Paimen sana on nykyään kovin vähän käytössä. Tai ainakin sen alkuperäisessä tarkoituksessa, jolloin puhutaan esimerkiksi lehmien paimentamisesta. Lapsena ensimmäisen kerran näin sähköpaimenen. Sellaiseen laitteeseen tutustuin pikkuserkun maatilalla 1970-luvulla: se oli aitauksen raja-aitana oleva sähköistetty lanka. Se täräytti sähköiskun aitauksesta poispyrkivään lehmään. Mahtaako sellaisia olla vielä?

Paimenuutta toki tarvitaan nykyäänkin, se on vain kovin erilaista. Arjen ammateista tulee mieleen esimerkiksi opettajat. Ajattelen heitä eräänlaisiksi paimeniksi, kun he auttavat oppilaita, paimentavat tiedonkäsittelyssä vaikkapa välttämään pahimpia huijauksia. He opettavat siis kriittistä lähteiden käyttöä ja lukutaitoa. Se on hyvin tarpeellista.

Ensi sunnuntain nimi on Hyvän paimenen sunnuntai. Silloin puhutaan Jeesuksesta meidän ihmisten paimenena. Evankeliumitekstissä Jeesus sanoo itsestään: ”Olen hyvä paimen”. Se tarkoittaa, että hän lunasti ikivanhat lupaukset antamalla voiton epäonnistumisesta, sairaudesta, kärsimyksestä ja kuolemasta. Hän antoi valtuudet kahdelletoista ensimmäiselle opetuslapsipaimenelle opettaa ja parantaa, jotta Jumalan valtakunta leviäisi koko maailmaan. Jumala lähetti Jeesuksen paimeneksi, siis kaitsijaksi ja huolehtijaksi, sellaiseksi, joka näkee laumansa jokaisen yksilön ja huolehtii heistä. Sinusta ja minusta. Hyvän paimenen laumaan on turvallista kuulua. Jokaista siihen kutsutaan!

Rukous: Kiitos Hyvästä Paimenesta. Taivaan Isä, anna meidän kuulla hänen äänensä. Jos lähdemme omille teillemme, johdata meidät takaisin hänen luokseen. Aamen.

Pastori Kati Saukkonen