysin väärin ja isoille toimijoille, jotka eivät veroa tarvitse! Ne vain pönkittävät valitsevaa olotilaa ja jarruttavat muutosta kiertotalouteen. Voisimme siirtää verotuksen painopistettä ekologiseen suuntaan ja uudella tukipolitiikalla vauhdittaa siirtymistä kiertotalouteen. Samalla voisimme parantaa haitallisten aineiden valumista luontoon. Luonnonvaraverolla voisimme kannustaa Ihmisiä säästeliääseen käyttöön ja siihen, että tuoteet ja materiaalit pidettäisiin kierossa mahdollisimman pitkään.

Työvoima- ja osaamisvaltaiset alat olisivat kiertoajattelun ytimessä. Työn verotusta keventämällä tukisimme palveluita ja loisimme liiketoimintamalleja , huolto- ja korjaustoimintaa sekä tutkimus-ja kehittämistoimintaa ja innovaatioita. Mutta kysymys kuuluukin? Olemmeko valmiita hylkäämään kirotun muovin, joka kulkeutuu kaikkialle ympäristöömme, pilaten niin meret kuin sen eliöstönkin? Tarvitsemme uusia vaihtoehtoja! Miksei siis kiertotaloutta ja vaihdantataloutta?

Juhani Melanen

Yhteinen vastuumme

Yhteisvastuukeräys 2018 palaa ihmisen perustarpeen äärelle. Ihminen tarvitsee vettä ja ruokaa elääkseen maan päällä. Meille, jotka elämme maassa, jossa ravinnon yltäkylläisyys on suurimman osan aikaa läsnä, voi kaikua Jeesuksen sanat: ” ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4).

Vaikka on totta, että ihminen on muutakin kuin fyysisen ravinnon tarpeessa niin voimme myös todeta, että myös leipää tarvitsemme. Pyydämmehän jokapäiväistä leipää jo tutussa Isä Meidän -rukouksessa. Tarvitsemme siis leipää, joka tulee ylhäältä mutta myös leipää, joka on maan tomusta muovautunut, aivan kuten me itsekin.

Maailmalla nälänhätä puhkeaa usein luonnonkatastrofien, ilmastonmuutoksen tai sodan aiheuttamana. Sato ei kypsy tai ihmiset joutuvat pakenemaan. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa sairaus tai työttömyys vie köyhyyteen ja nälkään. Aivan kuten presidentti Niinistö sanoi: ”Niukka toimeentulo näkyy ruokapöydässä.”

Seurakuntien ruokailut ja leipäjonot mahdollistavat tuen hätään joutuneelle. Kuitenkin näidenkään olemassaolo ei ole varmaa. Saatoimme nähdä 25.1. MTV3:ssa, kuinka Heikki Hursti ei pystynyt pitämään kyyneleitään, koska Helsingin Kalliossa leipäjono vain kasvaa kasvamistaan, vaikka tukea on viime vuosina leikattu. Hätä ja apu eivät näytä kohtaavaan.
On väitetty, että noin kolmannes maailman ruokatuotannosta menee hukkaan. Ruokaa maailmassa olisi riittävästi, sitä ei vain jaeta tasaisesti.1,3 miljardia tonnia menee ruokaa hukkaan vuodessa. Se on kolmannes maailman ruoantuotannosta.

Voimme siis aloittaa jopa kliseisesti peilin edessä ruokahävikin vähentämisen. Inventaariolla omasta jääkaapista. Panostamalla vaikkapa määrän sijasta laatuun, jos vain mahdollista.
Mikkelin hiippakunnan piispa ja yhteisvastuukeräyksen esimies Seppo Häkkinen muistutti omassa Yv-avajaispuheessaan Suomen tilanteesta: ”Suomi kuuluu maailman vauraimpien maiden joukkoon. Maamme on kokenut omat nälkävuotensa ja sota-aikansa, jolloin nälkä oli kaikille tuttu.”  Monille meille tämä saattaa olla tuntua historian kirjoista, toisille meistä totisinta totta. Tätä kuilua emme usein näe ulospäin, koska nälkä ja köyhyys vievät niin henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja. Ja toisten arvosteleva katse saattaa tuntua häpeälliseltä.

Yhteisvastuukeräyksen avajaispäivänä 4.2. kirkoissa luettiin evankeliumitekstiä (Luuk. 2:22-33), jossa Jeesus-lapsi tuotiin Simeonin siunattavaksi. Lisäksi Maria ja Joosef toivat ruokauhrin. Ikään kuin yhteisvastuuhengessä. Lieneekö sattumaa, että näiden tarpeiden ääressä Simeon tokaissut:
”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.”


Teemu Reinikainen

Perheiden asia jäi kesken

Perhevapaauudistus piti olla yksi hallituksen tärkeistä hankkeista tällä hallituskaudella. Alkuviikosta hallituspuolueiden puheenjohtajat ilmoittivat, ettei uudistusta toteuteta tällä hallituskaudella. Lopputulos oli pettymys, vaikkakin odotettavissa. Keskusta ei suostunut muutoksiin, jotka olisivat heikentäneet kotihoidontukea ja Kokoomus olisi ollut siihen valmis. Sinisillä ei näyttänyt olevan suurta mielenkiintoa uudistusta kohtaan.

Uudistuksen tavoitteena oli epätasaisesti jakautuvien perhevapaiden tasaisempi jako, mikä parantaisi sekä työelämän että vanhemmuuden tasa-arvoa. Suomessa naiset yhä pitävät valtaosan perhevapaista. Kelan tilastojen mukaan äidit pitivät vuonna 2016 vanhempainpäivärahoista 90,5 prosenttia ja isät 9,5 prosenttia. Viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata. Kotihoito on Suomessa selvästi suositumpaa kuin muissa Pohjoismaissa ja vastaavasti osallistuminen varhaiskasvatukseen vähäisempää.

Varhaiskasvatus on tutkitusti hyvä keino vähentää eriarvoisuutta ja köyhyyden periytyvyyttä. Lapset aloittavat koulunkäynnin mitä erilaisemmista taustoista – koulun alkaessa toisella voi olla käytössä tuhat sanaa, toisella vain sata. Pisa-tuloksista ilmenee, että suomalainen peruskoulu ei enää kykene tasaamaan perhetaustasta johtuvia eroja kuten ennen. Suomen etu on menetetty. Laadukas varhaiskasvatus pystyy tehokkaasti pysäyttämään huono-osaisuuden kierteen ja parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia koulutiellä. Suomessa osallistutaan varhaiskasvatukseen silti heikoimmin Euroopassa. Yli nelivuotiaista vain 75 prosenttia osallistuu varhaiskasvatukseen, kun Ruotsissa osallistuminen on lähes 96 prosenttia, Ranskassa jopa sata prosenttia.

Perhevapaauudistus tarvitaan isien aseman parantamiseksi ja naisten työelämäosallisuuden kasvattamiseksi sekä eläkeköyhyyden vähentämiseksi. Lisäksi varhaiskasvatukseen panostaminen antaa lapsille paremmat eväät pärjätä koulupolulla.
Lainsäätäjän tärkein perusperiaate on ollut ja tulee olemaan lapsen etu. Hallituspuolueiden sekoilu perhevapaauudistuksessa ei ollut lasten eikä perheiden etu. Tämäkin uudistus jää nyt seuraavalle hallitukselle ja hoidettavaksi. SDP:llä on jo tähän valmis malli olemassa – se tosin voitaisiin toteuttaa vaikka heti.

Ville Skinnari

Kutsu paastoon

Ensi pyhänä vietetään laskiaissunnuntaita. Raamatun tekstit puhuvat Jumalan rakkauden uhritiestä, jonka voisi ymmärtää tarkoittavan sitä, miten Jeesus aloittaa matkansa kohti pääsiäisen tapahtumia osoittaakseen Jumalan rakkauden ihmiskuntaa kohtaan.

Laskiainen kutsuu meitä kaikkia ottamaan osaa matkalle. Ennen kaikkea tutkiskelemaan itseämme. Pohtimaan sitä, mikä minkälaisten asioiden varaan elämämme rakennamme. Kysymys on ennen kaikkea arvoista. Mitä ovat niitä perustavanlaatuisia asioita, joihin elämämme ankkuroimme?

Laskiainen on perinteisesti aloitettu riehakkaasti. On hyvä laskea mäkeä ja herkutella ennen yksinkertaista elämää. On monia tapoja paastota ja jotkut tavat ovat nykyään trendikkäämpiä, kuin toiset. Ehkä olet kuullut ekopaastosta. Sen aikana hiljennytään, pohditaan ympäristöasioita ja vähennetään vauhtia ympäristön hyväksi.

Tavallisesti paaston on ajateltu liittyvän yksinkertaisuuteen, ruokailutottumusten muutokseen ja ehkä myös kärsimiseen. Elämäntapojen muutoksia ei kuitenkaan ole tarkoitettu myöhästyneiksi uuden vuoden lupauksiksi, vaan paasto kutsuu raivaamaan tilaa tärkeämmille asioille. Ehkä kalenteriin tulee tilaa rukoilemiselle tai vaikkapa hiljentymiselle.

Siunattua paaston aikaa.


Ville Hakulinen​

Tiede vastaan uskonto – löytyykö kaiken teoria?

Ihminen on kautta historiansa tuijotellut taivaalle etsin sieltä selitystä olemassaololleen. Tiede ja uskonto eivät ole samoilla kriteereillä vertailtava käsitepari. Mutta nyt erilaisissa tutkimuksissa etsitään vastauksia, voisiko aineeton henki elää myös fysikaalisessa maailmassa?

Fysikalistinen maailmankuva hahmottaa todellisuuden aistein havaittavaksi, tunnusteltavaksi ja fyysisesti koettavaksi. Tiede haluaa olla mittavissa! Me elämme oudossa maailmassa, jossa taloutta säätelevät markkinavoimat. Ne ovat kuin Kreikan antiikin jumalat oikkuineen. Temppelinä ja pyhättönä on pörssi, joka ei luo yhteiskunnalle mitään konkreetista lisäarvoa, mutta jonka toimintaa seurataan kuin oraakkelin tai profeetan ennustuksia.

Fyysinen kasvu on manifestoitunut tavoitteeksi ja elinehdoksi, koska kasvun hidastuminen johtaa taantumaan ja pystyminen lamaan. Tärkeää ei ole tuotteiden laatu, vaan vain ja ainoastaan kasvu! Lainsäädännössämme on omalaatuista se, että tavaran varastamisesta saa suuremman tuomion kuin ideoiden varastamisesta. Samoin ruumiillinen väkivalta on tuomittavampaa kuin hirveä henkinen vastaava!

Ihmiskunnan suurimpana haaveena on yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttikenttäteorian yhteensovittaminen, joka tuottaisi meille ns. kaiken teorian eli lopullisen tiedon todellisuudesta! Elämme nyt jo maailmassa, jossa koneet ovat aikoja sitten voittaneet ihmisten kyvyt eri aloilla. Mutta miten saamme koneelle tietoisuuden? Nykyiset tietokoneet ja ns. tietojärjestelmät eivät käsittele tietoa , vaan informaatioita. Tieto tarvitsee tietäjän, joka kokee tietävänsä, eikä kokeminen ole “vielä” tietokoneen ominaisuus, mutta siihen suuntaan edetään huimalla vauhdilla. Tietokoneäly tulee vääjäämättä muuttamaan ihmisen kuolemattomaksi kyboriksi, joka on muutakin kuin pelkää dataa!

Mutta se suurempi juttu onkin etsiä ajatusten alkuperää, sillä kaikki koneethan on suunniteltu jotain tehtävää varten. Aivoja voidaan havainnoida yhä tehokkaammin ja niiden prosesseja pystytään mittaamaan lähes reaaliajassa. Aivot ovat kuitenkin niin monimutkainen elin, että sieltä ajatusten alkuperän etsiminen on erittäin vaikeaa. Tietoisuus ei nyt vaan synny jonkin biologisen elimen prosessin tuloksena.

Evoluutioteoria pitää yksilön selviytymiskykyä lajin säilymisen ja kehittymisen ehtona. Peruskysymys onkin, onko olemassa jonkinlaista tietoisuutta kaikessa elollisessa? Voiko tietoisuuden rajata vain ihmiselle? Ihminen kommunikoi apinoiden ja valaiden kanssa, mutta amebojen kanssa se on vaikeampaa. Vaikeinta tämä kommunikointi ihmisten välillä on eri uskontokuntiin kuuluvien kanssa! Mikään ei ole ollut verisempää kuin uskon sodat, joissa tarkoitus ja Jumala pyhittää MUKA KEINOT! Tiede ja uskonto eivät ole samoilla argumenteilla ja kriteereillä vertailtava käsitepari. Kannattaisi kuitenkin tehdä yhteistyötä ja yrittää löytää metaforia, riippuvuuksia ja vuorovaikutuksia. Muistaen kuitenkin, että kuvaus on kuvaajana aikaansaannos ja tulkinta tulkitsijan mielikuva.

Juhani Melanen

Presidentti näpäytti hallitusta

Valtiopäivien avajaisia vietettiin tiistaina eduskunnassa. Tasavallan presidentin Sauli Niinistön puhetta kuunneltiin tarkkaan ja syystä. Merkillepantavaa oli erityisesti se, että presidentti otti roolia myös asioissa, jotka eivät kuulu presidentin toimivaltaan. Hän nosti esille erityisesti Euroopan Unionin asiat ja talouspolitiikan. Seurasin tarkkaan pääministerin ilmeitä, kun presidentti kertoi olevansa käytettävissä puoluejohtajien keskustelukumppaniksi. Oliko tässä piikki pääministerille joka ei ole koko hallitustaipaleen aikana onnistunut luomaan Suomen EU -profiilia tarvittavalle tasolle? Se on pääministerin tehtävä  – toki yhteistyössä muun valtioneuvoston kanssa. Pelkkä biotaloudesta puhuminen ei riitä Euroopan tasolla. Visio ja näkemys suurista kysymyksistä puuttuvat Sipilän hallitukselta.

Talouspolitiikassa presidentti muistutti velkaantumisen riskeistä. Tosin hän olisi voinut painottaa myös syitä siihen miksi toiset ovat rikastuneet ja toiset köyhtyneet. Pelkkä leipäjonoista puhuminen ei riitä. Tarvitaan parannuksia ihmisten perustoimeentuloon. Liian moni ikäihminen joutuu valitsemaan ruoan ja lääkkeiden välillä kun rahat eivät riitä molempiin.

Tämän hallituskauden suurin virhe on ollut koulutuksesta leikkaaminen. Meidän on peruskoulun ja toisen asteen lisäksi tulevaisuudessa panostettava enemmän tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Kuluvan hallituskauden aikana on tehty leikkauksia TKI-rahoitukseen, jotka vaikuttavat heikentävästi kilpailukykyyn. Suomen panostukset TKI-toimintaan ovatkin valahtaneet huolestuttavan alhaisella tasolla.

Pienenä maana ja taloutena meidän tulee panostaa tutkimukseen ja kehitykseen sekä myös korkeaan osaamiseen, jotta pysymme mukana kovassa kansainvälisessä kisassa. Esimerkiksi panostukset yritysvetoisiin julkisen ja yksityisen sektorin innovaatiokumppanuuksiin ovat tärkeässä roolissa tässä asiassa. Kumppanuuksien avulla voidaan luoda uudenlaisia ratkaisuja, joista hyötyvät niin korkeakoulut, tutkimuslaitokset kuin myös PK-sektorimme. Tavoitteemme ja siihen liittyvien toimenpiteiden tulee olla kunnianhimoisia – vain menestymällä ja uusiutumalla, voimme luoda uusia työpaikkoja sekä kipeästi kaivattuja lisäeuroja julkiseen talouteen.

Toinen iso kokonaisuus, jonka kautta voimme luoda uutta työtä Suomeen, liittyy hankintapolitiikkaan. Hallitusohjelmassa on asetettu viiden prosentin tavoite innovatiivisten hankintojen osuudesta kaikista julkisista hankinnoista. Tavoite on hyvä, mutta tulevaisuudessa prosenttiosuuden tulee olla suurempi ja valtion pitää myös tukea esimerkiksi hankintayksikköjä tavoitteen saavuttamisessa. Tiukassa taloustilanteessa houkutus valita halvin vaihtoehto on suuri, mutta pitkässä juoksussa ratkaisu ei lähtökohtaisesti ole aina paras. Innovatiivisilla hankinnoilla meillä on mahdollisuus luoda esimerkiksi parempia sosiaali- ja terveyspalveluita ja terveellisimpiä tiloja. Lahti on aivan oikein nostanut hankintaosaamisen esille strategiassaan. Nyt pitää alkaa tekemään myös konkretiaa tässäkin asiassa.

Ville Skinnari

Punaisten villasukkien viikko

Tammikuu on joka vuosi perinteistä influenssa-aikaa.Meillä viiden hengen perheessä sairastetaan nyt kunnolla. 15 – vuotias  esikoisemme aloitti ja minä tulin perässä.

Viime perjantaina minulle nousi korkea kuume, joka jatkui viisi päivää.  Yleensä en pienestä lähde lääkäriin mutta nyt keuhkoissa tuntui että kaikki ei ole hyvin. Ahdisti, puuskutti ja oli vaikeuksia välillä saada henkeä. Keuhkokuva kertoi että huoleni oli aiheellinen.  Keuhkokuumeen kanssa ei voi leikkiä. Nyt lepään kotona ja katson presidentin virkaanastujaisia televisiosta punaiset villasukat jalassa. Hyvä näin. Toivottavasti ensi viikolla olen jo rivissä kun valitsemme eduskunnan uudet puhemiehet.

Kipeänä urheilemisesta minulla on keväältä 1994 muistona Hakametsän jäähallista Tampereelta kuumeinen peli Ilvestä vastaan ja sitä seurannut sydänlihastulehdus. Olin silloin Urheilukoulun kokelas Hennalassa. Arpi jäi sydämeen ja sydänfilmiin. Sen jälkeen lupasin itselleni että en enää koskaan pelleile terveyden kanssa.

Perheessä isän sairastaminen on lapsista ollut mukavaa, koska olen kotona. Poika voi jo paremmin mutta eilen joukkoon liittyi myös perheen nuorimmainen eli 7- vuotias tyttäremme.  Onneksi vaimo flunssasta huolimatta ja pojat jaksavat pitää meistä hyvää huolta. Tänään katsomme Karvista ja syömme Lidlin lasagnea (anteeksi mainostaminen mutta muu ei neidille kelpaa).

Punaisista villasukista vielä sen verran, että ne ovat isäni suosikkisukat, jotka halusin säästää. Lapsistani ne ovat aika rumat,  mutta uusin perheenjäsenemme, 10 viikkoa vanha Jack Russellin pentu rakastaa niitä. Hänen nimensä on Osku – tietenkin Karvista mukaillen.

Ville Skinnari 

KOLUMNIT -arkisto

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011