Ensi sunnuntaina on kynttilänpäivä. Kynttilänpäivän nimi ei kerro päivän raamatullisista tapahtumista. Nimi juontuu keskiajalta periytyvästä tavasta, että juuri kynttilänpäivänä siunataan kirkossa vuoden aikana käytettävät kynttilät. Vanha kansa tiesi, että ”kevättä kynttelistä” eli kynttilän päivästä. Talven selkä on taittunut ja valo lisääntyy. Kynttilänpäivän valo ei ole kuitenkaan päivän pidentymistä tai kynttilöitä, vaan Kristus-valoa.
Kynttilän päivä on nimenä yleisesti käytetty ympäri Eurooppaa, mutta tämän lisäksi monissa maissa päivästä on käytetty nimitystä ”Neitsyt Marian puhdistuspäivä” ja ”Herran esille tuomisen päivä”. Joulusta ja Jeesuksen syntymästä on kulunut 40 päivää ja hänen vanhempansa tulevat temppeliin tuomaan uhria. Kun vanha Simeon näkee Herran, hän ottaa lapsen syliinsä ja lausuu: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut.” (Luuk. 2:29-31).
Niin Simeon kuin Hanna näkivät Jeesus-lapsessa Jumalan lupaaman avun ja pelastuksen. Hän, Jeesus, on maailman valo. Kun kastettu on otettu valon valtakuntaan (Kol. 1:12-14), on hänelle tapana antaa kastekynttilä ja lausua Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
Saakoon Kristuksen valo valaista sinun elämäsi matkan!
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune