Ensimmäinen ajatus on, että kannattaako meidän lasten lapsiemme lastenlapsien edes ryhtyä tämän lajin pelastamisyrityksiin, koska itse itseään tuhoava ihminen on itse kaikki ongelmansa luonut itsekkyydessään ja ahneudessaan. Saastuminen, maapallon lämpeneminen, jääkausi, meren kohoaminen, ydintalvi, uhkia riittää. No mikäli he joskus tähän ryhtyvät, ei ainakaan vauhdikkaita suunnitelmia puutu. Luin mielenkiintoisen artikkelin New Sience – lehdestä 51/ 2010, jossa näitäkin asioita pähkäillään.
Päätimme johtavana lahtelaisjulkaisuna tarjoilla ne myös etelälahtelaisille.

Siirretään pallo. Kolme yhdysvaltalasitutkijaa Santa Cruzin yliopistosta ehdotti ”vakavasti”, että maapallo siirettäisiin asterodien avulla Marsin etäisyydelle Auringosta. Tämä tutkijaryhmä haluaa todella varautua tulevaisuuden ongelmiin. Aikaa tälle hankkeelle todella on, sillä meidän aurinkomme lämpenee tähtitieteilijöiden mukaan noin miljardin vuoden kuluttua niin, että elämä käy tällä mahdottomaksi.
Näin pojat ovat miettineet. Siepataan asteroidi, jonka läpimitta on noin sata kilometriä. Ohjataan se sopivaa rataa pitkin Maan ohi. Asteroidi nykäisee maapalloa hiukan ulospäin Auringostamme. Menettämänsä liike-energian asteroidi saa kulkiessaan Jupiterin ja Saturnuksen ohi.
Tätä operaatiota toistamalla kerran 6000 vuodessa, maa saataisiin hinattua riittävän nopeasti pois Aurinkomme kuumuudesta. Maallikkona mietin, millä keinolla asteroidia voitaisiin ohjata ja millä tarkkuudella? Asteroidin pitäisi ohittaa Maa noin 10.000 km etäisyydellä, joka avaruuden mittakaavassa on todella onneton turvaväli. Törmäys maapalloon jättäisi vain torakat eloon.

Töytäys vetypommilla. Nykyiseen kotikutoiseen kasvihuoneilmiöön torjuntaan asteroidimenetelmä ei ehdi, mutta ei huolta. Siirto voitaisiin tehdä ydinpommilla, sillä viiden tuhannen miljardin vetypommin energialla homma hoituisi, mutta kuka uskaltaa sanoa, että määrä on liian suuri tai mahdollisesti liian pieni. Professori Caldeira pitää parhaana vaihtoehtona ja järkevimpänä käyttää hyväksi palanettojen vetovoimia.
Biljoona peliä varjostamaan . Tähtitieteilijä Roger Angel Aritzonan yliopistosta ehdotti pari vuotta sitten, että sähkömagneettisilla tykeillä ammutaan avaruuteen 10 biljoonaa noin 60 sentin läpimittaisia peilejä. Tätä tykitystä kestäisi vain 3o vuotta. Tokihan peilien rakentaminen veisi myös 50 vuotta, mutta so what? Tähänkin maallikon kysymys. Entäpä, jos peilit toimisivat liian hyvin?
Pimenisikö maapallomme vai ?

Jos nämä eivät vielä olleet tieteisfantasiaa, niin seuraa ehdotus kyllä jo ylittää normaalin käsityskyvyn. Los Angelesin UCLA:n emeritusprofessori Alfred Wong ehdottaa, että varataan ilmakehän hiilidioksidimolekyylit sähköisesti. Sitten pumpataan ne maapallon magneettikentän avulla niin kauas avaruuteen, että varmasti pysyvät poissa. Amerikkalaiseen tapaan tälle hankkeelle on perustettu jo kaupallinen firma. Joopa joo !
Osaisivatpa maan pojat pitää poissa tulvat ja katastrofit ensin, ennen kuin homma karkaa kädestä.